Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ettei lapsi osaa olla osa arkea vaan haluaa arjen pyörivän ympärillään. Lapset ovat aina itsekkäitä, mutta kyllä se lähivanhemman sohvalla istuva keskenkasvuisen persoona tulee lapsen kautta esiin. Sitten ilmapiiri on kireä, kun isän luokse tullaan kiukuttelemaan, haluamaan, valittamaan ja vaatimaan sekä vetelehtimään. Lapsen kanssa on lähes aina oltu koko päivä ja käyty läpi monta siirtymätilannerähinää ja miljoona muuta valitusta - mutta kun ei ole suostuttu pelaamaan Kimbleä (kotityöt) niin lapsi voi illalla valittaa että hänet on ollut yksin koko päivän ja velloo itsesäälissä.
Lapsi itsessään ei ärsytä. Ymmärrän ettei vielä osaa eritellä ikävää ja huomion tarvetta erilleen. Sillä vaikka kuinka yrittää tsempata lasta, niin on aina pahalla tuulella ja kokee tekojemme riittämättömyyttä. Lopulta se alkaa väsyttää, ja sitä toivoo että lapsi oppisi kasvaessaan miettimään omaa asennetta.
Syy hylkäyksen tunteeseen on ero, jonka äiti järjesti. Mutta etävanhempana isä on aina se syyllinen, koska ei voi poistaa lapsen ikävää, vaikka seisoisi päällään.
Enpä ole tavannut 14-vuotiasta, joka haluaisi olla aikuisten seurassa koko päivän. Ymmärrän täysin hänen kiukuttelunsa, koska hänellä ei ole luonanne kavereita. Ja ne kaverit ovat siellä somessa. Ei ihme, jos on puhelin kädessä koko ajan. Omat lapseni eivät tuon ikäisenä halunneet näyttäytyä kanssani missään. Nykyään tuo ei enää ole ongelma. Olisiko mahdollista, että hän ottaisi joskus jonkun kaverin mukaansa? Taitaa kaverin puute olla suurin ongelma. Ihan kiva sitten somessa seurata, mitä kaverit tekee. Te vaan ootte ikäloppuja tylsiä vanhuksia teinin mielestä tällä hetkellä. Ja jos tuon ikäinen Kimbleä pelata niin on tosi epätoivoinen, sehän on pikkulasten peli. Läpällä ehkä voidaan kavereiden kanssa pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.
Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.
Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.
Kylmät väreet tosiaan menee, jos lapsesi hylkäsit. Oletko koskaan ajatellut, että lapsi reagoi siihen, että hänen vanhemmillaan menee huonosti ja he eroavat? Eipä sillä lapsellakaan ole mukavaa olla heittopussina.
Et sitten sisäistänyt että kirjoittaja oli äitipuoli, ei lapsen bio-vanhempi? Millä tavalla hän on lapsensa hylännyt?
Voi olla isäkin. Kyllä täällä ollaan kirjoiteltu, että kautta aikain isät ovat lapsensa hylänneet. Ei voi tietää.
Kirjoittaja ei ole isä, on ÄITIPUOLI. Selviää jo ihan otsikosta. Ja asuu isän kanssa ja haukkuu äitiä.
Lu-ku-tai-to???
Otsikossa kyllä, mutta tuo vastaaja ei voinut olla ap, koska vastaaja luovutti ja lähti. Ei ollut mainintaa, mistä suhteesta lähti. Ap ei ole vielä luovuttanut ja lähtenyt. Ap roikkuu vielä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.
Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?
Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla.
Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂
Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.
Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.
Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.
Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.
Mielestäni voidaan.
Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.
Ollaan ydinperhe. Molemmille vanhemmille on annettu omat Wilma-tunnukset. Joten kyllä kummatkin vanhemmat voivat olla erikseen yhteydessä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.
Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?
Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla.
Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂
Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.
Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.
Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.
Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.
Mielestäni voidaan.
Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.
Ollaan ydinperhe. Molemmille vanhemmille on annettu omat Wilma-tunnukset. Joten kyllä kummatkin vanhemmat voivat olla erikseen yhteydessä kouluun.
Kyllä. Ei olla koskaan oltu molemmat siellä missään. Ja yläkoulussahan koulu ensisijaisesti ei edes asioi huoltajien kanssa vaan sen teinin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ettei lapsi osaa olla osa arkea vaan haluaa arjen pyörivän ympärillään. Lapset ovat aina itsekkäitä, mutta kyllä se lähivanhemman sohvalla istuva keskenkasvuisen persoona tulee lapsen kautta esiin. Sitten ilmapiiri on kireä, kun isän luokse tullaan kiukuttelemaan, haluamaan, valittamaan ja vaatimaan sekä vetelehtimään. Lapsen kanssa on lähes aina oltu koko päivä ja käyty läpi monta siirtymätilannerähinää ja miljoona muuta valitusta - mutta kun ei ole suostuttu pelaamaan Kimbleä (kotityöt) niin lapsi voi illalla valittaa että hänet on ollut yksin koko päivän ja velloo itsesäälissä.
Lapsi itsessään ei ärsytä. Ymmärrän ettei vielä osaa eritellä ikävää ja huomion tarvetta erilleen. Sillä vaikka kuinka yrittää tsempata lasta, niin on aina pahalla tuulella ja kokee tekojemme riittämättömyyttä. Lopulta se alkaa väsyttää, ja sitä toivoo että lapsi oppisi kasvaessaan miettimään omaa asennetta.
Syy hylkäyksen tunteeseen on ero, jonka äiti järjesti. Mutta etävanhempana isä on aina se syyllinen, koska ei voi poistaa lapsen ikävää, vaikka seisoisi päällään.
Enpä ole tavannut 14-vuotiasta, joka haluaisi olla aikuisten seurassa koko päivän. Ymmärrän täysin hänen kiukuttelunsa, koska hänellä ei ole luonanne kavereita. Ja ne kaverit ovat siellä somessa. Ei ihme, jos on puhelin kädessä koko ajan. Omat lapseni eivät tuon ikäisenä halunneet näyttäytyä kanssani missään. Nykyään tuo ei enää ole ongelma. Olisiko mahdollista, että hän ottaisi joskus jonkun kaverin mukaansa? Taitaa kaverin puute olla suurin ongelma. Ihan kiva sitten somessa seurata, mitä kaverit tekee. Te vaan ootte ikäloppuja tylsiä vanhuksia teinin mielestä tällä hetkellä. Ja jos tuon ikäinen Kimbleä pelata niin on tosi epätoivoinen, sehän on pikkulasten peli. Läpällä ehkä voidaan kavereiden kanssa pelata.
En ole aloittaja. Kyseessä on paljon nuorempi lapsi. Puhelimesta tai somesta ei ollut mitään puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ilmaissut, että haluaisi asua meillä. Joten en minä tai meidän olosuhteemme ole niin kamalia kuin täällä maalaillaan.
Koita nyt jo päättää, onko se lapsi räkänokka vai ihana lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Ai eikö se poika makaakaan haisevana autistina sohvalla koko aikaa?
Patistettuna tekee muuta. Ei tosin silloinkaan kuulemma mitään yhteyttä juuri saa.
Mua ainakin ärsyttäisi suunnattomasti, jos joku olisi koko ajan patistamassa. Onneksi olen aikuinen ja lapsetkin ovat jo isoja. Ei tule paineita sieltäkään suunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi MIKSI te hommaatte miehen jolla on lapsia? On vähän turha valittaa elämän vaikeudesta kun sen on ihan itse valinnut.
En minäkään ala väsäämään aloituksia että "kylläpä vituttaa kun piti lähteä ravintolaan mutta uhmaikäinen sai kahden tunnin raivarit eikä taaskaan voitukaan". Mietitäänpä, minkähänlaisia vastauksia siihen tulisi?? Ehkä jotain sen suuntaista että MITÄS LÄKSIT.
Ei vitsi, että isukin pitäisi laittaa elämänsä holdiin siksi aikaa, että lapsi tulee isoksi. Niinkö? Ei kukaan täysipäinen nainen katsele sellaista menoa, että entinen muija saa häiriköidä vapaasti elämää miten tahtoo. Lapsi on noille ämmille pelkkä pelimerkki isälle kostamisessa.
Et kai ala hermostumaan? Taidat olla aika äksy akka. Taidan olla äidin puolella. Kielenkäyttösi on sitä luokkaa että huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Ai eikö se poika makaakaan haisevana autistina sohvalla koko aikaa?
Patistettuna tekee muuta. Ei tosin silloinkaan kuulemma mitään yhteyttä juuri saa.
Tekisitkö itse kun ylläsi häälyy kaksi paskaa jotka heti seuraavan tilaisuuden tullen haukkuvat sinua ja äitiäsi?
Kuule meillä ei haukuta lasta, eikä tämän äitiä.
Ja sitä teet koko ajan täällä. Todella fiksu ja kypsä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen hankkii, todellakin panee elämänsä on hold ainakin 20 vuodeksi. Se on sitä vanhemmuutta.
Höpöhöpö. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä. Jos lapsi on ainoa kiintopiste, ei ole kovin terve lähtökohta.
Onhan sitä muutakin, mutta se lapsi vie vaan aika suuren osan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoihhoijaa, ap ihmettelee ihan jo sellaista peruspalikkaa, että miksi lapset pitää laittaa edelle. No siksi ap, koska lapset eivät pysty huolehtimaan vielä itsestään, eikä pitämään omia puoliaan vaan ovat huoltajiensa armoilla. Siksi koska lapsuudessa muodostetaan pohja koko myöhemmälle elämälle ja jos se jotekin laiminlyödään, niin siinä on aikuiseksi kasvaessa helposti sellainen vyyhti se ei siitä tahdo oikein selvitäkään.
Siksi koska lapsena kaikki tapahtuneet asiat menevät ihan eri tavalla syvälle persoonaan, koska se persoona on vasta silloin muodostumassa. Aikuisilla on jo pohja elämälle ja oma itse muodostunut aika pitkälle, joten he kestävät paljon paremmin vastoinkäymisiä, ymmärtävät paremmin, osaavat analysoida asioita, katsoa useammalta näkökannalta ja kaikenkaikkiaan heillä on elämän työkalupakissaan jo kaikenlaisia välineitä ja osaamista käytössään, joita lapsella ei vielä ole. Niitä lapsi siellä lapsuudessa kasvaessaan sinne työkalupakkiinsa koko ajan vasta hankkii. Siksi. Siksi on tärkeää huomioida lapsen etu aina ensin.
Lapsen etu ei ole ainakaan mielenterveytensä menettänyt vanhempi, eikä vieraannuttava vanhempi. Ymmärrän hyvin jos joku luovuttaa. Kaikilla ei ole rajattomia henkisiä voimia taistoihin.
Miten voit teilata vanhemman, jolla on mielenterveysongelmia? Omalla äidilläni on ollut aina mielenterveysongelmia, mutta silti hän on ollut minulle hyvä ja rakas äiti. Ikäni on jo 50 v. ja voin sanoa, ettei se minuun mitään jälkiä ole jättänyt. Käyn töissä, olen naimisissa, 2 aikuista lasta, ystäviä ja harrastuksia on. En kärsi masennuksesta, olen rauhallinen ja tasainen luonne. Isäni on pysynyt äitini rinnalla yli 50 vuotta. Kun on myötä- ja vastamäessä luvannut rakastaa. En silti näe isääni uhrina. Äidilläni ja isälläni on ollut hyvät hetkensä. Toki riidelleetkin ovat, mutta tuskin enempää kuin parisuhteissa yleensä. Äitini isä oli väkivaltainen ja juoppo, äitini ongelmat juontavat lapsuudesta. Kuten täällä todettiin, lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat. Tuo 14-vuotias on tarpeeksi vanha kertomaan, mitä hän tahtoo. Ja lastensuojeluviranomaiset kysyvät takuulla hänen mielipidettään. En ymmärrä, miksi isän vaimo täällä ruotii asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se äiti tekee rikosilmoituksen näistä mielenterveysväitteistä.
Mikäs tunnusmerkistö tässä nyt sitten täyttyy mielestäsi?
Jos opettaja todella on lähetellyt diagnoosiepäilyjään etävanhemmalle niin se on jo virkavirhe. Samaten sekin on virkavirhe, ettei ope ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta, jos kerran huoli on.
Ja jos tuo ns isä ja tyttiksensä on osallistuneet näiden mielenterveysväitteiden levittelyyn niin sehän on kunnianloukkaus sitten.
Ja vaikka äidillä oikeasti olisi mielenterveysongelmia, niin kenenkään terveystietoja ei saa levitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aloittajan kaltainen äitipuoli. Sitten minusta tuli aikuinen. En unohda. Tuntekoon nahoissaan tekojensa seuraukset.
Jos sulla olis aloittajan kaltainen äitipuoli, et näksii häntä, koska isääsi ja hänen uutta perhettään ei sun olemassaolo kiinnostaisi. Näin ollen kiukuttelisit yksinäsi jossakin. Äitipuolta tuskin kiinnostaa sinun mielipahasi.
Kyllä sitä nyt kovasti tuntuu kiinnostavan, kun isäni on kuollut. Rintaperillinen kun olen.
Ilman avioehtoa äitipuoli saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta, jos olivat naimisissa.
Vaikka kyseessä olisi avoliitto, ei leskeä voi heivata kodistaan pihalle (oletuksena tässä oma asunto),
joten miten sinun rintaperillisyytesi tässä on kiinnostavaa?
Lesken hallintaoikeus päättyy, jos joku rintaperillisistä tai yleistestamentinsaajista vaatii pesän jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.
Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?
Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla.
Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂
Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.
Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.
Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.
Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.
Mielestäni voidaan.
Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.
Ollaan ydinperhe. Molemmille vanhemmille on annettu omat Wilma-tunnukset. Joten kyllä kummatkin vanhemmat voivat olla erikseen yhteydessä kouluun.
Kyllä. Ei olla koskaan oltu molemmat siellä missään. Ja yläkoulussahan koulu ensisijaisesti ei edes asioi huoltajien kanssa vaan sen teinin.
Höpö höpö, kyllä meidän koulussa asioitiin vanhempien kanssa. Yhtä mittaa tuli viestiä sähköpostiin
Minua kyllä häiritsee tässä ap:n aloituksessa se, että ensin poikaa ei edes haluttu heille, ja nyt yhtäkkiä mennäänkin sitten oikeuteen, jotta isä saisi pojan yksinhuoltajuuden. Muutenkin tarinassa on ihmeellisiä ristiriitaisuuksia, kuten tuo koulu, joka mukamas on kirjallisesti ilmoittaunut isälle, että äidillä on mt-ongelmia (?) eli vähän oudoksi menee.
Onneksi poika on jo niin iso, että voi jo valita, kumman vanhemman luona haluaa viettää aikaa. Jotenkin mä nyt vähän veikkaan, että isän ja ap:n koti ei ole se, jonka hän valitsisi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoihhoijaa, ap ihmettelee ihan jo sellaista peruspalikkaa, että miksi lapset pitää laittaa edelle. No siksi ap, koska lapset eivät pysty huolehtimaan vielä itsestään, eikä pitämään omia puoliaan vaan ovat huoltajiensa armoilla. Siksi koska lapsuudessa muodostetaan pohja koko myöhemmälle elämälle ja jos se jotekin laiminlyödään, niin siinä on aikuiseksi kasvaessa helposti sellainen vyyhti se ei siitä tahdo oikein selvitäkään.
Siksi koska lapsena kaikki tapahtuneet asiat menevät ihan eri tavalla syvälle persoonaan, koska se persoona on vasta silloin muodostumassa. Aikuisilla on jo pohja elämälle ja oma itse muodostunut aika pitkälle, joten he kestävät paljon paremmin vastoinkäymisiä, ymmärtävät paremmin, osaavat analysoida asioita, katsoa useammalta näkökannalta ja kaikenkaikkiaan heillä on elämän työkalupakissaan jo kaikenlaisia välineitä ja osaamista käytössään, joita lapsella ei vielä ole. Niitä lapsi siellä lapsuudessa kasvaessaan sinne työkalupakkiinsa koko ajan vasta hankkii. Siksi. Siksi on tärkeää huomioida lapsen etu aina ensin.
Lapsen etu ei ole ainakaan mielenterveytensä menettänyt vanhempi, eikä vieraannuttava vanhempi. Ymmärrän hyvin jos joku luovuttaa. Kaikilla ei ole rajattomia henkisiä voimia taistoihin.
Miten voit teilata vanhemman, jolla on mielenterveysongelmia? Omalla äidilläni on ollut aina mielenterveysongelmia, mutta silti hän on ollut minulle hyvä ja rakas äiti. Ikäni on jo 50 v. ja voin sanoa, ettei se minuun mitään jälkiä ole jättänyt. Käyn töissä, olen naimisissa, 2 aikuista lasta, ystäviä ja harrastuksia on. En kärsi masennuksesta, olen rauhallinen ja tasainen luonne. Isäni on pysynyt äitini rinnalla yli 50 vuotta. Kun on myötä- ja vastamäessä luvannut rakastaa. En silti näe isääni uhrina. Äidilläni ja isälläni on ollut hyvät hetkensä. Toki riidelleetkin ovat, mutta tuskin enempää kuin parisuhteissa yleensä. Äitini isä oli väkivaltainen ja juoppo, äitini ongelmat juontavat lapsuudesta. Kuten täällä todettiin, lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat. Tuo 14-vuotias on tarpeeksi vanha kertomaan, mitä hän tahtoo. Ja lastensuojeluviranomaiset kysyvät takuulla hänen mielipidettään. En ymmärrä, miksi isän vaimo täällä ruotii asioita.
Itse tulkitsin tuon viittauksen mielenterveytensä menettämiseen isään. Siis että jos tilanne jatkuu samanlaisena, mielenterveys menee. Eikä se siis ole lapsen edun mukaista. Käsittikö joku muu samoin?
Kaffepulla kirjoitti:
Minua kyllä häiritsee tässä ap:n aloituksessa se, että ensin poikaa ei edes haluttu heille, ja nyt yhtäkkiä mennäänkin sitten oikeuteen, jotta isä saisi pojan yksinhuoltajuuden. Muutenkin tarinassa on ihmeellisiä ristiriitaisuuksia, kuten tuo koulu, joka mukamas on kirjallisesti ilmoittaunut isälle, että äidillä on mt-ongelmia (?) eli vähän oudoksi menee.
Onneksi poika on jo niin iso, että voi jo valita, kumman vanhemman luona haluaa viettää aikaa. Jotenkin mä nyt vähän veikkaan, että isän ja ap:n koti ei ole se, jonka hän valitsisi.
Asiaan muuten kommentoimatta. 14- vuotiasta kuullaan, mutta ei se niin mene, että automaattisesti hänen halunsa mukaan päätetään huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aloittajan kaltainen äitipuoli. Sitten minusta tuli aikuinen. En unohda. Tuntekoon nahoissaan tekojensa seuraukset.
Jos sulla olis aloittajan kaltainen äitipuoli, et näksii häntä, koska isääsi ja hänen uutta perhettään ei sun olemassaolo kiinnostaisi. Näin ollen kiukuttelisit yksinäsi jossakin. Äitipuolta tuskin kiinnostaa sinun mielipahasi.
Kyllä sitä nyt kovasti tuntuu kiinnostavan, kun isäni on kuollut. Rintaperillinen kun olen.
Ilman avioehtoa äitipuoli saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta, jos olivat naimisissa.
Vaikka kyseessä olisi avoliitto, ei leskeä voi heivata kodistaan pihalle (oletuksena tässä oma asunto),
joten miten sinun rintaperillisyytesi tässä on kiinnostavaa?Eipä muuten ole totta. Leskellä on aina oikeus pitää hallinnassaan ja jatkaa asumista ensiksi kuolleelle puolisolle kuuluvassa asunnossa, jota puolisot ovat käyttäneet yhteisenä kotinaan. Sama koskee asuntoon kuuluvaa irtaimistoa. Nämä jäävät siis jaon ulkopuolelle, jos joku rintaperillisistä tai yleistestamentinsaajista vaatii pesän jakamista lesken hallintaoikeudesta huolimatta. Muu omaisuus jaetaan rintaperillisten keskenLesken hallintaoikeus päättyy, jos joku rintaperillisistä tai yleistestamentinsaajista vaatii pesän jakamista.
Vierailija kirjoitti:
Asiaan muuten kommentoimatta. 14- vuotiasta kuullaan, mutta ei se niin mene, että automaattisesti hänen halunsa mukaan päätetään huoltaja.
Ei tietenkään, mutta tuon ikäistä lasta ei voi myöskään estää tapaamasta etävanhempaa, vaikka lähivanhemmalla olisi yksinhuoltajuus. Tapaamisoikeus on eri asia kuin huoltajuus. Vaikka isä saisi yksinhuoltajuuden, lapsen oikeus tavata äitiä säilyisi silti. Jos poika haluaisi jäädä äidilleen asumaan, ei häntä voisi estää. Ei poliisit mene isän kanssa hakemaan poikaa äidiltään pois, vaikka isä sitä kuinka vaatisi.
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
En minäkään jaksais tossa tilanteessa miehen lasta katsoa.. jos miehelle ei ole intressejä isäksi, miksi se täytyy pakottaa?