Kristityt naiset ja meikkaamattomuus

Miksi meikkaamattomuutta pitäisi perustella?

Miksi ihmeessä kuluttaisin aikaa ja rahaa joihinkin ylimääräisiin kemikaaleihin, joita levittäisin kasvoilleni?

Miksi sotkisin puhtaat kasvoni jollain tököteillä, jotka on pestävä pois illalla?

Meikkaaminen on täyttä hulluutta, ellet ole esim. esiintyvä klovni.

Tiedän tapauksen, jossa eräs uskova perheenäiti oli rukoillut tyttärelleen vaatteita, kun perheen taloudellinen tilanne oli heikko. Joku nainen oli sitten nähnyt hänet (ilmeisesti tyttärensä kanssa) jossain ulkona ja tullut vaatekassien kanssa kysymään että tarvitsetteko. Oli jäänyt omalta tyttäreltään pieneksi tai tarpeettomaksi. Äiti otti lahjoituksen vastaan. Hänen tyttärensä oli sitten puettu näihin vaatteisiin, kun menivät seurakunnan kokoukseen. Kokouksessa joku nainen oli tullut äidin puheille ja paheksunut sitä kuinka tyttö oli puettu, sillä vaatteet olivat olleet todella hienoja, jotain prinsessamekkoja tai vastaavia. Äiti sanoi naiselle, että ne on saatu Jumalalta. Uskon, että Jumala on tällä tavalla halunnut avata myös tämän toisen naisen silmiä näkemään omaa tekopyhyyttään ja sydämen kovuutta.

Tästä tapauksesta ei voida rakentaa mitään oppia, mutta Jumala toimii tavalla ja toisella. Me ihmiset näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala on sydänten tutkija. Tuo tyttö oli varmasti lapsenlailla iloinen näistä hienoista vaatteistaan, kiitollisella ja puhtaalla sydämellä. Ei Jumala antanut hänelle rumia vaatteita, ettei vain ylpistyisi ja luulisi olevansa jotakin. Sitten tämä paheksuva nainen. En tunne tapausta henkilökohtaisesti joten en voi varmaksi sanoa hänestä mitään. Mutta uskovien keskuudessa on tällaisiakin ihmisiä, jotka verhoituvat vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, ajattelevat olevansa vanhurskaampia, ja sitten paheksuvat toisenlaisia. Se on omavanhurskautta ja ulkokultaisuutta. Ulkokultaisuus ei ole vain sitä että meikataan, laitetaan hiuksia ja pukeudutaan hienosti. Se voi olla myös sitä, että EI meikata, EI laiteta hiuksia ja pukeudutaan harmaaseen. Kumpikaan näistä ei siis itsessään ole hyviä tai pahoja, vaan olennaista on se mitä on sydämessä, mitkä on vaikuttimet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tuota niin olennaisesti juuri muualla kuin lestadiolaisuudessa? Useimmissa piireissä se menee kai vähän omantunnon mukaan, toiset meikkaa ja toiset ei. Yleensä se meikkaaminen taitaa kuitenkin olla aika hillittyä, mutta niinhän se on muutenkin suomalaisten keskuudessa, enimmäkseen. Ei siitä tehdä mitään numeroa tai sääntöä. En tiedä millä Raamatun kohdalla lestadiolaiset tuota perustelevat, vai perustelevatko millään. Mutta tämä voisi olla yksi mahdollinen:

 "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis." (1. Piet. 3:3-4)

Ymmärtääkseni tuossa ei suoranaisesti kielletä ehostamista, vaan painotetaan ettei se saa olla se kaunistus, vaan se on se oikea mielenlaatu ja sydämen asenne. Joka kyllä voi sitten (ainakin jossain vaiheessa) ilmetä niinkin ettei enää kiinnitä niin paljon huomiota omaan ulkonäköönsä.

Vanhassa Testamentissakin on jossain kielletty nimenomaan hiusten palmikoiminen ja jossain taisivat olla värikkäät vaatteetkin kielletty.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kristityt menevät UT:n mukaan. Jos tuo kohta on UT:sta, ei VT:n kielto enää päde. UT kumoaa joitakin kohtia VT:stä tai antaa uutta näkökulmaa muuten. Silloin ei VT:llä ole merkitystä.

Kyllä hellarit meikkaa aikanakin ja käytävät koruja. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa eräs uskova perheenäiti oli rukoillut tyttärelleen vaatteita, kun perheen taloudellinen tilanne oli heikko. Joku nainen oli sitten nähnyt hänet (ilmeisesti tyttärensä kanssa) jossain ulkona ja tullut vaatekassien kanssa kysymään että tarvitsetteko. Oli jäänyt omalta tyttäreltään pieneksi tai tarpeettomaksi. Äiti otti lahjoituksen vastaan. Hänen tyttärensä oli sitten puettu näihin vaatteisiin, kun menivät seurakunnan kokoukseen. Kokouksessa joku nainen oli tullut äidin puheille ja paheksunut sitä kuinka tyttö oli puettu, sillä vaatteet olivat olleet todella hienoja, jotain prinsessamekkoja tai vastaavia. Äiti sanoi naiselle, että ne on saatu Jumalalta. Uskon, että Jumala on tällä tavalla halunnut avata myös tämän toisen naisen silmiä näkemään omaa tekopyhyyttään ja sydämen kovuutta.

Tästä tapauksesta ei voida rakentaa mitään oppia, mutta Jumala toimii tavalla ja toisella. Me ihmiset näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala on sydänten tutkija. Tuo tyttö oli varmasti lapsenlailla iloinen näistä hienoista vaatteistaan, kiitollisella ja puhtaalla sydämellä. Ei Jumala antanut hänelle rumia vaatteita, ettei vain ylpistyisi ja luulisi olevansa jotakin. Sitten tämä paheksuva nainen. En tunne tapausta henkilökohtaisesti joten en voi varmaksi sanoa hänestä mitään. Mutta uskovien keskuudessa on tällaisiakin ihmisiä, jotka verhoituvat vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, ajattelevat olevansa vanhurskaampia, ja sitten paheksuvat toisenlaisia. Se on omavanhurskautta ja ulkokultaisuutta. Ulkokultaisuus ei ole vain sitä että meikataan, laitetaan hiuksia ja pukeudutaan hienosti. Se voi olla myös sitä, että EI meikata, EI laiteta hiuksia ja pukeudutaan harmaaseen. Kumpikaan näistä ei siis itsessään ole hyviä tai pahoja, vaan olennaista on se mitä on sydämessä, mitkä on vaikuttimet. 

Ihana narratiivi :) Kasvoin itse uskovassa perheessä ja seurakunnan kokouksissa tuli käytyä. Tämä "opettava tarina" palautti mieleen koko tunnemuiston noista ajoista. Kaikesta oli aina jonkun tarina vedettävissä esiin ja ne olivat juuri tällaisia urbaaneja seurakuntalegendoja. Niiden mukaan sitten ohjauduttiin. Hyvää tarkoittavaa toimintaa, mutta ulkopuolelta katsottuna aika absurdia. Kun on jäänyt pois noista kuvioista niin ei enää muista kuinka se kulttuuri rakentuikaan. En siis muistele pahalla, hyväähän näillä rukousvastaustarinoilla tarkoitetaan, mutta onhan se vähän sellainen "säilyke" kun tuorettakin olisi saatavilla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein missään seurakunnassa taida ehdotonta meikkikieltoa olla. Mutta toki esim. vapaiden suuntien kristityissä on enemmän meikkaamattomia kuin keskivertoihmisissä.

Totanoinaan.. Tuosta meikkaamattomuudesta: Oletko ikinä käynyt esim. helluntailaisten nuortentapahtumissa? 😀

Vastaan sivusta. Mää oon käyny. Näyttää siltä, että meikkiä ja vaatetusta on alettu miettiä jo puolta vuotta aiemmin. Eli panostettu on. Näkyy rajumpaakin meikkiä.

Äitini on helluntalaisesta perheestä. Kaikkea toki ei noudatettu perheessä niin kuin liikkeen pääkotkat sanoivat. Meikkiä ei kielletty, mutta kilpaurheilun ei katsottu hyvällä eikä televisiota. Ollaan siis 70 ja 80-luvun ajoilla. Vaari ei kuitenkaan nähnyt kilpairheilussa mitään pahaa eikä urheilun katsomisessa. Olivat koko perhe urheiluhulluja :D.

Raamattu ei kiellä kilpaurheilua itsessään. Eikä meikkaamista jne. Nämä lahkojen kiellot perustuvat tulkintaan. Raamatussa sanotaan ettei pidä olla pinnallinen, tuoda omaa paremmuutaan esille jne. Sitten nämä itse kiellot on tehty siksi, ettei ihmisestä tulisi näiden tavoittelijaa. Sitten ei kuitenkaan ajatella sitä niin kuin joku täällä jo sanoi, että se vertailu siitä kuka on vanhurskain on sitä nimenomaan ei-hyvää käytöstä. Kyllähän Jeesuksen opeissakin aina sanotaan, että käännä toinenkin poski jne. Jeesus opetti siihen että ei välitetä siitä mitä toiset tekee. Se, miten toimii, on oma valinta ja nimenomaan se sisäinen kauneus on tärkeintä.

Itse siis tulkitsen kaiken tämän perusteella, että lahkoon liittyminen ei tee sinusta parempaa uskovaista. Jeesuksen oppien mukaan pelastuu uskosta Jeesukseen. Jeesusta ei kiinnosta olenko meikannut tai voittanut kilpailuja vaan se, miten olen ottanut häviön tai voiton vastaan, mikä on minun tarkoitus toimintaani yleisesti. Hyvässä hengessä, muita auttaen ja samanarvoisena kaikkia pitäen tuomatta omaa paremmuuttaan esille eläminen on se juttu. Itse näen, että lahkoon kuuluminen altistaa vain siihen oman paremmuuden tuomiseen, koska lahkoissa monesti tuomitaan toisia, vaikka vain Jumalalla on siihen valta. Jatkuvasti vahditaan toisen tekemisiä ja ollaan torumassa. Se ei ole kristillistä toimintaa sen enempää kuin ristiretketkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa eräs uskova perheenäiti oli rukoillut tyttärelleen vaatteita, kun perheen taloudellinen tilanne oli heikko. Joku nainen oli sitten nähnyt hänet (ilmeisesti tyttärensä kanssa) jossain ulkona ja tullut vaatekassien kanssa kysymään että tarvitsetteko. Oli jäänyt omalta tyttäreltään pieneksi tai tarpeettomaksi. Äiti otti lahjoituksen vastaan. Hänen tyttärensä oli sitten puettu näihin vaatteisiin, kun menivät seurakunnan kokoukseen. Kokouksessa joku nainen oli tullut äidin puheille ja paheksunut sitä kuinka tyttö oli puettu, sillä vaatteet olivat olleet todella hienoja, jotain prinsessamekkoja tai vastaavia. Äiti sanoi naiselle, että ne on saatu Jumalalta. Uskon, että Jumala on tällä tavalla halunnut avata myös tämän toisen naisen silmiä näkemään omaa tekopyhyyttään ja sydämen kovuutta.

Tästä tapauksesta ei voida rakentaa mitään oppia, mutta Jumala toimii tavalla ja toisella. Me ihmiset näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala on sydänten tutkija. Tuo tyttö oli varmasti lapsenlailla iloinen näistä hienoista vaatteistaan, kiitollisella ja puhtaalla sydämellä. Ei Jumala antanut hänelle rumia vaatteita, ettei vain ylpistyisi ja luulisi olevansa jotakin. Sitten tämä paheksuva nainen. En tunne tapausta henkilökohtaisesti joten en voi varmaksi sanoa hänestä mitään. Mutta uskovien keskuudessa on tällaisiakin ihmisiä, jotka verhoituvat vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, ajattelevat olevansa vanhurskaampia, ja sitten paheksuvat toisenlaisia. Se on omavanhurskautta ja ulkokultaisuutta. Ulkokultaisuus ei ole vain sitä että meikataan, laitetaan hiuksia ja pukeudutaan hienosti. Se voi olla myös sitä, että EI meikata, EI laiteta hiuksia ja pukeudutaan harmaaseen. Kumpikaan näistä ei siis itsessään ole hyviä tai pahoja, vaan olennaista on se mitä on sydämessä, mitkä on vaikuttimet. 

Ihana narratiivi :) Kasvoin itse uskovassa perheessä ja seurakunnan kokouksissa tuli käytyä. Tämä "opettava tarina" palautti mieleen koko tunnemuiston noista ajoista. Kaikesta oli aina jonkun tarina vedettävissä esiin ja ne olivat juuri tällaisia urbaaneja seurakuntalegendoja. Niiden mukaan sitten ohjauduttiin. Hyvää tarkoittavaa toimintaa, mutta ulkopuolelta katsottuna aika absurdia. Kun on jäänyt pois noista kuvioista niin ei enää muista kuinka se kulttuuri rakentuikaan. En siis muistele pahalla, hyväähän näillä rukousvastaustarinoilla tarkoitetaan, mutta onhan se vähän sellainen "säilyke" kun tuorettakin olisi saatavilla :)

Tämä ei ole puhujan pöntön takaa julistettu asia, vaan tunnen perheen henkilökohtaisesti ja olen kuullut tapahtumasta perheen lasten kautta. Lisäksi tuossa on mukana omia ajatuksia ja pohdintaa.

Tuosta letittämisestä olen kuullut sellaisen taustaselityksen, että esim. muinoin Egyptin ja muiden maiden naikkosilla oli valtavia tukkalaitteita ja lettihökötyksiä, jotka olivat osa vähän ylimenevää meikkaamista ja koristautumista. Ja vastapainoksi esim. Suomessa hiusten letittäminen on hyvin pitkään ollut vaatimattomuuden merkki. Hiukset on letitetty, jotta ne pysyvät työtä tehdessä sivulla, eikä tule silmille. Eli tässä letitysasiassakin se tausta, mihin letittäminen on liittynyt, on se olennaisempi asia kuin itse letitys hiuksissa.

Meikistä ovat pauhanneet ainoastaan jotkut lähes haudassa olevat vanhat ihmiset. Yhdelle mummolle meikki liittyi hänen nuoruusvuosien laivahuoraamisvuosiin, eikä hän uskoon tultuuaan enää meikannut. Eli meikki liittyi tässäkin tapauksessa elämäntapaan, joka oli syntistä.