Lue keskustelun säännöt.
Tapa jakaa kouluarvosanoja on perseestä
04.06.2018 |
Hei. Pääsin toissapäivänä yhdeksänneltä luokalta ja tahtoisin ottaa kantaa tähän keskusteluun kouluarvosanoista. Pohjustan, että keskiarvokseni tuli 8,5 ja olen sairastanut masennusta noin kymmenvuotiaasta lähtien. Kävin yläasteen melko suuressa koulussa Helsingissä.
Tietääkseni nyt opetuksessa ollaan yritetty mennä siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin enemmän oppilaiden persoonallisuuden piirteitä ja ihmismielen moninaisuutta ylipäätään. Tein tämän yhdeksän vuoden aikana kuitenkin huomion, että tämä koskee vain tietynlaisia oppilaita. Niitä, jotka riehuvat ja metelöivät ja joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta muita kohtaan. Eräs entinen luokkalaiseni ei ollut juuri ikinä paikalla matikantunneilla ja silloin kun sattui olemaan, ei tehnyt tunnilla mitään muuta kuin rääkyi ja selasi puhelinta, kokeistakaan ei tullut kutosta parempaa. Minä koitin mielenterveysongelmistani huolimatta olla mukana ja pärjäsinkin mielestäni ihan ok ja kas, hän sai päättötodistukseen numeroksi 7 ja minä 8. Eikä matematiikka ole ainoa aine, kouluni ei ole ainoa koulu enkä minä todellakaan ole ainoa oppilas, joka on törmännyt vastaavaan. Vaikka minulla ja samat ongelmat jakavilla on varmasti yhtä vakavia ongelmia kuin pitkin seiniä hyppivillä oppilailla, säälipisteitä saavat vain ne, jotka tuhoavat muidenkin opiskelun.
Tarkoitukseni ei ollut tilittää katkerana eikä kerätä säälipisteitä vaan kertoa nuoren ihmisen näkökulma asiaan. Niin ja toivoisin asiallista keskustelua enkä henkilökohtaisuuksiin menemistä
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Yksikään työpaikka ja ihminen ei ole heidän arvoisensa.
Kumpi ryhmä ei ole arvokas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on että ainakin minun tuttavapiirissäni ne jotka meni amikseen on nyt olleet 10 vuotta työ-ja perhe-elämässä. Lukio ja yliopisto-ihmiset sen sijaan kököttävät työttöminä jossain vuokrakämpissä sinkkuina.
Minä olin hyvä koulussa, sisko ei.
Minä olen yritysjohtaja. Sisko on sairauseläkkeellä viiskymppisenä tehtyään työuran kaupan kassana.
Hassua.
Ja asuu vuokrayksiössä Kontulassa, minä ok-talossa Tammisalossa.
Hassua.
Hassua miten tuossa puhuttiin omasta kokemuksesta, eikä SINUSTA?
Tämä on ihan samanlainen OMA kokemus kuin tuo toinenkin... joka ei kyllä kuulosta todelta.
Ei kuulosta todelta, että joka kolmas työttömistä on akateemisesti koulutettuja? Asut Kontulassa pahvilaatikossa ja esiinnyt täällä siskonasi?
Vierailija kirjoitti:
Niillä arvosanoilla on merkitystä vain seuraavaa opinahjoa hakiessa. Pitkässä juoksussa jokaisen todelliset ominaisuudet määräävät paikan yhteiskunnassa.
Ja sitten osa meistä määrää sen oman paikkansa itse kun on vara valita, määrätä ja käyttää väkivaltaa.
Moi ap. Onnittelut päästötodistuksesta!
Uskon, että arvosanoja on voitu koulussasi antaa epäreilusti. Muistan, kuinka itse sain päättötodistukseen uskonnon arvosanaksi 9, vaikka sain kaikista kokeista ja esitelmästä kympit. Opettaja perusteli tätä sillä, että olin vastannut kieltävästi kun hän kysyi oppilailta luokassa, kuka uskoo jumalaan. Jos ei usko, ei kuulemma voi hallita oppiaineen sisältöjä täydellisesti. :D
Harkitsin ensin tekeväni opettajasta valituksen, mutta lopulta totesin että ehkä ei maksa vaivaa. Ei tuo arvosana estänyt pääsyäni lukioon, eikä sitä sen jälkeen ole missään kyselty. Opin, että elämässä kaikki ei aina tapahdu reilusti tai sääntöjen ja sopimusten mukaan (uskonnonopetuksenhan kuuluisi olla ei-tunnustuksellista, joten oli kyllä selvästi sääntöjen vastaista soveltaa tuollaista arvosteluperiaatetta).
Näin jälkikäteen ajatellen sen virheen tein, että en kertonut kyseiselle opettajalle mielipidettäni asiasta. Se harmittaa minua edelleen. Jos olisin käynyt sanomassa, että mielestäni hän toimi asiassa väärin, se olisi riittänyt. Hän olisi silloin ainakin vähän joutunut miettimään käytöstään.
Jos sinulla on pokkaa, kokeilepa ottaa asia puheeksi tuon epäoikeudenmukaisesti toimineen opettajan kanssa. Kerro mielipiteesi rauhallisella äänensävyllä ja perustele asiallisesti. Todennäköisesti arvosanat eivät siitä muutu, mutta saat arvokasta kokemusta siitä, miten toimia ristiriitatilanteissa ja miten pitää puoliasi, kun kohtaat epäreiluutta elämässä. Kun sitten joskus myöhemmin tulee vastaava tilanne niin, että asialla on oikeasti väliä, sinulla on rohkeutta puuttua asiaan.
Mukavaa kesälomaa!
No se kaupan kassa ei varmasti sitä siskosi sairautta aiheuttanut. Vaan ne elämäntavat ja geenit.