Otetaanko anoreksian hoidossa huomioon sitä että anoreksialla on suuri vaara kääntyä ahmimishäiriöksi?

Sinulla on aika outo käsitys anoreksian hoidosta. Ei siinä ketään yllytetä syömään ja lihomaan, siinä opetellaan elämään niin, että ruoka ei ole kaiken keskipiste. Ruuasta pyritään tekemään neutraali asia, ei mikään pelottava tai himottava juttu.

Lievä ylipaino on terveellisempää kuin anorektinen laihuus

Ei se anoreksian hoito tosiaan mitään ylensyöttämistä ole. Sitä paitsi rehellisesti, jos vertaa vakavaa anoreksiaa ja vakavaa ylipainoa, niin väitän, että se anoreksia vie nopeammin hautaan. Ja ei, en vähättele ylipainosta johtuvia terveyshaittoja, mutta aika hitaasti se läski loppujen lopuksi tappaa. Lihavana ehtii monta kertaa saada uuden tilaisuuden parantaa elintapojaan terveellisemmiksi. Vaikeasti anorektiset saattavat yksinkertaisesti lakata syömästä ja kuolla viikoissa.

Itselläni on ollut aina tosi ongelmallinen suhde omaan kroppaani ja teini-ikäisenä oli, jos jonkinlaista syömishäiriötä. Juuri tässä pohdiskelinkin, että vaikka siitä on miten selvinnyt ja päässyt parempaan tasapainoon, on aina hiukan korkeampi riski sairastua uudelleen kuin sellaisella, jolla ei vastaavia ongelmia ole ollut.

Olen jo aikuinen ja varsinaisista syömishäiriöistä on jo reilusti yli 10v. aikaa. Tässä välissä on ehtinyt olla jopa ihan ylimääräistäkin painoa raskauksien jälkeen. Nyt olen ihan normaalipainoinen. Treenaan aika paljon ja nautin siitä tunteesta, että olen voimakas, terve ja jaksan hyvin. Ei se minäkuva kuitenkaan ole ihan terveellä pohjalla. Mutta jospa se pikkuhiljaa. Juuri yritän taistella sen kanssa, kun pitäisi mennä ensimmäistä kertaa lasten kanssa uimaan. Kävin ostamassa uikkarit kaupasta ja pelkän sovituksen jälkeen olin 2 päivää helvetin ahdistunut, saati sitten ajatus, että pitäisi oikeasti mennä ihmisten ilmoille ne päällä...

Anoreksiaan voi äkkikuolla. Lievään liikapainoon ei. Ahmimistaipumus ei johdu useinkaan hoidosta vaan pitkittyneestä itsensä nälkiinnyttämisestä. Koko kehomielen säätelyprosessi on sekaisin ja luottamus siihen ettei uutta nälkäkautta tule muodostuu ajan kuluessa. Bulimiaa tai ahmimishäiriöä voidaan ajan kanssa hoitaa, ja tilanne voi tasaantua itsestäänkin kun toipuminen etenee.

Toistan vielä: anoreksia on hengenvaarallinen tauti. Sydän voi pettää aivan yhtäkkiä.

Ano­reksiaan liit­tyy mui­hin psy­kiat­risiin sai­rauksiin verrat­tuna suu­rin kuol­leisuus. Se on noin 6–12-ker­tainen tausta­väestöön verrat­tuna. Noin vii­si sa­dasta poti­laasta me­nehtyy kym­menen vuo­den seuran­nassa. Lisään­ty­nyttä kuollei­suutta selit­tävät itse­murhat, jot­ka muodos­tavat noin 20–30 pro­senttia kuolin­syistä se­kä nälkiin­ty­miseen liit­tyvät eli­mel­liset kompli­kaatiot, ku­ten sydän­pe­räiset äkki­kuo­lemat.

Lähde: Potilaan lääkärilehti

Somessa on paljonkin helvetisti lihonneita entisiä anorektikkoja. Päättele siitä. Mielestäni ruokasuunnitelmat ihmisille,jotka pitävät itseään täysin nälässä (eivät syö mitään/urheilevät KAIKEN pois) ovat naurettavia.

IS uutisoi tänään, että Letizian 33-vuotias sisko, jolla oli anoreksia ja mt-ongelmia, teki itsemurhan.

Tiedän perheen, jossa on anoreksia periytynyt äidiltä tyttärille. Äiti pystyy käymään vielä töissä yhden paljaan näkkileivän voimin. Tyttärien opiskeluista ei ole tullut mitään nälkiinnyttämispakkomielteen vuoksi.

Colette kirjoitti:

Somessa on paljonkin helvetisti lihonneita entisiä anorektikkoja. Päättele siitä. Mielestäni ruokasuunnitelmat ihmisille,jotka pitävät itseään täysin nälässä (eivät syö mitään/urheilevät KAIKEN pois) ovat naurettavia.

Sehän on hienoa. Ovat nyt siis paljon terveempiä ja paremmassa kunnossa. Täydellisyyteen ei pääse meistä kukaan, mutta ylipaino on selkeästi terveydelle pienempi paha kuin sairaalloinen laihuus.