Lue keskustelun säännöt.
Luottamus mieheen koki ison kolauksen
05.06.2018 |
Mies jäi kiinni viestittelystä lukioaikaiselle tyttöystävälleen, myös muutama tapaaminen oli heillä ollut. Olivat siis tavanneet vuosien jälkeen samoissa juhlissa ja siitä alkanut fb ystävyys. Viestittely oli alkanut ihan harmittomalla kuulumisten vaihdolla, mutta pikku hiljaa mukaan oli alkanut tulla ihastumisen tunteita puolin ja toisin. Viestittelyä ja tapaamisia pidemmälle kumpikaan ei kuulema ollut missään vaiheessa juttua viemässä, molemmilla puoliso ja lapsia. Mutta mistä v*****a tuota sitten ikinä saa tietää ne todelliset motiivit oli miten tämän jutun oli tarkoitus mennä.
Mies tunnusti tapahtuneen vasta kiinni jäätyään, ja kivityksen olen ansainnut tästä hyvästä, mutta viestit tuli siis luettua yhtenä ääri synkkänä hetkenä.
Mies muuttui kotona kylmäksi ja etäiseksi minua kohtaan, kuljetteli puhelinta mukanaan joka paikkaan, hymyili tyhmästi puhelinta katsoessaan jne. perus petturin merkit siis ilmassa. Aloin tietenkin aavistella missä mennään ja sain lopulta lypsettyä että kuulumisten vaihtoa vanhan "naispuolisen tuttavan" kanssa on ollut, mutta eipä ollut valmis paljastamaan tämän "tuttavan" henkilöllisyyttä. Minä en noita satuja purematta niellyt, en keksinyt oikeasti muuta kun lukea lopulta ne hiton viestit kun en saanut miehestä irtoamaan en sitten mitään.. kierteli ja kaarteli, tuli kyllä semmoista satua että!
Selvisi sitten kenen kanssa oli viestaillut, ja se oli ensimmäinen puukon isku, toinen tuli siitä että olivat myös tavanneet muutamia kertoja. Tuli kyllä niin puskista, perus sinisilmäinen urpo, mutta en olisi miehestäni uskonut. Kyllä kaikki mihin olin uskonut ja luottanut romahti siltä istumalta.
Kun tunnustin miehelle lukeneeni viestit, niin olihan tuo äärimmäisen pahoillaan ja pyyteli anteeksi että oli ollut niin idiootti ja blaablaa.. Jankkasi että missään vaiheessa ei ole ollut lähdössä mihinkään, eikä ollut aikomusta alkaa "suhteeseen" tämän naisen kanssa. On kyllä niin pers**stä tää tilanne..
Vuoden alusta ollaan nyt tässä yritetty mahtua saman katon alle. Ollaan yritetty käyttäytyä mahdollusimman normaalisti, ja unohtaa tapahtunut. Helpommin sanottu kun tehty. Läheisyyttä on ollut jonkun verran, ja seksiäkin joitain kertoja, mutta kyllä siinä joku vaan hiertää välissä omalta puolelta.
Jotenkin ei vieläkään osaa käsitellä tätä asiaa, eikä saa oikein mietteitään hallintaan. Erohan se on mielessä ollut, mutta tuntuu toisaalta pahalta tämmöisen takia jättää kaikki ja unohtaa yhteinen tulevaisuus. On siis juuri rakennettu omakotitalo, lapset, vauva.. kaiken piti olla hitto soikoon just hyvin, niin tuntuu niin surulliselta alkaa nyt miettimään eroa.
Onhan nuo tunteet miestä kohtaan muuttuneet, en oikein tiedä mitä tuota kohtaan pitäisi tuntea. Toisaalta sama ihminen kun ennenkin, mutta sitten taas.. tuntuu ettei tunne ollenkaan.
Lähinnä kaipailisin ehkä muiden kokemuksia miten tämmöisen jälkeen eteenpäin, yksin, yhdessä? Tuleeko se ero sitten lopulta kuitenkin kun se luottamus toiseen on mennyt? Miten moni jää suhteisiin niiden lasten takia? Itsestä ainakin tuntuu kaikkein pahimmalta lasten puolesta tämä tilanne, ei se ole niiden vika että isänsä on tuommoinen moraaliton sika..
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Sekö on kiellettyä olla väleissä exän kanssa, viestitellä ja tavata? En tiennyt että lasketaan pettämiseksi.
Lasken sen pettämiseksi, kun se tehdään salaa toisen selän takana ja sitä oli kestänyt koko suhteemme ajan yli 15 vuotta. Vaimoni ja exänsä olivat aikoinaan yhdessä huimat 3kk. Ko. tyypistä ei puhuttu sanallakaan 15 vuoteen ja sitten selvisi yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no luotatko todella ettei 'mitään ole tapahtunut?' Jos on pimittänyt jo asioita muutenkin niin mieshän ei panematta jätä! Mutta sinun valinta on luottaa ja ehkä sille pohjalle on parempi rakentaakin jatkoa.
Minun kokemus kuitenkin on että jos säätöjä on paljastunut, ne eivät ikävä kyllä ole pelkkiä 'käydään kahvilla' juttuja. Minulla tuli vastaavassa tilanteessa ero ja lapset ovat tällä hetkellä onnellisia. En olisi pystynyt luottamaan enää ja siinä ilmapiirissä lasten olisi ollut huono kasvaa.
Voimia.
En mä päässyt yli vastaavasta. Just tollasta että myönnetään tasan se mistä on jääty kiinni ja siihen asti valehdellaan silmät kirkkaana. Koko ajan odotin et paljastuu taas jotain vastaavaa ja oksetti kun vaan mietinkin mitä sieltä puhelimesta löytyis jos tutkis kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee rikosilmoituksen salakatselusta, pettäminen ei ole Suomen lain mukaan rikos, mutta toisen puhelimen viestejä ei saa lukea ilman lupaa. Mitä mieltä olisit siitä, jos joku toinen lukisi kaikki henkilökohtaiset viestisi?
Siihen on syynsä miksi pettäminen ei voi olla rikosnimikkeenä, mutta moraalisesti se on huomattavasti alhaisempi teko kuin viestien lukeminen. Sen taas on oltava rikosnimike, koska salakatselua voi harjoittaa käytännössä kuka tahansa, kun pettää taas voi vaan parisuhteessa.
Ja mitä olisin mieltä? Jos olisin pettäjä, niin mielestäni oma "rikokseni" olisi merkittävästi suurempi kuin sen, joka epäiltyään luki viestit. Jos olisin "viaton", niin sitten keskusteltaisiin pitkään ja hartaasti parisuhteen tilasta, ja siitä mistä luottamuspula johtui.
Mutta viestien kertaluontoisen lukemisen takia en ketään jättäisi, pettämisen takia jättäisin.
Aina tulee uusia viestikavereita kun sille tielle on lähdetty tai jos tuollainen käytös jonkun moraalimaailmaan ylipäätään kuuluu. Näin kävi meilläkin. Jatkamme yhdessä, mies vakuuttelee että ei ole seksiviestejä jne meneillään, mutta muutoman kerran vuosien varrella olen vilkaissut luurin ja näitähän riittää. Koska yhdessä oli jatkettava, päätin hyväksyä tilanteen ja hankkia itsekin uusia tuttavuuksia samoihin hommiin. En tosin suosittele kenellekään. Mutta sanoisin että ainoa vaihtoehto jos yhteen jäätte on tuo,, että hyväksyt näitä tulevan jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia.
Outoa, että vieras nainen on mielestäsi vaaniva moraaliton naikkonen. Mies yhtälailla syypää.
Onko varmaa, etteivät menneet sänkyynkin?
Toihan on henkistä pettämistä. Naisia kaverina voi miehellä toki olla ja ihastuminenkin on ok ja luonnollista. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun viestittely tms. alkaa vahingoittaa parisuhdetta. Sanoit, että miehes oli kylmä sua kohtaan ja aina kiinni puhelimessa, tota se henkinen pettäminen just on. Keskitytään johonkin ylkopuoliseen oman kumppasin hyvinvoinnin kustannuksella. Ei se ehkä ole yhtä moraalitonta kuin fyysinen pettäminen, sillä se voi tapahtua paljon huomaamattomammin, ikään kuin vahingossa ja tarkoittamatta, mutta yhtä vahingollista suhteelle kuitenkin on. Luottamus on kuitenkin rikottu.
Valehtelu jo itsessään luo epäluottausta, mitä teidän ois hyvä käsitellä ihan terapiassa. Jo muutama käynti voi avata ihan uuden keskusteluyhteyden teidän välille. Suosittelisin sitä ehdottomasti, vaikka sit päätyisitkin eroomaan. Terapia voi auttaa myös ymmärtämään sitä miestä, vaikka en tarkoitakaan, että tätä tekoa tulis hyväksyä. Ihmiset tekee virheitä, tärkeintä on, miten niiden jälkeen toimii. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eroa sitten. Mitä sä täällä märiset? Mies ei tehnyt mitään rikollista eikä kukaan kuollu.
Ja niin samaa mieltä.
Ensinnäkään et omista miestäsi. Et ole koskaan OMISTANUT etkä tule koskaan OMISTAMAANKAAN.
Luetaan toisen puhelin kun ei uskota mitä sanoo. Härregyyden!
Aikajanaa miten kauan tuota ns.suhdetta olisi kestänyt et kertonut.
Jos olisin tuo mies niin mulla on mennyt luotto suhun koska käyttäydyt omistushaluisesti ja kahlehtivasti etkä alupitäenkään luottanut kuulemaasi vaan rikoit yksityisyyden suojaa.
Häpeisit.
Mitä sitten että ovat kirjoittelleet? Mitä sitten että ovat pari kertaa nähneet?
Vanhat kaverukset vuosien takaa.
Ei sulla sitä luottoa ole koskaan ollutkaan mitä nyt muka haaveilet takaisin.
Älä eroa näin pikaisesti. Pystytte varmasti korjaamaan luottamuksen jos molemmat ovat mukana yrityksessä. Itse olemme käyneet kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa josta saimme apua pariterapian muodossa. Kannustan lämpimästi lastenkin ehyen kodin puolesta antamaan anteeksi miehen mokan-tämä lienee ensimmäinen kerta?
Avioliitto on myös alamäkiä, ethän luovuta perheenne vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toihan on henkistä pettämistä. Naisia kaverina voi miehellä toki olla ja ihastuminenkin on ok ja luonnollista. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun viestittely tms. alkaa vahingoittaa parisuhdetta. Sanoit, että miehes oli kylmä sua kohtaan ja aina kiinni puhelimessa, tota se henkinen pettäminen just on. Keskitytään johonkin ylkopuoliseen oman kumppasin hyvinvoinnin kustannuksella. Ei se ehkä ole yhtä moraalitonta kuin fyysinen pettäminen, sillä se voi tapahtua paljon huomaamattomammin, ikään kuin vahingossa ja tarkoittamatta, mutta yhtä vahingollista suhteelle kuitenkin on. Luottamus on kuitenkin rikottu.
Valehtelu jo itsessään luo epäluottausta, mitä teidän ois hyvä käsitellä ihan terapiassa. Jo muutama käynti voi avata ihan uuden keskusteluyhteyden teidän välille. Suosittelisin sitä ehdottomasti, vaikka sit päätyisitkin eroomaan. Terapia voi auttaa myös ymmärtämään sitä miestä, vaikka en tarkoitakaan, että tätä tekoa tulis hyväksyä. Ihmiset tekee virheitä, tärkeintä on, miten niiden jälkeen toimii. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
Kiitos!
No nimen omaan pettämisenä tämän olen kokenutkin. Vaikka tässä ei vällyjen väliin asti päätyneetkään, niin jotenkin ehkä vielä pahempi että tulee noin läheinen henkinen suhde vieraan kanssa ja oma puoliso unohtuu..
En nyt ole niin yksinkertainen että oletan näin pitkästä parisuhteesta, reilu 15 vuotta, selvittävän ilman että kummallekaan osapuolelle ei tulisi ihastuksia matkan varrella. Mutta siinä kohtaa menee metsään kun sitä ihastusta aletaan ruokkimaan ja se vaikuttaa jo siihen omaan parisuhteeseen. Luulen että ehkä se oma raskaus teki/tekee asiasta vielä jotenkin pahemman, mies "hylkäsi" minut ja antoi huomionsa toiselle naiselle.
Tuota terapiaa aika moni suosittelee, pitää katsoa ja kuulostella mihin suuntaan tämä tilanne tästä etenee. Miettiä asiaa sitten myöhemmin uudestaan alkaako tuntua että sittenkin olisi hyvä jonkun kanssa käydä tilannetta setvimässä!
-ap
Aika sama pettääkö henkisellä vai fyysisellä tasolla, luottamus on kuitenkin hajalla. Eikä sitä luottamusta millään päätöksellä takas saa vaikka joku tuolla aikaisemmin komensikin jatkaa elämää jos sellasen päätöksen on tehnyt. Siinä vaaditaan mieheltä aikas paljon todistelua jotta luottamus palautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten noin sinisilmäisesti uskot, että ei ole sänkyyn asti mennyt?! Tottakai yrittää mahdollisimman vähillä vahingoilla tästä selvitä ja kertoo vain sen mikä on pakko...
Ja tuskin sun mies voi tunteitaan tuohon toiseen naiseen tuosta vain lopettaa jos ne tunteet on olleet aidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee rikosilmoituksen salakatselusta, pettäminen ei ole Suomen lain mukaan rikos, mutta toisen puhelimen viestejä ei saa lukea ilman lupaa. Mitä mieltä olisit siitä, jos joku toinen lukisi kaikki henkilökohtaiset viestisi?
En ole ap. Mä lukisin mun miehen kaikki viestit jos vaan saisin puhelinen auki. Ei ole kiva elää jatkuvassa kalvavassa epäitietoisuudessa. Tiedät, että selkäsi takana hääräillään jotain. Lapsetkin aistivat jotain. Puhelinta kuljetetaan saunaan/suihkuun aina äänettömällä. Mies ei tietysti tunnusta mitään, päinvastoin syyttää vainoharhaiseksi. En ikinä koskisi mieheni puhelimeen ilman painavaa syytä.
Toiseksi mulla ei ole mitään salattavaa. Voin milloin tahansa antaa katsoa puhelimeni viestit. Saa lukea henkklökohtaiset viestini. Niissä ei ole mitään sellaista, mitä puolisoni ei saisi nähdä.
Tuo on sinun mielipiteesi. Ne henkilöt, keiden viestejä luetaan, voivat olla eri mieltä, jos asiasta on luottamuksellisesti kerrottu yksin sinulle. Ystävyyteni katkeaisi, jos selviäisi, että ystäväni antaisi kumppaninsa lukea kaikki lähettämäni viestit.
Tai sitten sinulla ei vaan ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on henkistä pettämistä. Naisia kaverina voi miehellä toki olla ja ihastuminenkin on ok ja luonnollista. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun viestittely tms. alkaa vahingoittaa parisuhdetta. Sanoit, että miehes oli kylmä sua kohtaan ja aina kiinni puhelimessa, tota se henkinen pettäminen just on. Keskitytään johonkin ylkopuoliseen oman kumppasin hyvinvoinnin kustannuksella. Ei se ehkä ole yhtä moraalitonta kuin fyysinen pettäminen, sillä se voi tapahtua paljon huomaamattomammin, ikään kuin vahingossa ja tarkoittamatta, mutta yhtä vahingollista suhteelle kuitenkin on. Luottamus on kuitenkin rikottu.
Valehtelu jo itsessään luo epäluottausta, mitä teidän ois hyvä käsitellä ihan terapiassa. Jo muutama käynti voi avata ihan uuden keskusteluyhteyden teidän välille. Suosittelisin sitä ehdottomasti, vaikka sit päätyisitkin eroomaan. Terapia voi auttaa myös ymmärtämään sitä miestä, vaikka en tarkoitakaan, että tätä tekoa tulis hyväksyä. Ihmiset tekee virheitä, tärkeintä on, miten niiden jälkeen toimii. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
Kiitos!
No nimen omaan pettämisenä tämän olen kokenutkin. Vaikka tässä ei vällyjen väliin asti päätyneetkään, niin jotenkin ehkä vielä pahempi että tulee noin läheinen henkinen suhde vieraan kanssa ja oma puoliso unohtuu..
En nyt ole niin yksinkertainen että oletan näin pitkästä parisuhteesta, reilu 15 vuotta, selvittävän ilman että kummallekaan osapuolelle ei tulisi ihastuksia matkan varrella. Mutta siinä kohtaa menee metsään kun sitä ihastusta aletaan ruokkimaan ja se vaikuttaa jo siihen omaan parisuhteeseen. Luulen että ehkä se oma raskaus teki/tekee asiasta vielä jotenkin pahemman, mies "hylkäsi" minut ja antoi huomionsa toiselle naiselle.
Tuota terapiaa aika moni suosittelee, pitää katsoa ja kuulostella mihin suuntaan tämä tilanne tästä etenee. Miettiä asiaa sitten myöhemmin uudestaan alkaako tuntua että sittenkin olisi hyvä jonkun kanssa käydä tilannetta setvimässä!
-ap
Avioliittoleirit ja -kurssit voisivat olla kivempi vaihtoehto, koska niissä tavoitteena parempi parisuhde loppuelämäksi?
- joskus terapioissa vaan kannustetaan eroon tosi heppoisesti, tosin tuskin kirkon piirissä olevissa...
Vierailija kirjoitti:
Miten noin sinisilmäisesti uskot, että ei ole sänkyyn asti mennyt?! Tottakai yrittää mahdollisimman vähillä vahingoilla tästä selvitä ja kertoo vain sen mikä on pakko...
Ja tuskin sun mies voi tunteitaan tuohon toiseen naiseen tuosta vain lopettaa jos ne tunteet on olleet aidot.
Voi nähdä oman vaimon ja perheen arvon uusin silmin ja haluaa pitää kiinni heistä kynsin ja hampain...
- joten silloin toisen naisen arvostus laskee - ja etenkin kun ja jos tämä toinen nainenkin on ns. petollinen nainen omaa miestään kohtaan, kun eikös tämä nainenkin ollut varattu....
Vierailija kirjoitti:
Tuo huomiosi oli täysin oikea, että miten moraaliton nainen väijyy varattua miestä? Kun miehen saa saman ymmärtämään, innostus tuota naista kohtaan laskee huimasti.
Aika vastenmielistä syytellä naista tässä moraalittomaksi. Voisiko olla, että hänkin on vain ihminen kenties tunneköyhässä liitossa, janoaa huomiota ja lämpöä ja kun sitä saa entiseltä tuttavaltaan, kehen on aikanaan ollut ihastunut, kokenut kuumia hetkiä ja jakanut jotain hienoa, on ap:n miehen tavoin ajautunut asiassa liian pitkälle, ihastumaan uudelleen jne. ihan vain kun kotona ei tarjota sitä mitä on vailla? Miksi mies on tässä jonkun moraalittoman lutkan väijynnän uhri, ja nainen se paha paha aktiivinen toimija?
Miehellä on ihan selkeästi ollut suhteen ulkopuolinen suhde, ja harvemmin se aikuisilla on ollut pelkästään henkistä. Miten pitkälle he ehtivät mennä riippuu aiemmastakin suhteesta ja voi olla, että mies pelkästään käytti naista.
Muistan kun exälläni oli vastaavanlainen tapaus. Hän alkoi ilkeäksi, kylmäksi, kehitti riitaa tyhjästä ja syytti minua ihan kaikesta. En käsittänyt yhtään mistä oli kyse, mutta oli kummallista kuunnellessa sitä haukkumista jopa siitä, että kävi väärään aikaan kaupassa. Yhtäkkiä ihan veitsellä leikaten alkoi muutos, ja hän muuttui omaksi itsekseen. Epäilykseni olivat suuret eikä mies myöntänyt yhtään mitään ja hänestä asia piti jättää käsittelemättä kokonaan, koska hänhän ei mitään väärää ollut tehnyt. Sen sijaan kuulin miten kamala, mustasukkainen ja vainoharhainen olen ja hän ei vaan pysty elämään kanssani.
Sanomattakin selvää, puhelin ja tietokone olivat minulta suojattu salasanoin. Yhtenä iltana mies nukahti kone auki ja menin totta kai selaamaan viestihistoriat läpi. Se oli järkytys kahdellakin tapaa. Hän oli kirjoittanut eksälleen pitkät tunnustukset, miten ei haluaisi ikinä menettää tätä, mutta minulle hän haistatteli päivittäin eikä välttämättä vastannut viesteihini ollenkaan, joten oli järkytys huomata miten toissijainen olin miehelle.
Silti suurimpana järkytyksenä tuli, miten mies selkeästi pelasi selkäni takana sen hyvän naispuolisen kaverinsa kanssa, johon olin suhtautunut aina hieman vieroksuen. Nainen ei nimittäin ikinä suhtautunut minuun kuin kaverina vaan se oli esitystä ja muun aikaa hän keskittyi mieheeni. Nähtyäni miten mies oli tilittänyt hankalaa parisuhdettaan ja ongelmiaan naiselle minulla kuohahti kahdestakin syystä. Hän ei missään vaiheessa ollut saanut auki suutaan minulle ja ongelmat aiheutti yksinomana hän itse raivoamalla minulle kuin idiootti pienimmästäkin syystä.
Sanomattakin selvää, ettei tuota kannattanut jatkaa, koska en pystynyt luottamaan mieheen. Meillä ei ollut lapsia eikä mitään yhteistä omaisuutta ehtinyt kertyä, mutta aikaa tuhraantui sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miten noin sinisilmäisesti uskot, että ei ole sänkyyn asti mennyt?! Tottakai yrittää mahdollisimman vähillä vahingoilla tästä selvitä ja kertoo vain sen mikä on pakko...
Ja tuskin sun mies voi tunteitaan tuohon toiseen naiseen tuosta vain lopettaa jos ne tunteet on olleet aidot.
No kyllä se niistä viesteistä kävi ilmi että ei ollut juttelua ja halailua pidemmälle menty. Tapaamiset ollut myös semmoisia että ei olisi seksin harrastaminen ollut mahdollista.
Tuskin uskoisinkaan pelkästään miehen satuja kuuntelemalla, mutta kun se tosiaan tuossa viestien vaihdossa kävi ilmi.
Ollaan miehen kanssa paljon juteltu, käyty tuota heidän juttuuaan läpi - ja ihan varmasti olen kyseenalaistanut kaiken. Mitä tuntee minua kohtaan? Mitä tuntee tuota toista kohtaan? Haluaisin pitää kiinni edes vähän siitä uskonrippeestä että mies on nyt mukana tässä asiassa koko sydämellään että haluaa asiat täällä kotona korjata.
-ap
Miten tämä kuitenkin auttaisi sinua, niin tilanteesi on väkisinkin erilainen miehesi kanssa, koska teillä on lapsia ja yhteistä omaisuutta ja mies edes yrittää selvittää tilannetta. Ikävimmän tuosta tekee sekin, että hormonit heittävät ihan totaallisesti ja kaikki normaalitkin asiat vääristyvät tai tuntuvat suhteettoman painavilta, mutta hormonit on luotu juuri sitä varten ja niiden on tarkoitus suojella vauvaa. En siis missään tapauksessa vähättelisi kokemaasi, koska parasta mitä isä voi lapsilleen tehdä on rakastaa lasten äitiä.
Sinuna kävisin tuon läpi ihan reilusti. Niin kauan kuin tarvitsee. Ei niin kauan kuin mies tarvitsee, vaan nyt kaikki riippuu sinusta. Pallo on itselläsi sen suhteen, haluatko jatkaa liitossa, jossa luottamustasi on kolhittu pahimmalla mahdollisella hetkellä. Usein suuria ratkaisuja tehdessä pyörivät mielessä vain ne hyvät puolet, ja huonoina hetkinä taas ne huonot, mutta neutraalisti ajateltuna mitä tekisit? Toisaalta pystyisittekö asumaan erillänne pienen hetken ja ajattelemaan mitä kumpainenkin ajattelette?
Älä vain jätä asiaa käsittelemättä ja huku lapsiperhearkeen liiaksi. Itsetunto pienen vauvan kanssa on muutenkin koetuksella, joten voimia asian käsittelyyn!
Itselleni tulisi melkoisena kolauksena vastaava tilanne.
Onpa ikävää että sielläkin tämmöinen tilanne🙁 Ihan mielenkiinnosta mitä teidän elämään nyt kuuluu, jos saa kysyä, ilmeisesti ette eroon kuitenkaan ole päätyneet?
Meillä mies vakuuttaa kanssa että missään kohtaa ei ole aikomus ole ollut tästä minnekään lähteä. Tuon naikkosen kanssa vaan oli kuulemma niin helppoa jutella, molemmilla lapsia ja lapsiperheen "ongelmat", vertaistukea. Mutta sitten tilanne päätyi tuohon että heillä alkoi tunteet lämpenemään liikaa, alkoi se ajatusleikki että jos he eivät olisikaan silloin aikoinaan eronneet jne. Kyllähän se varmaan myös pönkitti miehen itsetuntoa huomata että kelpaa muillekin kun omalle rouvalle :)
Niin.. samanlainen moraalitonhan tuo oma mieskin oli, että sinänsä samassa veneessä tuon naisen kanssa. Jotenkin vaan itse pystyy eläytymään tuon naisen rooliin kun miesten ajatuksenjuoksusta ei ole kokemusta, ajattelen vaan että itse en pystyisi peiliin katsomaan tuollaisen temppuilun jälkeen. Ymmärsin kyllä että tällä naisella aiemmat suhteetkin alkaneet lämmetä ennenkun edellistä oli laitettu reilusti poikki..