Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Yksi minun lapsistani on saanut stipendin lähes joka vuosi. Mielestäni hän on todella ansainnut ne. Stipendejä on tullut parhaasta keskiarvosta, hyvästä koulumenestyksestä, luovuudesta, ilmaisutaidosta jne. Hän on käyttänyt aikaansa ensimmäisistä luokista saakka opiskeluun, jopa tunteja päivässä. Hän rakastaa opiskelua ja on motivoitunut, se on hänen harrastuksensa ja hän on hyvä siinä. Muut lapsistamme ovat saaneet palkintoja urheiluharrastuksistaan, koulustipendit ovat jääneet saamatta. Näin sen pitääkin mennä. Toivottavasti kouluissa palkitaan jatkossakin lapset, jotka ovat erityisen lahjakkaita jossakin, keskiarvo lähentelee kymppiä, eivät kiusaa, ovat erityisen sinnikkäitä ja käyttäytyvät kauniisti.
Ihana lukea tuota. Onnea. Toivotaan, että saatte tänä vuonna monta stipendiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana yläkoulussa, joten pääsen jonkin verran vaikuttamaan siihen, kuka stipendejä saa. Itselleni on tärkeää, että tunnustuksia saisi mahdollisimman moni oppilas. Siksi puollan tietylle oppilaalle stipendiä ainoastaan kerran yläkoulun aikana, vaikka hänellä olisi heittämällä parhaat arvosanat. Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä. Olin itse koulussa se, joka sai eniten stipendejä ja muistan, ettei sellaisen huomion kohteeksi joutuminen tuntunut ainoastaan mukavalta. Oppilaidenkin on helpompi kannustaa kaveria, jos eivät koe jäävänsä jostain paitsi hänen menestyessään.
"Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä."
Eli myönnät, että stipendit menevät niille, jotka on open mielestä kivoja ja sosiaalisia?
Tuon taisit keksiä omasta päästäsi. Yhteisöllisyydellä tarkoitan esim. sitä, että oppilas on vuoden mittaan tehnyt vastikkeetonta työtä kouluyhteisön hyväksi esim. oppilaskunnassa tai jossakin harrasteryhmässä. Meidän koulussa näihin kuuluu ihan kaikenlaisia oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana yläkoulussa, joten pääsen jonkin verran vaikuttamaan siihen, kuka stipendejä saa. Itselleni on tärkeää, että tunnustuksia saisi mahdollisimman moni oppilas. Siksi puollan tietylle oppilaalle stipendiä ainoastaan kerran yläkoulun aikana, vaikka hänellä olisi heittämällä parhaat arvosanat. Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä. Olin itse koulussa se, joka sai eniten stipendejä ja muistan, ettei sellaisen huomion kohteeksi joutuminen tuntunut ainoastaan mukavalta. Oppilaidenkin on helpompi kannustaa kaveria, jos eivät koe jäävänsä jostain paitsi hänen menestyessään.
Mikä ihme tämä uusi yhteisöllisyysjuttu on? Miksi nykyään kiitettävän oppilaan pitää olla kiinnostunut muidenkin opintomenestyksestä?
En sanonut, että pitäisi olla kiinnostunut muiden opintomenestyksestä. Mutta moni kiitettävästikin menestyvä oppilas voi jäädä vaille stipendiä, koska heitäkin on joka koulussa monta. Silloin on mielestäni ihan hyvä ottaa muitakin kriteereitä tunnustuksille kuin pelkkä keskiarvo. T. Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana yläkoulussa, joten pääsen jonkin verran vaikuttamaan siihen, kuka stipendejä saa. Itselleni on tärkeää, että tunnustuksia saisi mahdollisimman moni oppilas. Siksi puollan tietylle oppilaalle stipendiä ainoastaan kerran yläkoulun aikana, vaikka hänellä olisi heittämällä parhaat arvosanat. Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä. Olin itse koulussa se, joka sai eniten stipendejä ja muistan, ettei sellaisen huomion kohteeksi joutuminen tuntunut ainoastaan mukavalta. Oppilaidenkin on helpompi kannustaa kaveria, jos eivät koe jäävänsä jostain paitsi hänen menestyessään.
"Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä."
Eli myönnät, että stipendit menevät niille, jotka on open mielestä kivoja ja sosiaalisia?
Tuon taisit keksiä omasta päästäsi. Yhteisöllisyydellä tarkoitan esim. sitä, että oppilas on vuoden mittaan tehnyt vastikkeetonta työtä kouluyhteisön hyväksi esim. oppilaskunnassa tai jossakin harrasteryhmässä. Meidän koulussa näihin kuuluu ihan kaikenlaisia oppilaita.
Taitaa olla se äiti, jonka lapsi on keskinkertainen ja ei saa stipendejä. Onneksi kuitenkin suurimmassa osassa kouluista ainestipendit jaetaan aineessa parhaiten menestyneelle oppilaalle. Ei mitenkään kommunistisella tavalla. Ei yhteiskunnan arvoja pidä romuttaa vaan siksi, ettei oma lapsi saa stipendejä.
Kannattaa sit kasvattaa ja opettaa muksulle vähän paremmin mitä elämässä pitää tehdä, jotta katkera äiti saa palkinnon lapsensa kautta.
Aikanaan kun olin kauppiksessa opiskelemassa ja olin luokan parhaiten menestynyt niin en saanut stipendiä vaan se meni tytölle jonka isä oli joku puheenjohtaja ja merkkihenkilö stipendiä jakavan yhdistyksen hallituksessa. Isä olis voinut kotona antaa sen rahan tyttärelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana yläkoulussa, joten pääsen jonkin verran vaikuttamaan siihen, kuka stipendejä saa. Itselleni on tärkeää, että tunnustuksia saisi mahdollisimman moni oppilas. Siksi puollan tietylle oppilaalle stipendiä ainoastaan kerran yläkoulun aikana, vaikka hänellä olisi heittämällä parhaat arvosanat. Opintomenestyksen lisäksi haluan huomioida oppilaita, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta, oppimishalua ja yhteisöllisyyttä. Olin itse koulussa se, joka sai eniten stipendejä ja muistan, ettei sellaisen huomion kohteeksi joutuminen tuntunut ainoastaan mukavalta. Oppilaidenkin on helpompi kannustaa kaveria, jos eivät koe jäävänsä jostain paitsi hänen menestyessään.
Mikä ihme tämä uusi yhteisöllisyysjuttu on? Miksi nykyään kiitettävän oppilaan pitää olla kiinnostunut muidenkin opintomenestyksestä?
En sanonut, että pitäisi olla kiinnostunut muiden opintomenestyksestä. Mutta moni kiitettävästikin menestyvä oppilas voi jäädä vaille stipendiä, koska heitäkin on joka koulussa monta. Silloin on mielestäni ihan hyvä ottaa muitakin kriteereitä tunnustuksille kuin pelkkä keskiarvo. T. Se jolle vastasit
Sitten jää. Stipendit kuuluu kyllä sille kaikista parhaalle jakaa. Ei muille kiitettäville. Onko se kiitos ja kunnia vaikeata antaa sun parhaalle?
Ja sitten ällötyskerroin kasvaa kun äiskät leijuu facessa että meidän Irmeli nappasi kaksi stipendiä.
Omassa koulussa pojat saavat helpommin stipendejä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sit kasvattaa ja opettaa muksulle vähän paremmin mitä elämässä pitää tehdä, jotta katkera äiti saa palkinnon lapsensa kautta.
Kaikki eivät voi olla stipendin arvoisia. Se pitää hyväksyä ja oppia elämässä, että joku muu on sua tai lastasi parempi, fiksumpi, älykkäämpi, saa paremman arvosanan, a n s a i t s e e s t i p e n d i n.
Narsisti ei tätä tajua eikä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan kun olin kauppiksessa opiskelemassa ja olin luokan parhaiten menestynyt niin en saanut stipendiä vaan se meni tytölle jonka isä oli joku puheenjohtaja ja merkkihenkilö stipendiä jakavan yhdistyksen hallituksessa. Isä olis voinut kotona antaa sen rahan tyttärelleen.
Tuossakin se stipendi olisi kuulunut sinulle, luokan parhaalle
Juuri nuo yrityspomot yms. Silmäätekevät ovat niitä jotka kaipaavat stipendejä omille lapsilleen. Sääli. Yhteiskunta on silleen mätä.
Minäkin sain kerran 50 euron stipendin kasiluokalla. Syy siihen taisi olla se, että olin silloin sairaana, kun muut saman luokan pojat jäivät kiinni tupakanpoltosta, joten olin ainoa "hyvin käyttäytynyt ja rehellinen" poika meidän luokalla.
Minä olen myös miettinyt tätä stipendiasiaa. Oma nyt neljännen luokan päättävä lapsi on saanut stipendin joka vuosi. Ekalla sai luokkalaisten äänestämän kiva kaveri -palkinnon ja sen jälkeen on tullut koulumenestyksestä.
Suhtaudun tähän vähän ristiriitaisesti. En ole varma, onko kaverisuhteiden takia ollenkaan hyvä, että sama lapsi saa stipendin joka vuosi. Mutta tosiasia on, että lapsi on pienen luokkansa paras lähes kympin keskiarvollaan. Hän on tosi ahkera ja ottaa koulun vakavasti, tekee aina läksyt ja lukee kokeisiin päiväkausia. Lisäksi hänellä on 2 ainetta eriytetty ylöspäin ja tekee niissä myöhempien vuosikurssien oppisisältöjä.
Jos lapsi ei saa tänä vuonna stipendiä, on varmaankin vähän pettynyt, mutta ei se mikään iso juttu ole. Mutta vanhempana tietysti ajattelen, että hän ansaitsisi jonkun tunnustuksen ahkeruudestaan. Ei sen kuitenkaan välttämättä tarvitsisi olla stipendi.
Mun lapsuudessa ne stipendit meni silleen, että Op-ryhmän stipendit meni lapsille, joiden vanhemmat oli töissä op:ssa ja Lionsien stipendit niiden toiminnassa olleiden vanhempien lapsille jne, jne... Omat vanhempani olivat maanviljelijöitä, eivätkä olleet harrastustoiminnassa ja järjestöissä mukana. Kävin peruskoulun läpi 9.0 keskiarvolla saamatta _kertaakaan_ stipendiä. Ja niillä stipendin saaneilla oli usein heikommat arvosanat kuin minulla. Lukiossa sitten eräs paikallislehti jakoi stipendejä, vanhempani tilasi tuota lehteä pitkäaikaisesti, joten oi, sain 3:nnella luokalla päättöjuhlassa ekan stipendini! Valmistuin myöhemmin yliopistosta, mutta en ole koskaan tuntenut suurta sympatiaa kotipaikkakuntaani kohtaan.
Koulussa oli yksi nero, joka laski yliopistomatematiikkaa ja ohjelmoi jo 7 vuotiaana vaikeita koodeja - hän sai matikka stipendin
Koulussa oli yksi kielipää, joka jo 5 vuotiaana puhui sujuvasti englantia. - hän sai kielistipendin
Koulussa oli yksi historia friikki, ylitse muiden , hän eli tarinoissa, sodissa, elävästi sovelsi oppimaansa, janosi Kreikan ja Rooman tarustot jo 10 vuotiaana. - hän sai historia stipendit
Koulussa oli yksi kympin ruotsinosaaja, -yli muiden-lauleskeli kaikki laulut ruotsiksi, runot, kirjat ja sanomalehdet ruotsiksi luki - hän nappasi ruotsin stipendin
Koulussa oli ......+stipendi-
********************
Vaan se oli yksi ja sama nuori.
Älä kadehdi häntä. Hän on stipendinsä ansainnut. Joka aineesta, josta niitä hänelle annetaan.
**************************************
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ne stipendit meni silleen, että Op-ryhmän stipendit meni lapsille, joiden vanhemmat oli töissä op:ssa ja Lionsien stipendit niiden toiminnassa olleiden vanhempien lapsille jne, jne... Omat vanhempani olivat maanviljelijöitä, eivätkä olleet harrastustoiminnassa ja järjestöissä mukana. Kävin peruskoulun läpi 9.0 keskiarvolla saamatta _kertaakaan_ stipendiä. Ja niillä stipendin saaneilla oli usein heikommat arvosanat kuin minulla. Lukiossa sitten eräs paikallislehti jakoi stipendejä, vanhempani tilasi tuota lehteä pitkäaikaisesti, joten oi, sain 3:nnella luokalla päättöjuhlassa ekan stipendini! Valmistuin myöhemmin yliopistosta, mutta en ole koskaan tuntenut suurta sympatiaa kotipaikkakuntaani kohtaan.
Tuohan on ihan törkeätä. Stipendit pitää antaa koulumenestyksen perusteella. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös miettinyt tätä stipendiasiaa. Oma nyt neljännen luokan päättävä lapsi on saanut stipendin joka vuosi. Ekalla sai luokkalaisten äänestämän kiva kaveri -palkinnon ja sen jälkeen on tullut koulumenestyksestä.
Suhtaudun tähän vähän ristiriitaisesti. En ole varma, onko kaverisuhteiden takia ollenkaan hyvä, että sama lapsi saa stipendin joka vuosi. Mutta tosiasia on, että lapsi on pienen luokkansa paras lähes kympin keskiarvollaan. Hän on tosi ahkera ja ottaa koulun vakavasti, tekee aina läksyt ja lukee kokeisiin päiväkausia. Lisäksi hänellä on 2 ainetta eriytetty ylöspäin ja tekee niissä myöhempien vuosikurssien oppisisältöjä.
Jos lapsi ei saa tänä vuonna stipendiä, on varmaankin vähän pettynyt, mutta ei se mikään iso juttu ole. Mutta vanhempana tietysti ajattelen, että hän ansaitsisi jonkun tunnustuksen ahkeruudestaan. Ei sen kuitenkaan välttämättä tarvitsisi olla stipendi.
Ei tarvitse kantaa syyllisyyttä stipendeistä, luokan paras on ne ansainnut. Ja koulutoverit on jo tottuneet tunneilla "älykköön", ja stipendi on tärkeä tunnustus myös sille luokan parhaalle oppilaalle. Palkinto työstä. Hieno lapsi sinulla on.
Minä en koskaan saanut. Siskoni sai monta.
Minun poikani sai yhden stipendin ja hymypatsaan peruskoulussa, ja kyllähän siinä minäkin koin jonkinlaista onnistumisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös miettinyt tätä stipendiasiaa. Oma nyt neljännen luokan päättävä lapsi on saanut stipendin joka vuosi. Ekalla sai luokkalaisten äänestämän kiva kaveri -palkinnon ja sen jälkeen on tullut koulumenestyksestä.
Suhtaudun tähän vähän ristiriitaisesti. En ole varma, onko kaverisuhteiden takia ollenkaan hyvä, että sama lapsi saa stipendin joka vuosi. Mutta tosiasia on, että lapsi on pienen luokkansa paras lähes kympin keskiarvollaan. Hän on tosi ahkera ja ottaa koulun vakavasti, tekee aina läksyt ja lukee kokeisiin päiväkausia. Lisäksi hänellä on 2 ainetta eriytetty ylöspäin ja tekee niissä myöhempien vuosikurssien oppisisältöjä.
Jos lapsi ei saa tänä vuonna stipendiä, on varmaankin vähän pettynyt, mutta ei se mikään iso juttu ole. Mutta vanhempana tietysti ajattelen, että hän ansaitsisi jonkun tunnustuksen ahkeruudestaan. Ei sen kuitenkaan välttämättä tarvitsisi olla stipendi.
Oon miettinyt myös omien muksujen kohdalla tuota kaveriasiaa ja ne on menneet ihan hyvin. Joskus jotkut kaverien vanhemmat voivat sanoa jotain asiatonta. Mutta ne on olleet lyhyitä hetkiä.
- Älä kadehdi sitä naapurin lasta, joka nappaa kaikki stipendit joka aineesta -
Voit iloita hänen menestyksestä ja hämmästellä hänen lahjakkuutta.