Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppisellä enää mitään toivoa löytää onnea elämäänsä?
03.06.2018 |
Olen menetetty tapaus, sillä olen eronnut yh-äiti. Nuorena odotin sitä oikeaa vuosikaudet ja elin selibaatissa. Sitten erehdyin naimisiin väärän (=väkivaltaisen) miehen kanssa ja erosin. Opiskelin nuorena ja olen ollut ihan ok-töissä, mutta ne kaikki nuoruuden unelmat pvat murtuneet, eikä mulla ole enää oikein mitään odotettavaa, kun elämäni meni näin pahasti pieleen. Ei ole enää toivoa puolison löytämisen osalta ja pitäisi kuitenkin tehdä uraa täysillä. Musta ei ikinä enää tule parasta A-luokkaa, vaikka tekisin mitä. Sillä aina tulen olemaan se säälittävä vanha eronnut nainen. Mitä tässä tekisi? Kaikki ideat ovat tervetulleita.
P.S. Vinkki: naisen ei kannata koskaan erota yli 35-vuotiaana, sillä silloin koko loppuelämä on heitetty hukkaan. Odotettavissa on vain ikävää ja karua yksinäisyyttä ja murehtimista vuosikymmenet, kunnes kuolo korjaa pois.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Et ole vielä elänyt yksin - joten et tiedä, mistä puhut - odota pari vuotta ja mielipide voi olla toinen...
- ja et todellakaan tiedä, mitä on olla esim. lapsettomaksi jäänyt ikisinkku!
Miten niin en tiedä mitä on elää yksin? Oli minulla elämä ennen parisuhdettanikin! Se oli elämäni parasta aikaa!
On eri asia olla nuori sinkkunainen kuin vanha sinkkunainen - samoin ydinperheellinen kuin yh...
Tulet vielä sen huomaamaan ajan myötä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Et ole vielä elänyt yksin - joten et tiedä, mistä puhut - odota pari vuotta ja mielipide voi olla toinen...
- ja et todellakaan tiedä, mitä on olla esim. lapsettomaksi jäänyt ikisinkku!
Miten niin en tiedä mitä on elää yksin? Oli minulla elämä ennen parisuhdettanikin! Se oli elämäni parasta aikaa!
On eri asia olla nuori sinkkunainen kuin vanha sinkkunainen - samoin ydinperheellinen kuin yh...
Tulet vielä sen huomaamaan ajan myötä...
Olen eri, mutta todellakin on eri asia.
Nuorena sinkkutyttönä oli hätä, että jää ilman rakkautta ja ilman lapsia ja sitä perhe-elämää, mitä oli vanhemmilla nähnyt.
Eronneena yh:na ei ole enää mitään hätää mistään. On rakkaat lapset. On nähnyt, ettei miehen löytäminen takaa yhtään sitä rauhallista ja mukavaa perhe-elämää, missä itse kasvoi. On nähnyt että iso osa miehiä ei viihdy vasara kädessä vaan vain oluttuoppi. Lasten kanssa ei hiihdellä eikä tehdä majoja, kun pitää saada itse harrastaa.
On kasvanut ja oppinut pärjäämään, miehestä huolimatta. Niinpä sinkuksi jääminen on helpotus, ei taakka. Mikään hätä ei ole sitoutua yhteenkään mieheen enää. Seksiä on tarjolla niin paljon kuin mihin viitsii ryhtyä.
Isompi hätä on näillä erojen miespuoliskoilla, joilla on tullut yllätyksenä että palvelu on loppunut, ja että baarikaverit eivät olekaan tosiystäviä, ja että uudetkaan tyttöystävät eivät kauaa jaksa palvella.
Eronneella yh:lla on toisia eronneita kaverina, joiden kanssa tehdä mukavia naisten retkiä. Jos seksi käy vähiin, niin se olisi käynyt vanhenevan miehen kumppaninakin. Ja kävikin jo.
En ole koskaan hyvässä parisuhteessakaan ollessani ymmärtänyt toisista ihmisistä eli parisuhteesta, riippuvaista onnellisuutta.
Luin juuri Jukka Hildenistä juttua, tämä ihminen tekee minut onnelliseksi kuvateksti jossain päivityksessä, entä ne ihmiset, jotka usein tuollaisten päivitysten jalkoihin ovat jääneet, entinen jätetty puoliso, lapset, miten ihminen voi hehkuttaa olevansa onnellinen kun on tehnyt läheisiää onnettomiksi? En tiedä, onko Jukka Hilden edes ollut parisuhteessa ennen eli vain ajatukseni tuli päivityksestä.
Miksi ei voi sanoa että olen päättömän ihastunut, elän ihanan rakkauden ensi huumaa.
Minulle onnellisuus on ihan jotain muuta kuin parisuhde, teen työtä, jolla on minulle merkitys, välitän läheisistäni, harrastan asioita, joista pidän, osaan luopua asioista, en kaipaa lisää materiaa, vaikka sitä ei yltä kylläisesti olekaan, parisuhdetta ei ole, hyvin pieninä hetkinä kaipaan sitä, silloin mietin mistä elämässäni olisin valmis luopumaan, aikataulullisesti, parisuhteen vuoksi tai mitä minulla olisi annettavaa, millaisia kompromisseja olisin valmis tekemään. Huomaan pian,
näin on hyvä.
Moni olisi iloinen jos olisi olemassa edes joku jota kiinnostaa kuulla, mitä itselle on päivän aikana tapahtunut.
Sitten on niitä jotka ensimmäisenä kyselevät, millainen kampaus on puutarhassa.
Onhan se aika turhauttavaa.
Itse ajattelin etsiä kavereita jostain järjestöstä tai harrastuksesta, miehet voivat niitä p-karvoja miettiä ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten valinnat vaikuttaa niiden kohtaloihin.
Erosin 40-vuotiaana, ja jäin yksinhuoltajaksi. Juuri pahassa iässä ilmeisesti. Vaan niin siinä kävi että vastaan tuli eronnut mies, menimme naimisiin ja elän onnellisemmassa parisuhteeda kuin ikinä. Tässä iässä ymmärtää jo mitä vaaditaan hyvään suhteeseen.
Yksinolo suhteiden välissä oli hyvää aikaa sekin, vaikka eron kanssa kipuillessa meni vuosi. Sain aikaa miettiä elämääni ja mihin suuntaan tahtoisin. Kouluttauduin uudelleen, ja sain uuden työpaikan. Aloin urheilemaan ja siistin elämäntapani muutenkin. Kaikki tämä neljän kympin jälkeen kun elämän piti olla ohi. Olen sinut itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus, suhteet, työpaikka.
Mitään noista mulla ei ole koskaan ollut tai kokenut ja olen kanssasi samaa ikäluokkaa. Ota siis lohtua, että huonomminkin voi mennä.
Minä tosi elämästä hei!
Olen lyhyenläntä, rinnaton, pisamanaama, epäseksikkäine ammattine ja risaisine taustoineni ja olen myös yh ollut aikoinani. Enkä muuten ole mahdottoman sosiaalinenkaan.
Ikinä, EI IKINÄ ole ollut vaikea löytää uutta rakkautta. Melkeinpä on saanut ihan valita, vaihtaa ja valkata.
Toki kriteerini ovat ihan oman ikäluokan perusduunareissa ja olen kai aika herkkä ihastumaankin.
Olen nyt 41v ja erosin puolivuotta sitten ja minulla itseasiassa oli jo valmiina uusi. En pettänyt, mutta sattumien kautta tapasimme heti eroni jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ala! Miksi ihmeessä onnellisuuden määritelmä muka on toinen ihminen ja mielellään vastakkaisen sukupuolen (riippuen toki suuntautuneisuudesta) edustaja?!?!
Olen eroamassa 23 vuoden jälkeen ja se, mitä eniten odotan elämältä on työelämän järjestyminen niin, että saan viran, lasten muutto kotoa (rakastan heitä kuitenkin yli kaiken), jotta saan talon myytyä ja ostettua tilalle edullisen kerrostalo-osakkeen, pääseväni lopullisesti eroon ex-miehestäni, kun lasten asioista ei tarvitse yhdessä sopia ja voivani viettää kaikki loma-ajat ulkomailla. siihen elämään ei uudet kumppanit kuulu! Siihen kuuluu hyvät ystävät ja etelän auringon lämpö! Elämästä nauttiminen kaikin aistein!Et ole vielä elänyt yksin - joten et tiedä, mistä puhut - odota pari vuotta ja mielipide voi olla toinen...
- ja et todellakaan tiedä, mitä on olla esim. lapsettomaksi jäänyt ikisinkku!
Miten niin en tiedä mitä on elää yksin? Oli minulla elämä ennen parisuhdettanikin! Se oli elämäni parasta aikaa!
On eri asia olla nuori sinkkunainen kuin vanha sinkkunainen - samoin ydinperheellinen kuin yh...
Tulet vielä sen huomaamaan ajan myötä...
Olen eri, mutta todellakin on eri asia.
Nuorena sinkkutyttönä oli hätä, että jää ilman rakkautta ja ilman lapsia ja sitä perhe-elämää, mitä oli vanhemmilla nähnyt.Eronneena yh:na ei ole enää mitään hätää mistään. On rakkaat lapset. On nähnyt, ettei miehen löytäminen takaa yhtään sitä rauhallista ja mukavaa perhe-elämää, missä itse kasvoi. On nähnyt että iso osa miehiä ei viihdy vasara kädessä vaan vain oluttuoppi. Lasten kanssa ei hiihdellä eikä tehdä majoja, kun pitää saada itse harrastaa.
On kasvanut ja oppinut pärjäämään, miehestä huolimatta. Niinpä sinkuksi jääminen on helpotus, ei taakka. Mikään hätä ei ole sitoutua yhteenkään mieheen enää. Seksiä on tarjolla niin paljon kuin mihin viitsii ryhtyä.
Isompi hätä on näillä erojen miespuoliskoilla, joilla on tullut yllätyksenä että palvelu on loppunut, ja että baarikaverit eivät olekaan tosiystäviä, ja että uudetkaan tyttöystävät eivät kauaa jaksa palvella.
Eronneella yh:lla on toisia eronneita kaverina, joiden kanssa tehdä mukavia naisten retkiä. Jos seksi käy vähiin, niin se olisi käynyt vanhenevan miehen kumppaninakin. Ja kävikin jo.
Löytyipä tässäkin ketjussa järjen ääni. Onnea sinulle, tulevaisuudennäkymäsi näyttävät onnellisilta ja mukavilta. Valtaosa kirjoittajista on kuitenkin niitä naisia, joiden elämänsisältö on mies. Mikä vaan mies käy, kunhan ei tarvitse yksin olla. Ikinä en ole näitä passaavia tätimäisiä äitihahmoja ymmärtänyt. Millään mittarilla se yhteiselo niiden elähtäneiden miesvaivojen passaajana ei ole ihmisarvoista. Jeesus kun hävettää kaikkien näiden naisten puolesta. Ei mitään itsekunnioitusta, kunhan vaan on perhe ja isäntä.
Parhaat päiväsi on takana päin mutta etköhän sellaisen tyydyttävän elämän pysty saavuttamaan, jos tyydyt vähään.
Niin, HYVÄÄ parisuhdetta. Niitä on parisuhteista häviävän pieni määrä. Ei ainakaan minulla ole tullut vastaan. Parempi itsellinen kuin huonossa suhteessa. Paljon kivempaa on, kun rahat ei mene miehen ylläpitoon, mies ei kiellä menemästä ystävien kanssa, mies ei murjota harrastuksista, ei ole sotkemassa kotia eikä syömässä ruokia ja sotkemassa astioita. Ei tule kännissä ja krapulassa kampeamaan päälle kun nukun. Eikä tarvitse hävetä ihmisten ilmoilla ja sukulaisissa.