Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä tiedämme, että jos vaimo onkin varakkaampi. Ja aina voi tehdä erilaisia omaisuusjärjestelyjä ajatellen sitä, että puolisoilla on eri perijät.
Totta.
Kyllä vituttais, jos ihminen jota en siedä olisi oikeutettu osaan omaisuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hirveästi nämä lapset joiden elämä on vedetty ihan pyytämättä ja yllättäen ihan solmuun ja sitten haukutaan kun lapsi ei osaa käyttäytyä kypsästi. Suomalaiset miehet ovat vielä niin munattomia että uuden akan annetaan mollata lasta eikä itse osata yhtään huolehtia suhteesta OMAAN LAPSEEN. Tosi helmi mies, siinä on taas vakka löytänyt kantensa.
Voisi miettiä, onko se solmuunvetäjä äitipuoli vai eron halunnut äiti/isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.
Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo!
Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.
En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.
Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.
Vaimoja tulee ja menee. Aina voi vaihtaa nuorempaan.
Olipas hirveää luettavaa aloitus. Minä seurustelen teini-ikäisen tytön iskän kanssa, emme asu yhdessä mutta vietetään aikaa yhdessä niin että lapset on mukana (oma ja miehen). Mua ei haittaisi lainkaan vaikka asuttaisiinkin yhdessä. Se on mun rakkaan ihmisen lapsi ja puolet siitä lapsesta on mun rakkaasta peräisin. Lapsen oikeasta äidistä en ajattele mitään, en etenkään pahaa enkä koita nähdä lapsen teinimäisyyksiä äitinsä peruina. Jos ei voi hyväksyä ihan avoimin mielin itselle tärkeän ihmisen lapsia niin millaista se rakkaus oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Siitä huolimatta, käyttäydy kuin aikuinen. Nyt käyttäydyt kuin teini. Aikuisella on vastuu, ei lapsella. Pitäisikö sinun kasvaa aikuiseksi miehesi kanssa?
Jos aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa sitä, että alistuu persoonallisuushäiriöisen lähivanhemman alituiselle kiusaamiselle, niin ei kiitos.
Et näemmä osaa olla aikuinen. En tarkoittanut aikuisuudella alistumista. Aikuinen ihminen ei alistu toiselle aikuiselle. Aikuinen ihminen ottaa vastuun lapsesta vaikka tämä olisi huonosti käyttäytyvä teini ja kantaa vastuun tästä. Kuten sanoin, aikuisella on vastuu ei teinillä. Lapsen hylkääminen ei ole vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Olet kotona joten ei ole kahdenkeskistä. Vai onko teillä kartano?
Yritähän vaan pärjäillä uusperheen äitinä... Sellaista se nyt vaan on.
Hankalaa, vittumaista, ongelmallista, kummaa.
Kandeis ottaa rennosti ja mennä nyt kesällä ulos keskellä yötä piknikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Olet kotona joten ei ole kahdenkeskistä. Vai onko teillä kartano?
Onko täällä jotenkin idioottia jengiä? Mitäpä jos he viettävät yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Olet kotona joten ei ole kahdenkeskistä. Vai onko teillä kartano?
Onko täällä jotenkin idioottia jengiä? Mitäpä jos he viettävät yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
On, kun ei tajua lasten kanssa yöpippaloita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta tästä palstasta kukaan odottaa kuin idiootteja?
Huhhuijaa...
Vierailija kirjoitti:
Yritähän vaan pärjäillä uusperheen äitinä... Sellaista se nyt vaan on.
Hankalaa, vittumaista, ongelmallista, kummaa.
Kandeis ottaa rennosti ja mennä nyt kesällä ulos keskellä yötä piknikille.
Jos on itselle mahdollista, MIKSei menisi yöllä lasten kanssa piknikille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Olet kotona joten ei ole kahdenkeskistä. Vai onko teillä kartano?
Onko täällä jotenkin idioottia jengiä? Mitäpä jos he viettävät yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
Juurihan ap selitti, että poika makaa autistisesti sohvalla kaiken ajan. Eli ei vietä ulkopuolella.
Ihme ukko. Naisia tulee ja menee. Tuskin ees kuolin vuoteella sua muistaa. Surkuttelee huonoa suhdetta omaa poikaansa!
Älkää hyvät ihmiset pojalle sitä kosta katkasemalla välejä jos ex akka sekoilee. Nuoret tarvii turvallisia aikuisia..ei hylkääjiä. Siitö tulee yhteiskunnalle rumaa jälkeä.
Teidän kaltaisia itsekkäitä ihmisiä on liikaa ja sen näkee nyky nuorten ja lasten huonovointisuudesta ja käytöksestä.
Tulevaisuus on nuorissa. Suomella käy miten kasvatetaan. Saas nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Jos asunto on ap:n, niin miksi hänen pitäisi sieltä poistua?
Jotta miehensä saa olla lapsensa kanssa.
En ole koskaan pyrkinyt estämään miehen ja hänen lapsensa yhteistä keskinäistä aikaa. Mutta se on tosiaan hieman absurdia, että minun pitäisi poistua omasta kodistani.
Voisit edes muutaman kerran kokeilla. Tilanne voisi rauhoittua, jos teini saisi rauhassa viettää viikonlopun isänsä kanssa kaksin. Tekisivät jotain kaksin, katselisivat vaikka jonkun elokuvan. Ei sen yhdessäolon niin ihmeellistä tarvitse olla. Itselläni on sekä tyttö ja poika. Vaikka meillä on se ydinperhe, niin meillä on ollut äiti-tytär juttuja kaksin, joihin ei perheen miesväkeä ole otettu mukaan. Samoin pojalla ja isällään on ollut isä-poika-juttuja keskenään. Ydinperheissäkin on näitä naisten juttuja ja miesten juttuja. On myös ollut isä-tytär-juttuja ja äiti-poika-juttuja. Ei sinun joka kerta tarvitse pois kotoasi olla.
He viettävät joka kerta kahdenkeskistä aikaa ilman minua.
Olet kotona joten ei ole kahdenkeskistä. Vai onko teillä kartano?
Onko täällä jotenkin idioottia jengiä? Mitäpä jos he viettävät yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
Koko viikonlopun vai? Voihan sitä olla yhdessä kotonakin. Kumma, kun aikuisten laatuaika on sitä, että lapset ovat jossain muualla. Isä-lapsi-laatuaika on näemmä sitä, että uusi puoliso on paikalla.
Tuleepa oma nuoruuteni mieleen!
Asuin velipuolen luona kaupungissa, johon tulin kesätöihin. Isä kuollut edellisenä talvena ja minä tein kuutena päivänä viikossa töitä, aamuseiskasta alkaen.
Velipuoli valitti miten hirvittävän laiska ja autistinen olen, eikä minusta ole mitään seuraa. Kun vaan nukun ja löhöän. Ja olin 15. Talvet muutenkin raskaita, kun koulumatkaa oli niin, että aamuisin piti lähteä 6.30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.
Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.
Lapsi todella vaistoaa vihamielisyyden. Lapset ovat tosi taitavia aikuisten "lukijoita". Eleet, ilmeet, äänenpainot viestivät meistä paljon enemmän kuin arvaammekaan.
Ja ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on tottunut järjestelemään asioita oman mielensä mukaan ja saanut ne sujumaan, eikä siedä sitä, jos ei näin käykään. Joskus on elämässä pohdittava sitä vaihtoehtoa, että näin ei käy lainkaan ja tyydyttävä siihen.
Aikamoisia oletuksia täällä tehdään. Lapsi ei varmasti aisti ärsyyntymistäni. Hyvin usein mennessäni esim. asioille, lapsi itse tarjoutuu tulemaan kanssani mukaan. Jos olisin todella vastenmielinen ja ilkeä hänen mielestään, miksi hän hakeutuisi seuraani? Se että täällä puran ärsyyntymistäni ja väsymystäni tilanteeseen ei tarkoita sitä, että purkaisin sitä lapseen.
ap
Ihme juttu, finninaama räkänokka ei vaan makaakaan sohvalla. Kyllähän se koiranpentukin yrittää miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko muka rehellisesti sanoa että isä on yrittänyt kaikkensa? Ei tarvitse oikeuteen lähteä, on niitä muitakin keinoja. Jos isä on lapsen virallinen huoltaja niin miksei hän ota yhteyttä perheneuvolaan? Miksi täytyy ensin ehdottaa äidille? Ja oletteko te keskustelleet koulun kanssa? Pyytäkää palaveria ja apua tilanteeseen. Tehkää uusi lastensuojeluilmoitus. Ei kannata seisoa tumput suorina ja sanoa että ilmoitus on tehty mutta ei johtanut mihinkään.
Kaikkea tätä on yritetty. Jos aikuinen ihminen ei halua tulla tapaamisiin, häntä ei voi pakottaa.
No ei kai sitä äitiä sinne tarvita. Isä pyytää palaveria opettajan kanssa ja pyytää apua tilanteeseen. Onko isä kysynyt apua sieltä perheneuvolasta?
Ei molempien vanhempien tarvitse olla palavereissa mukana. Meillä on ydinperhe ja useimmiten vain toinen on ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.
Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.
Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.
Kylmät väreet tosiaan menee, jos lapsesi hylkäsit. Oletko koskaan ajatellut, että lapsi reagoi siihen, että hänen vanhemmillaan menee huonosti ja he eroavat? Eipä sillä lapsellakaan ole mukavaa olla heittopussina.
Et sitten sisäistänyt että kirjoittaja oli äitipuoli, ei lapsen bio-vanhempi? Millä tavalla hän on lapsensa hylännyt?
Voi olla isäkin. Kyllä täällä ollaan kirjoiteltu, että kautta aikain isät ovat lapsensa hylänneet. Ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.
Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.
Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.
Kylmät väreet tosiaan menee, jos lapsesi hylkäsit. Oletko koskaan ajatellut, että lapsi reagoi siihen, että hänen vanhemmillaan menee huonosti ja he eroavat? Eipä sillä lapsellakaan ole mukavaa olla heittopussina.
Et sitten sisäistänyt että kirjoittaja oli äitipuoli, ei lapsen bio-vanhempi? Millä tavalla hän on lapsensa hylännyt?
Voi olla isäkin. Kyllä täällä ollaan kirjoiteltu, että kautta aikain isät ovat lapsensa hylänneet. Ei voi tietää.
Kirjoittaja ei ole isä, on ÄITIPUOLI. Selviää jo ihan otsikosta. Ja asuu isän kanssa ja haukkuu äitiä.
Lu-ku-tai-to???
Alue: Aihe vapaa
Ja mistä tiedämme, että jos vaimo onkin varakkaampi. Ja aina voi tehdä erilaisia omaisuusjärjestelyjä ajatellen sitä, että puolisoilla on eri perijät.