Elintasokilpailussa vaikeampi pysyä kuin ennen

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Tarkoitinkin sitä, että elintasojuoksua ei pysty voittamaan, kun tavoite muuttuu ja karkaa kauemmaksi. Kun jostain ns.luksuksesta tulee rahvaan ominaisuus, siirtyy luksus muualle. No, pienemmässä mittakaavassa käy niin, että merkkien ja brändien vertailu ja esittäminen ovat alaluokkien yritystä päteä ja rämpiä mukana. Kuitenkin olen huolissani siirä, että henkisen ja materiaalisen eliitin arvot ovat ne, joita arvostetaan ja joiden mukaan kansaa ohjataan ja määrätään. Pitää olla tietynlainen tyyppi. Tätä ei saavuta tietenkään kuin pieni osa, koska niin halutaankin. Ei haluta enää, että laajat massat saavat nostettua elintasoaan, vaan pieni joukko ja suuret massat jää reserviin pompoteltavaksi. Ennen jokainen pienkylän seppä tai keittäjä sai rakennettua mökin. Nyt ei riitä pieni mökki lammen rannalla, jossa hella ja jääkaappi vaan se on huvila, joka on käytännössä omakotitalo. No, varmaan nykyäänkin ne pikkumökit kelpaa joillekin, mutta elämisen taso ja sen tunnusmerkit on peruuttamattomasti muuttunut. Itse ajattelen niin, että luokkanousu onnistuu enää hyvällä naimakaupoilla, perimällä tai lottoamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ihmiset eivät kerää nykyään tavaroita vaan kokemuksia ja mielihyvää sekä terveyttä. Kokemuksilla ei tarkoiteta matkustamista Pariisiin tai Dubaihin vaan elämää itseään, ARKI niinsanotusti.

Köyhät kilpailevat keskenään siitä kuka saa kerättyä eniten materiaa jolloin rikkaat rikastuvat entisestään.

Tarkoitinkin sitä, että elintasojuoksua ei pysty voittamaan, kun tavoite muuttuu ja karkaa kauemmaksi. Kun jostain ns.luksuksesta tulee rahvaan ominaisuus, siirtyy luksus muualle. No, pienemmässä mittakaavassa käy niin, että merkkien ja brändien vertailu ja esittäminen ovat alaluokkien yritystä päteä ja rämpiä mukana. Kuitenkin olen huolissani siirä, että henkisen ja materiaalisen eliitin arvot ovat ne, joita arvostetaan ja joiden mukaan kansaa ohjataan ja määrätään. Pitää olla tietynlainen tyyppi. Tätä ei saavuta tietenkään kuin pieni osa, koska niin halutaankin. Ei haluta enää, että laajat massat saavat nostettua elintasoaan, vaan pieni joukko ja suuret massat jää reserviin pompoteltavaksi. Ennen jokainen pienkylän seppä tai keittäjä sai rakennettua mökin. Nyt ei riitä pieni mökki lammen rannalla, jossa hella ja jääkaappi vaan se on huvila, joka on käytännössä omakotitalo. No, varmaan nykyäänkin ne pikkumökit kelpaa joillekin, mutta elämisen taso ja sen tunnusmerkit on peruuttamattomasti muuttunut. Itse ajattelen niin, että luokkanousu onnistuu enää hyvällä naimakaupoilla, perimällä tai lottoamalla.

Meillä ainakin on pieni sähkötön mökki saimaanrannalla, siellä pääsee arjesta parhaiten eroon.

Vitu*taa vaan kun tekivät muutaman kilometrin päähän puhelinmaston ja langaton netti pelaa paremmin kuin kotona, ennen pääsi mökillä netistäkin eroon.

Kolikon toinen puoli on, että elintasokilpailun ulkopuolella on entistä helpompaa elää!

Jos tyytyy vaikka 1980 luvun elintasoon niin voi tehdä todella vähän töitä. Nautiskella kesästä ja elää hidasta elämää. Mennä polkupyörällä uimarannalle viettämään päivää omat eväät mukana kuten silloin oli tapana. Ei ole pakko mennä autolla ja käydä ravintolassa syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Kolikon toinen puoli on, että elintasokilpailun ulkopuolella on entistä helpompaa elää!

Jos tyytyy vaikka 1980 luvun elintasoon niin voi tehdä todella vähän töitä. Nautiskella kesästä ja elää hidasta elämää. Mennä polkupyörällä uimarannalle viettämään päivää omat eväät mukana kuten silloin oli tapana. Ei ole pakko mennä autolla ja käydä ravintolassa syömässä.

Tehdä todella vähän töitä? Kyllä se nykyään on niin, että on työtön tai töissä. Jos olet työtön, on elämä joka kuukausi tukien kanssa pelaamista ja Kelan ja työkkärin byrokratian armoilla. Jos saa itse valita työn määränsä ja työaikansa ja saa silti palkkaa säännöllisesti, on jo aika pienen työeliitin piirissä.

Itse olen 90-luvulla syntynyt eikä meillä ollut mitään kännykkävertailuja, paitsi ehkä se kenellä sellainen oli ja kenellä ei. Tietysti siihen aikaan valikoima taisi olla tasoa 3310... nykyään tosiaan blogit yms pursuaa kaikenlaista trendituotetta, mutta itselläni ainakaan ei ole ikinä ollut mitään hinkua hankkia turhakkeita kotiini pölyä keräämään. En omista merkkivaatteita, -kenkiä tai -laukkuja, en käy trendikkäissä kahviloissa syömässä tai ylipäänsä käytä rahaa mihinkään mikä ei ole välttämätöntä. Joten jos joku haluaa lähteä kuvailemaaai oravanpyörään, se on hänen ongelmansa. Ei kaikki kuitenkaan tätä tahdo tai välitä mitä muut ajattelee ku mulla ei ookaan mitään mietelausetarroja seinällä.

N26

Mikä @itun elintasokilpailu? En ymmärrä. Mulle on aivan sama, mitä muut ostaa ja tekee.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisillä sukupolvilla on materiaa enemmän kuin koskaan, mutta silti elintaso ei kohoa edeltävien sukupolvien tasolle. Miten tämä on mahdollista? Kun vertaillaan ylöspäin itseään rikkaampiin, joilla rahamäärä ja omaisuus on aivan monumentaalisen suuri aiempaan verrattuna, syntyy vinouma myös laajemmin: statuksen tavoittelu materian avulla on vaikeampaa kun vertauskohta on niin ylhäällä. Aiemmilla sukupolvilla ei ollut nettiä, josta peilata julkkisten ja muiden elämää eikä blogeja ja facebookia, jotka kirittävät hankkimaan muoti-ilmiöitä. Rikkaat olivat piilossa ja elivät elämäänsä. On aina kyse senhetkisestä tilanteesta: jos ennen ei edes ollut kännykkää, ei sitä osannut kukaan kaivata. Nyt ei riitä minkälainen kännykkä tahansa, jo pikkulapset osaavat vertailla, kuinka kallis kännykkä ja mitä ominaisuuksia kelläkin on. Jos et pysy tässä oravanpyörässä perässä, esim.pankit ym.voivat mielivaltaisesti muuttaa ja päivittää nettisivunsa niin etteivät toimi pari vuotta vanhassa kännykässä, jäät ulkopuolelle. Myös mitä enemmän tulevaisuuden työelämä on huipulle pyrkivien, ylivertaisten ominaisuuksien alati muuntuva ympäristö, sitä enemmän ns.tavisten, ei trendisetterien, on päästä työelämään kiinni.

No tuossahan se vastaus jo tuli. Nykyiset sukupolvet laittavat rahansa materiaan ja edelliset sukupolvet sekä nykyiset rikkaammat säästöön ja sijoituksiin, jotka tuottavat heille lisää rahaa. 

Se elintasokilpailu on siinä teini-iässä. Sen jälkeen se jää, fiksuimmilla ihmisillä.

Mun sisko asuu Amerikassa ja hänen lapsensa ovat minun lapsia vanhemmat.

Ovat joka vuosi meillä viikon ja tulevat meille täyshoitoon.

Tuovat meille aina ison pussillisen heiltä ylimääräiseksi jääneiltä vaatteita ja kun vuosia sitten ne myin, sain isot rahat. Sen jälkeen, kun ne oli meidän lapsilta jääneet ylimääräisiksi.

Valitettavasti myös Amerikan serkuilla alkaa olemaan omia menoja ja tänä vuonna tulee enää 2 serkkua. Huoh. Lapsilla on ollut aina niin hauskaa, kuten myös minulla siskoni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisillä sukupolvilla on materiaa enemmän kuin koskaan, mutta silti elintaso ei kohoa edeltävien sukupolvien tasolle. Miten tämä on mahdollista? Kun vertaillaan ylöspäin itseään rikkaampiin, joilla rahamäärä ja omaisuus on aivan monumentaalisen suuri aiempaan verrattuna, syntyy vinouma myös laajemmin: statuksen tavoittelu materian avulla on vaikeampaa kun vertauskohta on niin ylhäällä. Aiemmilla sukupolvilla ei ollut nettiä, josta peilata julkkisten ja muiden elämää eikä blogeja ja facebookia, jotka kirittävät hankkimaan muoti-ilmiöitä. Rikkaat olivat piilossa ja elivät elämäänsä. On aina kyse senhetkisestä tilanteesta: jos ennen ei edes ollut kännykkää, ei sitä osannut kukaan kaivata. Nyt ei riitä minkälainen kännykkä tahansa, jo pikkulapset osaavat vertailla, kuinka kallis kännykkä ja mitä ominaisuuksia kelläkin on. Jos et pysy tässä oravanpyörässä perässä, esim.pankit ym.voivat mielivaltaisesti muuttaa ja päivittää nettisivunsa niin etteivät toimi pari vuotta vanhassa kännykässä, jäät ulkopuolelle. Myös mitä enemmän tulevaisuuden työelämä on huipulle pyrkivien, ylivertaisten ominaisuuksien alati muuntuva ympäristö, sitä enemmän ns.tavisten, ei trendisetterien, on päästä työelämään kiinni.

No tuossahan se vastaus jo tuli. Nykyiset sukupolvet laittavat rahansa materiaan ja edelliset sukupolvet sekä nykyiset rikkaammat säästöön ja sijoituksiin, jotka tuottavat heille lisää rahaa. 

Myös sotien jälkeen syntyneet ovat mateialisteja monin tavoin: heitä helli hyvinvointivaltio vielä eli vakaita työuria, joiden varaan rakentaa talo ja mökki ja matkustamaankin jo pääsivät. Säästöjä ja sijoituksia pystyi tekemään. 2000-luvun nuorille ole luvassa mitään näistä, jos ei ole perittävää ja hyvinvoivat ihmiset elävät entistä pitempään. Vielä aloitukseen: joillekin voi 400 euron puhelin olla normihankinta eikä mitenkään kallis. Joillekin se on kuukauden raha, jolla pitää maksaa kaikki menot. kun ja jos yhteiskunnan palvelut kallistuvat ja edellyttävät näitä hankintoja, asettaa se ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Tasa-arvo on nykyään kirosana, mutta kyse on oikeudenmukaisuudesta, kuka saa olla mukana yhteiskunnassa ja kuka ei.

Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.

Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.

Me olemme omaisuudella mitattuna rikkaimmassa muutamassa prosentissa Suomessa. Ulospäin ei varmasti näy, vanha omakotitalo, vanhat autot, vaatteet tilanteeseen sopivat mutta ihan tavallista markettitavaraa, sisustus pitkälti sekoitus uutta ja vanhaa, paljon ihan mummon vanhoja juttuja jne. Lapsille ostetaan heidän maun mukaan välillä merkkitavaraakin, mutta kalliimmat ostokset saavat aina perustella ja tehdä jotain normaaleista kotitöistä poikkeavaa kotona vastineeksi.

Materia ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään. Ainoa sellainen semiluksus elämässä on matkustelu ja sitäkin tehdään ihan halpabudjetilla. Kytätään halpoja lentoja, asutaan keskitason hotelleissa jne. Lomallakin merkitsee se yhdessäolo, paikkojen kokeminen jne. Ne todella merkitykselliset asiat elämässä ovat aika, perhe ja terveys ja niihin panostetaan.

Mietin välillä, että kyllä tämänkin omaisuuden saisi hukattua ihan tehokkaasti, jos oikeasti lähtisi luksusluksusta hakemaan. Mutta miksi niin tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisillä sukupolvilla on materiaa enemmän kuin koskaan, mutta silti elintaso ei kohoa edeltävien sukupolvien tasolle. Miten tämä on mahdollista? Kun vertaillaan ylöspäin itseään rikkaampiin, joilla rahamäärä ja omaisuus on aivan monumentaalisen suuri aiempaan verrattuna, syntyy vinouma myös laajemmin: statuksen tavoittelu materian avulla on vaikeampaa kun vertauskohta on niin ylhäällä. Aiemmilla sukupolvilla ei ollut nettiä, josta peilata julkkisten ja muiden elämää eikä blogeja ja facebookia, jotka kirittävät hankkimaan muoti-ilmiöitä. Rikkaat olivat piilossa ja elivät elämäänsä. On aina kyse senhetkisestä tilanteesta: jos ennen ei edes ollut kännykkää, ei sitä osannut kukaan kaivata. Nyt ei riitä minkälainen kännykkä tahansa, jo pikkulapset osaavat vertailla, kuinka kallis kännykkä ja mitä ominaisuuksia kelläkin on. Jos et pysy tässä oravanpyörässä perässä, esim.pankit ym.voivat mielivaltaisesti muuttaa ja päivittää nettisivunsa niin etteivät toimi pari vuotta vanhassa kännykässä, jäät ulkopuolelle. Myös mitä enemmän tulevaisuuden työelämä on huipulle pyrkivien, ylivertaisten ominaisuuksien alati muuntuva ympäristö, sitä enemmän ns.tavisten, ei trendisetterien, on päästä työelämään kiinni.

No tuossahan se vastaus jo tuli. Nykyiset sukupolvet laittavat rahansa materiaan ja edelliset sukupolvet sekä nykyiset rikkaammat säästöön ja sijoituksiin, jotka tuottavat heille lisää rahaa. 

Myös sotien jälkeen syntyneet ovat mateialisteja monin tavoin: heitä helli hyvinvointivaltio vielä eli vakaita työuria, joiden varaan rakentaa talo ja mökki ja matkustamaankin jo pääsivät. Säästöjä ja sijoituksia pystyi tekemään. 2000-luvun nuorille ole luvassa mitään näistä, jos ei ole perittävää ja hyvinvoivat ihmiset elävät entistä pitempään. Vielä aloitukseen: joillekin voi 400 euron puhelin olla normihankinta eikä mitenkään kallis. Joillekin se on kuukauden raha, jolla pitää maksaa kaikki menot. kun ja jos yhteiskunnan palvelut kallistuvat ja edellyttävät näitä hankintoja, asettaa se ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Tasa-arvo on nykyään kirosana, mutta kyse on oikeudenmukaisuudesta, kuka saa olla mukana yhteiskunnassa ja kuka ei.

No ajattelinkin lähinnä tilannetta, jossa aiempien sukupolvien ja nykyisten sukupolvien suhteellinen tulotaso on aika sama. Ja tässä tulee esille juuri se, että nykyisin rahat laitetaan kulutukseen. Mutta jos nyt ajatellaan suuria ikäluokkia, niin heidän vanhempansa olivat useimmiten pienituloisia ja koska lapsia oli paljon, ei kovin kummoista perintöäkään yksi perillinen saanut. Totta on, että vakituisilla tai muuten säännöllisillä työsuhteilla on suuri merkitys, mutta yhtä lailla se merkitys on nytkin. Nyt vaan eivät ne vakituisissa työsuhteissa olevatkaan säästä ja sijoita vaan mieluummin hankkivat sellaista materiaa, mikä ei kartuta varallisuutta (autoja, viihde-elektroniikkaa, sisustusjuttuja jne), sekä matkustelevat, syövät ravintoloissa, harrastavat jne. Paitsi ne, jotka ovat ymmärtäneet, että kuluttaminen ei lisää heidän varallisuuttaan. 

Se on totta, että somen myötä ihmiset ovat alkaneet enemmän verrata itseään muihin. Ja haluavat asioita, joita muillakin on. Ihan riippumatta siitä, onko 400 euron puhelimesta heille mitään muuta iloa kuin status verrattuna halvempaan puhelimeen. Ja se statuskin on monesti omassa päässä, koska suurin osa ei edes kiinnitä huomiotaan muiden puhelimiin ja niiden hintoihin. On syntynyt illuusio, että kalliit tavarat kuuluisivat hyvään elämään. Ja tämän illuusion vuoksi ollaan valmiita ostamaan osamaksulla tai jopa ottamaan pikavippejä tai erilaisia kulutusluottoja  kalliimpien kulutustavaroiden saamiseksi. Somen myötä kotien esittelystä koko maailmalle on tullut muoti-ilmiö ja tämän seurauksena asuntolainaa otetaan niin paljon kuin joku pankki hölmöyksissään suostuu myöntämään. Ja sisustus tietenkin pitää olla viimeisen päälle, jotta kotia voi somessa esitellä. Aiemmat sukupolvet halusivat mahdollisimman vähän velkaa ja koska korot olivat korkeat ja laina-ajat lyhyet, oma koti oli yleensä velaton jo siinä vaiheessa, kun lapset olivat teinejä. Sitten saatettiin ottaa uusi asuntolaina pientä sijoitusasuntoa varten, joka toimi ensiasuntona kotoa muuttaneille nuorille. Kun nuori muutti siitä omilleen, otettiin asuntoon vuokralainen. Vuokratuloilla maksettiin asuntolainan loppuja sekä asunnosta aiheutuvia kuluja. Lopulta sekin asunto oli velaton. Tai hankittiin mökkitontti ja rakennettiin kesämökki, hankittiin purjevene tms, kun oma asunto oli velaton. Talkootyö oli myös aika tavallista eli ei omakotitaloakaan ostettu avaimet käteen -periaatteella vaan taloa oli rakentamassa lähes koko suku ja kaikki kaverit. Siinäkin säästi pitkän  pennin, kun kalakeittopalkalla pistettiin taloa pystyyn eikä tarvinnut maksaa satasta joka kerta pelkästään siitä, että sai jonkun saapumaan tontin reunalle. 

Minä en viitsi kilpailla, se on pinnallista ja turhaa.

Minä olen pitkälti eri mieltä aloittajan kanssa. Suomalaisten elintaso nimenomaan on korkeampi kuin koskaan. Materian perässä juokseminen on keskiluokalle jo vanha juttu; harvalle edes kelpaa se perintömökki, jota myös työsiirtolaksi kutsutaan.

Nykyään arvostetaan omaa aikaa, elämyksiä, downshiftausta.

Minä olen nelikymppinen, työssäkäyvä, perheellinen, keskituloinen, keskiluokkainen suomalainen. Menin vielä aika myöhään eli kolmikymppisenä työelämään. Puolisoni on kaikkea samaa. Minulle hyvän elämän kannalta keskeinen palikka on työnantaja, joka antaa minun tehdä 20-tuntista työviikkoa. Se riittää, koska olemme valinneet edullisen (ahtaan) asumisen ja vanhan auton. Lisäksi minulla on parikin perittyä kesämökin rähjää maakunnissa. Niitä ei kannata myydä, koska kukaan ei maksaisi niistä juuri mitään.

Vanhempieni sukupolvi joutui painamaan pitkää päivää saadakseen saman elintason ja rakentamaan omin käsin ne mökit. Isovanhempieni sukupolvi ei koskaan tätä elintasoa edes saavuttanut. Minulla on ensimmäisenä suvussani mahdollisuus sekä käydä töissä että olla lasten kanssa.

Suomessa on vauraampi elintaso kuin koskaan. Tuloerot ovat kaventuneet, vaikka näillä palstoilla muusta jauhetaan (googlatkaa, jos ette usko). Tämän päivän työttömällä on enemmän kuin kasarin keskituloisilla.

Vertailu on typerää, ei joku somejulkkiksen elämä ole normaalin ihmisen todellisuutta. Tai pikivipeillä haalittu materia oikeaa rikkautta. Kateus kielii heikosta itsetunnosta ja siitä, että materialla pyrkii täyttämään henkistä tyhjyyttä.

Nyt järki käteen ihmiset. Todellista ylellisyyttä on se, että on terve, on vapaata aikaa ja rakkaita ihmisiä. Ei joku skumppakuva Helsingin kattojen yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vertailu ole mitään pikkulasten hommaa kuten jotkut yrittää väittää. Muutenhan kaikki ajaisi markkinoiden halvimmilla autoilla, joissa ei olisi mitään erikoisvarusteita tai ostaisi vaatteensa aina käytettynä tai penkoisi jätelavoilta. Hifistely on monille aivan yleistä pienissäkin asioissa.

Mä en ymmärrä tätä ajatusta, että hankinnat ja valinnat ovat kilpailua ja muihin vertailua. Itse en esim aja ’markkinoiden halvimmalla autolla’, koska se ei sovellu käyttötarkoituksiini. Sama muissakin asioissa, ostan tavaroita vastaamaan omia tarpeitani.

Joopa joo. Näihnhän kaikki ulospäin ehkä väittävät mutta todellisuus on ihan muuta. Netti on täynnään blogeja ja keskustelupalastoja, jossa nyherretään jonkin tietyn merkin ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja tapellaan makuasioista. Kyllä se brändi ja merkkitietoisuus pitää kaupat pystyssä ja mainoksilla on yllättävän iso voima vieläkin.

Henkiseen teini-ikään jämähtäneet harrastavat elintasokilpailua. Mahtaa olla köyhä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vauraampi elintaso kuin koskaan. Tuloerot ovat kaventuneet, vaikka näillä palstoilla muusta jauhetaan (googlatkaa, jos ette usko). Tämän päivän työttömällä on enemmän kuin kasarin keskituloisilla.

Vertailu on typerää, ei joku somejulkkiksen elämä ole normaalin ihmisen todellisuutta. Tai pikivipeillä haalittu materia oikeaa rikkautta. Kateus kielii heikosta itsetunnosta ja siitä, että materialla pyrkii täyttämään henkistä tyhjyyttä.

Nyt järki käteen ihmiset. Todellista ylellisyyttä on se, että on terve, on vapaata aikaa ja rakkaita ihmisiä. Ei joku skumppakuva Helsingin kattojen yllä.

Haloympyrä pääsi päälle ja kädet ristiin. Kierrä kauppakeskuksia ennen joulua ja muita juhlapyhiä ja kun kaupat on kiinni edes päivän.