Lue keskustelun säännöt.
Tapa jakaa kouluarvosanoja on perseestä
04.06.2018 |
Hei. Pääsin toissapäivänä yhdeksänneltä luokalta ja tahtoisin ottaa kantaa tähän keskusteluun kouluarvosanoista. Pohjustan, että keskiarvokseni tuli 8,5 ja olen sairastanut masennusta noin kymmenvuotiaasta lähtien. Kävin yläasteen melko suuressa koulussa Helsingissä.
Tietääkseni nyt opetuksessa ollaan yritetty mennä siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin enemmän oppilaiden persoonallisuuden piirteitä ja ihmismielen moninaisuutta ylipäätään. Tein tämän yhdeksän vuoden aikana kuitenkin huomion, että tämä koskee vain tietynlaisia oppilaita. Niitä, jotka riehuvat ja metelöivät ja joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta muita kohtaan. Eräs entinen luokkalaiseni ei ollut juuri ikinä paikalla matikantunneilla ja silloin kun sattui olemaan, ei tehnyt tunnilla mitään muuta kuin rääkyi ja selasi puhelinta, kokeistakaan ei tullut kutosta parempaa. Minä koitin mielenterveysongelmistani huolimatta olla mukana ja pärjäsinkin mielestäni ihan ok ja kas, hän sai päättötodistukseen numeroksi 7 ja minä 8. Eikä matematiikka ole ainoa aine, kouluni ei ole ainoa koulu enkä minä todellakaan ole ainoa oppilas, joka on törmännyt vastaavaan. Vaikka minulla ja samat ongelmat jakavilla on varmasti yhtä vakavia ongelmia kuin pitkin seiniä hyppivillä oppilailla, säälipisteitä saavat vain ne, jotka tuhoavat muidenkin opiskelun.
Tarkoitukseni ei ollut tilittää katkerana eikä kerätä säälipisteitä vaan kertoa nuoren ihmisen näkökulma asiaan. Niin ja toivoisin asiallista keskustelua enkä henkilökohtaisuuksiin menemistä
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei pitäisi rankaista, että keskenkasvuinen kakara ei aina osaa käytäytyä tismalleen oikein ja keskityä siihen oppiaine osaamiseen.
No enkö juuri tehnyt selväksi, että eipä taida siitä osaamisestakaan olla kyse.
Sitä osaamista mitataan muillakin mittareilla kuin koenumeroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulunkäynnissä on vain se vittumaisuus, etteivät kaikki kehity yhtä nopeasti. Itse olisin ollut lukio-yliopistomateriaalia henkisesti vasta siinä 25-vuotiaan paikkeilla. Minkään ei toki estänyt silloin lähtemästä noihin opinahjoihin, eikä vieläkään tietty estäisi, mutta näen ne oppilaitokset vähän liian homeisina tätä nykyä kun tietoa on tarjolla mielinmäärin aiheesta kuin aiheesta vaikka siivoojalle.
Mielestäni lapsia aletaan valmentamaan yhteiskuntaan edelleen väärällä tavalla ja liian aikaisin kylmien numeroiden avulla. Arvio pitäisi antaa lauseilla, koska jokainenhan on hyvä jossain ja kiinnostunut ihan toisenlaisista asioista kuin toiset yksilönä.
Missä on tämä seiskanoppilas nyt ja missä tämä ysinoppilas...toinen on tuolla elämässä sitä elämää ja toinen uhriutumassa aihe vapaalla :D Tämä uhriutuminen jatkuu sitten lukiossa, jatko-opinnoissa ja työelämässä.
Onnittelut tulevalle av-mammalle ja tervetuloa aikuisuuteen, jossa kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan! Elämällä on sen verran kiero huumorintaju, että se opettaa että kaikki ei mene tismalleen tasan. Epätasa-arvoisuus ohjaa sitä elämään ja se pitää osata itse käntää voitoksi.
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
Missä on tämä seiskanoppilas nyt ja missä tämä ysinoppilas...toinen on tuolla elämässä sitä elämää ja toinen uhriutumassa aihe vapaalla :D Tämä uhriutuminen jatkuu sitten lukiossa, jatko-opinnoissa ja työelämässä.
Onnittelut tulevalle av-mammalle ja tervetuloa aikuisuuteen, jossa kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan! Elämällä on sen verran kiero huumorintaju, että se opettaa että kaikki ei mene tismalleen tasan. Epätasa-arvoisuus ohjaa sitä elämään ja se pitää osata itse käntää voitoksi.
Kaksi kouluarvosanoin suht samalla tasolla olevaan hakee sitä samaa työpaikkaa ja sen saa se joka on hyvä tyyppi ja toinen heistä tosiaan uhriutuu kuinka ei saa sitä paikkaa vaikka paperit oli parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Tai edelleen on sen saman lähikaupan kassan takana, kuin lukiovuosina. :D
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on selvä
Nuo häiriköt pääsevät myös jatko-opintoihin "jonon ohi" siksi, että ovat pois pahanteosta. Etteivät höiriköisi turhautuneena käyttäen päivät pitkät huumeita ja alkoholia.
Tiedän pari tuollaista toinen pääsi aika vaikeasti päästävälle alalle. En kerro hänestä tarkemmin.
Toisella oli havaittu laaja-alainen oppimishäiriö ja hän pääsi opiskelemaan lähihoitajaksi. Keskiarvo ysiluokalta oli noin
5.8. Hän on jäänyt kiinni huumeista monta kertaa. Hän pääsi sinne opiskeluihin jonkun 2 kuukauden valmennuksen kautta.
Molemmat ovat selviä tapauksia. Heidät halutaan pois kadulta varastelemasta ja ongelmia aiheuttamasta.
Epäreilua kilttejä ja tunnollisia kohtaan, että he saivat hyvät opiskelupaikat. Ahkeruudesta ja älykkyydestä ei palkittu. Yhteiskuntarauhan takia pääsivät jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on tämä seiskanoppilas nyt ja missä tämä ysinoppilas...toinen on tuolla elämässä sitä elämää ja toinen uhriutumassa aihe vapaalla :D Tämä uhriutuminen jatkuu sitten lukiossa, jatko-opinnoissa ja työelämässä.
Onnittelut tulevalle av-mammalle ja tervetuloa aikuisuuteen, jossa kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan! Elämällä on sen verran kiero huumorintaju, että se opettaa että kaikki ei mene tismalleen tasan. Epätasa-arvoisuus ohjaa sitä elämään ja se pitää osata itse käntää voitoksi.
Kaksi kouluarvosanoin suht samalla tasolla olevaan hakee sitä samaa työpaikkaa ja sen saa se joka on hyvä tyyppi ja toinen heistä tosiaan uhriutuu kuinka ei saa sitä paikkaa vaikka paperit oli parempia.
Tämä on ap sinulle sitä elävää oppimateriaalia, jota sinun ei pidä ohittaa. Ihanne maailmaa ei ole, jossa ei tapahtuisi epäoikeuden mukaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Kun sinun kokemus on tämä asia ei voi mitenkään olla toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Hassua miten tuossa puhuttiin omasta kokemuksesta, eikä SINUSTA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Hassua miten tuossa puhuttiin omasta kokemuksesta, eikä SINUSTA?
Tämä on ihan samanlainen OMA kokemus kuin tuo toinenkin... joka ei kyllä kuulosta todelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnissä on vain se vittumaisuus, etteivät kaikki kehity yhtä nopeasti. Itse olisin ollut lukio-yliopistomateriaalia henkisesti vasta siinä 25-vuotiaan paikkeilla. Minkään ei toki estänyt silloin lähtemästä noihin opinahjoihin, eikä vieläkään tietty estäisi, mutta näen ne oppilaitokset vähän liian homeisina tätä nykyä kun tietoa on tarjolla mielinmäärin aiheesta kuin aiheesta vaikka siivoojalle.
Mielestäni lapsia aletaan valmentamaan yhteiskuntaan edelleen väärällä tavalla ja liian aikaisin kylmien numeroiden avulla. Arvio pitäisi antaa lauseilla, koska jokainenhan on hyvä jossain ja kiinnostunut ihan toisenlaisista asioista kuin toiset yksilönä.
Ei sitä tietoa saa itse hankkimalla samoin kuin koulussa. Koulussa ammattitaitoiset opettajat ohjaavat sitä opiskelua. Opettavat ja saat palautetta osaamisestasi kokeissa. Opit kirjoittamaan asiasi johdonmukaisesti ja analyyttisesti.
Minusta numerot annetaan aivan liian myöhään nykyään. Kun joka tapauksessa ne numerot tulevat ja niiden perusteella valitaan jatkokoulutukseen, olisi hyvä tottua niihin jo varhain, jotta voisi kilpailla itsensä kanssa jo aiemmin ja parantaa niitä numeroitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Kertoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa kun pidä sitä ainoastaan hassuna, etkä välitä siskostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnissä on vain se vittumaisuus, etteivät kaikki kehity yhtä nopeasti. Itse olisin ollut lukio-yliopistomateriaalia henkisesti vasta siinä 25-vuotiaan paikkeilla. Minkään ei toki estänyt silloin lähtemästä noihin opinahjoihin, eikä vieläkään tietty estäisi, mutta näen ne oppilaitokset vähän liian homeisina tätä nykyä kun tietoa on tarjolla mielinmäärin aiheesta kuin aiheesta vaikka siivoojalle.
Mielestäni lapsia aletaan valmentamaan yhteiskuntaan edelleen väärällä tavalla ja liian aikaisin kylmien numeroiden avulla. Arvio pitäisi antaa lauseilla, koska jokainenhan on hyvä jossain ja kiinnostunut ihan toisenlaisista asioista kuin toiset yksilönä.
Ei sitä tietoa saa itse hankkimalla samoin kuin koulussa. Koulussa ammattitaitoiset opettajat ohjaavat sitä opiskelua. Opettavat ja saat palautetta osaamisestasi kokeissa. Opit kirjoittamaan asiasi johdonmukaisesti ja analyyttisesti.
Minusta numerot annetaan aivan liian myöhään nykyään. Kun joka tapauksessa ne numerot tulevat ja niiden perusteella valitaan jatkokoulutukseen, olisi hyvä tottua niihin jo varhain, jotta voisi kilpailla itsensä kanssa jo aiemmin ja parantaa niitä numeroitaan.
Ei lapset ja nuoret ajattele noin analyyttisesti tulevaisuudestaan tai mitään itsensä kanssa kilpailua. Se porukka on erittäin marginaalinen ja kapea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Kertoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa kun pidä sitä ainoastaan hassuna, etkä välitä siskostasi.
Millä lailla ”välitä”? Ja täällähän etsittiin hassuja vertauksia.
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Yksikään työpaikka ja ihminen ei ole heidän arvoisensa.
Kunnon uhriutuminen sieltä sitten. Ei se masennuksesi ole mikään tekosyy saada parempia numeroita kuin mitä osaaminen on. Totta kai on surullista, että olet sairastanut noin kauan ilman että siihen on joko itsesi tai hoitohenkilökunnan toimesta löydetty mitään apua, mutta ei se mikään vapaakortti ole. Itsekin olen sairastanut masennusta ja syömishäiriötä sekä ison osan peruskoulusta, koko lukion ja yliopiston ajan, mutta ikinä en ole kehdannut edes ajatella yrittäväni selitellä mitään sairastumisella.
Kalenteri-ikä ja henkinenikä on kaksi eri asiaa. Siinä missä joku 14v on 16v tasasolla, joku voi olla 12 v tasolla ja lapset voivat olla valovuosien päästä kehitykseltään toisistaan.