Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä on saanut alkunsa tämä lasten opettajien juma**ton lahjonta?!
01.06.2018 |
Aikanaan kun itse olin ala-asteikäinen, lähestulkoon jokainen lapsi vei opelle keväällä yhden ruusun, siinä se. Ja varmaan opellekin mukavampi tapa kuin 24 krääsäpakettia, kiusaannuttavaa.
Kommentit (37)
Minä vein opettajalle uusia perunoita 1960-luvulla. Siksi että rakastin ensimmäistä opettajaani. Minäkin olen saanut paljon rakkauslahjoja omilta oppilailtani. Kortteja, kakkuja, valokuvia, lauluja, runoja, halauksia ja vilkutuksia, joskus kyyneleitäkin kesäeron vuoksi. Lapsi voi antaa mitä vain, vanhempien ei tarvitse antaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset pärjäävät koulussa ilman opettajien lahjomistakin.
Koulukiusaamisesta ja sen hiljaisesta hyväksymisestä en pidä opettajia arvossa. Tuli nähtyä ja koettua se itse ala-asteella, kun minua kiusattiin ja minut siirrettiin toiseen kouluun, ei kiusaajia, päähän taputeltiin vain ja kiusaajien vanhemmat kantoivat joka kevät ja joulu jotain romua opettajalle.
Toisessa koulussa tätä ei ollut ja siellä oli rehtori jolla oli auktoriteettia sen verran, että kiusaajat laittoi vastuuseen tekemisistään ja laittoi vanhemmatkin koville. Yksi kiusaaja joutui sitten vaihtamaan itse koulua.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava käytäntö, varsinkin kun itselläni on useampi lapsi. Keksit hätäpäissään viemiset opettajille, avustajille, päiväkodin hoitajille... Vaikka olisi vain pienet muistamiset, menee niihin yllättävän paljon rahaa.
Opettajien yhteislahjoihin olenkin antanut mielelläni rahaa, on yksi asia vähemmän hankintalistalla. Ja jos arvosanat on jo siinä vaiheessa annettu, niin mitä lahjontaa se silloin on? Meilläkin viime vuosina on järjestään vaihtunut opettaja joka syksyksi.
Kaikilla ei vaihdu.
Meidän lapsella on sen verran hyvä ope, että haluamme antaa pienen lahjan aina syys- ja kevätlukukauden lopuksi. Itsekin olen ope, mutta en ole ikinä saanut mitään lahjoja, koska opetan yhteisiä aineita amiksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisopiskelijoina muistettiin meidän mahtavaa opettajaa lahjakortilla ja kukka-asetelmalla. Hän muisti meitä suklaalla ja kortilla. Meillä oli tosi hyvä porukka. Ja sain paljon hyviä ystäviä.
Ostan opelle ja apuopelle ruusun. Ihana enkunope saa lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin rasittavaa ja roskiin menee samantien kaikki lahjukset.
- ei lahjottavissa oleva ope -
Mitä jos kieltäisit lahjonnan etkä antaisi toisten ahertaa ja maksaa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä vein opettajalle uusia perunoita 1960-luvulla. Siksi että rakastin ensimmäistä opettajaani. Minäkin olen saanut paljon rakkauslahjoja omilta oppilailtani. Kortteja, kakkuja, valokuvia, lauluja, runoja, halauksia ja vilkutuksia, joskus kyyneleitäkin kesäeron vuoksi. Lapsi voi antaa mitä vain, vanhempien ei tarvitse antaa mitään.
Näin juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin rasittavaa ja roskiin menee samantien kaikki lahjukset.
- ei lahjottavissa oleva ope -Mitä jos kieltäisit lahjonnan etkä antaisi toisten ahertaa ja maksaa turhaan.
Se se vasta fiksu veto olisikin!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä saanut alkunsa, mutta ko minun lapsuudessa -80luvulla oli tapana lahjoa esim juuri kukka+ruukku tms.
Itse ostan lapsen opelle tomaatin- ja yrttitaimen. Nämä nättiin lahjakassiin sekä kortti.
Kuvittele ope 30 taimen kanssa kevätjuhlista kotiin.
Seuraavana pvänä ope lähtee matkalle, taimet roskiin!
Ei opettajat mitään lahjoja tartte, ne saa palkan.
Niillä on kymmeniä tarpeettomia tuikkulyhtyjä, maljakoita ja parittomia kahvikuppeja. Kirpparille päätyvät.
Jos jotain, niin oppilaat ostakoot yhteislahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hirveintä on se, jos antaa jonkun lapsen oman askartelun. Korttina se vielä menee, kunhan tiedostaa, että kortti menee hyvin pian roskikseen. Mutta sitten nämä, joiden lapsi väkertää suunnilleen savesta jotain ja antaa sen opettajalle, en ymmärrä, miten he voivat asettaa opettajan sellaiseen tilanteeseen. Sama kuin antaisi roskan. Jotkut ovat vain niin täynnä omaa itseään ja lastaan, että pakottavat opettajille noinkin naurettavia "lahjoja".
Itse olin kasarilla lapsi, enkä opelle lahjoja/kukkia vienyt, koska ei ollut varaa.
Kuudennella joku keksin yhteislahjan (ajoissa), niin tähän pääsin mukaan.
Yläasteella sitten ysillä taas yhteislahja.
Pidin omien lasten kanssa huolen siitä, että sielläkin hankitaan vaan ns. erovuosina yhteislahja. Oli ravintolalahjakorttia, Suomenlinnan risteilyä+ruoka, retkeilyliikkeeseen lahjakortti... yhtenä vuonna oli t-paita, johon muksut jättivät kädenjälkensä..
Osallistuttiin yhdelle tilille kuka miten pysty. Rahaston vartijaksi pyydettiin vanhempi, joka osaa pitää suunsa kiinni.
Aina oli avokätisesti muistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hirveintä on se, jos antaa jonkun lapsen oman askartelun. Korttina se vielä menee, kunhan tiedostaa, että kortti menee hyvin pian roskikseen. Mutta sitten nämä, joiden lapsi väkertää suunnilleen savesta jotain ja antaa sen opettajalle, en ymmärrä, miten he voivat asettaa opettajan sellaiseen tilanteeseen. Sama kuin antaisi roskan. Jotkut ovat vain niin täynnä omaa itseään ja lastaan, että pakottavat opettajille noinkin naurettavia "lahjoja".
Onneksi joku ymmärtää paremmin tuollaisenkin lahjan pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä saanut alkunsa, mutta ko minun lapsuudessa -80luvulla oli tapana lahjoa esim juuri kukka+ruukku tms.
Itse ostan lapsen opelle tomaatin- ja yrttitaimen. Nämä nättiin lahjakassiin sekä kortti.Kuvittele ope 30 taimen kanssa kevätjuhlista kotiin.
Seuraavana pvänä ope lähtee matkalle, taimet roskiin!Ei opettajat mitään lahjoja tartte, ne saa palkan.
Niillä on kymmeniä tarpeettomia tuikkulyhtyjä, maljakoita ja parittomia kahvikuppeja. Kirpparille päätyvät.Jos jotain, niin oppilaat ostakoot yhteislahjan.
Mä en usko sekuntiakaan tuohon kuvitelmaan, että ope saisi kaikilta oppilailtaan kasvintaimen. Sellaista ei vaan tapahdu.
Sen sijaan joku järkevä aikuinen voisi kysästä, että tarvisko opettaja vaikka isompaa taimea pihalle: omena, luumu, kirsikka... Yksi yhteinen juttu, josta on hyötyä.
Pihattomalle opelle parvekekukkia, kalusteet, maalaus.. lahjakorttina tietty, ettei oppilaita vanhempineen tarvii päästää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hirveintä on se, jos antaa jonkun lapsen oman askartelun. Korttina se vielä menee, kunhan tiedostaa, että kortti menee hyvin pian roskikseen. Mutta sitten nämä, joiden lapsi väkertää suunnilleen savesta jotain ja antaa sen opettajalle, en ymmärrä, miten he voivat asettaa opettajan sellaiseen tilanteeseen. Sama kuin antaisi roskan. Jotkut ovat vain niin täynnä omaa itseään ja lastaan, että pakottavat opettajille noinkin naurettavia "lahjoja".
Lapsi on tehnyt niin hienon kuin on osannut. Lapsi on laittanut sydämensä lahjaan. Samoin kuin vauva "lahjoo" vanhempiaan hymyillä ja taapero voikukilla tienpenkasta, samoin koululainen antaa opelle lahjan. Osaatko ottaa sen vastaan, se vaatii sydämen sivistystä.
Tv Itsekin opettaja, saanut juuri noita itse tehtyjä ihanuuksia.
Ahdistava käytäntö, varsinkin kun itselläni on useampi lapsi. Keksit hätäpäissään viemiset opettajille, avustajille, päiväkodin hoitajille... Vaikka olisi vain pienet muistamiset, menee niihin yllättävän paljon rahaa.
Opettajien yhteislahjoihin olenkin antanut mielelläni rahaa, on yksi asia vähemmän hankintalistalla. Ja jos arvosanat on jo siinä vaiheessa annettu, niin mitä lahjontaa se silloin on? Meilläkin viime vuosina on järjestään vaihtunut opettaja joka syksyksi.