Miehen käytös minua kohtaan muuttuu muiden seurassa

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita asioita. Mun mies on vähän samanlainen. Kai se häpeää minua. En tiedä. Välttelen nykyään viimeiseen asti näitä tilanteita.

Toinen mies, joka on mukava kahdenkesken, muuttuu myös, jos ihmisiä on ympärillä. Ei ota mitään kontaktia oma-aloitteisesti, vetäytyy keskusteluista vastaamalla sanan tai pari ja pakenee paikalta. Tämäkin satuttaa mua koska oikeasti, aivan todella, luulin meillä olevan hyvä yhteys.

Luulen, että minussa on oikeasti jotain vikaa. Sosiaalisissa taidoissa tai jossain, mutta en huomaa sitä itse.

Tuo sinun "toinen mies" käyttäytyy kuin kumppanini, jolla on hyvin lievä autismi (asperger). Täysin normaali ja huumorintajuinen kahden kesken.

Jätä se ääliö.

Sillä on päässä vikaa, etkä sä voi asialle yhtään mitään.

Älä haaskaa aikaasi tuollaiseen.

Ystävän neuvo.

Ei ihme että satuttaa. Miehen käytös on törkeää ja vie kerta kerralta pohjaa pois suhteelta, tasa-arvoiselta kunnioittavalta suhteelta. Vahingoittaa sinua henkisellä tasolla. Et voi antaa sen jatkua, tavalla tai toisella.

Sun pitää ottaa asia uudestaan puheeksi. Kerrot juurta jaksaen miltä se sinusta tuntuu ja miksi. Sanot esimerkkejä ja vaadit että käytöksen on kerta kaikkiaan loputtava. Älä hyväksy vastaukseksi tuota ettei (muka) itse tiedosta /huomaa asiaa. Ehkä tosiaan käytös tulee hänestä luonnostaan, eikä sillä tavalla tajuakaan sitä.

Mutta. Tällainen olisi mulle ehdottomasti kynnyskysymys. Jos on sullekin, niin kerro se silmiin katsoen vakavasti miehelle. Jos hän ei ala ymmärtää asiaa ja muuta käytöstään pikaisesti, niin eroa. (olisi hyvä syy kyllä erota saman tienkin.) Ei kukaan ansaitse tuollaista alentamista. Käytös johtuu miehen omista solmuistaan ja epävarmuuksistaan sisimmässään. Ehkäpä mallia on saatu myös lapsuuden perheestä, tai opistusta vääristyneestä miehen roolista. Yhtä kaikki, sen on loputtava.

On mahdollista että mies oivaltaa asian ja muuttaa käytöstään. Älä jää sitä kuitenkaan pitkään odottelemaan. Pitää muistaa, että tällaisissa jokainen vetää rajat itse siihen, miten antaa toisten kohdella itseään. (Voit myös loukkaantua asiasta jukisesti jos vielä tekee noin ja sanoa ihmistenkin kuullen.) Ja sitten suosittelen lämpimästi eroa jos ei puhe auta. Pidä puolesi.

Mä kyllä väitän että tässä ei ole kyse fiksuudesta tai siitä että mies pitäisi naista tyhmänä tai häpeäisi häntä

No mistäs?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiseloa yli 10v. ja mies on välillä samanlainen. Tyhmänä mies ei minua pidä eikä häpeä mutta silti varsinkin tiettyjen miesten seurassa käyttäytyy ihan ääliömäisesti, kun sanon asiasta ei tunnista itseään siitä tai on sitä mieltä ettei asia niin mennyt.. todella outoa..

Uskoisin että tuollainen voi liittyä hyvinkin paljon siihen kapeaan vanhanaikeiseen miehen malliin ja rooliin ja odotuksiin mieheltä. Siinähän miehen pitää olla perheen pää, mies sanoo viimeisen sanan, nainen on vähän heikommassa asemassa ja on esim. noloa miehelle, jos nainen tietääkin jotakin paremmin. Typerää esittämistä. Mutta tällaiset roolit saattaa silti olla kulkeutuneet edellisiltä sukupolvilta ja ovat juuttuneena tiukasti jonnekin alitajuntaan, josta sitte välillä hypäävät esiin. Olen huomannut, että tietyssä seurassa/juuri muille miehille sitten tätä roolileikkiä eniten esitetään. Tyhmää touhua.

En ymmärrä miten siedätte tuollaista tai päästätte tilanteen tuollaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mun mieheni on just tuollainen. Ensimmäisen kerran kun tapasin miehen parhaan kaverin (oltiin jo seurusteltu sitä ennen hyvä tovi), päättyi ilta itkuun! Hän mm vähätteli älyäni tai kun kaveri kehui minua mukavaksi, mies tokaisi vaan että olen hyvä näyttelijä!! Olin aivan päähän puuna lyöneenä, sillä mies ei ikinä sano mitään tuollaista kahden kesken. Sama kaava on toistunut myöhemmikin hänen kavereidensa tapaamisen yhteydessä. Mies on taas todella minua ylistävä kun ollaan minun kavereiden kanssa.

Olen kyllä ottanut asian puheeksi, mutta mies ei myönnä käytöstään,

Tehkää naiset loppu tuollaisesta kohteusta. Selkä seinää vasten vaan ja ladelkaa totuuksia menemään! Luulis loppuvan pikkuhiljaa. Turha hymistellä tuollaista alentavaa perseilyä.

Mulla samanlainen mies. Malli on opittu kotoa. Meidän tapauksessa mies puhui ilkeästi aina omien sukulaistensa edessä. Joka kerra sanoin kotona, huomasitko kun sanoit näin ja näin. Aluksi aina kielsi, mutta pikku hiljaa käytös muuttui.

Ymmärrän aloittajaa. Oma kumppani lähtee vieraiden seurassa helposti korjaamaan puhumisiani. Jos kerron jotakin asiaa yleisellä tasolla ja yksityiskohdilla ei ole kokonaisuuteen suurta merkitystä, niin alkaa heti korjaamaan 'ei se noin mennyt' ja kertoo sitten miten asia oikeasti muka meni. Eli tavallaan 'nolaa' minut joka kerran.  Kyse ei siis ole kohdallani valehtelusta, vaan yritän vain virittää joskus jonkinlaista keskustelua kun esim. anoppi on kylässä. Kukaan ei puhu mitään, anoppi mököttää ja jos yritän saada tunnelmaa kevennettyä jollakin jutun tyngällä niin mies on heti kärppänä hiostamassa ja tarkkailemassa ja  korjaamassa puheitani. 

Lisäksi ymmärrän että perheenjäsenten kanssa on sellaista sanatonta kieltä ja yhteisymmärrystä. Mutta usein kumppani ja anoppi menevät sellaiseen omaa kuplaansa jossa ymmärtävät vain toisiaan. Kaikki ulkopuolinen on uhkaa ja usein näyttävät halveksuntansa muita läsnäolijoita kohtaan ja juttelevat jotakin 'kieltä' jota vain itse ymmärtävät. Muut jää ulkopuoliseksi ja muilla ei sillä hetkellä ole mitään merkitystä eikä 'arvoa' ja saattavat tiuskia muille läsnäolijoille. Tämän täytyy juontua kumppanini lapsuuteen ja anopin ja mieheni väliseen lapsi-äiti-perhesuhteeseen. 

Niin yhteenvetona: ymmärrän perhesuhteiden tärkeyden ja tottakai haluan että kumppanini vaalii äitisuhdettaan ja perhe- ja sukulaissuhteitaan. Tässä yhtälössä on kuitenkin sellainen juttu, että minä en niin välittäisi näistä anopin tapaamisista yllämainituista syistä ja olen alkanut omalta osaltani hieman välttelemään anoppia koska nuo tapaamiset ovat jotenkin niin kiusallisia. Mieheni taas ei tunnu haluavan tavata äitiään juurikaan jollen minä en ole mukana tai ellei muita sukulaisia ole myös esim. jossain synttäreillä. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mun mieheni on just tuollainen. Ensimmäisen kerran kun tapasin miehen parhaan kaverin (oltiin jo seurusteltu sitä ennen hyvä tovi), päättyi ilta itkuun! Hän mm vähätteli älyäni tai kun kaveri kehui minua mukavaksi, mies tokaisi vaan että olen hyvä näyttelijä!! Olin aivan päähän puuna lyöneenä, sillä mies ei ikinä sano mitään tuollaista kahden kesken. Sama kaava on toistunut myöhemmikin hänen kavereidensa tapaamisen yhteydessä. Mies on taas todella minua ylistävä kun ollaan minun kavereiden kanssa.

Olen kyllä ottanut asian puheeksi, mutta mies ei myönnä käytöstään,

Ja hän on sun mies edelleen!!?????  :O :O

Mies voi olla saanut tuollaisen käytösmallin kotoaan ja pitää sitä yleispätevänä ja normaalina. Ehkä isä siis on vähätellyt ja sorsinut äitiä muiden seurassa, ja mies kuvittelee tämän kuuluvan tapoihin eikä lainkaan ymmärrä sen olevan väärin.

Tai sitten, kuten joku ehdottikin, mies häpeää sinua. Hänellä on huono itsetunto ja kokee ihmisten ajattelevan hänen olevan tyhmä, jos hänen "omaisuutensa" sanoo jotakin typerää. Ja vika on siis hänessä, ei sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on huono itsetunto ja hän pelkää, että muut pitävät juttujasi typerinä (jolloin hänetkin leimataan typeräksi). Tunnistan tuon käytösmallin miehestäni ja isästäni.

Mun exä oli myös tuollainen ja tässä yllä on hyvä arvaus siitä miksi. Itselleni käsittämättömintä tässä oli se, että tämän hänen ala-arvoisen kätyöksensä seurauksena muut varmasti leimasivat hänet typeräksi, mutta se ei tälle korkeasti koulutetulle, itseään erittäin älykkäänä pitävälle miehelle mahtunut tajuntaan ollenkaan.  

Onneksi sain voimia erota jo vuosikausia sitten. 

Se häpeää sitä, että on suhun rakastunut. Kotona sen uskaltaa näyttää, mutta ei arvosta sua ihmisenä riittävästi, että kohtelisi kunnioittavasti myös ihmisten ilmoilla. Varmaankin puhuu kavereilleen kun et ole paikalla, että tommonen nyt tossa pyörii mutta parempi hakusessa.

Nuoret miehet ovat usein henkisesti väkivaltaisia muiden seurassa. Vanhemmat miehet päinvastoin neljän seinän sisällä, kun kukaan ei näe. Valitan, mies on parisuhdeväkivaltainen persoona.

Haluaa näyttää olevansa suhteenne alfauros.

Uskaltaako hän muuten keskustella kanssasi suoraan ja avoimesti vai onko enempi passiivis-aggressiivinen? Voihan tietyntyyppinen ihminen kokea saavansa "kommunikoinnille" tukea, kun ollaan muiden seurassa eikä vain naamakkain.

Nostan vanhaa ketjua. Mun mies tekee tätä samaa! En kykene ymmärtämään.

Joskus olen tästä koittanut puhua, hän vääristää asian tai alkaa muiden edessä korottamaan ääntä ja puhumalla tyyliin (että minä muka olisin hullu tms) "mitä sinä mustasukkaisena siinä riehut"! Vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen kysynyt, mutta mies kieltää koko asian. Hänen mielestään käyttäytyy samalla tavalla kuin aina. En ymmärrä miten hän ei näe asiaa..

Tottakai se sanoo että käyttäytyy samalla tavalla kuin aina. Eihän se myönnä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen kysynyt, mutta mies kieltää koko asian. Hänen mielestään käyttäytyy samalla tavalla kuin aina. En ymmärrä miten hän ei näe asiaa..

En sinuna lähtisi enää hänen kanssaan mihinkään. Kyllä hän tietää käytöksensä, kunhan sanoo vaan, ettei muka tiedä! Hankkisin omat menot, tapaisin ystäviä ja sukulaisia vain ilman häntä. Vaikeuksiahan siitä tulee, mutta et kai halua tuollaisen kanssa tulevaisuuttasi rakentaa! Alkaisin tavata muita hänen seurassaan vasta, kun hän on tajunnut käyttäytymismuutoksen olevan pakko. Ei kenenkään tarvitse olla mollaamisen kohde - ei edes sen takia, että olisi yhteisiä lapsia.