Inhoan miehen tapaa tulkata sanomiseni lapsille

AP:n tapa ilmaista itseään viittaa kauhistuttavasti erään äitihullun tapaan kommunikoida....

Mieheni on juuri tuommoinen sekaantua jne. Eräs tuttu sanoi, että miehellä on on oikeassa olemisen tarve. Hänen pitää saada sanoa viimeinen sana.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tohtori tiedä, että fleece on muovia ja siitä irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia, joka päätyy vesistöön? Vain totaali idiootti käyttää nykyään fleeceä.

Ja että fleece, joka on _polyestermössöä_, ei siis kadottua kangasta vaan litteäksi tampattua, ei pidä tuulta, sillä sen rakenteessa ei ole kudosta tai esim. huovutusta, joka antaisi enemmän suojaa?

Kyllä teillä on kasvatus mennyt vituilleen jos tarvii kohta 14v. Selittää mitä pitää pukea päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuo miehesi tapa on fiksumpi. Syynä fleeceen ei ole itse saari, vaan se että saaressa tuulee enemmän ja siksi on kylmempää.

Kun se lapsi itse tajusi tuosta asian saman tien. Että jos kerran saareen mennään (ei tiennyt tätä aiemmin), hänen pitää ottaa paksumpaa päälle.

Minä ja lapset teemme lähtöä, kaikki toimii. Mies seisoo tiellä tolppana ja joka kerta kun sanon jotain lapsille, hän suomentaa sen hitaasti eri sanoin uudelleen. Tai selittää tieteellisin termein.

Ap

Kertoisitko viel äjonkun toisen erimerkin? Aloituksen tapaus kuulosti sinällään ihan järkevältä. Ymmärrän kyllä jos koko ajan tunkee siihen selityksineen väliin, että on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille selittää asiat niin on vaarana että heistä tulee isona äitiänsä fiksumpia...

Tää lapsi jolle sitä selitettiin on kohta 14 ja asia on käsitelty jo koulussakin. Aamuhässäkässä jatkuva tieteellinen luennointi ja tulkkaaminen ahtaassa eteisessä kiireen keskellä on vain ärsyttävää.

T. Tohtorikoulutuksen saanut ap

Taidat olla vähän veemäinen tyyppi. Hyvä, että edes joku perheessä muille kivasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille selittää asiat niin on vaarana että heistä tulee isona äitiänsä fiksumpia...

Tää lapsi jolle sitä selitettiin on kohta 14 ja asia on käsitelty jo koulussakin. Aamuhässäkässä jatkuva tieteellinen luennointi ja tulkkaaminen ahtaassa eteisessä kiireen keskellä on vain ärsyttävää.

T. Tohtorikoulutuksen saanut ap

Palstalaki ei koskaan petä.

"Taidat olla ruma" --> "Itse asiassa olen nuorempana mallintöitä tehnyt"

"Taidat olla kouluttamaton" --> "Kaksi maisterin tutkintoa olen kylläkin tehnyt"

Ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun olen sanonut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että älä tulkkaa omille lapsilleni minun puheitani, älä ala selostaa, älä ala paasata, älä ala saarnata, älä sekaannu siihen kun keskustelen lasteni kanssa ja aina vaan sieltä takavasemmalta hyökkää tää besserwisser luennoitsija pätemään.

Ap

Sori vaan, mut tähän sun viestiin mennessä koko ketjusta varmaan puolet viesteistä on sun yhtä ja samaa jankkausta ja paasaamista. Oletko nyt aivan varma, et oma kommunikointi on kohdillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille selittää asiat niin on vaarana että heistä tulee isona äitiänsä fiksumpia...

Tää lapsi jolle sitä selitettiin on kohta 14 ja asia on käsitelty jo koulussakin. Aamuhässäkässä jatkuva tieteellinen luennointi ja tulkkaaminen ahtaassa eteisessä kiireen keskellä on vain ärsyttävää.

T. Tohtorikoulutuksen saanut ap

Kuulosti ihan kun olisit pukenut 3-vuotiasta jonka vänkää ettei halua pukea fleeceä.

No tästä ei ollut kyse. Ei ole koskaan ollut. Tää lapsi on fiksu ja rauhallinen ja tekee mitä pyydetään. Hoksaa kerrasta.

Siksi tuo isänsä tapa selittää asiat puhki kuin autistille onkin niin ärsyttävää.

Ehkä se lapsi on fiksu ja hoksaava siksi että sille on pienestä pitäen selitetty asiat?

Ei, kyllä se lapsi on ihan syntymärauhallinen ja syntymäfiksu.

Tuo paasaaminen on miehellä jokin kummallinen tapa päteä.

Sitäpaitsi joka helvetin kerta kun lähtee esim isänsä kyydissä kouluun ilman minua, jotain jää, koska ae kaikki aika on mennyt siihen paasaamiseen ja sitten on tullut kiire. Yleensä joudun sitten ajamaan miehelle kännykkää ja lompsaa jne koska hän unohtaa ne sitten siinä paasatessaan. Aiemmin jäi useamman kerran myös koululaisen reppu.

Ainakaan et ole väitellyt mistään kasvatukseen, psykologiaan tai oppimiseen liittyvältä alalta kun pidän ihmisiä ”syntymäfiksuina”. Ikävä tuottaa pettymys mutta esim. tekniikan alan tohtorintutkinto ei tee sinusta yhtään parempaa vanhempaa tai anna sinulle taitoa lapsen opettamiseen.

(Itsekin tohtori eli kateuskorttia turha näyttää)

Tunnen monia tohtoreita, jotka ovat sosiaalisilta taidoilta aivan uuvatteja ja on kiusallista seurata kuinka heidän lapsensa tajuaa ja tulkitsee muita ihmisiä vanhempiaan paremmin. Nämä tohtorit taantuvat lapsenomaisiin käyttätymismekanismeihin. Lapset sitten siinä yrittävät selvityä parhaansa mukaan, surullista.

En tiedä, onko ohis, mutta itteä raivostuttaa se, kun lapsille ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Esimerkiksi, kun lapsi opettelee puhumaan, niin koiraa sanotaan "hauva":ksi. Ei se ole mikään oikea, korrekti suomen kielinen sana, se on koira! Okei lapselle ehkä helpompi lausua joku hauva, mutta kyllä nyt jossain vaiheessa pitää opetella se oikeakin termi sanomaan ja opettelemaan myös sen r-kirjain. Itse en ole ainakaan pyrkinyt kaksivuotiaalle lässyttämään jotain ihme sanontoja, kun ne on helpompi lausua, vaan kerron käsitteet, nimitykset ja termit, kuten ne on.

En mä jaksais tuollasts ap:ta ollenkaan. Miehen käytöksestä meillä ei ole kuin ap:n sana, johon ei välttämättä voi sellaisenaan luottaa sen sijaan ap on tuonut omaa käytöstään esiin ihan tarpeeksi. Huhhuh

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teillä on kasvatus mennyt vituilleen jos tarvii kohta 14v. Selittää mitä pitää pukea päälle.

Mulla on molemmat jo rippikoulun käyneet, ja siitä huolimatta jaksan muistutella. Ota hanskat, onhan sulla puhelin mukana, oothan käyny pissalla... No okei, tuota viimeistä en ole enää aikoihin hokenut, mutta se on se äitirooli...

Mieheltä saatan kysyä, kun lähdetään ulos että onhan sulla ne teatteriliput, otitko pikkurahaa narikkaan/pysäköintiin, annoitko koiralle ruokaa.

Se, että muistuttaa jostain on ihan normaalia kommunikaatiota. Mulla ainakin toinen nuorista on sellainen, että se lähtee viikonloppureissuun ilman vaihtosukkia ja hammasharjaa, jos vaan mahdollista.

Alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että teillä on miehenne kanssa jo vähän isompiakin ongelmia keskenänne.

Mainitsit jossain että koet että mies kilpaile kanssasi aggressiivisesti ja yrittä murentaa arvovaltaasi lasten silmissä. Alun viestissähän mies nimenmaan kuitenkin komppasi sua lisävaatteen suhteen, ei mitätöinyt milipidettäsi?

Tunteeko mies jotenkin alemmuutta suhteessanne ja koittaa sitä kompensoita tuolla tiedon esittelyllä ja 'opettamisella', koska kokee sen omaksi vahvuudekseen? Että siinä hän ainakinon hyvä? (Onko hän muuten opettaja ammatiltaan? Jos, niin silloin asiasta kannattaisi puhua hänen kanssaan siltäkin kannalta. Muistuttaisi häntä jättämään opettajan roolin kodin ulkopuolelle.)

Oletteko keskustelleet syvemmin tästä ongelmasta silloin kun olette rauhallisia eikä ole mitään tilannetta päällä? Pitäisikö teidän molempien miettiä käytösmallejanne, mistä ne johtuu, mikä tunne siellä takana on, mistä kiukku ja ärsytys kumpuaa?

Meneekö teillä kuitenkin muuten hyvin ja rakastetteko tästä huolimatta toisianne? Onko suhteen pohja kunnossa? Onko miehesi käyttäytynyt aina samalla tavoin vai onko käytös astunut kuvioon vasta jossain vaiheessa elämäänne?

Niin, onko se mieskin jonkin alan tohtori?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että teillä on miehenne kanssa jo vähän isompiakin ongelmia keskenänne.

Mainitsit jossain että koet että mies kilpaile kanssasi aggressiivisesti ja yrittä murentaa arvovaltaasi lasten silmissä. Alun viestissähän mies nimenmaan kuitenkin komppasi sua lisävaatteen suhteen, ei mitätöinyt milipidettäsi?

Tunteeko mies jotenkin alemmuutta suhteessanne ja koittaa sitä kompensoita tuolla tiedon esittelyllä ja 'opettamisella', koska kokee sen omaksi vahvuudekseen? Että siinä hän ainakinon hyvä? (Onko hän muuten opettaja ammatiltaan? Jos, niin silloin asiasta kannattaisi puhua hänen kanssaan siltäkin kannalta. Muistuttaisi häntä jättämään opettajan roolin kodin ulkopuolelle.)

Oletteko keskustelleet syvemmin tästä ongelmasta silloin kun olette rauhallisia eikä ole mitään tilannetta päällä? Pitäisikö teidän molempien miettiä käytösmallejanne, mistä ne johtuu, mikä tunne siellä takana on, mistä kiukku ja ärsytys kumpuaa?

Meneekö teillä kuitenkin muuten hyvin ja rakastetteko tästä huolimatta toisianne? Onko suhteen pohja kunnossa? Onko miehesi käyttäytynyt aina samalla tavoin vai onko käytös astunut kuvioon vasta jossain vaiheessa elämäänne?

Menikö multa ohi vai pyydettiinkö aloituksessa keittiöpsykologin tulkinta tilanteesta, ap:n ja miehensä parisuhteen tilanteesta, miehen syvimmistä tunnoista jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä oikeasti sua mättää ap? Sekö että mies tukee sua sanallisesti? Oisko parempi että olisi hiljaa?

Kyllä todellakin olisi parempi olla hiljaa!

Mitä helvetin tukea tuo on? Ja mihin minä tuossa mitään tukea tarvitsen?

Se on hänen tapansa osallistua tilanteeseen ja osoittaa että on kanssasi samaa mieltä. Että vedätte vanhempina yhtä köyttä. Moni kaipaisi tuollaista tukea omalta puolisoltaan. Ei ole kivaa sekään että puoliso ei tee tai sano mitään osoittaakseen, että hänkin on vanhemmuudessa samoilla linjoilla. Pahimmillaan katselee vain sivusta kun toinen väittelee lapsen kanssa pukeutumisesta, läksyjen tekemisestä tms.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teillä on kasvatus mennyt vituilleen jos tarvii kohta 14v. Selittää mitä pitää pukea päälle.

Ei hänelle tarvitsekaan selittää mitä pitää pukea päälle (siksihän tuo paasaus niin rasittavaa onkin mm), mutta kyllä täytyy kertoa, että minne on menossa. Ei hän muuten tiedä mitä pukea. On ollut alkuviikon kaupungissa, tänään saarireissu. Sitäpaitsi tuossa vaiheessa hän ei ollut käynyt ulkona, minä olin, joten sekin että ilma on äkkiä viilennyt täälläkin on uusi tieto.

Kaiken tuon sanoisin iha aikuisellekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä oikeasti sua mättää ap? Sekö että mies tukee sua sanallisesti? Oisko parempi että olisi hiljaa?

Kyllä todellakin olisi parempi olla hiljaa!

Mitä helvetin tukea tuo on? Ja mihin minä tuossa mitään tukea tarvitsen?

Se on hänen tapansa osallistua tilanteeseen ja osoittaa että on kanssasi samaa mieltä. Että vedätte vanhempina yhtä köyttä. Moni kaipaisi tuollaista tukea omalta puolisoltaan. Ei ole kivaa sekään että puoliso ei tee tai sano mitään osoittaakseen, että hänkin on vanhemmuudessa samoilla linjoilla. Pahimmillaan katselee vain sivusta kun toinen väittelee lapsen kanssa pukeutumisesta, läksyjen tekemisestä tms.

No täältä saa tilata uupumattoman eteispaasaajan.

Ap

Teillä on valtakamppailu menossa suhteessa. Se kumpi antaa periksi eikä enää jaksa sanoa on hävinnyt. Sitten alkaa taistelu seuraavasta asiasta ja tätä jatkuu niin pitkään että vahvempi mieli on päällä ja heikompi ei enää uskalla sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille selittää asiat niin on vaarana että heistä tulee isona äitiänsä fiksumpia...

Tää lapsi jolle sitä selitettiin on kohta 14 ja asia on käsitelty jo koulussakin. Aamuhässäkässä jatkuva tieteellinen luennointi ja tulkkaaminen ahtaassa eteisessä kiireen keskellä on vain ärsyttävää.

T. Tohtorikoulutuksen saanut ap

Ok, onko kyseinen 14-v erityislapsi kun kohtelette häntä kuin vähä-älyistä? Äiti pukee ja isä vääntää rautalangasta.

Kyllä teini-ikäinen jo tietää että jos ei pue tarpeeksi päälleen niin sitten palelee.

Ei ole.

Enkä minä häntä pukenut. Sanoin eteisessä että tänään mennään saareen, pitää olla lämmintä päällä. Jos olisi tiennyt että mennään saareen, olisi itse jo pukenut sen lämpimämmän fleecen. Nyt haki sitten paksumman ja sillä selvä.

Ap

Miksi sinun piti isolle lapselle paasata lämpimistä vaatteista? Mikset vaan sanonut että olette menossa saareen? Varsinkin kun kerran itsekin olet sitä mieltä, että pelkkä tieto saaresta olisi lapselle riittänyt.