Miks vedän puoleeni ainoastaan hallitsevia ja ilkeitäkin ihmisiä? Joku kai mussa on vikana?

.

Mulle ÄITI neuvoi ja vaati ja opetti olemaan tuollainen! Se oli ÄITINI mielestä HYVÄÄ käytöstä. Voi vittttu mikä idiootti. Sanoin siitä hänelle sata kertaa, mutta äitini mielestä tuollaiset on IHAN HYVIÄ ihmissuhteita, ja tosiaan itsessä vikaa, jos sitten jää sellaiseen suhteseen, jossa toinen on ilkeä! Voi hellanlettas saaaatanan vammainen akka, kerropa tosiaan, mistä niitä sellaisia suhteita saa miellyttämällä muita, jossa nämä olisivat ihania sitten takaisin!!?? Ei mistään. Mun äidille muutenkin riittää, että toiset eivät oikeasti tunne juuri häntä laisinkaan, vaan että esitetään kaikille jotain saaatanan ystävällistä.

Minun käsittääkseni aitojen ohmissuhteitten resepti ei ole laisinkaan tällainen. Pitää olla aito, vaikka se tarkoittaisikin ikäväti sanomista toisinaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että jokaista kohdellaan niinkuin hän itse antaa itseään kohdella. Jos makaat kynnysmattona, niin totta helvetissä kaikki kävelee yli. Sitä on vaikea hyväksyä että ei se aina niin mene että jos itse on kiltti ja lempeä, että kaikki kohtelisivat sinua siten. Toki myös se on hyvä sääntö että kohtele muita kuten haluat heidän kohtelevan itseäsi, mutta kiltti voi olla olematta kynnysmatto. Liian kiltin ja ilkeän välillä on paljon normaaleja ihmisiä.

Mun äiti nimenomaan vaati, että mun on opeteltava sellaiseksi, että annan muiden kohdella mua paska+sti. Eli jos kerroin vastanneeni jonkun urveloon kommenttiin samalla mitalla tuli hirveää rääkynää siitä, miten väärin MINÄ tein! Excuse me, mutta SE TOINEN OLI ENSIN. Miten siitä ikinä tulee aito, hyvä ihmissuhde, jos antaa ihmisten urpoilla itselleen päin naamaa? Eiköhän niistä suoraan sanominen nimenomaan karsi ne pässit pois tai opeta käyttäytymään. Fiksumpaa on opettaa muille, miten itseä pitää kohdella, mutta tätähän aivovammmainen äitini EI OSANNUT opettaa, koska ei itsekään OSAA OPETTAA SITÄ MUILLE. Vaan koittaa vain "sopeutua". Hyi helevetti.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Käyn nyt kesän ratkaisukeskeisessä terapiassa omalla kustannuksella, jotta opin vetämään rajat.

Mäkin joudun opettelemaan vetämään ne rajat. Äitini oikein KIELSI tekemästä niin, vaikka mä olisin luontojani toiminut siten ihmisiä kohtaan. Äitini saa maksaa sen kurssin mulle, luultavasti menen hänen kuoltuaan sellaiselle jos perin häneltä mitään. Tai tietty voin mennä jo aikaisemminkin, mutta kerron hänelle, että kuoltuasi teen mahdollisella perinnöllä noin, koska sä pilasit elämäni, stanan sika.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla. On jotenkin sellainen olo, että mä oon ainoa, keneltä vaaditaan hyvää käytöstä ilman virheitä. Saa hakata akkaansa, kieroilla rahalla, juoruta, ajaa kännissä, puhua rumasti, pelata ihmisillä, ryypätä aivonsa, tehdä pilaa, valehdella, käydä vieraissa, puhua päälle, unohtaa. Mulle tiuskitaan ihan siitä, että kerron mielipiteeni jostain asiasta. Pari luotettavaa ystävää sentään, joista toinen on superlojaali ja kannustava. Heistä en usko mitään rumaa.

Mun keskenkasvuinen, epäkypsä, teinimäisesti suhteessamme minua, lastaan kohtaan käyttäytynyt äitini vaati juuri tuollaista. Minä en ollut hänelle suojeltava lapsi, vaan syytettävä vihollinen ja syyllinen kaikkeen, mikä hänessä itsessään oikeasti mätti. Se vammmainen keha+ri suhtautui minuun tosiaan aivan epäkypsästi, ja itsestään sillä on kuva hyvänä kasvattajana, buahhaahhahhahaaa!

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Liian kilttiä ihmistä on vaikea olla käyttämättä hyväkseen.

Tämä pitää paikkansa. En ole dominoiva persoona, en halua käyttää ketään hyväkseni ja muut ihmiset kuvailevat minua leppoisaksi ja mukavaksi. Kuitenkin kun olin kerran pitkiä aikoja tekemisissä aivan liian kiltin ihmisen kanssa, huomasin oman käytöksenikin muuttuvan. Olen tietenkin itse vastuussa omasta käytöksestäni enkä voi syyttää siitä toisen kiltteyttä, mutta ärsyynnyin tähän henkilöön niin pahasti että kohtelin häntä huonommin kuin olisin jotain toista kohdellut. Tämä vaivasi minua pitkään jälkeenpäin, koska en halunnut hyväksyä sitä miten olin käyttäytynyt, mutta en tiennyt miksi olin niin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kilttiä ihmistä on vaikea olla käyttämättä hyväkseen.

Tämä pitää paikkansa. En ole dominoiva persoona, en halua käyttää ketään hyväkseni ja muut ihmiset kuvailevat minua leppoisaksi ja mukavaksi. Kuitenkin kun olin kerran pitkiä aikoja tekemisissä aivan liian kiltin ihmisen kanssa, huomasin oman käytöksenikin muuttuvan. Olen tietenkin itse vastuussa omasta käytöksestäni enkä voi syyttää siitä toisen kiltteyttä, mutta ärsyynnyin tähän henkilöön niin pahasti että kohtelin häntä huonommin kuin olisin jotain toista kohdellut. Tämä vaivasi minua pitkään jälkeenpäin, koska en halunnut hyväksyä sitä miten olin käyttäytynyt, mutta en tiennyt miksi olin niin tehnyt.

En minäkään jaksa miellyttäjiä. En tiedä mikä siinä on, mutta he saavat ärsytyskynnykseni välittömästi ylitettyä. Mutta minä haluan kasvaa ulos siitä, että tunnen asiasta syyllisyyttä, ei minun ole mikään pakko olla heille päin "miellyttävä" heidän manipuloivilla tavoillaan ja sitten syylllistyä, jos he alkavat syyttää siitä, etteivät saaneetkaan minua toimimaan ääneen sanomattomalla, odottamallaan tavalla. Jos en ole tarkoittanut loukata, en haluaisi jaksaa näiden inisijöiden valituksia, koska ne loukkaavat taas minua. Haluaisin nousta kokonaan itseeni kohdistuvien valitusten yläpuolelle, jos en itseni mielestä ole pyrkinyt toimimaan loukaten. En halua antaa kenenkään määritellä omaa ilkeyttäni minulle, kuten mulle on jo tehty, a la äitini.

On se oikeasti jokaisen vastuulla vetää ne omat rajansa, ja sitten rajojen rikkojien ottaa opikseen. Mutta jos joku ei vedä rajoja, miksi sitten syyttää rajojen, joita ei ollut, rikkomisesta?

t.kristallikissa

Mun äiti on liian kiltti ihminen, aina juoksemassa apuun ja jättämässä omat menonsa jos tarvitsen lapsenvahtia. On raskasta olla se, joka joutuu sanomaan "vai olisko sulla ollut jotain, mene ihmeessä jos olet suunnitellut muuta", pitämään huolta samalla toisenkin tarpeista. Toisaalta en ilmoittele hänelle aina kovin pitkälle etukäteen, koska ei sitä kerran vaadi. Kerran hän sanoi jonkun muun asian yhteydessä syyllistäen "mä olen aina tullut lyhyelläkin varoitusajalla ja joustanut" - jaa, no en ole koskaan pyytänyt joustamaan omista menoista enkä ole kieltäytymisestä koskaan pahastunut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat että tämän kanssa on helppo olla oma itsensä. Ilkeiden ja hallitsevien ihmisten on helppo olla omia itsejään sinun kanssasi.

Tai niin he Luulevat!

Minulle käy niin niin, että nämä ilkimykset/itsekkäät/dominoivat henkilöt joutuvat pahan kerran pettymään, kun huomaavat etten olekaan sellainen, mitä saamansa ensivaikutelma.

Olen kiltti ja lempeä, ystävällinen, avoin jne, mutta olen myösti jämpti ja jämäkkä, mitä tulee moraalisiin ja eettisiin asioihin.

Eli käytännössä kaikki orastavat "ihmissuhteet" (lainausmerkit siksi, että hyväksikäyttöähän nämä hakevat) loppuvat tod ikävissä merkeissä, kun narsistiset eivät pääse tavoitteeseensa.

Minä toki pelastun, mutta pettymysten takia en enää edes pyri löytämään ystäviä ja rakemtamaan luottamuksellisia ihmissuhteita.

Mullakin paljon tätä, mutta en ole helposti hyväksikäytettävä vaikka olenkin kiltti. En lainaa rahaa, en jaksa yksipuolisia suhteita, ilmaisen mielipiteeni selkeästi Ja silti. Ihmisen kiltteys on kuin joku juovuttava juoma ilkeille, tuntuu että he menettävät kontrollinsa kiltin seurassa ja päästävät kaiken pahuutensa irti?

Vierailija kirjoitti:

Minulle käy myös noin. Yritän joustaa, kun haluan olla ystävällinen toisille, enkä aiheuttaa riitaa. Sitten, kun huomaan, ettei homma ole vastavuoroista, ja minua vähätellään ja hyödynnetään en jaksa ja pistä välit poikki. Sen jälkeen alkaa syyllistäminen ja pahan puhumimen.

Kuulostaapa tutulta.

Kun olen tehnyt toisen mukaan asioita niin etten aina olisi niin itse halunnut ja kun yhtäkkiä sanonkin etten lähde esim mökille viikonloppuna niin ns ystävä on aivan ihmeissään, ei välttämättä sano mitåän mutta ilme kertoo paljon ja mutisee jotain. Sen jälkeen minua ei pyydetäkään mukaan. Muita kyllä koska heille on sallittua itse päättää mitä tekee ja milloin.

Joku kirjoitti yllå mitä ei tarvitse tehdä esim vastata puhelimeen jne. Olen ihan itse keksinyt nuo samat asiat, omat rajat. Se vain että minullakin on rajat on toisten mielestä pöyristyttävää kun olethan sinä aina ennen...

Miksi viestit eivät tule läpi? :)

Uusia sanoja laitettu bannilistalle, nyt vaan arvailemaan mitä? :)

Vierailija kirjoitti:

Mullakin paljon tätä, mutta en ole helposti hyväksikäytettävä vaikka olenkin kiltti. En lainaa rahaa, en jaksa yksipuolisia suhteita, ilmaisen mielipiteeni selkeästi Ja silti. Ihmisen kiltteys on kuin joku juovuttava juoma ilkeille, tuntuu että he menettävät kontrollinsa kiltin seurassa ja päästävät kaiken pahuutensa irti?

Tämä!

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että jokaista kohdellaan niinkuin hän itse antaa itseään kohdella. Jos makaat kynnysmattona, niin totta helvetissä kaikki kävelee yli. Sitä on vaikea hyväksyä että ei se aina niin mene että jos itse on kiltti ja lempeä, että kaikki kohtelisivat sinua siten. Toki myös se on hyvä sääntö että kohtele muita kuten haluat heidän kohtelevan itseäsi, mutta kiltti voi olla olematta kynnysmatto. Liian kiltin ja ilkeän välillä on paljon normaaleja ihmisiä.

Fakta nyt vaan on, että suuri osa väestöstä on niin pikkumaista narsistista roskasakkia, että pyrkivät keinolla millä hyvänsä heikommaksi olettamansa niskan päälle, ilman siis että kohteessa on mitään vikaa tai edes heikkoutta.

Tämä vain siksi, jotta turhautuneet ja pohjimmiltaan huonoitsetuntoiset kus1_päät saisivat tuntea oman surkean itsensä paremmaksi edes ohimenevän hetken. Säälittävää.

Muistakaa nyt kuitenkin -r-unk_k4r1t-, kaikki hiljaiset ja peruskohteliaat eli sivistyneet ihmiset jotka tuomitsette hiljaa mielessänne "kynnysmatoiksi" tai "perässävedettäviksi" eivät ehkä sellaisia olekaan.

Siinä voi teille nimittäin käydä aika hassusti, meinaan.

Olen itsekin joutunut hyväksikäytetyksi, selkäänpuukotetuksi ja kohdelluksi kuin idiootti, koska minut oletetaan hyväntahtoisuuden, kohteliaisuuden ja introverttiuden vuoksi heikkomieliseksi miellyttämishaluiseksi nössöksi, jota voi lyödä kuin vierasta sikaa. Todellisuudessa olen kaikkea muuta, itsenäinen luonne ja valmis hyvinkin monenlaisiin vastatoimiin. En todellakaan pelkää näyttää kaapin paikkaa yhtään kenellekään jos tarve niin vaatii.

Vahvuuteni ei ehkä ole nopeus ja ulospäinsuuntautuneisuus, vaan paremminkin hitaus, harkinta ja strategia. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö pystyisi tai uskaltaisi tasaamaan tilejä ja heittämään niskaperseotteella negatiiviset ihmiset h3l-v3tt11n elämästäni. Viimeksi vuosi sitten heivasin useamman jo pitempään tuntemani tyypin täysin varoittamatta enkä haikaile yhteisiä aikoja.

Kun mitta tulee täyteen niin se tulee täyteen. Taisi varsinkin yhtä "ystävää" järkyttää tuo äkillinen, luonteenlujuutta vaatinut veto, hän tuskin sellaista osasi minunlaiseltani harmaahiireltä odottaa.

Olen fiksu ja filmaattinen kaikille tasan niin kauan kuin kukin sen ansaitsee, ja jos tulee kaivamaan verta nenästä saattaa yllättyä pahemman kerran.

Sitä päivää ei tule milloin makaan kenenkään kynnysmattona tai panen muiden tarpeet omieni edelle, vaikka se kuinka siltä jonkun mielestä saattaisikin näyttää.

Että muistakaapa tämä kaikki "liian kilttejä" huonosti kohtelevat päällepäsmärit! ;-)

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mutta kuinka määrittelet miellyttämisen ja nöyristelyn? Kuvaa tilanteita jotenkin. Oletko aivan varma, että juuri sinua halutaan miellyttää? Miksi näin olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Minusta teit kyllä todella oudon ja turhaan vihamielisen tulkinnan tuosta kirjoittajasta. Onko sinusta maailmassa vain kaltoin kohdeltuja, joita pitää ymmärtää ja sitten niitä, joilla on kaikki aina ollut helppoa?

alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos toinen vain koettaa miellyttää minua ja nöyristelee kaikelle. Kuten joku jo sanoikin, ihminen alkaa ärsyttää, suorastaan kuvottaa. Toisaalta minulla on kehno itsetunto ja ihmissuhteissa ajaudun helposti myös itse tuoksi miellyttäjäksi ja nöyristelijäksi, ja otan vastaan kaiken kamalan, mitä minulle sanotaan ja tehdään. Kai kyse on jonkinlaisesta kahden ihmisen ominaisuuksien tasapainosta. Ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja jolla on selkeät rajat on helpompi kunnioittaa ja sellaisen kanssa on itselläkin turvallisempi olo.

Olen joskus ajatellut, että huonoitsetuntoisena näen herkästi huonon itsetunnon merkit toisessa ihmisessä, ja se muistuttaa minua omasta heikkoudestani niin, että nousen puolustuskannalle ja alan kohdella toista huonosti.

Olet sairas yksilö.

Tiedätkö millaisilla ihmisillä ei ole rajoja? Lapsena raiskatuilla, pahoinpidellyillä ja kiusatuilla. Sellaisia sinä siis ajat aivan tietoisella toiminnalla itsemurhan partaalle. Muut ihmiset ja ennen kaikkea lapsena raiskatut, pahoinpidellyt ja kiusatut eivät ole olemassa SINUN itsekkäitä toiveitasi varten ja tekemässä SINUN olostasi mukavaa. Yrität siirtää (moninkertaiselle) uhrille syyn omasta sairaasta käytöksestäsi, "mitäs on niin ärsyttävä", jotta sinun ei tarvitse kohdata ja muuttaa omaa toimintaasi. Haukkana, hyeenana skannaat ympäristöäsi ja etsit haavoittuvaisia sieluja, joita vähän potkia kun itselläkin on niin paha olo.

Tuskin osaat edes hävetä.

Mitäs muuta aamutrollille kuuluu?