Elintasokilpailussa vaikeampi pysyä kuin ennen

Ihminen on kateellinen, paska sika ja koko kapitalismi pyörii oikeasti sen varassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.

Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.

Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.

Mutta nuohan ovatkin juuri se ryhmä ihmisiä, jotka pistävät rahansa kulutukseen eivätkä vaurastu. Ei suinkaan niitä, jotka säästävät ja sijoittavat eli nk pistävät rahan poikimaan. Jokainen valitsee itse, kumpaan ryhmään mieluummin kuuluu. Suurten ikäluokkien lapsilla oli talvisin joko mummon tai äidin kutomat lapaset kädessä ja jokainen sen ajan äiti olisi nauranut katketakseen, jos joku olisi alkanut elvistelemään lapsensa kintaissa olevalla kalliilla logolla. 

Täälläkin halveksitaan säästämistä ja sijoittamista. Pitää elää hetkessä ja nauttia hetkestä. No, se johtaa juuri tuohon tyhjään elintasokilpailuun, jossa ei voi voittaa. 

En sinänsä sano, etteikö hetkestä saisi nauttia, mutta yleisesti kannattaisi löytää sitä nautintoa jostain vähän oleellisemmasta kuin tavarasta, merkkivaatteista tai instagramiin kauniiden kuvien postaamisesta ja kuvitteellisen luksuselämän ylläpitämisestä. 

Kun peruselintaso on turvattu, niinkuin se Suomessa on ihan jokaiselle, voi löytää sen arjen onnellisuuden kyllä ilmankin suunnatonta kulutusjuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.

Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.

Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.

Mutta nuohan ovatkin juuri se ryhmä ihmisiä, jotka pistävät rahansa kulutukseen eivätkä vaurastu. Ei suinkaan niitä, jotka säästävät ja sijoittavat eli nk pistävät rahan poikimaan. Jokainen valitsee itse, kumpaan ryhmään mieluummin kuuluu. Suurten ikäluokkien lapsilla oli talvisin joko mummon tai äidin kutomat lapaset kädessä ja jokainen sen ajan äiti olisi nauranut katketakseen, jos joku olisi alkanut elvistelemään lapsensa kintaissa olevalla kalliilla logolla. 

No juurikin tämä. Itse suurten ikäluokkien lapsena (ihan varakas perhe) on kulkenut serkkujen vanhoissa haalareissa ja miljoona kertaa paikatuissa mummon kutomissa lapasissa ja villasukissa eikä mitään traumoja jäänyt. Nykyään tuollaisesta varmaan joku tekisi lasun.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Tämä mitä sanot on totta, mutta se ei tarkoita etteivätkö rikkaat matkustelisi vaikkapa Pariisissa, Dubaissa tai muualla. Se matkustelu on vaan nykyisin jo niin arkipäiväistä, ettei siitä saa sen kummempia kiksejä. Kokemukset on haettava elämän pienistä asioista tai vastaavasti entistä äärimmäisemmistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme omaisuudella mitattuna rikkaimmassa muutamassa prosentissa Suomessa.

---

Materia ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään.

---

Mietin välillä, että kyllä tämänkin omaisuuden saisi hukattua ihan tehokkaasti, jos oikeasti lähtisi luksusluksusta hakemaan. Mutta miksi niin tekisi?

Höpöhöpöpuhetta. Raha on myös materiaa ja sitä te haluatte, muutenhan voisitte lahjoittaa köyhille omaisuutenne. Teille raha merkitsee kaikkea, vaikka kuinka eläisitte köyhäillen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme omaisuudella mitattuna rikkaimmassa muutamassa prosentissa Suomessa.

---

Materia ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään.

---

Mietin välillä, että kyllä tämänkin omaisuuden saisi hukattua ihan tehokkaasti, jos oikeasti lähtisi luksusluksusta hakemaan. Mutta miksi niin tekisi?

Höpöhöpöpuhetta. Raha on myös materiaa ja sitä te haluatte, muutenhan voisitte lahjoittaa köyhille omaisuutenne. Teille raha merkitsee kaikkea, vaikka kuinka eläisitte köyhäillen.

Emme me elä köyhäillen vaan ihan peruselämää. Vai nytkö se on köyhäilyä, ettei juokse merkkivaatteiden perässä ja vaihda autoa parin vuoden välein?

Köyhille en omaisuutta ole lahjoittamassa. Se on suvun perintö ja siirtyy aikanaan lapsillemme. Hyväntekeväisyyteen lahjoitan kyllä ihan merkittäviäkin määriä ja teen myös vapaaehtoistyötä.

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Niinpä. Tämän hetken nuoret aikuiset ovat myös pääosin eläneet varsin vauraan lapsuuden. Vauraus on toki suhteellista, mutta siis oppineet kuluttamaan jo lapsina. Se on kova paikka lähteä omilleen, yrittää ylläpitää samaa ja parempaakin. Siinä sitten huomaa, että mitään ei säästöön jää, ja velka kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.

Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme omaisuudella mitattuna rikkaimmassa muutamassa prosentissa Suomessa. Ulospäin ei varmasti näy, vanha omakotitalo, vanhat autot, vaatteet tilanteeseen sopivat mutta ihan tavallista markettitavaraa, sisustus pitkälti sekoitus uutta ja vanhaa, paljon ihan mummon vanhoja juttuja jne. Lapsille ostetaan heidän maun mukaan välillä merkkitavaraakin, mutta kalliimmat ostokset saavat aina perustella ja tehdä jotain normaaleista kotitöistä poikkeavaa kotona vastineeksi.

Materia ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään. Ainoa sellainen semiluksus elämässä on matkustelu ja sitäkin tehdään ihan halpabudjetilla. Kytätään halpoja lentoja, asutaan keskitason hotelleissa jne. Lomallakin merkitsee se yhdessäolo, paikkojen kokeminen jne. Ne todella merkitykselliset asiat elämässä ovat aika, perhe ja terveys ja niihin panostetaan.

Mietin välillä, että kyllä tämänkin omaisuuden saisi hukattua ihan tehokkaasti, jos oikeasti lähtisi luksusluksusta hakemaan. Mutta miksi niin tekisi?

Minä taas kysyn, että miksi halpisautoja ja halpismatkoja? Jos ei muuta niin onhan uudet autot vähäpäästöisempiä ja turvallisempia kuin vanhat koslat.

Olemme keskituloisia, mutta velattomia. Isoin menoerämme on matkustelu. Olemme sen ikäisiä, että kolmen tähden hotelleihin emme enää lähde ja laivalla deluxehytti on minimi. Matkustaminen on perheen vapaa-aikaa ja nautimme siitä ja hienoisesta luksuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Tämä mitä sanot on totta, mutta se ei tarkoita etteivätkö rikkaat matkustelisi vaikkapa Pariisissa, Dubaissa tai muualla. Se matkustelu on vaan nykyisin jo niin arkipäiväistä, ettei siitä saa sen kummempia kiksejä. Kokemukset on haettava elämän pienistä asioista tai vastaavasti entistä äärimmäisemmistä asioista.

Kyllä minä edelleen saan kiksejä mm matkustelusta, oli se kaikkien ulottuvilla tai ei. Nykyään on varaa tehdä 5-6 matkaa vuosittain ja joka kerta se lentokentälle meno, istuminen kentällä jossain kahvilassa jne tuntuu yhtä ihmeelliseltä. Jokaiseen kohteeseen suhtaudun edelleen lapsellisella innolla. Jnejne. Ja ikää on päälle 50v ja rahaakin ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme omaisuudella mitattuna rikkaimmassa muutamassa prosentissa Suomessa. Ulospäin ei varmasti näy, vanha omakotitalo, vanhat autot, vaatteet tilanteeseen sopivat mutta ihan tavallista markettitavaraa, sisustus pitkälti sekoitus uutta ja vanhaa, paljon ihan mummon vanhoja juttuja jne. Lapsille ostetaan heidän maun mukaan välillä merkkitavaraakin, mutta kalliimmat ostokset saavat aina perustella ja tehdä jotain normaaleista kotitöistä poikkeavaa kotona vastineeksi.

Materia ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään. Ainoa sellainen semiluksus elämässä on matkustelu ja sitäkin tehdään ihan halpabudjetilla. Kytätään halpoja lentoja, asutaan keskitason hotelleissa jne. Lomallakin merkitsee se yhdessäolo, paikkojen kokeminen jne. Ne todella merkitykselliset asiat elämässä ovat aika, perhe ja terveys ja niihin panostetaan.

Mietin välillä, että kyllä tämänkin omaisuuden saisi hukattua ihan tehokkaasti, jos oikeasti lähtisi luksusluksusta hakemaan. Mutta miksi niin tekisi?

Minä taas kysyn, että miksi halpisautoja ja halpismatkoja? Jos ei muuta niin onhan uudet autot vähäpäästöisempiä ja turvallisempia kuin vanhat koslat.

Olemme keskituloisia, mutta velattomia. Isoin menoerämme on matkustelu. Olemme sen ikäisiä, että kolmen tähden hotelleihin emme enää lähde ja laivalla deluxehytti on minimi. Matkustaminen on perheen vapaa-aikaa ja nautimme siitä ja hienoisesta luksuksesta.

Koska se auto, tai lentäminen bisneksessä, tai asuminen viiden tähden hotellissa ei ole mikään juttu. Auton arvo on siinä, että sillä siirtyy helposti yhdestä paikasta toiseen. Sama lentokoneella. Hotellin arvo on siinä, että siellä käydään nukkumassa, se aika itsessään on arvokasta. Auton arvo tulee vaikkapa siitä, että siellä autossa voi rauhassa jutella pojan kanssa siitä, miten treenit menivät tai lentokoneessa tai hotellissa siitä fiiliksestä, että ollaan yhdessä ja ei ole kiirettä mihinkään. 

Ja kun tämän asian olen sisäistänyt, olen itse ainakin saavuttanut sellaisen rauhan ja tasapainon omaan elämääni, että välillä tuntuu ihan siltä, että pakahtuu siihen onnellisuuden määrään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.

Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.

Tuskinpa sinäkään olet asuntoasi ilman lainaa ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan. 

Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.

Vihdoin järkipuhetta. Näin se menee. Oma elintaso suhteessa nykyhetkeen ja ennen kaikkea omanikäisiin on ratkaisevaa, eikä se, että omanikäiset 60-luvulla hiihti kouluun paikatuissa villasukissa! Sanoisin, että lukemattomat aloitukset tällä palstalla juontaa juuri siihen, mihin ihmisillä on varaa ja kuka saa hankkia mitäkin, esim. Kelan tuilla. Materian ympärillä tuntuu pyörivän moni juttu. Noista hääketjuista tuli mieleen, että ennen vanhasn silitysrauta oli hyvä lahja muttei nykyään kukaan jaksa ja hakua silittää. Ennen arkitavaroilla oli vielä arvoa, koska nuorellaparilla ei ollut yhteistä kotia ja ne tuli tarpeeseen mutta nykyään vain raha on hyvä lahja, koska haluamme yksilöllisesti päättää kaiken elämässämme emmekä siedä muiden ostamaa tavaraakaan, koska se voisi olla vääränlainen!

Tuo matkustaminen on hyvä tarkastelukohde vaurauden lisääntymiselle. Vapaa-ajan matkistaminen on sitä turhuutta ja luksusta, jota ilman pärjää mainiosti. On hyvän elintason merkki, jos voi lainaa ottamatta matkustella ulkomailla. Ennen ulkomaan matkat oli harvinaista herkkua, johon valmistauduttiin. Nykyään lennähdetään Thaimaahan kuin mentäisiin lähikauppaa. Mutta: ei silti sinnekään pääse ja lähde kuin tietty tarpeeksi hyvinvoiva osa! Sellainen osa, jolla on ylimääräistä rahaa kaikkien perustarpeiden jälkeen. Kaikki yleistykset vääristävät kokonaiskuvaa helposti.

Onko elintaso sama asia kuin halpiselektroniikan, vaatteiden ja muun roinan määrä? Varallisuuttahan nuoret sukupolvet saavat kerrytettyä paljon vähemmän, rahassa mitattuna. Jos palveluja, kuten terveydenhoitoa, alkaa saamaan lähitulevaisuudessa enemmän oman varallisuutensa perusteella, sillä on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kolikon toinen puoli on, että elintasokilpailun ulkopuolella on entistä helpompaa elää!

Jos tyytyy vaikka 1980 luvun elintasoon niin voi tehdä todella vähän töitä. Nautiskella kesästä ja elää hidasta elämää. Mennä polkupyörällä uimarannalle viettämään päivää omat eväät mukana kuten silloin oli tapana. Ei ole pakko mennä autolla ja käydä ravintolassa syömässä.

minulla on ohuet harvat hiukset

Ratkaisu: pidennykset:)

rahat menee asunto, ruoka , hygienia:(

insta/netti täynnä vinkkejä upeista kesähiuksista

työnnä evääsi peräreikääsi.

nykyään rikas voi korjata kaikki viat itsessään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Tämä mitä sanot on totta, mutta se ei tarkoita etteivätkö rikkaat matkustelisi vaikkapa Pariisissa, Dubaissa tai muualla. Se matkustelu on vaan nykyisin jo niin arkipäiväistä, ettei siitä saa sen kummempia kiksejä. Kokemukset on haettava elämän pienistä asioista tai vastaavasti entistä äärimmäisemmistä asioista.

Kyllä minä edelleen saan kiksejä mm matkustelusta, oli se kaikkien ulottuvilla tai ei. Nykyään on varaa tehdä 5-6 matkaa vuosittain ja joka kerta se lentokentälle meno, istuminen kentällä jossain kahvilassa jne tuntuu yhtä ihmeelliseltä. Jokaiseen kohteeseen suhtaudun edelleen lapsellisella innolla. Jnejne. Ja ikää on päälle 50v ja rahaakin ihan riittävästi.

minä olen 50v ja joka päivä töissä

olen varmaan mielestäsi tyhmä

olen pakkoyrittäjä