Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden kammo ja miehen suvun tapaamiset
07.06.2018 |
Mitä tässä voi enää tehdä. Parisuhdetta takana melkein 5 vuotta, ja edelleen pelkästään miehen vanhempien ja sisarusten tapaaminen saa sydämen hyppimään kurkkuun jo päiviä etukäteen. Täysin ilman loogista syytä, sillä he ovat kaikki kivoja ihmisiä.
Nyt olisi viikon päästä tiedossa hieman isommat juhlat, johon tulee sellaisiakin sukulaisia joita en ole vielä tavannut. Kaiken lisäksi muutama vanhempi ihminen tästä ryhmästä ei puhu suomea, vaan ruotsia (jota minä en puhu).
Olen kauhuissani. Siis niin kauhuissani, että tunnen aidosti etten pysty osallistumaan koko kinkereihin. On niin paljon mitä hävetä: olen erinäisistä syistä johtuen tällä hetkellä 20 kiloa ylipainoinen, stressin väsyttämä tummine silmänalusineni (lue: en kovin viehättävä ilmestys) ja itsetunto alamaissa. Pelkään puhua ihmisille, en halua tulla nähdyksi. Minulle on sanottu, että nämä sukulaiset odottavat tapaavansa minut. Se ei ole minulle mukava vaan hirveä ajatus. Melkein paniikinomainen.
En toivo mitään muuta niin paljon kuin että voisin olla menemättä tällä kertaa. Haluaisin tavata ihmisiä sitten, kun olen taas saanut elämäni vähän paremmin hallintaan (työpaikan vaihto ja laihdutus nyt heti alkuun).
Mies tietää että olen peloissani, mutta hänen empatiansa ei päihitä vilpitöntä halua saada minut mukaan. Lisäksi hän ei aidosti ymmärrä miksi minusta tuntuu tältä, sillä eihän tämä normaali reaktio ole voimakkuudeltaan. Epäilen että minulla olisi löydettävissä jokin ahdistushäiriö.
Tiivistettynä minulla on siis huono hetki elämässä juuri nyt, ja tämä harvakseltaan toisiaan tapaavan suvun juhla ei voisi olla huonompana hetkenä. En ole koskaan ollut näin alamaissa, ja minun on välittömästi alettava työskennellä asian eteen, jottei tämä pitkity enää enempää. Mutta tässä vaiheessa en tunne kykeneväni menemään tuonne juhlaan.
Kiltit, kertokaa mitä te tekisitte jos olisitte minä!
Ja jos jotakuta kiinnostaa mistä tämä huono hetkeni on lähtöisin, niin huonot olosuhteet työpaikalla eivät ole kovin mitätön osatekijä.
Kommentit (42)
Taas yksi sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, jolla on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, jolla on mies.
Mitäs siitä? En minä pelkää omaa perhettäni, en omia ystäviäni enkä omaa miestäni - joka oli ystäväni ennen kuin aloimme seurustella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kahvipöytä odottaa..
Niin tekee, ja ajatus on sietämätön.
ap
Ota betasalpaaja tai käy lääkärissä. Tai pakota itsesi.
HSEn adonis kirjoitti:
Ota betasalpaaja tai käy lääkärissä. Tai pakota itsesi.
Tuntuisi liioittelulta lähteä lääkitsemään itseäni yhden juhlan takia... Miten betasalpaajat edes toimivat, pitää varmaan googlettaa.
Olen pakottanut itseäni viimeiset 5 vuotta. Mutta tämä kerta tuntuu ihan mahdottomalta.
Odotan itseltäni liikoja, mitä miehen sukuun tulee. Haluaisin olla täydellinen, ja koska en ole (kaukana siitä), on seuraus tämä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoni: älä mene. Jos noin pahalta tuntuu niin mikä järki kiusata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
alkoholi
En koe sitäkään ratkaisuksi. En muutenkaan, enkä varsinkaan siksi kun se laukaisee minulla herkästi migreenin (jonka varjolla tosin voisi päästä lähtemään ajoissa......)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole eleillä mukana jutuissa ja vastaa kysymyksiin.
Beetasalpaaja hillitsee adrenaliinin eritystä ja olo rentoutuu. Se estää myös jännityksestä johtuvaa punastumista, sydämen laukkaamista, verenpaineen nousemista, käsien tärinää, äänen värinää. Se ei vaikuta keskushermostoon eikä ole koukuttava lääke. Itse käytän sitä säännöllisesti rytmihäiriöihin ja jännittäviin tilanteisiin otan tupla-annoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Beetasalpaajat käyttöön vaan, ovat aivan harmiton lääke ilman sivuvaikutuksia ja helpottaa jännitystä.
Jos sekään ei auta niin sitten bentsodiatsepiinia kehiin.
Molempiin tarvii kyllä lääkärin reseptin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos beetasalpaajatiedoista! Tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin houkuttavalta. Taitaa tosin olla näitä juhlia varten vähän myöhäistä: pitäisi saada lääkäriaika ja vielä testatakin lääkettä (tuntuisi hieman riskaabelilta kokeilla tuollaista lääkettä ensimmäisen kerran tositilanteessa).
ap
Mikä on pahinta, mitä saattaisi tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos beetasalpaajatiedoista! Tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin houkuttavalta. Taitaa tosin olla näitä juhlia varten vähän myöhäistä: pitäisi saada lääkäriaika ja vielä testatakin lääkettä (tuntuisi hieman riskaabelilta kokeilla tuollaista lääkettä ensimmäisen kerran tositilanteessa).
ap
Jos asut pk-seudulla niin multa voit käydä hakemassa yhden tabletin kokeiluun.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahinta, mitä saattaisi tapahtua?
Hyvä kysymys. Realistisesti ajatellen se, että näytän kiusaantuneelta / kauhistuneelta koko ajan ja hermostuksissani en pysty keskustelemaan normaalisti ja annan itsestäni naurettavan kuvan kaikille. En ole edes normaaliolosuhteissa mitenkään sulava.
Lisäksi se, että minua katsottaisiin pitkin nenänvartta, sillä olen tällä hetkellä kuin paisunut pullataikina, lihava ja muutenkin väsähtäneen näköinen. Se on siis ainakin täysin varmaa, että kukaan uusi tuttavuus ei tule katsomaan minua ja ajattelemaan että onpa kaunis ja viehättävä nainen. Ja ne vanhat tutut näkevät että luoja sentään, parikymmentä lisäkiloa on parissa vuodessa kerääntynyt. Ei mikään mieltä ylentävä kuva...
Kauhukuvissani sitten lisäksi vielä munaan itseni jotenkin täydellisesti, kuten oksentamalla jännityksestä tai jotain yhtä kamalaa.
Kaiken kaikkiaan haluan jäädä kotiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos beetasalpaajatiedoista! Tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin houkuttavalta. Taitaa tosin olla näitä juhlia varten vähän myöhäistä: pitäisi saada lääkäriaika ja vielä testatakin lääkettä (tuntuisi hieman riskaabelilta kokeilla tuollaista lääkettä ensimmäisen kerran tositilanteessa).
ap
Varaat lääkäriajan ja menee 10min. Tai kysy joltain, hyvin yleinen lääke ja ihan harmiton. Ei ole mitään testaamista, et edes huomaa sitä itse.
En osaa auttaa, mutta tiedän tunteen! Taju meinaa lähteä miehen sukujuhlissa. :( Välttelenkin tapaamisia viimeiseen asti ja miehen vanhemmat luulevat, että vihaan heitä..
Kahvipöytä odottaa..