Mieheni hylkää läheisensä kun sairastuvat

Minä olen ollut käymättä katsomassa läheistä saattohoitopotilasta ja en ole narsisti. Tosin puolisoni tietää syyt varsin hyvin ja muiden ei niitä tarvinnut eikä tarvitse edelleenkään tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on kiinnostunut ihmisistä tasan niin kauan kuin heistä on hänelle jotain sellaista hyötyä, joka edistää hänen omia pyrkimyksiään. Ihmiset eivät ole hänelle siis itsessään arvokkaita.

Tämä on juurikin näin. Sairaus on pelottava asia. Henkilökohtaisesti en pystyisi elämään heikkouteni kanssa, jos hylkäisin vaikkapa kuolevan ystäväni pelkuruuttani. Sitä kutsutaan ihmisyydeksi.

Sinä se tässä olet itsekäs ja lapsellinen, kun vaadit miestäsi kantamaan huolta ihmisistä, joiden kuuluu pitää hulta itse itsestään.

Tuo on eteenkin naisten käytös, ne kun aina hakevat parempaa miestä heitä elättämään miehen sairstuminen on tämän miehen arvon nollaantuminen jolloin mies jötetään aivan surutta. Semmoinen se hypergamia.

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on itselleni todella iso asia. Kun läheiseni sairastuu tai vanhenee haluan olla avuksi tai edes lähellä. Mieheni hylkää aivan täysin. Kun minulta sairastui oma läheinen mieheni ei mennyt edes sairaalaan katsomaan kun hän oli saattohoidossa. Kun läheiseni kuoli ja kuulin siitä yleisellä paikalla aloin luonnollisesti itkeä. Miehelleni suurin asia tässä oli kun nolasin hänet itkemällä. Nyt hänen isovanhempansa ovat todella huonossa kunnossa eivätkä elä enää kauan. Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan? Itse asiassa tyttärellemme tehtiin pienenä iso leikkaus eikä mieheni suostunut silloinkaan tulemaan tueksi. Mukaani lähti anoppi. Mieheni on muutenkin luonteeltaan todella itsekäs, omistushaluinen, läheisriippuvainen, kosketusriippuvaine, uppiniskainen ja mustasukkainen. Onkohan jotain mielenterveysongelmaa? Olen muutaman kerran pyytänyt puhumaan tästä mutta tietenkään hänessä ei ole mitään vikaa! Tämä sairaan ihmisen hylkääminen on kyllä itselle niin iso asia että kaiken tämän muun mustasukkaisuuden yms. päälle tämä alkaa olla liikaa. Harkitsen jo eroa koska tällaiset piirteet on ihmisessä aika pelottavia...

Tota... ekaksi puhut sinun omasta läheisestä. Hän ei siis ollut miehen läheinen ilmeisesti, joten ihan loogista jos ei ole niin kiinnostanut. Tietty sinua olisi kyllä saanut lohduttaa. Tuo isovanhemmat-asiat saattaa selittyä sillä, että osalla varsinkin muistisairaista vanhuksista luonne muuttaa sairauden myötä täysin. Aiemmin kiltistä voi tulla ilkeä tai aggressiivinen, sen lisäksi ettei enää muista läheisiään. Tällöin ne aiemmat rakkaat ihmiset ovat ikään kuin jo poissa, jäljellä on kuoret ja vieras persoona.

Tunnistan itseni jossain määrin ap:n tekstistä. En kestä yhtään jos mies sairastaa vaan se suorastaan suututtaa. Nyt mun äiti on ollut hetkellisesti huonompana niin haluaisin vaan ohittaa sen ja odottaa parempaa aikaa. Lasten sairastaminen taas ei aiheuta negatiivisia tuntemuksia. Olen pohtinut paljon että mikä mut saa käyttäytymään noin ja arvelen että taustalla on joku lapsuuden tapahtuma. Isä joi kun olin pieni ja olen miettinyt että olen varmaan jäänyt vaille hoivaa jossain tilanteessa. Tämä näkyy nyt sitten läheisen sairastaessa pelkona että se jonka kuuluisi hoivata mua on kykenemätön siihen ja menen siitä lukkoon.

No joo tämä on nyt vaan mun omaa kyökkipsykologiaa. Mulla on muutamia vahvoja tunnelukkoja jotka tiedostan ja yritän pyrkiä niitä aukomaan. Eihän se helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Se voi olla omaa kuolemanpelkoa tai sitten hän ei kestä tilannetta muuten, eli pelkää omaa reaktiotaan ja pelkää ajatella menetystä. Tai kaikkia noista. Kuolevan luona vierailu ei ole kovin helppoa.

Läheisriippuvaisuus- ja mustasukkaisuuspiirteet kertovat myös siitä, että todennäköisesti mies ei ole kova, vaan rikkinäinen. Tiedän vastaavia ihmisiä ja en usko, että saat aikaan keskustelua tuosta. Ei hän halua asiaa kaiveltavan. Jokaisella ihmisellä on naamionsa, eikä kukaan halua, että sitä tullaan sorkkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Kukin handlaa asian tyylillään. Avoinna on kyllä se, että mikä on isovanhempien kanta asiaan, haluavatko he vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Kukin handlaa asian tyylillään. Avoinna on kyllä se, että mikä on isovanhempien kanta asiaan, haluavatko he vieraita.

”Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan”

Minusta pointti on siinä, että ap joutuu muehen käytöksen perusteella epäilemään, onko tästä tueksi edes ap:n itsensä sairastuessa. Isovanhemmat ovat esimerkki. Ja kyllä: minuakin mies kylmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Kukin handlaa asian tyylillään. Avoinna on kyllä se, että mikä on isovanhempien kanta asiaan, haluavatko he vieraita.

”Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan”

Minusta pointti on siinä, että ap joutuu muehen käytöksen perusteella epäilemään, onko tästä tueksi edes ap:n itsensä sairastuessa. Isovanhemmat ovat esimerkki. Ja kyllä: minuakin mies kylmää.

Jos yhtään lähemmin tietää vanhustenhoidosta, niin kyllä se vain on relevantti pointti, että mikä isovanhempien kanta on asiaan. Se että on aiemmin tavattu ja oltu usein yhteyksissä ei todellakaan tarkoita sitä, että kuolemansairas tässä hetkessä haluaisi vieraita. Osa haluaa, osa taas haluaa olla rauhassa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Kukin handlaa asian tyylillään. Avoinna on kyllä se, että mikä on isovanhempien kanta asiaan, haluavatko he vieraita.

”Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan”

Minusta pointti on siinä, että ap joutuu muehen käytöksen perusteella epäilemään, onko tästä tueksi edes ap:n itsensä sairastuessa. Isovanhemmat ovat esimerkki. Ja kyllä: minuakin mies kylmää.

Jos yhtään lähemmin tietää vanhustenhoidosta, niin kyllä se vain on relevantti pointti, että mikä isovanhempien kanta on asiaan. Se että on aiemmin tavattu ja oltu usein yhteyksissä ei todellakaan tarkoita sitä, että kuolemansairas tässä hetkessä haluaisi vieraita. Osa haluaa, osa taas haluaa olla rauhassa yksin.

Miehen sosiopaattista asennetta se ei selvitä. Ap varmasti tietäisi jos käyntikielto olisi voimassa - hän puhuu hylkäämisestä. Ja kuten sanottua: isovanhemmat ovat tuossa kuviossa pienin murhe jos käytös ulottuu kaikkeen elämään ja läheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Olettaisin, että kuolemaa tekevä haluaa nähdä läheisensä. Mutta kun oma aika tulee, en vaadi sitä keneltäkään. Monille tuo on ihan jäätävän kova paikka.

Tuttuni kuoli jokin vuosi sitten syöpään suht nuorena ja kuolinvuoteella käynti oli aivan kauheaa. Huoneen ovi tuntui painavan tonnin. Se vaati todellista itsensä pakottamista. Yksi toinen vainajan läheinen kaveri ei tullut edes hautajaisiin, sanoi, ettei vain pysty.

Suvun vanhusten kohdalla on ollut hieman helpompaa, sillä vanhuksille se on elämään kuuluva juttu. Helppoa se ei silti ole.

Jos ap:n miehellä on ollut läheiset välit isovanhempiin, mutta nyt loppusuoralla ei halua käydä katsomassa, vahva veikkaukseni on, että hän pelkää romahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on itselleni todella iso asia. Kun läheiseni sairastuu tai vanhenee haluan olla avuksi tai edes lähellä. Mieheni hylkää aivan täysin. Kun minulta sairastui oma läheinen mieheni ei mennyt edes sairaalaan katsomaan kun hän oli saattohoidossa. Kun läheiseni kuoli ja kuulin siitä yleisellä paikalla aloin luonnollisesti itkeä. Miehelleni suurin asia tässä oli kun nolasin hänet itkemällä. Nyt hänen isovanhempansa ovat todella huonossa kunnossa eivätkä elä enää kauan. Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan? Itse asiassa tyttärellemme tehtiin pienenä iso leikkaus eikä mieheni suostunut silloinkaan tulemaan tueksi. Mukaani lähti anoppi. Mieheni on muutenkin luonteeltaan todella itsekäs, omistushaluinen, läheisriippuvainen, kosketusriippuvaine, uppiniskainen ja mustasukkainen. Onkohan jotain mielenterveysongelmaa? Olen muutaman kerran pyytänyt puhumaan tästä mutta tietenkään hänessä ei ole mitään vikaa! Tämä sairaan ihmisen hylkääminen on kyllä itselle niin iso asia että kaiken tämän muun mustasukkaisuuden yms. päälle tämä alkaa olla liikaa. Harkitsen jo eroa koska tällaiset piirteet on ihmisessä aika pelottavia...

Kannattaa oppia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on erilaisia tapoja toimia vaikeissa paikoissa. Joku saattaa haluta olla lähellä, toiselle sama tilanne voi olla aivan liikaa kestää ja hän voi esim. haluta torjua koko asian mielestään että ei romahtaisi. Vaikka miehesi ei ehkä ole empaattisin ihminen maan päällä, voidaan todeta että et sinäkään ole. Myöskään epäaktiivisuus omalta puolelta ei ole täysin sama asia kuin hylkääminen. 

Huoh  miten kliseistä paskaa. Jotkut vaan ei välitä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ripustautuu elämällään muihin on narsistista. Itsenäiset ihmiset eivät ole narsisteja.

Onko toisen kärsimyksen ohittaminen _itsenäisyyttä_?

Tietyissä tapauksissa on. Aikuinen ihminen ei voi vaatia mitä tahansa, vaikka kuinka olisi sairas.

Niin. Minulta tällaista ei ole vaadittu. On ollut itsestään selvää, että ystävyys ei lopu syöpään, saattohoitoon eikä edes kuolemaan. Harvempi sairas ketään _vaatii_. Yleensä ihminen tajuaa, että sama kohtalo on itsellä edessä, ja haluaa tukea, uskaltaa elää mukana.

Ap vaikuttaa vaativan mieheltään. Mutta mikä on isovanhempien kanta asiaan? Haluavatko he ylipäätään vieraita?

Joo, tuolla tavalla kuin ap minäkin vaadin läheisiltäni, jopa ystäviltäni tällaista mooralista selkärankaa edes ajatuksen tasolla. Täällä joka toinen saa syövän, kaikki takuu varmasti sairastuvat ja etenkin tämä: jokainen kuolee.

Kukin handlaa asian tyylillään. Avoinna on kyllä se, että mikä on isovanhempien kanta asiaan, haluavatko he vieraita.

”Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan”

Minusta pointti on siinä, että ap joutuu muehen käytöksen perusteella epäilemään, onko tästä tueksi edes ap:n itsensä sairastuessa. Isovanhemmat ovat esimerkki. Ja kyllä: minuakin mies kylmää.

Jos yhtään lähemmin tietää vanhustenhoidosta, niin kyllä se vain on relevantti pointti, että mikä isovanhempien kanta on asiaan. Se että on aiemmin tavattu ja oltu usein yhteyksissä ei todellakaan tarkoita sitä, että kuolemansairas tässä hetkessä haluaisi vieraita. Osa haluaa, osa taas haluaa olla rauhassa yksin.

Miehen sosiopaattista asennetta se ei selvitä. Ap varmasti tietäisi jos käyntikielto olisi voimassa - hän puhuu hylkäämisestä. Ja kuten sanottua: isovanhemmat ovat tuossa kuviossa pienin murhe jos käytös ulottuu kaikkeen elämään ja läheisiin.

Sosiopaatti on tikkana vanhusten kuolinvuoteella. Siinä järjestellään äkkiä jo perintöjä tai ainakin valvotaan oma etu. En näe mitään sosiopatiaan viittavaa logiikkaa siinä, että ennen läheiset isovanhemmat muuttuvat loppusuoralla näkymättömäksi.