Lue keskustelun säännöt.
Olen 33v, ei koulutusta, ei kunnon töitä:( Elämä valuu hukkaan, mitä teen?
03.06.2018 |
Masennusta on ollut vuosia, nyt osaan jo elää sen kanssa. Lukio käytynä, vähän avoimen opintoja. Viimeiset 8 vuotta olen tehnyt vuokratöitä siivoojana ja tiskarina ym. Hyvin epävarmaa, raskasta ja ilman tukia palkalla ei pärjää.
Mitä voin tehdä? Opiskelua olen miettinyt, mutta en tiedä mitä voisin edes opiskella, ja mitkä olisivat mahdollisuuteni edes saada jotain kunnon töitä.. Minulla ei ole pienintäkään motivaatiota esim. mihinkään hoitoalan töihin, joita aina ehdotetaan. Vaikka siellä ehkä töitä olisikin. Eikä oikein mihinkään fyysisiin/suorittaviin töihin muutenkaan.
Kommentit (38)
Ammatinvalintapsykologille! Olisinpa itsekin mennyt.
Pääseeköhän sellaiselle työkkärin kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut esim. ulkomaille muuttamista? Olen kanssasi samanikäinen, vailla yliopisto- tai muutakaan tutkintoa, mutta täältä olen saanut kuitenkin mielekkäitä töitä koulutustaustastani huolimatta.
Masennukseen tarvitset varmaan apua, pääsetkö johonkin psykiatrille puhumaan ja avaamaan tilannettasi? Älä menetä toivoa. :)
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintapsykologille! Olisinpa itsekin mennyt.
Pääseeköhän sellaiselle työkkärin kautta?
Mulla ei ainakaan auttanut yhtään mitään te-toimiston ammatinvalintapsykologilla käynti. Tietokoneohjelma valitsi minulle kysymysten jälkeen muutaman ammatin mitkä voisi sopia. Tuli rekkakuskia, hitsaajaa, sairaanhoitajaa. Olen matemaattisesti kömpelö vegaani, hento nainen, jonka periaatteisiin ei kuulu ajella saastuttavilla ajoneuvoilla. Että en luottaisi välttämättä tuohon oljenkorteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole mitään koulutusta, ei voi saada muuta kuin suorittavan tason töitä. Asiantuntijatehtävät edellyttävät jonkun alan osaamista. Ensin pitäisi löytyä sitä motivaatiota hankkia koulutus ja sitten löytää töitä. Muuten mikään ei muutu.
Niinpä. Mutta sitten taas tässä vaiheessa elämää on kuulemma ihan turha enää mitään asiantuntijahommia havitellakaan, kun valmistuessani olisin vieläkin vanhempi ja nykytyömarkkinoilla jää vanhempana vastavalmistuneena nuorten ja nälkäisten jalkoihin, eikä kiinnosta työnantajia.
Ap
Höpö höpö. Olen pari vuotta nuorempi, aiemmin pitkäaikaistyötön ja nyt olen opiskelujen ohessa tekemässä asiantuntijatyötä (valmistun syksyllä). Mieheni, joka on sinua taas jokusen vuotta vanhempi, on taas innostunut esimerkistäni vaihtamaan alaa ja hänkin työllistyi opintojen ohessa. Karu totuus, mutta asenne ratkaisee ja se on kuule myös etu, että on jo vähän enemmän järkeä päässä kuin niillä "nuorilla ja nälkäisillä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vasta 33v. Töitä voi tehdä jos terveys kestää yli 60v. Kouluttautuminen on siis ihan hyvä tehdä vielä 40v iässä. Monilla on varmasti ollut huonoja menneisyyksiä minkä takia kouluttautuminen haluttuun alaan ei ole onnistunut. Siksi ei pitäisi masentua jos ei ole kouluttautunut heti ylä-asteelta päästyään.
Varmasti ammattilainen voisi olla paikallaan tuossa, mihin alaan kannattaisi ryhtyä kouluttautumaan. Mutta ehkä olisi hyvä myös itse lukea ja etsiä tietoa aloista, mitkä voisivat olla juuri sinulle sopivia.
Iästä ei kannata huolehtia. Kyllä ihmiset palkkaavat, kun on halua ja osaamista ja sen myös näyttää.
Älä kiinnitä huomiota ihmisten vähätteleviin kommenteihin, kuten ettet "ehdi" enää valmistua asiantuntijaksi. Sellaiset ihmiset eivät tiedä mitään.
Aloitin itsekin asiantuntija-alaan johtavat opinnot just sun ikäisenä.
Onko sulla siis yo-todistus ja millainen? Mitkä on ne alat jotka sua kiinnostaisivat (jos et rajoita mitään vaan ihan vapaasti ideoit)?
Mikä on terveystilanteesi nyt? Luuletko motivaatiosi ja terveytesi riittävän opintoihin nyt?
Tämä TE-toimiston ammatinvalintatesti on ihan toimiva, siinä kysytään samoja kysymyksiä uudestaan vähän eri tavalla. Ainakin mulle tuli tulos, jossa 10 ehdotetussa ammatissa oli 4 jotka kuvaavat mun nykyistä alaa, ja pari muuta, joilla olen tehnyt työtä aikaisemmin.
https://asiointi.mol.fi/avo/responsive/self-evaluation.xhtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä edes voisi mennä.hoitoalalle jos on masennusta taustalla. Et myöskään poliisiksi, psykologiksi, lääkäriksi, palomieheksi ym. Tai toki voit yrittää, muttei todellakaan mitää.järkeä! Noissa ammateissa täytyy olla oma pää kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Et sä edes voisi mennä.hoitoalalle jos on masennusta taustalla. Et myöskään poliisiksi, psykologiksi, lääkäriksi, palomieheksi ym. Tai toki voit yrittää, muttei todellakaan mitää.järkeä! Noissa ammateissa täytyy olla oma pää kunnossa.
No tuo tiettyy auttaa ap:tä rajaamaan alaa. Joillekin aloille on pyskologiset testitkin, joten jos ei ole sopiva niistä karsiutuu.
Toki terapeuttinsa tai ammatinvalintapsykologin kanssa voi keskustella ammatinvalinnasta tästä näkökulmasta. Mitkä alat voivat olla liian stressaavia jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sä edes voisi mennä.hoitoalalle jos on masennusta taustalla. Et myöskään poliisiksi, psykologiksi, lääkäriksi, palomieheksi ym. Tai toki voit yrittää, muttei todellakaan mitää.järkeä! Noissa ammateissa täytyy olla oma pää kunnossa.
Moni on opiskellut vankilassa Suomessa itsensä esim. psykoterapeutiksi ja lakimieheksi. Näistä on tullut ihan tv-dokumenttikin. Ihan on tuokin asia itsestä kiinni. Ihmisestä on aina moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Et sä edes voisi mennä.hoitoalalle jos on masennusta taustalla. Et myöskään poliisiksi, psykologiksi, lääkäriksi, palomieheksi ym. Tai toki voit yrittää, muttei todellakaan mitää.järkeä! Noissa ammateissa täytyy olla oma pää kunnossa.
Masennustausta ei ole este esim. sinne hoitoalalle. Toki jos on juuri masennuksesta toipumassa niin henkisesti kuormittava työ ei silloin ole järkevä valinta. Menneisyydessä sairastettu masennus ei kuitenkaan ole este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firman perustamalla voit päästä heti töihin. Esim. kun siivousalalta on jo kokemusta, niin oman siivousfirman kautta töitä tekemään. Jos teet työsi hyvin, niin saat varmasti vakiasiakkaita äkkiä kalenterin täyteen (ainakin, jos asut pääkaupunkiseudulla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintapsykologille! Olisinpa itsekin mennyt.
Pääseeköhän sellaiselle työkkärin kautta?
Mulla ei ainakaan auttanut yhtään mitään te-toimiston ammatinvalintapsykologilla käynti. Tietokoneohjelma valitsi minulle kysymysten jälkeen muutaman ammatin mitkä voisi sopia. Tuli rekkakuskia, hitsaajaa, sairaanhoitajaa. Olen matemaattisesti kömpelö vegaani, hento nainen, jonka periaatteisiin ei kuulu ajella saastuttavilla ajoneuvoilla. Että en luottaisi välttämättä tuohon oljenkorteen.
Höpsis. En usko. Ammatinvalintapyskologilla ei käydä vain kerran ja testejä tehdään (jos tehdään) monenlaisia.
Tuo netissä oleva tietokonetesti kysyy mm. haluaisitko ajaa autolla työksesi? ja haluaistiko kuljettaa ihmisiä tai tavaroita työksesi?
Jos et halunnut rekkakuskiksi, miksi vastasit kyllä noihin kysymyksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintapsykologille! Olisinpa itsekin mennyt.
Pääseeköhän sellaiselle työkkärin kautta?
Mulla ei ainakaan auttanut yhtään mitään te-toimiston ammatinvalintapsykologilla käynti. Tietokoneohjelma valitsi minulle kysymysten jälkeen muutaman ammatin mitkä voisi sopia. Tuli rekkakuskia, hitsaajaa, sairaanhoitajaa. Olen matemaattisesti kömpelö vegaani, hento nainen, jonka periaatteisiin ei kuulu ajella saastuttavilla ajoneuvoilla. Että en luottaisi välttämättä tuohon oljenkorteen.
No hitsaajan homma sopisi sinulle sitten hyvin. Autolla ei tarvitse ajaa ja töihin voi ottaa omat eväät mukaan.
Tai sitten otat vaan työn työnä ja vapaa-ajalle hankit jonkun kivan harrastuksen ja mukavia ihmisiä ympärille. Työ on vain yksi osa elämää, jos ei töitään tarvi kotiin viedä niin sekin on jo iso plussa. Toiset ihmiset ovat jatkuvasti töissä vaikka saavatkin vain 8 tunnista palkan.
Ei ole myöhäistä ap:lle opiskella asiantuntija-ammattiin. Minä lähdin ammattikorkeaan 38-vuotiaana ammattikoulupohjalta, sain alan töitä valmistuttani ja olen nyt kahdeksan vuotta tehnyt unelmieni duunia.
Toki tilannettani helpotti se, että minulla oli unelma-ala ja ammatti tiedossani.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole myöhäistä ap:lle opiskella asiantuntija-ammattiin. Minä lähdin ammattikorkeaan 38-vuotiaana ammattikoulupohjalta, sain alan töitä valmistuttani ja olen nyt kahdeksan vuotta tehnyt unelmieni duunia.
Toki tilannettani helpotti se, että minulla oli unelma-ala ja ammatti tiedossani.
Mikä?
Johonkin tehtaalle. Siellä linjastolla ei tarvitse miettiä mitään, kunhan tekee rutiininomaisesti hommansa.
Oletko ajatellut kasvihuonetyötä? Siinä ei juurikaan tarvitse etukäteiskoulutusta.