Äitipuolta ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Antakaa armoa kirjoitti:

Yleensä en tämmöiseen ota kantaa, mutta omat vanhempani aikanaan ovat eronneet ja jäin isän luo, joka löysi uuden naisen. Voin sanoa, että tämä oli pskinta aikaa teini-ikäiselle. Vanhempien ero on muutenkin niin kova pala, että itse vaivuin todella syvälle masennukseen. En tuntenut oloani turvalliseksi kotona isän naisystävän takia, joka selvästi vihasi meitä lapsia. Ja kun sanot ettei lapsi aisti kaikkea nii usko tai älä KYLLÄ MUUTEN AISTII.

Ja oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta, että ehkä lapsi on niin etäinen, koska tietää, ettei ole haluttu tai tervetullut muutenkaan. Tai ehkä hän todellakin on masentunut tai kärsii muuten vain, ja sen takia käyttäytyy tällä tavalla.

Sellainen muistutus, että SINUN kuuluisi olla se AIKUINEN. Kuulostaa siltä,ettei näin ole vaan tässä taas vaihteeksi on käynyt niin, että itsekeskeinen ja mustasukkainen, oman elämänsä marttyyri on löytänyt juuri oikean ympäristön ruokkiakseen tätä paskamaista minäkuvaansa.

Toivottavasti saat vielä opetuksen tästä ja kadut näitä järkyttäviä asioita mitä puhut MIEHESI LAPSESTA ja hänen äidistään.

Eikai tässä voi muutakuin toivoa, että tällaiset paskamaiset narsistit kuten ap, eivät lisäänny enempää.

Aikamoisia oletuksia teet. Ensinnäkin olen kyllä aluksi ollut positiivisin mielin, mutta lapsen persoonallisuushäiriöinen äiti ja lapsi ovat käytöksellään pitäneet huolen siitä, että positiivinen suhtautuminen ja yrittäminen on kyllä hälvennyt. Tiedostan, että ei ole lapsen vika. Mutta tilanteen tekee helpoksi se, että mies myöntää, ettei lapsi ole hänelle kovin tärkeä. 

Se on helppo huudella, kun ei tiedä kaikkia faktoja.

On helppo huudella, koska lapsesta ei koskaan sanota, ettei ole tärkeä. Vaikka se äiti on hankala, niin lapsi on varmaan hänelle rakas. Toisin kuin isälleen, joka on täysi kusipää. Lapsella on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi. Niin mistähän ne lapsen ongelmat johtuu? En ikinä olisi miehen kanssa, joka sanoisi, ettei lapsi ole hänelle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne.  Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.

Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.

Murrosikä on hormonien myllerrystä.

Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.

Niin. Myös huonoa käytöstä. Ei pelkästään huonoa käytöstä.

Jos kotona tulee pelkästään huonoa käytöstä, vika on kyllä siinä vanhemmassa, jolle se tulee. Suhde lapseen ei ole kunnossa.

Höpön höpön. Lapsi tai nuori ei elä missään tyhjiössä, missä häneen vaikuttavat vain omat vanhemmat. Eikä ole mikään tyhjä taulu, jonka aikuinen muotoilee mieluisaksi. Paljon voi tehdä kasvattamalla, mutta ei se mikään kaikkivoipa mahti ole. Ja jos teini päättää vaikkapa vihata äitipuolta tai isäpuolta, ei siinä paljon sen äiti/isäpuolen keinot auta. 

Vihaan ei kuitenkaan kannata vastata vihalla. Sillä ei ainakaan mitään voita. Ehkäpä se teini sitten joskus huomaa, että on vihansa kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Hyvä koulu joka ei olekaan hyvä ja opettaja joka tekee virkavirheen. Onpahan satu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Hyvä koulu joka ei olekaan hyvä ja opettaja joka tekee virkavirheen. Onpahan satu.

Sinulla on ilmiöimäinen kyky havainnoida keskeinen pointti, LOL.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin ihan mahdollista, että tämä teini nyt vaan on kusipää.

Itsekeskeinen paska, joka käyttäytyy huonosti, ehkä jopa äitinsä luona. Jopa koulussa.

Ei olisi ensimmäinen vaikkakin onneksi suhteellisen harvinainen.

Voi olla. Mutta äidin, isän ja äitipuolen ei tarvitse alentua samalle tasolle. Teinin kasvatusvastuu on kuitenkin vielä vanhemmilla. 14-vuotias kun nyt vaan on vielä lapsi. Ja jos äiti ei ole se järkevä henkilö niin toivottavasti isä edes olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Hyvä koulu joka ei olekaan hyvä ja opettaja joka tekee virkavirheen. Onpahan satu.

Sinulla on ilmiöimäinen kyky havainnoida keskeinen pointti, LOL.

Ilmiömäinen kyky bongata se kohta, missä sadut ja tarinat alkaa mennä solmuun. Provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Hyvä koulu joka ei olekaan hyvä ja opettaja joka tekee virkavirheen. Onpahan satu.

Sinulla on ilmiöimäinen kyky havainnoida keskeinen pointti, LOL.

Ilmiömäinen kyky bongata se kohta, missä sadut ja tarinat alkaa mennä solmuun. Provo.

Valitettavasti tämä tilanne on todellinen. Syytä siihen en tiedä, miksi opettaja on ollut isään yhteydessä, eikä lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.

Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.

Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.

Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.

Teini on silti lapsi. Et voi odottaa teiniltä samanlaista käytöstä, suhtautumista tai tunne-elämää kuten tasavertaisessa asemassa olevalta aikuiselta.

En odotakaan. Mutta en myöskään ajattele, että tämä olisi lapsi, joka ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja sanoistaan. Jotenkin mystisestikö nuo pitäisi oppia sinä yönä, kun täyttää 18v? Kyllä ne opitaan ja opetellaan pikku hiljaa nimenomaan teini-iässä.

Jos mun olisi pakko olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä, niin lähtisin kyllä lätkimään mahdollisimman pitkälle. Tuo teinikin varmaan odottaa, että täyttää 18-v ja voi haistattaa pitkät pas..at

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.

Koulun potää ilmoittaa huolensa lastensuojeluun. Toisen vanhemman solvaaminen selän takana toiselle ja toiselle tyttikselle on asiatonta ja ammattitaidotonta.

Koulu ei ole ottanut kehenkään muuhun yhteyttä kuin mieheen. Ei ole solvausta, jos on ihan aiheellista olla huolissaan.

Jos koululla on huoli huoltajan mielenterveydestä, sen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos ei tee, siellä tehdään virkavirhe.

Eli tää tarina on ihan satua.

Voi kun olisikin.

Eli koulu on sitten tehnyt virkavirheen. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä koulu.

Nää jutut alkaa mennä keskenään ristiin.

Kukaan ei ole koulua väittänyt hyväksi. Kuitenkin tiedän muiden vanhempien kautta, ettei ole yleistä tällaiset ongelmat.

Mitkä ”tällaiset ongelmat”? Ja nytkö kuitenkin sinuun onkin oltu yhteydessä, eikä vain isään?

Ja monessa viestissä julistit että koulu on mahtava ei mitään vikaa, äiti vain keksii ja nyt kuitenkin koulu ei olekaan hyvä.

Ei ole oltu minuun yhteydessä. Tietenkin kuulen mieheltäni lapseen liittyvät asiat. Tunnen lapsen luokkakavereiden vanhempia. Olen heiltä tiedustellut heidän käsitystään koulusta. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ongelma on muualla kuin koulussa.

Kai tajuat että ei ne ventovieraat muut vanhemmat jonkun etävanhemman tyttikselle avaudu.

Ja jos koululla on huoli, eikä se tee lastensuojeluilmoitusta, se on virkavirhe. Eli joko huolta ei ole tai sitten virkavirhe. Tai sinä valehtelet.

Emme ole kuvitelleet opettajan kirjallisia yhteydenottoja. Eli sitten lienee kyse virkavirheestä. Oleellisempaa kyllä on se, että lapsi ei voi hyvin, eikä saa apua. Paha olo leviää muihinkin.

Hyvä koulu joka ei olekaan hyvä ja opettaja joka tekee virkavirheen. Onpahan satu.

Sinulla on ilmiöimäinen kyky havainnoida keskeinen pointti, LOL.

Ilmiömäinen kyky bongata se kohta, missä sadut ja tarinat alkaa mennä solmuun. Provo.

Valitettavasti tämä tilanne on todellinen. Syytä siihen en tiedä, miksi opettaja on ollut isään yhteydessä, eikä lastensuojeluun.

Kuten sanottu, joko teki virkavirheen tai mitään huolta ei olekaan.

Ja kun kerran koulu on hyvä, herää epäilys että horinasi huolesta on puppua.

Tai sitten valehtelit jotain muuta.😂

Minun isäni kuoli kun olin 14 ja äitini löysi pian ”uuden onnen”. Kaikin tavoin tehtiin selväksi että minua ei enää kaivattu.

Eipä tartte äidin ihmetellä, miksen käy vanhainkodissa katsomassa ja miksi ei tunne lapsenlapsiaan.