Edustusrouvan päiväkirja - mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Pitäisikö tässä alkaa blogia kirjoittamaan... Olen todellakin edustusrouva ulkomailla, miehellä upea kansainvälinen ura, ei lapsia kotona, matkustelen ympäri maailmaa sekä yksin että mieheni kanssa. Olemme käyneet paikoissa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät koskaan pääse käymään, tavanneet ihmisiä, joita em. ihmiset eivät koskaan elämässään tapaa jne.

Mutta miksi tämä kiinostaisi muita ihmisiä? Mitä te blogien lukijat niistä saatte? En itse ole varmaan koskaan lukenut yhtäkään blogia, oma elämäni on tarpeeksi mielenkiintoista.

Ja sitten käyt tällä palstalla😅

Katan blogista mielenkiintoisen tekee juuri se, että hän ei asetu toisten yläpuolelle.

Kyllä käyn pudottaakseni itseni aina välillä maan pinnalle muistuttamaan, että elämä on joskus tyystin toistenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Pitäisikö tässä alkaa blogia kirjoittamaan... Olen todellakin edustusrouva ulkomailla, miehellä upea kansainvälinen ura, ei lapsia kotona, matkustelen ympäri maailmaa sekä yksin että mieheni kanssa. Olemme käyneet paikoissa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät koskaan pääse käymään, tavanneet ihmisiä, joita em. ihmiset eivät koskaan elämässään tapaa jne.

Mutta miksi tämä kiinostaisi muita ihmisiä? Mitä te blogien lukijat niistä saatte? En itse ole varmaan koskaan lukenut yhtäkään blogia, oma elämäni on tarpeeksi mielenkiintoista.

Ja sitten käyt tällä palstalla😅

Katan blogista mielenkiintoisen tekee juuri se, että hän ei asetu toisten yläpuolelle.

Kyllä käyn pudottaakseni itseni aina välillä maan pinnalle muistuttamaan, että elämä on joskus tyystin toistenlaista.

Okei. jatka harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Pitäisikö tässä alkaa blogia kirjoittamaan... Olen todellakin edustusrouva ulkomailla, miehellä upea kansainvälinen ura, ei lapsia kotona, matkustelen ympäri maailmaa sekä yksin että mieheni kanssa. Olemme käyneet paikoissa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät koskaan pääse käymään, tavanneet ihmisiä, joita em. ihmiset eivät koskaan elämässään tapaa jne.

Mutta miksi tämä kiinostaisi muita ihmisiä? Mitä te blogien lukijat niistä saatte? En itse ole varmaan koskaan lukenut yhtäkään blogia, oma elämäni on tarpeeksi mielenkiintoista.

Ei sun varmaan kannata, kirjoitustyylisi ei ainakaan tämän perusteella tuntunut siltä että viitsisi blogiasi seurata.  Huonosti kirjoitettuja blogeja on maailmassa jo tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Pitäisikö tässä alkaa blogia kirjoittamaan... Olen todellakin edustusrouva ulkomailla, miehellä upea kansainvälinen ura, ei lapsia kotona, matkustelen ympäri maailmaa sekä yksin että mieheni kanssa. Olemme käyneet paikoissa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät koskaan pääse käymään, tavanneet ihmisiä, joita em. ihmiset eivät koskaan elämässään tapaa jne.

Mutta miksi tämä kiinostaisi muita ihmisiä? Mitä te blogien lukijat niistä saatte? En itse ole varmaan koskaan lukenut yhtäkään blogia, oma elämäni on tarpeeksi mielenkiintoista.

Ja sitten käyt tällä palstalla😅

Katan blogista mielenkiintoisen tekee juuri se, että hän ei asetu toisten yläpuolelle.

Kyllä käyn pudottaakseni itseni aina välillä maan pinnalle muistuttamaan, että elämä on joskus tyystin toistenlaista.

Ai käyt muistuttamassa itseäsi siitä, että on normaalia pitää tampoonin narussa koruja, on ok kun naapuri roikottaa kananfilettä parvekkeellasi ja lisäksi arkivaate on Munsalan kansallispuku. :D Tervetuloa "maan" pinnalle!

Rupesin uudestaan lukemaan Katan blogia, kun seurasin nyt telkkarissa pyörivää tanskalaista Liberty-nimistä sarjaa. Sehän sijoittuu ihan erilaisiin oloihin Tansaniaan, ja yksi teema on ns. kehitysyhteistyön toivottumuuden, korruptoituneisuuden ja ristiriitaisuuden kritisointi.

Edustusrouvan päiväkirja pyörii paikallaan, samat jutut kuumuudesta, kaiken hankaluudesta, väsymyksestä ja ankeudesta toistuvat. Sinänsä ihailtavaa, että Kata jaksaa blogata, vaikka oikeista asioista ei näemmä voi kertoa mitään.  

Ehkä hän kirjoittaa omaelämäkerrallisen avainromaanin Sudanista lähdettyään sieltä lopullisesti.

Olen itse asunut Egyptissä ja ymmärrän hyvin bloginkirjoittajaa. Olen myös seuraillut hänen blogiaan jo ennen Sudaniin muuttoa. 

Tiedän, että ainakin Egyptissä kaikki maata koskeva kirjoitus käännetään arabiaksi hyvin pikaisella aikataululla. Enkä usko, että Sudan olisi mitenkään tästä poikkeava. Ymmärrän hyvin, että on hyvin rajallinen määrä mitä blogissa voi kirjoittaa. Maastakarkoitus, ongelmat miehen työpaikalle ym. ovat oikeita uhkia näissä tilanteissa. 

Arki on myös hyvin toistuvaa. Kuumuus, ruuhkat, elintarvikepula ovat todellista ja pakotteiden myötä aivan toisella tasolla minuun kokemuksiini nähden. Se valtava ilo, kun kaupasta sai suolaista voita monen kuukauden tyhjien hyllyjen jälkeen on suuri asia elämässä. Samoin tavaroiden hamstraaminen; on ostettava kun on. Kaiken tämän tunnistan oikein hyvin. Vaikka suomalaisesta näkökulmasta autonkuljettaja, siivousapu ym. tuntuvat luksukselta, niin käytännössä näin ei useinkaan ole. Monesti siivojaa ei voi jättää yksin, sillä he voivat varastaa tai työnjälki ei ole ollenkaan tyydyttävää ym. muuta. Apulaisia on usein valvottava. Luulisin, että juuri suomalaisille tämä on aika hankalaa. Samoin se, että kotona on joku ulkopuolinen jatkuvasti. Itseäni tämä yhdiste stressasi paljon enemmän, joten lopulta siivosin itse. Toisaalta siivottavaa on todella paljon, kun hiekkaa vain tulee. Pahojen hiekkamyrskyjen jälkeen sitä on jopa jääkaapissa.  Arki kuormittaa paljon enemmän kuin Suomessa. Kaikki on ehkä, jos, eikä mistään tiedä varmasti. 

Saisihan tuosta mielenkiintoisen blogin aikaiseksi mutta ilmeisesti hän ei ole kovin hyvä tutkimaan muita ihmisiä jotka esiintyvät hänen arjessaan. Itse olen edustusvaimo ollut viimeiset 10 vuotta aivan erityyppisessä maassa ja paikassa ja huomannut kun mielenkiinnolla olen lukenut niin että ne ns. luksus-juttuja postaavat ovat yleensä niitä joiden miehet eivät ihan ole sellaisessa asemassa että voisi edustusvaimona olemisesta puhua. Tienaavat varmasti ihan kivasti mutta asema ei vaadi edustusvaimoa rinnalle edustamaan.

Suomalainen nainen tuntee itsensä edustusvaimoksi kun lähtee miehen mukana ulkomaille eikä käy töissä vaan on kotona joko yksikseen ja käy ehkä kaupoilla tai lounaalla kodin ulkopuolella miehen ollessa töissä. Ne joilla on lapsia hoitavat perheenäidin juttuja Se ei nyt sentään ole vielä edustusvaimoilua vaan ihan kotiäitinä olemista:) 

Edustusvaimolla on itseasiassa ihan työhön rinnastettavia tehtäviä miehen asemaan liittyen.

Diplomaattejakin on eri tasoisia. Kaikkien diplomaattien vaimot eivät juuri edusta koska sellaista edustamista ei tarvita, kulkevat vain miehensä mukana ja joskus ottavat osaa johonkin juhliin. Ethän sinäkään kutsu itseäsi edustusvaimoksi jos menet vaikka miehen kanssa hänen työpaikkansa juhliin? Vai kutsutko?

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinäkään kutsu itseäsi edustusvaimoksi jos menet vaikka miehen kanssa hänen työpaikkansa juhliin? Vai kutsutko?

Jotkut kutsuvat :D tiedän yhden. On tosin kaukana oikeasta edustusvaimosta.

En seuraa, ainoa ex-pat blogi, jota luen, on Normaali irtiotto. Se on ihana ja hyvinkirjoitettu. <3

Blogi on todella hyvä, vaikka selvästi ei voi kirjoittaa läheskään kaikesta.

Suurin ongelma Sudanissa tällä hetkellä: tytön balettituntien jatkuvuus.

Mielenkiintoinen keskustelu, jonka huomasin heti tuoreeltaan yli vuosi edellisen kirjoittajan jälkeen 😄

Olen monen kanssa sanaa mieltä, että edustustouvan päiväkirja on mennyt vähän kummalliseksi. Sudanissa eläminen ei varmasti ole helppoa, mutta onneksi hän tosiaan elää unelmaansa. Välillä tuntuu, että pakolla on ottamatta lastenhoitoapua, kun tämähän on oma valinta ja hän haluaa olla lasten kanssa JOKA HETKI. Saa kuvan, että on itselleen tosi tiukka, jos hetken tekeekin jotain omaa juttuaan tai sellaisesta haaveilee. Hänhän on itse valinnut kotiäitiyden ja siitä on pysyttävä vaikka miten välillä väsyttäisi tai olisi rankkaa. Eihän lapset voi kenenkään muun kuin oman äidin kanssa viettää aikaa. Toivon, että asia ei näin ole ja hän tosiaan antaa aikaa myös itselleen.

Kotikielenä ja lasten kanssa puhutaan kai englantia, joka ei ole käsittääkseni kummankaan vanhemman äidinkieli. Tällaisesta kuulisin mielelläni enemmän, että mikä saa puhumaan omille lapsille muuta kuin omaa äidinkieltään.

Lähiömutsin blogista paistaa läpi kaupallisuus, vaikka kertoileekin asiat matkojen ja lasten kautta. Jokainen asia ”kutittelee vatsanpohjaa” tai jotenkin muuten ”helmeilee silmissä”. Ekoilla kerroilla se oli hauska tyyli ja kiva lukea, sitten tyyli toistuu jatkuvasti, niin se menettää teränsä.

Uusimmissa postauksissa Kata kirjoittaa arjen kauneudesta, johon kumminkin on kiintynyt kaikesta huolimatta. Pääteema on edessä siintävä muutto ja sen valtava raskaus.

Ei voisi olla kamalampaa elämäntapaa kuin kaiken tilapäisyys - lasten raijaaminen maanosasta toiseen, yritys asettua kulloisinkiin olosuhteisiin, joiden jo valmiiksi tietää olevan vain hetkellisiä. Ei ihme, että Kata on väsynyt ja masentunut.

Saa nähdä, mitä seuraa, kun Katan perhe kesällä vaihtaa maata. Jossain vaiheessa Sudanissa hän pohti pitkään, pitäisikö hänen mennä töihin, kun nuorimmainenkin on jo koulussa. Päätyi sitten siihen, että hänen paikkansa on kotona ja totesi vielä, että ei hänen asemassaan edes voisi mennä töihin diplomaattiaseman tms. vuoksi. Ehkä hän uudessa asuinmaassa käynnistää jonkin ihan uuden projektin, mene ja tiedä.

En kyllä lukisi noin tunkkaisesti nimettyä blogia. Hän siis määrittelee itsensä miehensä kautta. Edustaa miestään. Siinä elämän tarkoitus. Tervetuloa 50-luvulle.

Hopsansaa kirjoitti:

Kotikielenä ja lasten kanssa puhutaan kai englantia, joka ei ole käsittääkseni kummankaan vanhemman äidinkieli. Tällaisesta kuulisin mielelläni enemmän, että mikä saa puhumaan omille lapsille muuta kuin omaa äidinkieltään.

Joskus kirjoitti, että lapset haluavat puhua vain englantia, mutta sitä en tiedä miksi vanhemmat puhuvat lapsille englantia etenkään kun se ei tosiaan ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Rouva itse on sitä mieltä, että hänen englannin kielensä on natiivin tasolla, koska on suorittanut englanniksi yliopistotutkinnon. Yliopistotutkinnon suorittaminen ja muutaman vuoden Englannissa asuminen ei kyllä tee automaattisesti kenestäkään natiivia. Huvittaa muutenkin tuo englannilla brassailu, kun rouva aina jaksaa mainostaa, että on lukenut lapsille ENGLANNIKSI jotakin kirjaa iltasaduksi.

Onko tämän ketjun tarkoitus mainostaa jotain blogia? En ole koskaan kuullutkaan koko tyypistä enkä aio tämänkään jälkeen tutustua blogiinsa. Hankkikoon elämän.

Ihan hirveän säälittävää jo pelkän otsikon perusteella.

Kaksi edellistä kommenttia on juuri niitä joita suomalaissa inhoan.

Ihme takertumista blogin nimeen, joka on aloitettu kun Katan miehen työ oli erilaista ja Katalla oli niitä "edustusvaimon" tehtäviä. Hänhän on itse kertonut, että elävät nyt eri tavalla kuin aiemmilla komennuksilla. Ja eiköhän nimessä ole jonkin verran itseironiaa... monta vuotta olen blogia lukenut ja en kyllä saa siitä mitään näin negatiivista vaikutelmaa kuin täällä kirjoitetaan.