Lue keskustelun säännöt.
Luottamus mieheen koki ison kolauksen
05.06.2018 |
Mies jäi kiinni viestittelystä lukioaikaiselle tyttöystävälleen, myös muutama tapaaminen oli heillä ollut. Olivat siis tavanneet vuosien jälkeen samoissa juhlissa ja siitä alkanut fb ystävyys. Viestittely oli alkanut ihan harmittomalla kuulumisten vaihdolla, mutta pikku hiljaa mukaan oli alkanut tulla ihastumisen tunteita puolin ja toisin. Viestittelyä ja tapaamisia pidemmälle kumpikaan ei kuulema ollut missään vaiheessa juttua viemässä, molemmilla puoliso ja lapsia. Mutta mistä v*****a tuota sitten ikinä saa tietää ne todelliset motiivit oli miten tämän jutun oli tarkoitus mennä.
Mies tunnusti tapahtuneen vasta kiinni jäätyään, ja kivityksen olen ansainnut tästä hyvästä, mutta viestit tuli siis luettua yhtenä ääri synkkänä hetkenä.
Mies muuttui kotona kylmäksi ja etäiseksi minua kohtaan, kuljetteli puhelinta mukanaan joka paikkaan, hymyili tyhmästi puhelinta katsoessaan jne. perus petturin merkit siis ilmassa. Aloin tietenkin aavistella missä mennään ja sain lopulta lypsettyä että kuulumisten vaihtoa vanhan "naispuolisen tuttavan" kanssa on ollut, mutta eipä ollut valmis paljastamaan tämän "tuttavan" henkilöllisyyttä. Minä en noita satuja purematta niellyt, en keksinyt oikeasti muuta kun lukea lopulta ne hiton viestit kun en saanut miehestä irtoamaan en sitten mitään.. kierteli ja kaarteli, tuli kyllä semmoista satua että!
Selvisi sitten kenen kanssa oli viestaillut, ja se oli ensimmäinen puukon isku, toinen tuli siitä että olivat myös tavanneet muutamia kertoja. Tuli kyllä niin puskista, perus sinisilmäinen urpo, mutta en olisi miehestäni uskonut. Kyllä kaikki mihin olin uskonut ja luottanut romahti siltä istumalta.
Kun tunnustin miehelle lukeneeni viestit, niin olihan tuo äärimmäisen pahoillaan ja pyyteli anteeksi että oli ollut niin idiootti ja blaablaa.. Jankkasi että missään vaiheessa ei ole ollut lähdössä mihinkään, eikä ollut aikomusta alkaa "suhteeseen" tämän naisen kanssa. On kyllä niin pers**stä tää tilanne..
Vuoden alusta ollaan nyt tässä yritetty mahtua saman katon alle. Ollaan yritetty käyttäytyä mahdollusimman normaalisti, ja unohtaa tapahtunut. Helpommin sanottu kun tehty. Läheisyyttä on ollut jonkun verran, ja seksiäkin joitain kertoja, mutta kyllä siinä joku vaan hiertää välissä omalta puolelta.
Jotenkin ei vieläkään osaa käsitellä tätä asiaa, eikä saa oikein mietteitään hallintaan. Erohan se on mielessä ollut, mutta tuntuu toisaalta pahalta tämmöisen takia jättää kaikki ja unohtaa yhteinen tulevaisuus. On siis juuri rakennettu omakotitalo, lapset, vauva.. kaiken piti olla hitto soikoon just hyvin, niin tuntuu niin surulliselta alkaa nyt miettimään eroa.
Onhan nuo tunteet miestä kohtaan muuttuneet, en oikein tiedä mitä tuota kohtaan pitäisi tuntea. Toisaalta sama ihminen kun ennenkin, mutta sitten taas.. tuntuu ettei tunne ollenkaan.
Lähinnä kaipailisin ehkä muiden kokemuksia miten tämmöisen jälkeen eteenpäin, yksin, yhdessä? Tuleeko se ero sitten lopulta kuitenkin kun se luottamus toiseen on mennyt? Miten moni jää suhteisiin niiden lasten takia? Itsestä ainakin tuntuu kaikkein pahimmalta lasten puolesta tämä tilanne, ei se ole niiden vika että isänsä on tuommoinen moraaliton sika..
Kommentit (72)
Minä lähestyisin asiaa siltä kannalta, että mitä sinä ja miehesi haluatte. Haluatteko jatkaa suhdetta vai erota. Jos haluatte jatkaa suhdetta, silloin sitä jatketaan ja asia työstetään vaikka terapiassa ja annetaan anteeksi ja jätetään taakse. Ja silloin kun on yhdessä päätetty jatkaa yhteistä elämää, silloin tehdään kaikensa sen eteen eikä enää palata vatvomaan että voiko luottaa vai ei.
Eli nyt sinä olet pohtinu ja miettinyt, voitko enää luottaa ja palaako tunteet lämpimiksi ja suhde hyväksi. Ja seuraavana on päätöksen aika. Ja kun päätöksen tekee, pitää olla valmis jättämään asia taakse ja aloittamaan suhteen luominen uudelleen, antamaan toiselle mahdollisuus ja luottaa, että hän ei loukkaa sinua enää vaan on ottanut opiksi.
Tsemppiä! Mitä ikinä päätätkin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais olla mukavampi sille miehelle, niin äijällä ei olis tarvetta lähteä vehreämmille laitumille. Sitähän te itsepäiset naiset ette tajua. Ei mies jaksa p*skaa elämää ikuisesti.
Olet ymmärrettävästi loukkaantunut... mutta mitäänhän ei lopulta tapahtunut. En eroaisi lasteni isästä pienen flirtin takia. Tai siis ymmärsin, että muuta ei ole käynyt.
Jotakuinnin sama tilanne minulla, paitsi mies ja nainen ehtivät pidemmälle ennen kiinnijäämistä (suutelu ja kopelointi) ja tästä on joitakin kuukausia enemmän aikaa.
Voiko vielä luottaa? Ei, jos mies pysyy samana ja jos mikään ei suoraan muutu. Itsekin voi katsoa, miten on valmis muuttumaan. Enemmän yhteistä aikaa, lapsenhoitaja välillä, yhteinen kiinnostuksenkohde josta keskustelut "kuten nuorena" innostuneena..?
Meillä mies vakuuttaa että etsi jännitystä, halusi tulla halutuksi ym ym. Mutta haluaa olla vain minun kanssani. Tässäkin mies oli ollut nuorena jo ihastunut naiseen. Ehkä joku vanhenemisen pelko, vaikeus päästää irti nuoruudesta ja ottaa vastaan aikuisuus + velvollisuudet.
Tuo huomiosi oli täysin oikea, että miten moraaliton nainen väijyy varattua miestä? Kun miehen saa saman ymmärtämään, innostus tuota naista kohtaan laskee huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka pahaa se vistittety sitten oli? rakkaudentunnustuksia? Seksiviittauksia? Suoraa ehdottelua? Tulevaisuudensuunnittelua? Flirttailua?
Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Rakastatko sinä vielä miestäsi? Pystyyko miehesi puhumaan rehellisesti tunteistaan: Mitä tunteita hänelle oli herännyt tuota toista naista kohtaan ja ovatko nuo tunteet jo pystytty ohittamaan? Oletko sinä kuitenkin kaikin puolin miehesi mielessä se ykkösnainen? Toivottavasti pääsette kriisin yli.
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinnin sama tilanne minulla, paitsi mies ja nainen ehtivät pidemmälle ennen kiinnijäämistä (suutelu ja kopelointi) ja tästä on joitakin kuukausia enemmän aikaa.
Voiko vielä luottaa? Ei, jos mies pysyy samana ja jos mikään ei suoraan muutu. Itsekin voi katsoa, miten on valmis muuttumaan. Enemmän yhteistä aikaa, lapsenhoitaja välillä, yhteinen kiinnostuksenkohde josta keskustelut "kuten nuorena" innostuneena..?
Meillä mies vakuuttaa että etsi jännitystä, halusi tulla halutuksi ym ym. Mutta haluaa olla vain minun kanssani. Tässäkin mies oli ollut nuorena jo ihastunut naiseen. Ehkä joku vanhenemisen pelko, vaikeus päästää irti nuoruudesta ja ottaa vastaan aikuisuus + velvollisuudet.
Tuo huomiosi oli täysin oikea, että miten moraaliton nainen väijyy varattua miestä? Kun miehen saa saman ymmärtämään, innostus tuota naista kohtaan laskee huimasti.
Joopajoo. Kyllä jokainen on vastuussa ihan omista tekemisistään. Ja ap:n on syytä olla pääasiassa loukkaantunut ihan sille omalle miehelleen, niinkuin onkin. Eipä tuo ap:n mies niin hirveen paljon moraalisempi ollut, joten hänellä ei ole varaa alkaa halveksumaan yhtään ketään suurinpiirtein samoin toiminutta kuin mitä itse. Manipulointia tuollaiset ratkaisuehdotukset. Ehkä näennäisesti helpoin, mutta valitettavasti valheellinen, tapa olisi vierittää syy tuon toisen naisen niskaan. Mutta kaikkihan me tiedetään, ettei asia niin todellisuudessa ole.
Heillä heräsivät vanhat tunteet jostain syytstä uudelleen. Ehkä jotakin oli jäänyt kesken siellä lukoiseurusteluissa. Vain vapaus ja rehellisyys on oikeita avaimia ihmissuhteissa. Kieroiruilla ei ole sijaa. Puhutaan asiat halki, kerrotaan mitä rehellisesti tunnetaan ja ketä kohtaan, kerrotaan miten kumpikin haluaa toimia ja sitten tehdään ratkaisut. Hätiköidä ei kuitenkaan kannata puoleen tai toiseen, varsinkin kun lapsiakin mukana kuviossa. Aika sitten näyttää.
Jos avoimella rehellisellä keskustelulla päädytte lopulta rakastamaan toisianne ja jatkamaan yhdessä, niin olette vahvistuneet. Jos pelon takia maton alle jätetään asioita, niin siellä ne sitten lymyää ja odottaa esiintuloa tai tukahduttaa suhdetta. Olkaa rohkeita ja suurisydämisiä molemmat, niin asiat selviää parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota viinaa niin rauhotut. Ei tarvitse kuitenkaan hysteeriseksi heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo. Kyllä jokainen on vastuussa ihan omista tekemisistään. Ja ap:n on syytä olla pääasiassa loukkaantunut ihan sille omalle miehelleen, niinkuin onkin. Eipä tuo ap:n mies niin hirveen paljon moraalisempi ollut, joten hänellä ei ole varaa alkaa halveksumaan yhtään ketään suurinpiirtein samoin toiminutta kuin mitä itse. Manipulointia tuollaiset ratkaisuehdotukset. Ehkä näennäisesti helpoin, mutta valitettavasti valheellinen, tapa olisi vierittää syy tuon toisen naisen niskaan. Mutta kaikkihan me tiedetään, ettei asia niin todellisuudessa ole.
Kyllä vaan kun suhteen väliin tulee, tietää mihin itsensä tunkee, on vastuu. Lapsia myöden koko perheen rikkomisesta, ihan uusparin molemmilla osapuolilla. Se että yrittää työntää pään peiton alle ei vie sitä tosiasiaa että on osallisena salailuun=petokseen.
Ei syytä vieritetä yksin naiselle vaan molemmille valehtelijoille. Miksi miehelle ei kannata selventää kumpi nainen on suoraselkäinen ja uskollisempaa parisuhdeainesta? Se on vain totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää parisuhdeleirille tai -kurssille!!!!
- ovat antaneet monille eväitä parempaan parisuhteeseen...
Ja jos miehesi pyytää aidosti anteeksi ja sinä annat, niin lopeta märehtiminen sen jälkeen. Ja jatkakaa puhtaalta pöydältä. Ihmiset ovat epätäydellisiä.
Ei se ole pettämistä jos kyseessä on joku vanha tuttu. Pettämistä se olisi, jos kyseessä on joku ulkopuolinen. Sanoi vaimoni, kun jäi kiinni exänsä kanssa viestittelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestittele sinäkin jollekin. Teillähän on avoin suhde, joten anna palaa.
Mä olen ollut tuollainen pettäjätyyppi kuin miehesi. Sellaisen laukaisee juuri että kotona on jäänyt huomiotta. Joku perimmäinen tarvitsevuus luonteessa.
Sä olet keskittynyt vauvaan ja mies on jäänyt paitsioon. Tuttu kuvio. Hän on tuntenut olevansa tarpeeton ja vailla rakkautta ja huomiota. Sitten sitä saa edes vähän jostain ja jää siihen koukkuun.
Ei sen toisen henkilön tarvitse olla mitään erityistä. Ei häneen tarvitse olla edes yhtään ihastunut. Huomio on se johon jää koukkuun, ihan sama keneltä, huonompikin käy.
Ei se mene pettämiseksi asti, koska pettäminen ei ole edes päämäärä vaan se huomion saanti. Itse asiassa sitä rakastaa vielä puolisoaan, siksihän on katkeraa olla saamatta häneltä sitä huomiota. Hakee ikään kuin jäljitelmää jostain.
Joo tiedän ei ole helppoa mun kanssa olla. Näitä tuli selviteltyä parisuhdeterapiassa ja vuosien päästä itsekseen.
Terapeutille ja kaikille muille sekä itselleen valehtelee kaiken aikaa, ja on itsekin ihan pihalla miksi ajautuu niin järjettömiin tilanteisiin, vaarantaa oikeasti tärkeimmän jonkun yhdentekevän takia.
Mulla epäilemättä liittyy lapsuuteen, siellä on todella paljon rakkautta, huomiota ja välittämistä jäänyt saamatta. Valtavaa vaille jäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, onko mies palautunut normaaliksi eli onko kuten ennenkin vai onko sinulle epäilys, että puuhailee edelleen jotain?
Ja joo, ei kai se mies ollut sinua mihinkään jättämässä, koska ajatteli voivansa syödä ja säästää kakun.
Ehkä te olitte tulleet suhteessanne siihen pisteeseen, että mies
1. alkoi pitää sinua itsestäänselvänä osana elämäänsä, sinun eteesi ei tarvitse tsempata
2. toisaalta vastuu kasvavasta perheestä ja sitoutuneisuus kauhistutti
ja sitten purki sen olonsa tuolla tavalla.
Nuo ovat hankalia, koska miehet ottavat usein kaikki tilanteiden purut syytöksinä - etenkin kun miehesi on syyllinen koko episodiin.
Kyllähän tuo kohtuu normisti on käyttäytynyt, itselle hankalampaa paluu ns. normitilaan kun kuitenkin tapahtunut pyörii päässä.
Puhelin jää kyllä miehellä pöydälle useammin, ei kuljettele enää joka paikkaan mukanaan jne.
Kyllä minä jollain tasolla taidan uskoa että se on nyt oikeasti loppu, mutta eihän siitä mihinkään pääse että se inhottava tunne kalvaa jossain sisuksissa että niin helposti kävi se valehtelu ennenkin niin miksei nytkin.. :/
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Kun jokin on rikkoontunut, ei sitä ehjäksi saa. Lapset kärsivät erosta paljon vähemmän kuin vanhempien tyytymättömyydestä ja huonosta suhteesta. Turhaa jäädä roikkumaan tuollaiseen suhteeseen.
Hahah.. just tuota "jätä se sika"-kommenttia odotinkin 😁 Nyt kun kyseessä onkin se oma sika, niin eipä tunnukaan niin helpolta toteuttaa..
Me ollaan oltu nyt parikymmentä vuotta tuontapaisten tapahtumien jälkeen yhdessä. Mikään instant-anteeksianto ja unohtaminen ei tullut kysymykseenkään. Kylmyyttä minua kohtaan siis oli ja henkistä etäisyyttä eikä se taikomalla parane. Mies halusi jatkaa ja oli valmis menemään itse terapiaan. Minä sitten myös tahollani. Solmut aukenivat vuosien työstämisen jälkeen, aikaa ja voimia säästämättä.
Mitä ihmettä? Sekö on kiellettyä olla väleissä exän kanssa, viestitellä ja tavata? En tiennyt että lasketaan pettämiseksi.
Paska elämä kirjoitti:
Ei se ole pettämistä jos kyseessä on joku vanha tuttu. Pettämistä se olisi, jos kyseessä on joku ulkopuolinen. Sanoi vaimoni, kun jäi kiinni exänsä kanssa viestittelystä.
Eikä ole pettämistä jos käyttää kortsua..
Kyllä näitä sattuu ja tapahtuu, usko pois. Olen antanut miehelleni anteeksi pettämisen.
Aikaa siihen meni yli vuosi ennen kuin aloin edes hieman luottaa mieheeni. Tein myös heti selväksi, että luottamusta ei sillä hetkellä ollut tippaakaan ja miehen oli ansaittava luottamus takaisin. Luin kaikki viestit, minulla oli kaikkien tilien salasanat, mitään yllätysmenoa en suvainnut.
Mies oli valmis tekemään töitä suhteemme pelastamiseksi, muuten ei olisi onnistunut. Ja takaraivossa pidin, ja pidän edelleen, ajatusta, että jos ikinä tekee mieli pettää, niin voin aivan hyvin tehdä niin. Vasta sitten puntit on kunnolla tasoissa. Aikaa tuosta on yli 10 vuotta enkä ole ainakaan vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Mutta ei sitä ikinä tiedä.
Ei ollut tarkoitus ryhtyä suhteeseen?
No mitä se sitten suhtautui sinuun kylmästi viestitellessään sivussa toisen kanssa?
Se että ei tietoisesti ole mielessään luonut suunnitelmaa siitä että dumppaa lastensa äidin ja ottaa uuden ei ole mikään tae siitä etteikö tuolla kultamussukka olisi kuitenkin ollut tavallaan tyytyväinenkin siinä vaiheessa kun vessanpöntöstä alas vedetty suhteenne olisi kuollut luonnollisen kuoleman, ja hänellä olisikin ollut seuraava valmiiksi katseltuna.
Luottamus on toki mahdollista korjata pieni osa kerrallaan, mutta olisin erittäin skeptinen tuollaisen miehen suhteen: hän ei ole ihminen joka vaikeuksien tullessa setvii niitä, vaan hän välttää konfliktia.
Voi olla että hän haluaisi erota, mutta pelkää konfliktia ja häpeää enemmän kuin haluaa, joten roikkuu sitten kanssasi noin.