Olen 33v, ei koulutusta, ei kunnon töitä:( Elämä valuu hukkaan, mitä teen?
Masennusta on ollut vuosia, nyt osaan jo elää sen kanssa. Lukio käytynä, vähän avoimen opintoja. Viimeiset 8 vuotta olen tehnyt vuokratöitä siivoojana ja tiskarina ym. Hyvin epävarmaa, raskasta ja ilman tukia palkalla ei pärjää.
Mitä voin tehdä? Opiskelua olen miettinyt, mutta en tiedä mitä voisin edes opiskella, ja mitkä olisivat mahdollisuuteni edes saada jotain kunnon töitä.. Minulla ei ole pienintäkään motivaatiota esim. mihinkään hoitoalan töihin, joita aina ehdotetaan. Vaikka siellä ehkä töitä olisikin. Eikä oikein mihinkään fyysisiin/suorittaviin töihin muutenkaan.
Kommentit (38)
Jos ei ole mitään koulutusta, ei voi saada muuta kuin suorittavan tason töitä. Asiantuntijatehtävät edellyttävät jonkun alan osaamista. Ensin pitäisi löytyä sitä motivaatiota hankkia koulutus ja sitten löytää töitä. Muuten mikään ei muutu.
Et sä tuon ikäisenä ole vielä jalka haudassa ja älä vertaa nyt ainakaan liikaa itseäsi muihin. Hakeudu opiskelemaan. Siinä menee aikaa, kun selvittelet, mikä ala olisi hyvä, mutta ehdit opiskella ja valmistua vielä ja olla töissäkin. Yritä kumminkin saada itsesi nyt kiinni johonkin tekemiseen, ja vaikka se eka valinta ei oliskaan sulle passeli niin sitten voi tehdä aina muutoksia.
Tsemppiä!
Suosittelen ajan varaamista TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille. On helpompi miettiä eri koulutusvaihtoehtoja, kun käy ensin ammattilaisen juttusilla ja preppauksessa. Tsemppiä, toivottavasti uusi elämänsuunta selkiää sinulle pian.
Menet vaan sinne sairaanhoitaja-linjalle.
Lähäritkin on hauskaa väkeä.
Käyt sen koulun ja sen jälkeen ei VARMASTI mene elämä hukkaan. Pelastat jo yhden päivän aikana niin monen ihmisen päivän, että elämälläsi on funktio. Eikä tarvi itkeä omia juttuja, kun ei ehdi! Ja rahaakin tulee kaiken kukkuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole mitään koulutusta, ei voi saada muuta kuin suorittavan tason töitä. Asiantuntijatehtävät edellyttävät jonkun alan osaamista. Ensin pitäisi löytyä sitä motivaatiota hankkia koulutus ja sitten löytää töitä. Muuten mikään ei muutu.
Niinpä. Mutta sitten taas tässä vaiheessa elämää on kuulemma ihan turha enää mitään asiantuntijahommia havitellakaan, kun valmistuessani olisin vieläkin vanhempi ja nykytyömarkkinoilla jää vanhempana vastavalmistuneena nuorten ja nälkäisten jalkoihin, eikä kiinnosta työnantajia.
Ap
Koulutuksen voit saada kolmessa vuodessa, oppisopimuksella voit päästä töihin ennen kuin valmistut.
Oikea kysymys on nyt se, haluatko olla hyödytön edelleen 3 vuoden päästä, vai elää uutta elämää?
Olen lastensairaanhoitaja vuodeosastolla. Kakrut on niin ihania ja vauvat söpöjä. Kiva katsoa kun lapset paranee niin nopeasti ja äidithän ovat mukana hoitamassa. Kyllä tätä eläkeikään jaksaa ihan heilauttamalla!
Keskity johonkin harrastukseen ensin menet vaikka kamppailulajin peruskurssille. Itse se on mentävä. Kiinnostu edes jostain, vie itsesi elämään .
Tiedät jo, mihin sinusta ei ole. Mihin sinusta on? Äläkä heti luovuta, mieti. Osaat elää vakavan sairauden, eli masennuksen kanssa. Olet jaksanut tehdä raskaita, epävarmoja, suorittavia töitä. Mistä olet löytänyt voimia tuohon?
Nelosen hyvistä neuvoista tuli mieleen vapaaehtoistyö. Lisää käsipareja tarvitaan moniin paikkoihin ja voisit tehdä niitä töitä sillä aikaa kun selvittelet tulevaisuuden mahdollisuuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ajan varaamista TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille. On helpompi miettiä eri koulutusvaihtoehtoja, kun käy ensin ammattilaisen juttusilla ja preppauksessa. Tsemppiä, toivottavasti uusi elämänsuunta selkiää sinulle pian.
Turha vaivautua, koska se lopputulos on kuitenkin, että lähihoitajaksi. Oli taustalla mielenterveysongelmia tai ei.
Sulla on sitten mahtava asenne elämään.
suosittelen viinan juomisen aloittamista.
lähihoitajaa ainaki tarvitaa tulevaisuudes, ku suuret ikäluokat rupee pikkuhiljaa keski-ikäistymää ja ehkä eläköitymäänki joskus viel
Vierailija kirjoitti:
Menet vaan sinne sairaanhoitaja-linjalle.
Lähäritkin on hauskaa väkeä.
Käyt sen koulun ja sen jälkeen ei VARMASTI mene elämä hukkaan. Pelastat jo yhden päivän aikana niin monen ihmisen päivän, että elämälläsi on funktio. Eikä tarvi itkeä omia juttuja, kun ei ehdi! Ja rahaakin tulee kaiken kukkuraksi.
Jos hoitoala ei kiinnosta, niin ei sinne kannata hakeutua, sanon kokemuksesta. Vaatii aitoa kiinnostusta, jotta jaksaa sitten tehdä pitkää päivää ja yötä alimiehityksellä ja pienellä palkalla, joka ei juuri siitä nouse. Fyysisesti ja henkisesti raskasta. Ehkä joillakin erikoissairaanhoitajilla voi toki olla ihan kivoja päivätöitä, jotka ei ole ainakaan. niin fyysisiä.
Minä opiskelin lähihoitajaksi muutama vuosi sitten, kun olin hieman samanlaisessa tilanteessa kuin ap, ja te-toimistosta kovasti tahtoivat minut siihen lähäriputkeen tunkea.
No, runnoin koulun läpi ja vajaan vuoden tein lähärin hommia, kunnes uuvuin ja mitta tuli täyteen. Ei yhtään mun juttu, kuten jo alussa tuntui, mutta kovasti kun tuputettiin ja mainostettiin, luvattiin tukea opintoja rahallisesti, ja jotain piti alkaa tehdä, niin lähdin.
Nyt, 34-vuotiaana opiskelen taloushallinnon tradenomiksi ammattikorkeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole mitään koulutusta, ei voi saada muuta kuin suorittavan tason töitä. Asiantuntijatehtävät edellyttävät jonkun alan osaamista. Ensin pitäisi löytyä sitä motivaatiota hankkia koulutus ja sitten löytää töitä. Muuten mikään ei muutu.
Niinpä. Mutta sitten taas tässä vaiheessa elämää on kuulemma ihan turha enää mitään asiantuntijahommia havitellakaan, kun valmistuessani olisin vieläkin vanhempi ja nykytyömarkkinoilla jää vanhempana vastavalmistuneena nuorten ja nälkäisten jalkoihin, eikä kiinnosta työnantajia.
Ap
Kuka sinulle on noin väittänyt?
Ammatteja on paljon, pääasia on että tekee jotain. Huonoja ammatteja sinulle olisivat taidemaalari, kirjailija ja kaikki itsenäiset ammatit joista puuttuu perseelle potkija.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Tiedät jo, mihin sinusta ei ole. Mihin sinusta on? Äläkä heti luovuta, mieti. Osaat elää vakavan sairauden, eli masennuksen kanssa. Olet jaksanut tehdä raskaita, epävarmoja, suorittavia töitä. Mistä olet löytänyt voimia tuohon?
Nelosen hyvistä neuvoista tuli mieleen vapaaehtoistyö. Lisää käsipareja tarvitaan moniin paikkoihin ja voisit tehdä niitä töitä sillä aikaa kun selvittelet tulevaisuuden mahdollisuuksiasi.
Ilmaisella vapaaehtoistyöllä ei laskuja makseta, pitäisi heittäytyä työttömäksi. Ja jos työttömänä on vapaaehtoistyössä, niin silloin ei ole päätoiminen työnhakija ja te-toimiston käytettävissä. Mistä rahat vapaaehtoistyöhön?
Ap
Olisko joku ammatinvalinnan ohjaus työkkärin kautta?