Miks vedän puoleeni ainoastaan hallitsevia ja ilkeitäkin ihmisiä? Joku kai mussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mutta kuinka määrittelet miellyttämisen ja nöyristelyn? Kuvaa tilanteita jotenkin. Oletko aivan varma, että juuri sinua halutaan miellyttää? Miksi näin olisi?

Tiedäthän ihmiset, jotka vaikka kesken keskustelun muuttavat lennosta mielipiteensä sinua "miellyttäväksi", kun kerrot olevasi eri mieltä kuin he? Joille kaikki käy, ja jotka eivät näe sinussa mitään vikaa?

Tähän olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta lyhyesti: olen ihmisten silmissä juuri sellainen, jota saa kohdella miten tahansa. Vähäpätöinen harmaahiiri, joka vaikuttaa siltä ettei pysty puolustamaan itseään yhtään. Pohjimmiltani olen kuitenkin jotain muuta, eikä itsetuntoni ole huono, päinvastoin. Olen vain hidas reagoimaan ja niin mukavuudenhaluinen, että inhoan riitelyä ja kilpailua.

Aivan käsittämätöntä ylikävelyä ja suoranaista kiusaamista olen kohdannut jopa paikoissa, missä niiden luonteen vuoksi ei huonoa kohtelua todellakaan odottaisi. Ihmisissä pääsee piru irti, kun he luulevat tavanneensa helpon kohteen. Mutta monet ovat myös järkyttyneet huomattuaan, että se mitättömyys ei painakaan kaikkea villaisella.

En vain käsitä, miksi aina pitäisi olla valmiiksi piikit pystyssä. Ilman sitä pääsisivät kaikki niin paljon vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta teit kyllä todella oudon ja turhaan vihamielisen tulkinnan tuosta kirjoittajasta. Onko sinusta maailmassa vain kaltoin kohdeltuja, joita pitää ymmärtää ja sitten niitä, joilla on kaikki aina ollut helppoa?

Mitähän mahdat tarkoittaa sillä "onko maailmassa vain kaltoinkohdeltuja, joita pitää ymmärtää"? Tarkoitatko sinäkin projisoida oman ruman käytöksesi uhrin syyksi? Että kaltoinkohdeltuja ei pitäisikään yrittää ymmärtää ja suojella uusilta traumoilta, että kaltoinkohdellut ovat itse kenties jääneet tuleen makaamaan ja ovat siksi ansainneet kaiken targetoimisen ja henkisen pahoinpitelyn? Taidat olla yhtä sairas itsekin. Vie olkinukkesi muualle.

Vierailija kirjoitti:

alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Mitäs muuta aamutrollille kuuluu?

Niin... Kerropas se, trolli?

Olet wimppi. Nyyppä. Nössö. Itse en ole ilkeä enkä hallitseva, mutta vuodatuksesi perusteella haluaisin olla sinulle kumpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mutta kuinka määrittelet miellyttämisen ja nöyristelyn? Kuvaa tilanteita jotenkin. Oletko aivan varma, että juuri sinua halutaan miellyttää? Miksi näin olisi?

Tiedäthän ihmiset, jotka vaikka kesken keskustelun muuttavat lennosta mielipiteensä sinua "miellyttäväksi", kun kerrot olevasi eri mieltä kuin he? Joille kaikki käy, ja jotka eivät näe sinussa mitään vikaa?

En itseasiassa tiedä. En hengaile sellaisten kanssa. Miksi sinä hengailet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Tiiätkö, tulin lukemaan lankaa kun tunnistin itseni aloituksesta, eikä mua kyllä ole raiskattu tai pahoinpidelty lapsena, päin vastoin sain vanhemmilta kannustusta ja turvaa. Olen vain todella sovinnainen ja inhoan konflikteja, ja joskus nuorempana venyin liikaa yrittäessäni välttää niitä. Kyllä siinä altistaa itsensä dominoivien idioottien heittopussiksi jos ei osaa vetää rajoja. Jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä. En minä ole mikään uhri, vaikka liian kiltti olenkin. En puolustele huonoa kohtelua, mutta tuo näkökulma on ihan ymmärrettävä ja looginen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mutta kuinka määrittelet miellyttämisen ja nöyristelyn? Kuvaa tilanteita jotenkin. Oletko aivan varma, että juuri sinua halutaan miellyttää? Miksi näin olisi?

Tiedäthän ihmiset, jotka vaikka kesken keskustelun muuttavat lennosta mielipiteensä sinua "miellyttäväksi", kun kerrot olevasi eri mieltä kuin he? Joille kaikki käy, ja jotka eivät näe sinussa mitään vikaa?

En itseasiassa tiedä. En hengaile sellaisten kanssa. Miksi sinä hengailet?

Tuskin hän hengailee jos ei tuommoisista ihmisistä pidä, mutta väkisinhän niihin elämässä törmää jos yhtään käy ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olet wimppi. Nyyppä. Nössö. Itse en ole ilkeä enkä hallitseva, mutta vuodatuksesi perusteella haluaisin olla sinulle kumpaakin.

Kenelle puhut, vai kuuletko ääniä? Oletko koskaan tosissasi pohtinut mistä tuollaiset sadistiset mielihalut voisivat johtua? Uskallatko?

Maailmasta löytyy paljon ikäviä ihmisiä. Pitää silti yrittää kohdella muita hyvin vaikka itse saisikin osittain senkin takia rapaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Tiiätkö, tulin lukemaan lankaa kun tunnistin itseni aloituksesta, eikä mua kyllä ole raiskattu tai pahoinpidelty lapsena, päin vastoin sain vanhemmilta kannustusta ja turvaa. Olen vain todella sovinnainen ja inhoan konflikteja, ja joskus nuorempana venyin liikaa yrittäessäni välttää niitä. Kyllä siinä altistaa itsensä dominoivien idioottien heittopussiksi jos ei osaa vetää rajoja. Jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä. En minä ole mikään uhri, vaikka liian kiltti olenkin. En puolustele huonoa kohtelua, mutta tuo näkökulma on ihan ymmärrettävä ja looginen.

Olet se, jolle kirjoitin. Et mikään sattumalta tähän kommentoimaan ja puolustelemaan eksynyt "heittopussi". Mutta mitä yritätkään sanoa? Että syystä tai toisesta rajatonta ihmistä on oikein kohdella huonosti ja että se on silloin tämän rajattoman ihmisen syytä eikä dominoivan idiootin? Entä jos oletkin huonompi ihmistuntija kuin luulet? Entä jos heittopussi ei olekaan heittopussi tai entä jos heittopussi on todellakin raiskattu lapsena? Odotan mielenkiinnolla mitä vastaat. Olisi myös jännä kuulla miksi vedät yhtäläisyysmerkit itsenäisyyden, vahvuuden ja kunnioittavan käytöksen ansaitsemisen eli ihmisarvon välille.

Ilkeät, hallitsevat ja narsistiset ihmiset haistavat toisen kiltteyden ja alistuvuuden ja iskevät kiinni. Niin se ikävä kyllä tuntuu olevan, ja se kiltti ihminen on aluksi kovin onnellinen saamastaan todella imartelevasta huomiosta, kunnes ansa loksahtaa kiinni ja todellisuus iskee. Se on kamalaa.

Luin tuosta ohutnahkaisesta narsistista. Elikkä he ovat noita kilttejä ja uhriutuvia narsistin uhreja. Mutta ovat siis itsekin narsisteja. Todella mielenkiintoista luettavaa kun googlailee aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Tiiätkö, tulin lukemaan lankaa kun tunnistin itseni aloituksesta, eikä mua kyllä ole raiskattu tai pahoinpidelty lapsena, päin vastoin sain vanhemmilta kannustusta ja turvaa. Olen vain todella sovinnainen ja inhoan konflikteja, ja joskus nuorempana venyin liikaa yrittäessäni välttää niitä. Kyllä siinä altistaa itsensä dominoivien idioottien heittopussiksi jos ei osaa vetää rajoja. Jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä. En minä ole mikään uhri, vaikka liian kiltti olenkin. En puolustele huonoa kohtelua, mutta tuo näkökulma on ihan ymmärrettävä ja looginen.

Olet se, jolle kirjoitin. Et mikään sattumalta tähän kommentoimaan ja puolustelemaan eksynyt "heittopussi". Mutta mitä yritätkään sanoa? Että syystä tai toisesta rajatonta ihmistä on oikein kohdella huonosti ja että se on silloin tämän rajattoman ihmisen syytä eikä dominoivan idiootin? Entä jos oletkin huonompi ihmistuntija kuin luulet? Entä jos heittopussi ei olekaan heittopussi tai entä jos heittopussi on todellakin raiskattu lapsena? Odotan mielenkiinnolla mitä vastaat. Olisi myös jännä kuulla miksi vedät yhtäläisyysmerkit itsenäisyyden, vahvuuden ja kunnioittavan käytöksen ansaitsemisen eli ihmisarvon välille.

Useammallakin ihmisellä saattaa olla eri mielipide kuin sinulla. Viestini lopussa luki etten puolustele huonoa käytöstä, viestini alkuosassa vaan yritin avartaa miksi rajattomuus altistaa sille. Kun ihmiset eivät ole kaikki kilttejä ja moraalisia, vaikka se olisikin kivaa ja oikein. Niin heitä vastaan pitää opetella vetämään ne rajat. Miksi olet niin tunne päällä nyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Tiiätkö, tulin lukemaan lankaa kun tunnistin itseni aloituksesta, eikä mua kyllä ole raiskattu tai pahoinpidelty lapsena, päin vastoin sain vanhemmilta kannustusta ja turvaa. Olen vain todella sovinnainen ja inhoan konflikteja, ja joskus nuorempana venyin liikaa yrittäessäni välttää niitä. Kyllä siinä altistaa itsensä dominoivien idioottien heittopussiksi jos ei osaa vetää rajoja. Jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä. En minä ole mikään uhri, vaikka liian kiltti olenkin. En puolustele huonoa kohtelua, mutta tuo näkökulma on ihan ymmärrettävä ja looginen.

Olet se, jolle kirjoitin. Et mikään sattumalta tähän kommentoimaan ja puolustelemaan eksynyt "heittopussi". Mutta mitä yritätkään sanoa? Että syystä tai toisesta rajatonta ihmistä on oikein kohdella huonosti ja että se on silloin tämän rajattoman ihmisen syytä eikä dominoivan idiootin? Entä jos oletkin huonompi ihmistuntija kuin luulet? Entä jos heittopussi ei olekaan heittopussi tai entä jos heittopussi on todellakin raiskattu lapsena? Odotan mielenkiinnolla mitä vastaat. Olisi myös jännä kuulla miksi vedät yhtäläisyysmerkit itsenäisyyden, vahvuuden ja kunnioittavan käytöksen ansaitsemisen eli ihmisarvon välille.

Useammallakin ihmisellä saattaa olla eri mielipide kuin sinulla. Viestini lopussa luki etten puolustele huonoa käytöstä, viestini alkuosassa vaan yritin avartaa miksi rajattomuus altistaa sille. Kun ihmiset eivät ole kaikki kilttejä ja moraalisia, vaikka se olisikin kivaa ja oikein. Niin heitä vastaan pitää opetella vetämään ne rajat. Miksi olet niin tunne päällä nyt? 

Yritäpä ymmärtää se myös itse, että muilla voi olla eri mielipide kuin sinulla. Et vastannut esitettyihin kysymyksiin, arvatenkaan. Kyllä, rajat on syytä opetella vetämään. Ei, rajatonta ihmistä ei ole oikein kiusata ja käyttää hyväksi. Mielenkiintoisen kysymyksen voisi esittää siitäkin miksi mielestäsi olisi paha asia liikuttua tällaisesta aihepiiristä? Miksi en saisi tuntea voimakastakin myötätuntoa lapsena raiskattujen, pahoinpideltyjen ja kiusattujen turvattomissa ympäristöissä kasvaneiden rajattomien ihmisten puolesta? Onko se mielestäsi jotenkin väärin? Heikkoa kenties, ja heikkoushan -joko todellinen tai kuviteltu- oikeutti hyökkäämään? Miksi sinua kiinnostaa miksi tunnen näin? Oletko varma, että edes tunnen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Tiiätkö, tulin lukemaan lankaa kun tunnistin itseni aloituksesta, eikä mua kyllä ole raiskattu tai pahoinpidelty lapsena, päin vastoin sain vanhemmilta kannustusta ja turvaa. Olen vain todella sovinnainen ja inhoan konflikteja, ja joskus nuorempana venyin liikaa yrittäessäni välttää niitä. Kyllä siinä altistaa itsensä dominoivien idioottien heittopussiksi jos ei osaa vetää rajoja. Jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä. En minä ole mikään uhri, vaikka liian kiltti olenkin. En puolustele huonoa kohtelua, mutta tuo näkökulma on ihan ymmärrettävä ja looginen.

Olet se, jolle kirjoitin. Et mikään sattumalta tähän kommentoimaan ja puolustelemaan eksynyt "heittopussi". Mutta mitä yritätkään sanoa? Että syystä tai toisesta rajatonta ihmistä on oikein kohdella huonosti ja että se on silloin tämän rajattoman ihmisen syytä eikä dominoivan idiootin? Entä jos oletkin huonompi ihmistuntija kuin luulet? Entä jos heittopussi ei olekaan heittopussi tai entä jos heittopussi on todellakin raiskattu lapsena? Odotan mielenkiinnolla mitä vastaat. Olisi myös jännä kuulla miksi vedät yhtäläisyysmerkit itsenäisyyden, vahvuuden ja kunnioittavan käytöksen ansaitsemisen eli ihmisarvon välille.

Useammallakin ihmisellä saattaa olla eri mielipide kuin sinulla. Viestini lopussa luki etten puolustele huonoa käytöstä, viestini alkuosassa vaan yritin avartaa miksi rajattomuus altistaa sille. Kun ihmiset eivät ole kaikki kilttejä ja moraalisia, vaikka se olisikin kivaa ja oikein. Niin heitä vastaan pitää opetella vetämään ne rajat. Miksi olet niin tunne päällä nyt? 

Yritäpä ymmärtää se myös itse, että muilla voi olla eri mielipide kuin sinulla. Et vastannut esitettyihin kysymyksiin, arvatenkaan. Kyllä, rajat on syytä opetella vetämään. Ei, rajatonta ihmistä ei ole oikein kiusata ja käyttää hyväksi. Mielenkiintoisen kysymyksen voisi esittää siitäkin miksi mielestäsi olisi paha asia liikuttua tällaisesta aihepiiristä? Miksi en saisi tuntea voimakastakin myötätuntoa lapsena raiskattujen, pahoinpideltyjen ja kiusattujen turvattomissa ympäristöissä kasvaneiden rajattomien ihmisten puolesta? Onko se mielestäsi jotenkin väärin? Heikkoa kenties, ja heikkoushan -joko todellinen tai kuviteltu- oikeutti hyökkäämään? Miksi sinua kiinnostaa miksi tunnen näin? Oletko varma, että edes tunnen?

Minä ymmärrän kyllä että muilla saattaa olla eri mielipide kuin minulla, mutta minä en ollutkaan se joka ksyeeenalaisti että viestiini saattaa vastata muukin kuin yksi ihminen.

Mihin kysymykseen haluat vastauksen? Siihen että onko oikein kohdella rajatonta ihmistä huonosti? Ei tietenkään, tämähän on ihan itsestäänselvää.  Mutta ihmiset eivät useinkaan toimi sen mukaan mikä on oikein ja moraalista, ja siksi rajojen vetäminen on tarpeellista, oli tausta sitten millainen tahansa. On pyrkiä eheyteen ja tasapainoon, jotta tulevaisuudessa muut eivät kävele yli. Valitettavasti helpot uhrit haistetaan kauas. Onko mielestäsi väärin ohjeistaa lasta pitämään pyöräilykypärää, kun liikenteessä hölmöilevät autoilijathan ne on niitä syyllisiä jos haaveri sattuu?

"Miksi en saisi tuntea voimakastakin myötätuntoa lapsena raiskattujen, pahoinpideltyjen ja kiusattujen turvattomissa ympäristöissä kasvaneiden rajattomien ihmisten puolesta? Onko se mielestäsi jotenkin väärin?"

Ei ole, mutta on tarpeetonta meuhkata ja vedellä vääriä johtopäätöksiä tunteiden vallassa, kuten sinä nyt teit olettaessasi että puolustan huonoa käytössä, vaikka tuossa viestissä selkästi luki etten tee näin. Jos haluat antaa hyödyllistä apua näille uhreille, niin ei se auta että osoitellaan sormella pahiksia ja kiukutellaan, vaan että annetaan neuvoja kuinka voi pärjätä ja selviytyä. Esimerkiksi raiskausten uhrien terapiassa on tärkeää saada heidät näkemään itsensä selviytyjinä uhrien sijaan. 

Sama juttu, mutta ihmettelen, miten nämä ilkiöt tietävät jonkin kiltteyden heti (vai vain sattumaa?). Nimittäin olen ihminen, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja joka on suorapuheinen. Mielipiteitä liikaa ja suoraa puhetta liikaa. Kriittinen, jopa joskus tuomitseva. En siis ole kiltti hiiri (kiltit hiiret ovat useimmiten kivoja, joten heissä ei mitään vikaa). Olen pikemminkin itse sellainen jyrä välillä, ehkä rehellisyyden takia ilkeäkin. Enkä edes kovin joustava, ja tykkään "pitää tehdä niin ja näin" -lauseista. Oon siis loppujen lopuksi aika pikkutarkka ja jäykähkökin. 

MUTTA. Kauas ei ole pitkä matka. Nimittäin jokin alter egoni on miellyttämisenhaluinen henkilö, joka koittaa päästä joka paikkaan, minne pyydetään. Koitan suostua toisten tahtoon, vaikka aika olisi kortilla. Jos en pääse, annan huolellisen selityksen, miksi en. Olen monet kerrat ollut myös suhteissa, joissa toinen töppäilee ja minä juoksen kuin pässi narussa. Ohittaen asioita ja jatkaen eteenpäin, jopa ehkä entistä enemmän juosten toisen perässä. Ei ole vain yksi kerta, kun olen miettinyt, että millä sen saa loppumaan. Antamalla maistaa omaa lääkettä? Lähtemällä kälppimään? Onko vain pakko pitää väkisin kiinni siitä, että tätä ei nyt saa ohittaa?

En siis ole kiltti, mutta en kuitenkaan vedä rajoja. Mitäs hittoa? Olen siis vai joku epävarma ihmisolento, joka salaisesti pelkää ihmisten hylkäävän minut? Okei, joskus totta, että en halua riitaa, joten suostun. Mutta toisaalta en tajua, että onko ihminen aina muka jotenkin outo, jos ei halua näpäytellä jatkuvasti jotain EI:tä ja taistelua. Nostaako se tosiaan arvoani jonkun silmissä, jos heittäydyn ns. vastarannankiiskiksi ja henkilöksi, jota ei niin vaan tavoitetakaan?

Vierailija kirjoitti:

Ilkeät, hallitsevat ja narsistiset ihmiset haistavat toisen kiltteyden ja alistuvuuden ja iskevät kiinni.

Ihan muistutuksen sananen vain, mutta aina ns. kiltti ≠ alistuva.

Sinä joka meuhkaat noista raiskatuista lapsista, mene muualle. Ei muuteta muuten hyvää ketjua tällaiseksi jankkaukseksi. Käsitit sen viestin ihan väärällä tavalla, ei siinä väitettykään, että näitä rajattomia ihmisiä saisi kohdella miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän kyllä että muilla saattaa olla eri mielipide kuin minulla, mutta minä en ollutkaan se joka ksyeeenalaisti että viestiini saattaa vastata muukin kuin yksi ihminen.

Mihin kysymykseen haluat vastauksen? Siihen että onko oikein kohdella rajatonta ihmistä huonosti? Ei tietenkään, tämähän on ihan itsestäänselvää.  Mutta ihmiset eivät useinkaan toimi sen mukaan mikä on oikein ja moraalista, ja siksi rajojen vetäminen on tarpeellista, oli tausta sitten millainen tahansa. On pyrkiä eheyteen ja tasapainoon, jotta tulevaisuudessa muut eivät kävele yli. Valitettavasti helpot uhrit haistetaan kauas. Onko mielestäsi väärin ohjeistaa lasta pitämään pyöräilykypärää, kun liikenteessä hölmöilevät autoilijathan ne on niitä syyllisiä jos haaveri sattuu?

"Miksi en saisi tuntea voimakastakin myötätuntoa lapsena raiskattujen, pahoinpideltyjen ja kiusattujen turvattomissa ympäristöissä kasvaneiden rajattomien ihmisten puolesta? Onko se mielestäsi jotenkin väärin?"

Ei ole, mutta on tarpeetonta meuhkata ja vedellä vääriä johtopäätöksiä tunteiden vallassa, kuten sinä nyt teit olettaessasi että puolustan huonoa käytössä, vaikka tuossa viestissä selkästi luki etten tee näin. Jos haluat antaa hyödyllistä apua näille uhreille, niin ei se auta että osoitellaan sormella pahiksia ja kiukutellaan, vaan että annetaan neuvoja kuinka voi pärjätä ja selviytyä. Esimerkiksi raiskausten uhrien terapiassa on tärkeää saada heidät näkemään itsensä selviytyjinä uhrien sijaan. 

Olet näköjään täällä vieläkin uskottelemassa muille olevasi joku sattumalta ketjuun eksynyt onnellisen lapsuuden elänyt omasta-syystään-heittopussi-ja-sen-siis-ansaitseva. Valitan, en nyt ihan usko.

Miksi edes aloit väitellä kanssani, enhän minä sinulle tässä lainkaan puhunut vaan ihan toiselle henkilölle? Ja mihin hän oikein katosi? Minkä vuoksi katsoit tärkeäksi alkaa puolustella alun perin hänen sanomisiaan?

Sinä tässä olet enemmänkin ollut se, joka puhuu kovasti tunteista, meuhkaamisesta ja kiukuttelusta ja muusta varsin affektiivisesta. Nimittäin jos normaali puhuminen merkitsee sinulle jo meuhkaamista, niin jotain on kyllä mennyt pieleen omassakin kotikasvatuksessasi. Vaikka näkeehän tuon siitäkin, että asetut mieluummin syyllisen kuin uhrin puolelle ja vaadit uhrilta jotain ylimaallista voimaa ja selviytymiskykyä mahdottomissa tilanteissa, vaikka mitä tahansa muuta nyt yritätkin tässä väittää.

Ja kyllä, terapiassa on täysin sallittua puhua UHRISTA, sillä kiusattu ja loukattu on aina UHRI.

Jos haluat tahallasi käsittää sanan väärin ja negatiivisessa mielessä, niin siitä vaan. Tosiasioita tuo vääntely ei kuitenkaan muuta. Uhri on uhri, ja pahantekijä on pahantekijä. Se ei ole sormella osoittelua vaan totuus. Tietty osa väestöstä on vakavasti häiriintynyttä ja narsistista, jopa psykopaattista. Tällaiset ihmiset ovat saattaneet joskus olla uhreja itsekin, mutta ovat lannistumisen ja masentumisen sijaan valinneet kostaa oman pahan olonsa viattomille. En tunne sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan. Pahuus on valinta. Etköhän sen varsin hyvin tiedäkin, kun kerran haistat helpot uhrit jo kaukaa? Ei normaalin tunne-elämän ja empatiakyvyn omaava ihminen puhu noin. Voin ainakin omalta osaltani sanoa, että en todellakaan tutkaile ympäristöäni sillä silmällä kuka on helppo uhri ja kuka ei. Ei suoraan sanottuna ole hajuakaan tuollaisesta asiasta. Näen ihmiset ihmisinä, en potentiaalisesti alistettavina uhreina. On sairasta edes ajatella noin ja olla jatkuvasti tietoinen toisten heikoista kohdista, mutta sinulle se vaikuttaa olevan normaali kyseenalaistamaton vakio elämässä. No ei todellakaan ole.