Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elintasokilpailussa vaikeampi pysyä kuin ennen
03.06.2018 |
Nykyisillä sukupolvilla on materiaa enemmän kuin koskaan, mutta silti elintaso ei kohoa edeltävien sukupolvien tasolle. Miten tämä on mahdollista? Kun vertaillaan ylöspäin itseään rikkaampiin, joilla rahamäärä ja omaisuus on aivan monumentaalisen suuri aiempaan verrattuna, syntyy vinouma myös laajemmin: statuksen tavoittelu materian avulla on vaikeampaa kun vertauskohta on niin ylhäällä. Aiemmilla sukupolvilla ei ollut nettiä, josta peilata julkkisten ja muiden elämää eikä blogeja ja facebookia, jotka kirittävät hankkimaan muoti-ilmiöitä. Rikkaat olivat piilossa ja elivät elämäänsä. On aina kyse senhetkisestä tilanteesta: jos ennen ei edes ollut kännykkää, ei sitä osannut kukaan kaivata. Nyt ei riitä minkälainen kännykkä tahansa, jo pikkulapset osaavat vertailla, kuinka kallis kännykkä ja mitä ominaisuuksia kelläkin on. Jos et pysy tässä oravanpyörässä perässä, esim.pankit ym.voivat mielivaltaisesti muuttaa ja päivittää nettisivunsa niin etteivät toimi pari vuotta vanhassa kännykässä, jäät ulkopuolelle. Myös mitä enemmän tulevaisuuden työelämä on huipulle pyrkivien, ylivertaisten ominaisuuksien alati muuntuva ympäristö, sitä enemmän ns.tavisten, ei trendisetterien, on päästä työelämään kiinni.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Onko elintaso sama asia kuin halpiselektroniikan, vaatteiden ja muun roinan määrä? Varallisuuttahan nuoret sukupolvet saavat kerrytettyä paljon vähemmän, rahassa mitattuna. Jos palveluja, kuten terveydenhoitoa, alkaa saamaan lähitulevaisuudessa enemmän oman varallisuutensa perusteella, sillä on väliä.
Varallisuus realisoituu omaisuudeksi ja rahaksi, jos joku on siitä valmis maksamaan. Kuka tietää esim.asuntomarkkinoiden tilan kymmenen, puhumattakaan pitemmälle, päähän? Jos elintaso oikeasti alkaa huonon työllisyystilanteen ja erilaisten tukien varassa elämisen takia laajasti laskea, vaikuttaa se koko systeemiin. Kalliskin asunto voi jäädä käsiin, jos ruletti ei pyöri tarpeeksi paljon. Tätäkään ei mietitä tarpeeksi. Asunnoissa ja kiinteistöissä on vielä se, että ne pitää pitää kunnossa, jotta arvo säilyisi ja sekin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo matkustaminen on hyvä tarkastelukohde vaurauden lisääntymiselle. Vapaa-ajan matkistaminen on sitä turhuutta ja luksusta, jota ilman pärjää mainiosti. On hyvän elintason merkki, jos voi lainaa ottamatta matkustella ulkomailla. Ennen ulkomaan matkat oli harvinaista herkkua, johon valmistauduttiin. Nykyään lennähdetään Thaimaahan kuin mentäisiin lähikauppaa. Mutta: ei silti sinnekään pääse ja lähde kuin tietty tarpeeksi hyvinvoiva osa! Sellainen osa, jolla on ylimääräistä rahaa kaikkien perustarpeiden jälkeen. Kaikki yleistykset vääristävät kokonaiskuvaa helposti.
elät kupalassa
se on pieni prosentti joka sinne thaimaaseen lennähtää
En elä, vaan juuri niin se meneekin, että esim.some harhauttaa helposti luulemaan, että lähes jokaisella on varaa sinne matkustaa vaikka se on pieni osa! Laajat massat eivät kirjoita matkustamattomuudestaan minnekään eli ovat hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan.
Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.
Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.
Tuskinpa sinäkään olet asuntoasi ilman lainaa ostanut.
Tietenkään en ole. Mutta ero on siinä, että nyt kun asuntolainaa vielä on jäljellä, lyhennän sitä niin paljon kuin voin, tai pistän sivuun sijoituksiin. En kuluta kaikkea, mikä lainan jälkeen jää. Tai vielä pahempaa, kuluta lainarahalla. Rahaa on säästössä sen verran, että voin pahan päivän tullen maksaa lainan pois kokonaan, tehdä remonttia, minkään kodinkoneen tai sohvan hajoaminen ei kaada taloutta, voin lähteä sukulaisen häihin hyvällä mielellä ilman että harmittaa polttarit, häälahja, uusi mekko, maksaa lapselle mopokortin, lukiokulut jne.
Ja mielestäni tämä on hyvä elämä, vaikka kännykkä on vanhahko, autokaan ei ole erityisen arvokas (jos ei nyt mikään ihan rotiskokaan), vaatteet käytän aika lailla loppuun, en edes muista milloin olisin ostanut jotain sisustuskamaa ja matkustelemme ehkä kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin halvoilla lennoilla ja halvahkoissa hotelleissa. Someen ei kyllä mitään kovin seksikästä kuvaa saa maalattua tekemälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.
Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.
Höpö höpö. Rikkaat ajavat kalliilla autoilla, asuvat kalliisti sisustetuissa kalliissa asunnoissa. Vaatteet ovat kallista laatua vaikka logoja ei näy. Kalliit rannekellot, kalliit korut. Lennetään ykkösluokassa kalliiseen lomakohteeseen, jossa asutaan tasokkaassa hotellissa. Syödään kalliissa ravintolassa jne.
Kyllä ne rahaa materiaaliin pistävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan.
Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.
Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.
Tuskinpa sinäkään olet asuntoasi ilman lainaa ostanut.
Tietenkään en ole. Mutta ero on siinä, että nyt kun asuntolainaa vielä on jäljellä, lyhennän sitä niin paljon kuin voin, tai pistän sivuun sijoituksiin. En kuluta kaikkea, mikä lainan jälkeen jää. Tai vielä pahempaa, kuluta lainarahalla. Rahaa on säästössä sen verran, että voin pahan päivän tullen maksaa lainan pois kokonaan, tehdä remonttia, minkään kodinkoneen tai sohvan hajoaminen ei kaada taloutta, voin lähteä sukulaisen häihin hyvällä mielellä ilman että harmittaa polttarit, häälahja, uusi mekko, maksaa lapselle mopokortin, lukiokulut jne.
Ja mielestäni tämä on hyvä elämä, vaikka kännykkä on vanhahko, autokaan ei ole erityisen arvokas (jos ei nyt mikään ihan rotiskokaan), vaatteet käytän aika lailla loppuun, en edes muista milloin olisin ostanut jotain sisustuskamaa ja matkustelemme ehkä kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin halvoilla lennoilla ja halvahkoissa hotelleissa. Someen ei kyllä mitään kovin seksikästä kuvaa saa maalattua tekemälläkään.
Olet kyllä aika pihalla. Luuletko että isoisälläsi oli kännykkä tuonikäisenä? Saati sitten noin iso asunto? Matkustiko isoisäsi paljonkin tuossa iässä? Mikset voi tyytyä isoisäsi elintasoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan.
Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.
Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.
Tuskinpa sinäkään olet asuntoasi ilman lainaa ostanut.
Tietenkään en ole. Mutta ero on siinä, että nyt kun asuntolainaa vielä on jäljellä, lyhennän sitä niin paljon kuin voin, tai pistän sivuun sijoituksiin. En kuluta kaikkea, mikä lainan jälkeen jää. Tai vielä pahempaa, kuluta lainarahalla. Rahaa on säästössä sen verran, että voin pahan päivän tullen maksaa lainan pois kokonaan, tehdä remonttia, minkään kodinkoneen tai sohvan hajoaminen ei kaada taloutta, voin lähteä sukulaisen häihin hyvällä mielellä ilman että harmittaa polttarit, häälahja, uusi mekko, maksaa lapselle mopokortin, lukiokulut jne.
Ja mielestäni tämä on hyvä elämä, vaikka kännykkä on vanhahko, autokaan ei ole erityisen arvokas (jos ei nyt mikään ihan rotiskokaan), vaatteet käytän aika lailla loppuun, en edes muista milloin olisin ostanut jotain sisustuskamaa ja matkustelemme ehkä kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin halvoilla lennoilla ja halvahkoissa hotelleissa. Someen ei kyllä mitään kovin seksikästä kuvaa saa maalattua tekemälläkään.
Olet kyllä aika pihalla. Luuletko että isoisälläsi oli kännykkä tuonikäisenä? Saati sitten noin iso asunto? Matkustiko isoisäsi paljonkin tuossa iässä? Mikset voi tyytyä isoisäsi elintasoon?
Älä ole typerä. Isoisäni asui isolla maatilalla josta ei velkaa ollut, hänellä oli lankapuhelin, ja matkustelu tuohon aikaan oli varsin harvinaista. Tietenkin elintaso suhteutetaan ympäröiviin olosuhteisiin, mutta vaikkapa ne merkkivaatteet, uusin elektroniikka ja sampanjaillalliset eivät tänäkään päivänä ole mikään elämän kannalta pakollinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.
Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.
Höpö höpö. Rikkaat ajavat kalliilla autoilla, asuvat kalliisti sisustetuissa kalliissa asunnoissa. Vaatteet ovat kallista laatua vaikka logoja ei näy. Kalliit rannekellot, kalliit korut. Lennetään ykkösluokassa kalliiseen lomakohteeseen, jossa asutaan tasokkaassa hotellissa. Syödään kalliissa ravintolassa jne.
Kyllä ne rahaa materiaaliin pistävät.
Uusrikkaat ehkä. Vanha raha on varsin nöyrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen säästäväisyys oli hyve. Tuhlailu taas pahe. Pröystäilyä pidettiin mauttomana kaikissa yhteiskuntaluokissa poislukien ökyrikkaat. Tänä päivänä ihan tavisperhe tuhlaa rahojaan pientenkin lastensa merkkivaatteisiin, parin vuoden välein vaihtuvaan viihde-elektroniikkaan, ulkomaanmatkoihin, kuohuviineihin jne, koska se on olevinaan hienoa. Kuitenkin näiden perheiden lapset tulevat kaikista muotijutuistaan ja hilavitkuttimistaan huolimatta aikanaan kadehtimaan sitä opiskelukaveriaan, jonka ei tarvitse maksaa asumisestaan vuokraa vaan on saanut vanhemmiltaan lahjaksi pienen omistusasunnon ja maksaa siitä vain yhtiövastikkeen.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja omalle ikäluokalleni oli aina selvää, että parhaimmassa taloudellisessa tilanteessa ihminen on yleensä noin 10 vuotta ennen eläkeikää. Ei meilläkään ollut kesämökkejä, hulppeita design-tavaroilla sisustettuja asuntoja, jokavuotisia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita, shamppanja-aamiaisia yms samaan aikaan, kun lapset olivat vielä taaperoita ja työura alussa. Tämän päivän nuoret aikuiset haluaisivat saman elintason kuin meillä päälle viiskymppisinä on nyt eivätkä suinkaan samaa elintasoa, mikä meillä oli heidän iässään ja elämäntilanteessaan.
Luonnollisestikaan nykypäivän nuoret eivät tyydy elintasoon, joka sinulla oli heidän iässään. Ethän sinäkään heidän iässään tyytynyt elintasoon, joka vanhemmillasi oli siinä iässä. Yhteiskunta on vaurastunut ja ihmiset pitävät oikeudenmukaisena, että kaikki sukupolvet hyötyvät siitä.
Mutta kyse ei olekaan tuosta. Vaan siitä, että omaisuus on ensin hankittava, ennenkuin sitä voi kuluttaa, oli elintaso mikä hyvänsä. Näin ovat tehneet kaikki sukupolvet tähän mennessä ja näin joutuu myös tekemään tämän päivän nuori aikuinen.
Tuskinpa sinäkään olet asuntoasi ilman lainaa ostanut.
Otivatko sinun vanhempasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolikon toinen puoli on, että elintasokilpailun ulkopuolella on entistä helpompaa elää!
Jos tyytyy vaikka 1980 luvun elintasoon niin voi tehdä todella vähän töitä. Nautiskella kesästä ja elää hidasta elämää. Mennä polkupyörällä uimarannalle viettämään päivää omat eväät mukana kuten silloin oli tapana. Ei ole pakko mennä autolla ja käydä ravintolassa syömässä.
Tehdä todella vähän töitä? Kyllä se nykyään on niin, että on työtön tai töissä. Jos olet työtön, on elämä joka kuukausi tukien kanssa pelaamista ja Kelan ja työkkärin byrokratian armoilla. Jos saa itse valita työn määränsä ja työaikansa ja saa silti palkkaa säännöllisesti, on jo aika pienen työeliitin piirissä.
Osa-aikatyö ja pienet elinkustannukset on keksitty. Tarviiko sitä olla ahne ja tienata omaisuuksia verottajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.
Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.
Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.
Kai ymmärrät, että blogien tarkoitus on mainostaa tavaroita? Saada ihmiset haluamaan ja ostamaan kaikkea sellaista, mitä eivät oikeasti edes tarvitsisi? Tai ainakin maksamaan enemmän kuin mikä on tjärkevää. Niin kauan, kun on ollut mainontaa, on ollut myös nk mainosten uhreja. Niitä hyväuskoisia hölmöjä, jotka vakavissaan uskovat kenkien ja käsilaukkujen olevan fiksumpi investointi kuin vaikkapa rahastot. Ihmiset, jotka säästävät ja sijoittavat, käyttävät rahojaan järkevästi ja kasvattavat varallisuuttaan, eivät pahemmin pidä blogeja eivätkä tappele makuasioista keskustelupalstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.
Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.
Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.
Kai ymmärrät, että blogien tarkoitus on mainostaa tavaroita? Saada ihmiset haluamaan ja ostamaan kaikkea sellaista, mitä eivät oikeasti edes tarvitsisi? Tai ainakin maksamaan enemmän kuin mikä on tjärkevää. Niin kauan, kun on ollut mainontaa, on ollut myös nk mainosten uhreja. Niitä hyväuskoisia hölmöjä, jotka vakavissaan uskovat kenkien ja käsilaukkujen olevan fiksumpi investointi kuin vaikkapa rahastot. Ihmiset, jotka säästävät ja sijoittavat, käyttävät rahojaan järkevästi ja kasvattavat varallisuuttaan, eivät pahemmin pidä blogeja eivätkä tappele makuasioista keskustelupalstoilla.
Kyllä sijoitus- ja säästämisblogeja on paljonkin. Kannattaa tutustua esim. pohatta.com.
P. Ohatan sivuilla on myös kattava lista linkkejä muihin blogeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.
Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.
Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.
Kai ymmärrät, että blogien tarkoitus on mainostaa tavaroita? Saada ihmiset haluamaan ja ostamaan kaikkea sellaista, mitä eivät oikeasti edes tarvitsisi? Tai ainakin maksamaan enemmän kuin mikä on tjärkevää. Niin kauan, kun on ollut mainontaa, on ollut myös nk mainosten uhreja. Niitä hyväuskoisia hölmöjä, jotka vakavissaan uskovat kenkien ja käsilaukkujen olevan fiksumpi investointi kuin vaikkapa rahastot. Ihmiset, jotka säästävät ja sijoittavat, käyttävät rahojaan järkevästi ja kasvattavat varallisuuttaan, eivät pahemmin pidä blogeja eivätkä tappele makuasioista keskustelupalstoilla.
Kyllä sijoitus- ja säästämisblogeja on paljonkin. Kannattaa tutustua esim. pohatta.com.
P. Ohatan sivuilla on myös kattava lista linkkejä muihin blogeihin.
Olet oikeassa. Tarkoitinkin blogeilla näitä naisten suosimia sisustus-, kauneus-, muoti- ja lifestyle -blogeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolikon toinen puoli on, että elintasokilpailun ulkopuolella on entistä helpompaa elää!
Jos tyytyy vaikka 1980 luvun elintasoon niin voi tehdä todella vähän töitä. Nautiskella kesästä ja elää hidasta elämää. Mennä polkupyörällä uimarannalle viettämään päivää omat eväät mukana kuten silloin oli tapana. Ei ole pakko mennä autolla ja käydä ravintolassa syömässä.
Tehdä todella vähän töitä? Kyllä se nykyään on niin, että on työtön tai töissä. Jos olet työtön, on elämä joka kuukausi tukien kanssa pelaamista ja Kelan ja työkkärin byrokratian armoilla. Jos saa itse valita työn määränsä ja työaikansa ja saa silti palkkaa säännöllisesti, on jo aika pienen työeliitin piirissä.
Osa-aikatyö ja pienet elinkustannukset on keksitty. Tarviiko sitä olla ahne ja tienata omaisuuksia verottajalle?
Eipä niitä sopivia osa-aikatöitä joka oksalla kasva, se on edelleenkin aika pienen marginaalin hommaa. Toki valikoima kasvaa jos on valmis tinkimään työn mielekkyydestä, mutta edelleenkin ne realistiset vaihtoehdot on pitkälti sitä 40 viikkotuntia tai sitten pätkätyö-työttömyys-venkslaamista.
Minä voisin ihan mielelläni luopua 40% palkastani ja alkaa tehdä 3pv työviikkoa, mutta ei ole vielä sellaista työnantajaa löytynyt jolle tuo kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 90-luvulla syntynyt eikä meillä ollut mitään kännykkävertailuja, paitsi ehkä se kenellä sellainen oli ja kenellä ei. Tietysti siihen aikaan valikoima taisi olla tasoa 3310... nykyään tosiaan blogit yms pursuaa kaikenlaista trendituotetta, mutta itselläni ainakaan ei ole ikinä ollut mitään hinkua hankkia turhakkeita kotiini pölyä keräämään. En omista merkkivaatteita, -kenkiä tai -laukkuja, en käy trendikkäissä kahviloissa syömässä tai ylipäänsä käytä rahaa mihinkään mikä ei ole välttämätöntä. Joten jos joku haluaa lähteä kuvailemaaai oravanpyörään, se on hänen ongelmansa. Ei kaikki kuitenkaan tätä tahdo tai välitä mitä muut ajattelee ku mulla ei ookaan mitään mietelausetarroja seinällä.
N26
Kyllä omassa nuoruudessani 90-luvulla vertailtiin pelikonsoleita, telkkareita, äänentoistojärjestelmiä, autoja, asuntoja... ihan jo lasten puolestakin. Helpolla pääsee nykyisin jos ainoa vertailunkohde on kännykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.
Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.
Höpö höpö. Rikkaat ajavat kalliilla autoilla, asuvat kalliisti sisustetuissa kalliissa asunnoissa. Vaatteet ovat kallista laatua vaikka logoja ei näy. Kalliit rannekellot, kalliit korut. Lennetään ykkösluokassa kalliiseen lomakohteeseen, jossa asutaan tasokkaassa hotellissa. Syödään kalliissa ravintolassa jne.
Kyllä ne rahaa materiaaliin pistävät.
Uusrikkaat ehkä. Vanha raha on varsin nöyrää.
Ajattelin ihan samaa :D Nousukkaiden hommaa tuollainen materialla ja rahalla ökyily. Vanhan rahan perheillä ainoa oikeasti kallis asia on usein asunto ja muuten pröystäilyä yritetään rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo matkustaminen on hyvä tarkastelukohde vaurauden lisääntymiselle. Vapaa-ajan matkistaminen on sitä turhuutta ja luksusta, jota ilman pärjää mainiosti. On hyvän elintason merkki, jos voi lainaa ottamatta matkustella ulkomailla. Ennen ulkomaan matkat oli harvinaista herkkua, johon valmistauduttiin. Nykyään lennähdetään Thaimaahan kuin mentäisiin lähikauppaa. Mutta: ei silti sinnekään pääse ja lähde kuin tietty tarpeeksi hyvinvoiva osa! Sellainen osa, jolla on ylimääräistä rahaa kaikkien perustarpeiden jälkeen. Kaikki yleistykset vääristävät kokonaiskuvaa helposti.
Me olemme matkustaneet toimeentulotuella eläessä myös mm. sinne Thaimaahan. Emme toki kalliilla valmismatkoilla vaan matkat on itse ostettu Internetistä. Toimeentulotuellakin voi matkustaa kun elää muuten säästeliäästi. Esimerkiksi Thaimaahan lennot noin 300 euroa, hotellihuone 10-15 €/yö ja ruokailut edullisesti katukeittiöistä, ei turhia ostoksia yms. Thaimaan naapurimaat vielä edullisempia. Niihin edullisesti linja-autolla tai tarjouslennolla.
Koko kilpavarustelukulttuuri on naurettava ja epäekologinen, varsinkin materian hamstraaminen. Fiksu panostaa laatuun ja tekee kestäviä hankintoja ja sijoituksia, kuten koti, koulutus, harrastukset, lisäksi rahaa säästetään ja sijoitetaan. Hölmöt ottavat pikavippejä ja ostelevat merkkilaukkuja vaikka vuokraankaan ei riitä rahat.
Alue: Aihe vapaa
elät kupalassa
se on pieni prosentti joka sinne thaimaaseen lennähtää