Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppisellä enää mitään toivoa löytää onnea elämäänsä?
03.06.2018 |
Olen menetetty tapaus, sillä olen eronnut yh-äiti. Nuorena odotin sitä oikeaa vuosikaudet ja elin selibaatissa. Sitten erehdyin naimisiin väärän (=väkivaltaisen) miehen kanssa ja erosin. Opiskelin nuorena ja olen ollut ihan ok-töissä, mutta ne kaikki nuoruuden unelmat pvat murtuneet, eikä mulla ole enää oikein mitään odotettavaa, kun elämäni meni näin pahasti pieleen. Ei ole enää toivoa puolison löytämisen osalta ja pitäisi kuitenkin tehdä uraa täysillä. Musta ei ikinä enää tule parasta A-luokkaa, vaikka tekisin mitä. Sillä aina tulen olemaan se säälittävä vanha eronnut nainen. Mitä tässä tekisi? Kaikki ideat ovat tervetulleita.
P.S. Vinkki: naisen ei kannata koskaan erota yli 35-vuotiaana, sillä silloin koko loppuelämä on heitetty hukkaan. Odotettavissa on vain ikävää ja karua yksinäisyyttä ja murehtimista vuosikymmenet, kunnes kuolo korjaa pois.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista eronnutta nelikymppistä naista kohden markkinoille vapautuu yksi nelikymppinen mies. Monilla niistä lapsia jo ennestään itselläänkin aivan kuin sinullakin. Mikä tässä yhtälössä on mielestäsi mahdotonta?
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.
Itselleni on näiden palstojen perusteella tullut sellainen käsitys, että ne nelikymppiset eronneet miehet eivät kuitenkaan halua uutta ikäistään naista, vaan haluavat samalla päivittää vähän nuorempaan naiseen.
Joten nelikymppisen eronneen naisen pitää tosiaan alkaa tähyillä noin 20+ vuotta itseään vanhempia miehiä, kun ne samanikäiset haluavat lähinnä alle kolmekymppisen naisen omakseen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöskin on tullut sellainen käsitys, että ne kaikkein parhaat eivät tietenkään eroa eli ne rumimmat ja angstisimmat jämäpalat ja mt- sekä päihdeongelmaiset ongelmavyyhdit sitten etsivät toisiaan yli nelikymppisinä. Tasokkaat nelikymppiset vaihtavat pettämisen kautta lennosta uuteen kumppaniin korkeintaan, mutta eivät he sinkkuelämää juurikaan siinä välissä vietä. Olenko väärässä?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Aika harvassa on loppujen lopuksi ihmiset, joiden mielestä sinkkuus on hyvää parisuhdetta houkuttelemampi elämänmuoto.
Sulta meni nyt koko pointti aivan ohi. Eihän tässä(kään) sanottu, että haluaisi sinkkuna ja ilman parisuhdetta elää koko loppuelämänsä. Onni ja onnellisuus ei vaadi parisuhdetta. Se parisuhde tulee siihen päälle jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista eronnutta nelikymppistä naista kohden markkinoille vapautuu yksi nelikymppinen mies. Monilla niistä lapsia jo ennestään itselläänkin aivan kuin sinullakin. Mikä tässä yhtälössä on mielestäsi mahdotonta?
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.
Itselleni on näiden palstojen perusteella tullut sellainen käsitys, että ne nelikymppiset eronneet miehet eivät kuitenkaan halua uutta ikäistään naista, vaan haluavat samalla päivittää vähän nuorempaan naiseen.
Joten nelikymppisen eronneen naisen pitää tosiaan alkaa tähyillä noin 20+ vuotta itseään vanhempia miehiä, kun ne samanikäiset haluavat lähinnä alle kolmekymppisen naisen omakseen.
T. Ap
Saahan sitä haluta, mutta mitkä mahdollisuudet nelikymppisellä taviksella on parikymppiseen naiseen? Etenkään lapsettomat nuoret naiset eivät voi sietää keski-ikäisiä miehiä, joilla on lapsia ja ex-vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Aika harvassa on loppujen lopuksi ihmiset, joiden mielestä sinkkuus on hyvää parisuhdetta houkuttelemampi elämänmuoto.
Sulta meni nyt koko pointti aivan ohi. Eihän tässä(kään) sanottu, että haluaisi sinkkuna ja ilman parisuhdetta elää koko loppuelämänsä. Onni ja onnellisuus ei vaadi parisuhdetta. Se parisuhde tulee siihen päälle jos on tullakseen.
Ainakaan minulle parisuhde ei ole koskaan taivaasta tipahtanut. Kyllä minun miehenä on pitänyt olla aloitteellinen ja leikkiä ties mitä soidintansseja saadakseni haluamani naisen itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista eronnutta nelikymppistä naista kohden markkinoille vapautuu yksi nelikymppinen mies. Monilla niistä lapsia jo ennestään itselläänkin aivan kuin sinullakin. Mikä tässä yhtälössä on mielestäsi mahdotonta?
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.
Itselleni on näiden palstojen perusteella tullut sellainen käsitys, että ne nelikymppiset eronneet miehet eivät kuitenkaan halua uutta ikäistään naista, vaan haluavat samalla päivittää vähän nuorempaan naiseen.
Joten nelikymppisen eronneen naisen pitää tosiaan alkaa tähyillä noin 20+ vuotta itseään vanhempia miehiä, kun ne samanikäiset haluavat lähinnä alle kolmekymppisen naisen omakseen.
T. Ap
Tuo nuorempi nainen olisi paras vaihtoehto pano ym. Kaveriksi, mutta kohta alkaa se lapsen haluaminen ym.ym.
Mulle kelpaisi 40v nainenkin jos on asiallisen näköinen, elämän myönteinen, edes vähän huumorintajuinen, lapset jo tehty ja kiinnostaisi muukin kuin töiden jälkeen töllön tuijotus puhelin toisessa kädessä.
Mulla olisi vaikka mitä suunnitelmia, projekteja ym. Mutta yksin on vaikea saada asioita hoidettua.
Olisi viisainta potkia a*ka vit*uun kokonaan, mutta en haluaisi alkaa riitelemään lapsesta, siihen menisi kuitenkin kaikki rahat ja aika, akka saisi kuitenkin lapsen ja joutuisin elareita maksamaan, eiköhän silloin saisi laittaa talon myyntiin.
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista eronnutta nelikymppistä naista kohden markkinoille vapautuu yksi nelikymppinen mies. Monilla niistä lapsia jo ennestään itselläänkin aivan kuin sinullakin. Mikä tässä yhtälössä on mielestäsi mahdotonta?
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.
Itselleni on näiden palstojen perusteella tullut sellainen käsitys, että ne nelikymppiset eronneet miehet eivät kuitenkaan halua uutta ikäistään naista, vaan haluavat samalla päivittää vähän nuorempaan naiseen.
Joten nelikymppisen eronneen naisen pitää tosiaan alkaa tähyillä noin 20+ vuotta itseään vanhempia miehiä, kun ne samanikäiset haluavat lähinnä alle kolmekymppisen naisen omakseen.
T. Ap
Tuo nuorempi nainen olisi paras vaihtoehto pano ym. Kaveriksi, mutta kohta alkaa se lapsen haluaminen ym.ym.
Mulle kelpaisi 40v nainenkin jos on asiallisen näköinen, elämän myönteinen, edes vähän huumorintajuinen, lapset jo tehty ja kiinnostaisi muukin kuin töiden jälkeen töllön tuijotus puhelin toisessa kädessä.
Mulla olisi vaikka mitä suunnitelmia, projekteja ym. Mutta yksin on vaikea saada asioita hoidettua.
Olisi viisainta potkia a*ka vit*uun kokonaan, mutta en haluaisi alkaa riitelemään lapsesta, siihen menisi kuitenkin kaikki rahat ja aika, akka saisi kuitenkin lapsen ja joutuisin elareita maksamaan, eiköhän silloin saisi laittaa talon myyntiin.
Wau mikä saalis olisitkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöskin on tullut sellainen käsitys, että ne kaikkein parhaat eivät tietenkään eroa eli ne rumimmat ja angstisimmat jämäpalat ja mt- sekä päihdeongelmaiset ongelmavyyhdit sitten etsivät toisiaan yli nelikymppisinä. Tasokkaat nelikymppiset vaihtavat pettämisen kautta lennosta uuteen kumppaniin korkeintaan, mutta eivät he sinkkuelämää juurikaan siinä välissä vietä. Olenko väärässä?
T. Ap
Tuossa saattaa olla jo totuuttakin joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!
Et ole vielä elänyt yksin - joten et tiedä, mistä puhut - odota pari vuotta ja mielipide voi olla toinen...
- ja et todellakaan tiedä, mitä on olla esim. lapsettomaksi jäänyt ikisinkku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöskin on tullut sellainen käsitys, että ne kaikkein parhaat eivät tietenkään eroa eli ne rumimmat ja angstisimmat jämäpalat ja mt- sekä päihdeongelmaiset ongelmavyyhdit sitten etsivät toisiaan yli nelikymppisinä. Tasokkaat nelikymppiset vaihtavat pettämisen kautta lennosta uuteen kumppaniin korkeintaan, mutta eivät he sinkkuelämää juurikaan siinä välissä vietä. Olenko väärässä?
T. Ap
Kyllä on hyviäkin eronneita tarjolla - joku ikäkriisi on voinut iskeä, suhdetta ei ole hoidettu tai unelmat eivät ole sopineet yhteen yms.
- osa ihmisistä myös oppii itsestään ja parisuhteista jotain eron myötä eli seuraavaan suhteeseen lähdetään joskus jopa paremmin eväin...
Toki tarkkana ja realistisena kannattaa aina olla.
Parasta A-luokkaa? Kuka tekee luokittelun? Anna kun arvaan...ne A-luokan ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, monillahan se elämä vasta alkaa nelikymppisenä kun on järkeä päässä enemmän ja tietää mitä tahtoo elämältään.
Ei ikä takaa kellekään enemmän järkeä tai tietoa siitä, mitä tahtoo. Taidat ajatella aika mustavalkoisesti asioista.
Kaikki on niin yksilöllistä ja tapauskohtaista, paljon riippuu siitä että millainen itse olet ja millaista Kumppania etsit.
Toisille se on helppoa ja toisille todella vaikeaa.
Ehkä siksi monet miehet kuin naisetkin ovat hankkineet itselleen kumppanin ulkomailta.
Jos on realistinen ja joustava niin on helpompaa löytää itselleen Kumppani jos ei niin vaikeaa voi olla.
Kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi joskus olla vaikeaa sovittaa elämänsä yhteen, kun on ex:iä ja muksuja siellä ja täällä tai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Et ole vielä elänyt yksin - joten et tiedä, mistä puhut - odota pari vuotta ja mielipide voi olla toinen...
- ja et todellakaan tiedä, mitä on olla esim. lapsettomaksi jäänyt ikisinkku!
Miten niin en tiedä mitä on elää yksin? Oli minulla elämä ennen parisuhdettanikin! Se oli elämäni parasta aikaa!
Epäilen kovasti, että sinkkumarkkinoilla olisi tarjolla kovin laadukkaita kumppaneita. Ne toisten jämät ja ”helmet”. Jos joskus eroan, niin en jaksa ukkoa enää ottaa. Korkeintaan joku kevyt parisuhde, jossa eletään omissa talouksissa.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen kovasti, että sinkkumarkkinoilla olisi tarjolla kovin laadukkaita kumppaneita. Ne toisten jämät ja ”helmet”. Jos joskus eroan, niin en jaksa ukkoa enää ottaa. Korkeintaan joku kevyt parisuhde, jossa eletään omissa talouksissa.
Piti olla panosuhde ei parisuhde, kännykkä muuttelee omiaan...
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista eronnutta nelikymppistä naista kohden markkinoille vapautuu yksi nelikymppinen mies. Monilla niistä lapsia jo ennestään itselläänkin aivan kuin sinullakin. Mikä tässä yhtälössä on mielestäsi mahdotonta?
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.
Itselleni on näiden palstojen perusteella tullut sellainen käsitys, että ne nelikymppiset eronneet miehet eivät kuitenkaan halua uutta ikäistään naista, vaan haluavat samalla päivittää vähän nuorempaan naiseen.
Joten nelikymppisen eronneen naisen pitää tosiaan alkaa tähyillä noin 20+ vuotta itseään vanhempia miehiä, kun ne samanikäiset haluavat lähinnä alle kolmekymppisen naisen omakseen.
T. Ap
Tuo nuorempi nainen olisi paras vaihtoehto pano ym. Kaveriksi, mutta kohta alkaa se lapsen haluaminen ym.ym.
Mulle kelpaisi 40v nainenkin jos on asiallisen näköinen, elämän myönteinen, edes vähän huumorintajuinen, lapset jo tehty ja kiinnostaisi muukin kuin töiden jälkeen töllön tuijotus puhelin toisessa kädessä.
Mulla olisi vaikka mitä suunnitelmia, projekteja ym. Mutta yksin on vaikea saada asioita hoidettua.
Olisi viisainta potkia a*ka vit*uun kokonaan, mutta en haluaisi alkaa riitelemään lapsesta, siihen menisi kuitenkin kaikki rahat ja aika, akka saisi kuitenkin lapsen ja joutuisin elareita maksamaan, eiköhän silloin saisi laittaa talon myyntiin.
Ootko mun eksä? Erossa suurin huoli oli, ettei vaan elatusmaksuja joutuisi maksaan. Sitten ihmettelee kun lapsella ei ole kuin yhdet kengät ja yksi talvitakki.
Helmi.
Se, että usein nainen on halunnut erota. Kuka mistäkin syystä. Usein kuulee ettei mies ole osallistunut lastenhoitoon tai jotain vastaavaa. Onhan se parempi kuin väkivaltainen, mutta tarkkana saa olla, jos eronneen isän huolii.