Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on perinyt kursailun vanhemmiltaan, muistan miten hämmentynyt kun kun ensimmäisen kerran huusin että täällä on kahvia eikä mies reagoinut mitään, toistettuani ilmoituksen pari kertaa otin itselleni kahvin, pari keksiä ja istuin hämmentyneenä yksin pöytään. Olin juonut jo lähes koko mukillisen  kun mies ilmestyi keittiöön ja näytti loukkaantuneelta , tiuskaisin että huutelin etkä tullut ! Myöhemmin sitten onneksi oppi, että jos haluaa saada tuoretta kahvia ja juttelukaverin kahvipöytään niin parasta tulla heti, minä en ala mihinkään pelleilyyn.

Miehen vanhempien kohdalla taas ei auta kuin purra hammasta ja sopeutua siihen, että nousevat ja siirtyvät hyyyvin hiiiitaaasti keittiöön sen jälkeen kun on tullut maaginen kuudes kutsu.

Pitäisi varmaan ottaa käyttöön nuija ja rivakka huutokauppataktiikka. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta!

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi kaksi entistä työkaveria +60v rouvia rotinoita tuomassa kun sain esikoisen, toivat kahvikakun ja korvapuusteja tullessaan. Laitoin näitä sekä toisten vieraiden edellisenä päivänä tuomaa porkkanakakkua tarjolle ja keitin pannullisen kahvia. Noh, rouvat sanoivat juoneensa kahvit jo kotonaan ja joivat molemmat puoli lasillista vettä, ja mikä parasta... Samasta lasista tietty ettei vaan astioita hieraannu liikaa :D

Rotinoiden ideahan on tulla tervehtimään ja tuoda apua vastasynnyttäneelle ruoan muodossa, kun äiti vielä on lapsivuoteessa, eikä tulla passattavaksi ja tekemään tiskiä. Minusta tähän ei päde tavanomaiset kyläilysäännöt. Vähän sama kuin jos menisi sairastunutta tapaamaan. Kyllä ne oli tarkoitettu sinulle ja mahdollisesti miehelle syötäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi kaksi entistä työkaveria +60v rouvia rotinoita tuomassa kun sain esikoisen, toivat kahvikakun ja korvapuusteja tullessaan. Laitoin näitä sekä toisten vieraiden edellisenä päivänä tuomaa porkkanakakkua tarjolle ja keitin pannullisen kahvia. Noh, rouvat sanoivat juoneensa kahvit jo kotonaan ja joivat molemmat puoli lasillista vettä, ja mikä parasta... Samasta lasista tietty ettei vaan astioita hieraannu liikaa :D

Rotinat ovat äidille. Hänen ei tarvitse tarjota mitään.

uppista

Vierailija kirjoitti:

pollyhanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kursaile kahvipöytään menon kanssa koska vihaan kylmää kahvia. Yleensä olenkin siellä sitten ensimmäisenä.

Minkin inhoan kylmää kahvia, mutta ei kai nyt enää juuri missään kaadeta kahveja valmiiksi kuppeihin?  Tai siis joo, isoäitini 87v tekee niin ja muutama hänen ikäisensä, eivät enää nuoremmat. 

Minä kaadan ihan v*ttuillessani. Jos ei kelpaa silloin kun tarjotaan eli kutsutaan pöytään niin juokoon sitten kylmää kahvia

Siis mitä, ettei nykyään kaadeta kahvia kuppeihin, jos tulee kahvivieraita? Miten sitten? Vieraat hakee itse kahvinsa keittimestä, nyt en tajunnut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pollyhanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kursaile kahvipöytään menon kanssa koska vihaan kylmää kahvia. Yleensä olenkin siellä sitten ensimmäisenä.

Minkin inhoan kylmää kahvia, mutta ei kai nyt enää juuri missään kaadeta kahveja valmiiksi kuppeihin?  Tai siis joo, isoäitini 87v tekee niin ja muutama hänen ikäisensä, eivät enää nuoremmat. 

Minä kaadan ihan v*ttuillessani. Jos ei kelpaa silloin kun tarjotaan eli kutsutaan pöytään niin juokoon sitten kylmää kahvia

Siis mitä, ettei nykyään kaadeta kahvia kuppeihin, jos tulee kahvivieraita? Miten sitten? Vieraat hakee itse kahvinsa keittimestä, nyt en tajunnut!

Tottakai se kaadetaan, mutta sen voi tehdä kahdella tavalla, joko kaataa kuppeihin valmiiksi ja käskeä pöytään, tai tarjota pöytään, jolloin vieras saa päättää maitovaransa ja juomansa kahvin määrän tarjottaessa.

Jos kahvi on kaadettu kuppiin, se jäähtyy ennen kuin pahimmat kursailijat ehtivät pöytään.

uppista

Voi helkata että tuo kahvipöytään tulon kursailu on raivostuttavaa. Onneksi oli vasta tämä tv-mainos (kursailu kuuluu suomalaisern kahvikulttuuriin), minkä voi ottaa vieraiden kanssa puheeksi ja koko homman voi lyödä luontevasti leikiksi. Tuutteko pöytään ekalla kutsulla vai kursailetteko vielä pitkään...

Itse nykyään yritän lähteä heti ekasta kutsusta. Kulttuuri muuttuu vähitellen 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta lähti mökiltä 45 km päähän syömään, kun huomasivat Lidlin muovikasseissa olleet ruokaostoksemme. Toivat samalla syöntireissulla sitten lähes samoja ruokatarvikkeita K-marketista.

Mitä noloa kursailua on tässä ? tuttavapariskunta näki toisen mökkeily pariskunnan ruokakassit. Ja ehkä ne tuttavat eivät itse ymmärtäneet ostaa/ottaa ruokaa mukaan.Niin päättivät lähteä "syömään" jonnekkin ihan kahdestaan,ja samalla tuoda mökille mökkillä yleisesti syötävää ruokaa.

Kun tuskin ne nyt ennen lähtöä inventoi niitä liiterin kasseja,toi vaan mökille sopivaa ruokaa.Ja ehkä siinä jo ennen lähtöä on mökillä keskusteltu ruuan hinnasta ja syötävistä ruuista.Ärsyttikö toista pariskuntaa kun heitä ei otettu mukaan syömään,vai se että ruoka oli ostettu vähän kallimmasta K- kaupasta. Kun se olikin samaa halpaa grillimakkaraa tai vaihto ehtoisesti oikein lihaa mutta samaa ja huonosti ostettu väärästä kaupasta. Ehkä he ostivat tarkoituksella samoja ruokia jos ruuasta ollut tuttavien kesken joskus puhetta,että ne sitten varmasti kelpaa tälle tuttavapariskunnalle

Mitä vttua tässä luki??? Että voivat ihmiset kirjoittaa epäselvää tekstiä 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta lähti mökiltä 45 km päähän syömään, kun huomasivat Lidlin muovikasseissa olleet ruokaostoksemme. Toivat samalla syöntireissulla sitten lähes samoja ruokatarvikkeita K-marketista.

No ei ne ole samoja. Lidlin ruoat on usein ihan hirveää kuraa. Meillä mies syö lähes kaikkea hyvällä ruokahalulla ja pilaantumisen asteesta riippumatta mutta vain Lidlin ruokia on jäänyt kokonaan syömättä. Esim hirveät "suomalaiset lihapullat" jotka meni roskiin, joku jätti-iso maalaisleipä joka maistui kamalalta, ylisuolatun pekonin taistelimme alas, joku yleensä parissa viikossa menevä säilyke pysyi jääkaapissa puoli vuotta jne jne jne.

Voisiko joku jo vihdoin kertoa, että mikä on meillä mies???

Omat isovanhemmat on kyllä kovasti kasvatettu kursailuun, ja tuntuu että iän myötä pahenee. Isoisä on todella nirso ruuan suhteen, tiedä sitten onko kursailua vai hankaluutta. "Ei mulle tarvitse kuin vähän perunaa ja kastiketta, en halua olla vaivaksi". Ja sit kun tehdään hyvät ruokatarjottavat juhliin ja lisäksi niitä perunoita häntä varten niin ei närpi kun vähän leipää, kun ei halua olla vaivaksi.

Nykyään kaatuilee paljon ja on turvarannekkeet ja puhelimessa pikavalinnat sun muut, mutta ei vaan voi ikinä apua pyytää. Sitten makaa siellä tuntikausia lattialla kunnes joku käy muuten vaan katsomassa, ja ei kun "just olin pääsemässä tästä ylös, ei tässä mitään...".

Kroatialainen kulttuuri taas on aivan erilainen: käydessäni kroatialaisten ystävien luona aluksi ihmettelin, kun niin kauan jankattiin että mitä otat ja jokainen kodin juoma ja ruoka tarjottiin. Lopulta yksi ystävä kertoi, että kroatiassa kuuluu tarjota vieraalle kaikkea, ja emäntä ei voi levätä ennen kuin vieras on jonkun tarjottavan hyväksynyt. Tästä lähtien olen aina pyytänyt vettä, ja kaikki pysyvät tyytyväisinä

Ainiin, edellinen jatkaa: joka kerta kun ollaan oltu vaikka synttärikahveilla, valmistujaiskahveilla jne mitä ikinä, KAHVEILLA, ja se kutsu kahvipöytään käy, ollaan niin kummastelevina "jaa ai että teillä on kahvia... ai no ei olis mua varten tarvinnut laittaa!" No ei se ole vain sua varten vaan kaikkia vieraita. Sitten ainakin vartti vielä kökötetään paikoillaan ja pitää paristi käydä sanomassa että kahvi jäähtyy, ennen kuin siirrytään siihen että "no jos tässä pienen kupillisen sitten ottais... mutta ei kyllä mun takia tarttis nähdä vaivaa".

Mä teen nykyään niin, että kun on vieraita kylässä, niin nimeän (vanhimman) henkilön nimeltä ensin, että tule sinä hakemaan ensimmäisenä, niin uskaltavat muutkin tulla. Sillä saa lyhennettyä kursailua. Tarjottavat on pöydässä, sen saa vetää vaikka tyhjäksi ja jollei kehtaa ottaa käskyllä "ottakaa siitä olkaa hyvä" kun kaikki istuvat pöydässä, niin sitten se on oma moka. Lapset käyvät porukalla ottamassa omansa kerralla tai pienemmille laitetaan halutut lautaselle. Vuosia katselin sitä hiissaamista ja sitten päätin ottaa enemmän ohjat käsiin. Ei ehkä kaikki etikettisäännöt täyty, mutta so not.

Kursailua kai tämäkin että äitini sanoi ennen kyläpaikassa että ei meidän lapset tarvi mitään, ja otti ite kahvia ja pullaa. Lapset istutettiin sivupenkille kuivin suin.

Tämä 70 luvulla.

Vasta join kotona ja välttelen kolestrolia.

hello

"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."[/quote]

Ehkä vielä aikoinaan, mutta ei kuulu tähän päivään. Itseäni emäntänä harmittaa kursailevat vieraat, en minä halua alkaa ketään maanittelemaan jos kerran leipomukset eivät kelpaa.[/quote]

Sama täällä, mua pännii valtavasti, jos itse on nähnyt vaivaa ja tehnyt kaiken viimeisen päälle ja käyttänyt rahaa aineksiin, niin sitten alkaa se ' no, ei olis tarvinnut', 'ei me tarvita', 'ihan turhaan olet nähnyt vaivaa'...etc. Kursailu on ihan moukkamaista ja ei se tarkoita sitä, että jos joku ei kursaile, niin hän olisi ahne ekana antimien ääressä.

Anoppi meillä ollessaan syö ruokaa aina ihan naurettavia linnunannoksia, vaikka kehuu kokkauksiani maasta taivaisiin. Ei kuulemma mahdu enempää. Hetken päästä saattaa olla syömässä lasten välipalanrippeitä loppuun salaa, mutta "ei minua varten tarvitse, olen ihan täynnä vieläkin" jos yritän tarjota syötävää hänellekin. Ei kelpuuta myöskään apua missään asiassa, vaikka on vanha ja sairas ihminen, esimerkiksi siivoamaan menemme nykyään kysymättä ja väkisin tai jää tekemättä. Tämä nimittäin siksi, kun miehelle alkoi tulla marttyyripuheluita anopilta, että kun emme koskaan häntä missään auta. Apua ei kuitenkaan huoli vaan kursailee. Raivostuttavaa!

hello

Lentokoneessa nainen menetti tajuntansa ja apuun tuli lääkäri, hoitajia, lentoemäntiä. Loppumatkan, noin 4 tuntia, jankutti vaan koko ajan miten oli ollut aina perusterve ja tällaista on sattunut aiemminkin, ei se merkannut m itään ja ei hän halunnut olla yhtään vaivaksi. Siitä jankutukseta alkoi tulla jo rasittavampaa kuin itse tapauksesta. Itse istuin seuraavalla rivillä, niin oli vaikea olla kuulematta.