Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaja yhä kaupan kassana :D
03.06.2018 |
Täällä on välillä masentavia juttuja työpaikkakiusaamisista, niin laitetaan kerrankin tällainen positiviisempi tähän.
Olin 8 vuotta sitten kesällä kaupan kassana, jossa jouduin kateuden vuoksi kahden todella ilkeän ja manipuloivan akan kiusaamisen kohteeksi. He saivt porukkaansa manipuloitua muutaman muun. Lyhyesti: kiusaaminen ilmeni aggressiivisuuteni minua kohtaan, kyykyttämisenä, työnteon häiriköimisenä, virheiden lavastamisena, valehteluna työsuorituksistani (saivat uskoteltua muille + pomolle, että olin mokaillut ja tehnyt virheitä, joita en todellisuudessa koskaan tehnyt) jne. Eli klassinen työpaikkakiusaamistapaus. Tiesin koko ajan, että näiden kateellisten akkojen tarkoitus oli savustaa minut ulos työpaikasta. Onnistuivat ja minut fudutettiin erittäin nöyryyttävästi kesken työpäivän koeaikaan vedoten.
Masennuin ja uuvuin inhottavasta kokemuksestani, mutta lähdin silti opiskelemaan lisää, olin ulkomaan vaihdossa jne ja valmistuin kakkosammattiin ja olen ollut työelämässä siitä lähtien, täysin erilaisessa työssä kuin mitä kaupan kassat tekevät (huom. arvostan kaikkia töitä, mutta kyllähän se kassatyö on monotonista ja pienipalkkaista).
No tänään sitten näin, että tämä toinen pääkiusaajistani on yhä edelleen samassa marketissa kassana. Kävelin kaupan ohi enkä voinut olla hymyilemättä. Nautintoa lisää vielä se, että tämä opiskeli yliopistossa ja omasi kunnianhimoisia tavoitteita tulevalle työuralleen, joten ei varmasti suunnitellut olevansa vielä v. 2018 kassaneitinä. HAHAHAHA!!!!!!!!!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, että sinut potkittiin pois jo koeaikana, jos asenteesi työpaikkaasi kohtaan oli noin ylimielinen ja vähättelevä. Tuskin siihen irtisanomiseen muita syitä on edes tarvinnut.
Kiusaaja itse siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma asenne kaupantäteihin ap:lla kumminkin. En tykkää.
Tuli hyvä mieli sinun puolestasi. Kateus tekee joistain ihmisistä ihmishirviöitä.
Toivon sinulle kaikkein parasta jatkossakin.
T. Av-ystäväsi (minulla ei ole oikeassa elämässä ystäviä, mutta sinunlaisen ystävän haluaisin)
Vierailija kirjoitti:
Ruma asenne kaupantäteihin ap:lla kumminkin. En tykkää.
Ei ap halveksu kassamyyjiä vaan on iloinen siitä että paha saa palkkansa ansaitusti. Tuo kiusaajahan oli halunnut muihin hommiin, joten minustakin on hyvä, ettei päässyt. Olen ap:n puolesta erittäin iloinen.
Ja minä olen edelleen siivooja, vaikka en ole kiusannut ketään. So?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli samanlainen kokemus kaupassa toissä. Olin tosin useamman vuoden ollut töissä mutta 3-4 vuoden välillä kiusaaminen alkoi erään työkaverin saatua ylennyksen. Kyykytystä (pyysi esim todella kylmästi asiakkaiden tai työkaverien eteen selittämään jos olin mokannut jotain), kiristämistä työvuorojen kanssa, ilkeilyä, ignoraamista jne. Olen aika herkkä (salaa, piilotan tunteeni hyvin) ja itkin työpäivien jälkeen ja myös ennen niitä ja ilmapiiri työpaikalla oli muutenkin huono koska en ollut hänen ainut uhrinsa. Pahinta oli kai se, että työajan ulkopuolella ihminen esitti ystävää ja halusi aina antaa esim. kyydin kotiin jos olin jalan. Myös kun lopetin työssäni siirtyessäni opiskelemaan hän kutsui minut joskus luokseen "juomaan viiniä ja viettämään iltaa" - joo, enpä mennyt. Välillä tuo nainen oli hirvittävän ilkeä, narttumainen ja kylmä mutta hän osasi myös olla karismaattinen ja ystävällinen. : / sääliksi käy niitä jotka tulivat jälkeeni.
Olen Ap:n puolesta tyytyväinen! Itse kokenut myös työpaikkakiusaamista esimiehen ja hänen parin kolmen suosikin toimesta noin 10vuotta sitten.
Luulin tämän vuoksi menettäneenä työkykyni, mutta tuosta toivuin vuosien saatossa pikkuhiljaa. Myin omaisuuteni ja lähdin toiselle puolelle Suomea jossa olen tehnyt koulutustani vastaavaa työtä kivojen työkavereiden kanssa.
Parhaillaan olen tyytyväinen elämääni, monta kokemusta rikkaampana. Kiusaaminen oli eräänlainen vedenjakaja elämässäni ts ajattelen aikaa ennen ja jälkeen tapahtuneen. Tietynlaisen häpeän ja pelon tuo jätti, sekä varautuneisuuden tunteen. Ihmisiiin en luota, en halua ystäviä enkä tunne oloani vapautuneeksi esim yhteisissä illanistujaisissa ( nämä olen 90% skipannut).
Olen myös törmännyt entisiin duunikavereihini vieraillessani paikkakunnalla.. osa kääntää päänsä pois nähdessään minut ja vain pari kysellyt kuulumisia. Mitään oikeaa tai oleellista en tietenkään nykyisyydestäni kerro.
Ap:lle toivon kaikkea hyvää jatkoon 🤗
Mihin se siivooja-heitto katosi? Oli helvetin hauskakin vielä. Itseironiaa.