Pariskunnan koti palanut ja kerjäävät nyt kohtuuttomia asioita! (LISTA)

https://www.facebook.com/anni.laurinmaki

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen koti paloi n. 2 vuotta sitten. Eilen huomasin että valkosipulinpuristinta ei ole, ja ostin sellaisen.

Mitä vakuutuksiin tulee, niin nehän kyllä korvaa - jos vain on vakuutukset. Ja korvausten saaminen kestää kuukausikaupalla. Kyllä olen tosi kiitollinen niille ihmisille, jotka lahjoittivat meidän lapsille vaatetta kun yhtäkkiä meillä ei ollut mitään. Olen pienituloinen, enkä todellakaan olisi pystynyt hankkimaan kaikkia perustarvikkeita itse. Mutta en kyllä laske meikkejä yms perustarvikkeisiin.

Jos korvausten saaminen kestää kuukausikaupalla, niin kai te vaihdoitte firmaa. Kerro nyt heti mikä firma vitkuttelee korvausten maksamisessa noin kauan. Minulla on Pohjola ja kaikki korvaukset mitä itse olen saanut ja tuttavat saaneet sieltä (myös palovahingoista), ovat tulleet parissa viikossa.

Vakuutus ei koskaan korvaa tavaroiden arvoa uutena, vaan maksavat niiden käytetyn arvon. Kun sitten lähdet kaikkea ostamaan kaupasta uutena, niiden arvo onkin nelinkertainen verrattuna korvauksiin. Sen takia on erittäin hienoa että voi saada ilmaiseksi käytettynä sellaista mikä on järkevää. Sängyt varsinkin  ja mieluiten sohvakalustot täytyy ostaa uutena.

En pidä pahana jos joku haluaa eritellä tarkasti mitä toivoo, minä voin lahjoittaa ilmaiseksi kaikkea tarpeetonta jos joku palon uhri sellaista tarvitsee, myös meikkejä ja hajuvesiä. Kaikki maksaa uutena eikä monella ole tilillä rahaa ostaa kerralla kaikkea, raha menee pakolliseen eikä riitä siihenkään.

Vaikka kuinka olen varautunut aina kotivakuutuksella ja sammutuspeitteellä ja vaahtosammuttimella, niin silti voi joutua kokemaan tulipalon. Se tuntuu niin raskaalta pelkkänä ajatuksena etten haluaisi sellaista koskaan kokea, ja tunnen empatiaa kaikkia sellaisen kokeneita kohtaan tuomitsematta mitä haluavat lahjoituksena. En rakenna pyhimyksen kehää itselleni, mutta 50 v. elämänkokemus tuo ymmärrystä asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä meni tulipalossa kaikki, ihan kaikki. Myös kaksi kissaa.

Hänellä oli siis ulkoiluvaattet päällä ja oli fillarilla liikenteessä, töissä iltavuorossa.

Olemme monesti jutelleet tuosta asiasta ja hän sanoi, että paras apu oli ihmisten empatia. Eli me ystävät otimme hänet kotiimme nukkumaan ja asumaankin.

SPR lahjoitti liinavaatteita, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt ym tarpeellista.

Kertaakaan ystäväni ei kiukutellut meikin tai munaleikkurin puutetta.

Tuosta somessa kerjäämisestä on tullut jo ilmiö.

Ja kuten näkyy, se kääntyy jo itseään vastaan.

Kohta jää apua vaille he, jotka oikeasti tarvitsevat ne peitot ja tyynyt.

Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!

Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.

Oletko pikkuisen pöhkö? Jokainen eläköön just niin ylellistä elämää kun mihin omat rahat riittää, ei kenelläkään ole mitään ylhäältä suotua perusoikeutta kaikkeen mukavuuteen. Jos itse on ollut niin pälli ettei ole vakuutusta hoitanut kuntoon on turha itkeä ylellisyyksien perään. Itse maksan laajaa kotivakuutusta sekä kalleinta kaskoa autolle, ne rahat on pois jostain muusta mutta tämä on sitä priorisointia. Mutta vaikea se on selittää tätä ihmiselle, jonka mielestä on tosissaan oikein ettö tulipalon jälkeen kerjätään ulkopuolisilta hajuvesiä, sisustustyynyjä ja kynsilakkoja.

Osaisitko sinä, oi viisas, kertoa/vastata tämän kirjoittajan kysymykseen siitä kauanko kotinsa menettäneen tulee olla alemmassa kastissa? Kauanko siis tulee käyttäytyä nöyränä ja hiljaisesti?

Mikä on sellainen tilanne (tai kuvailisitko missä ja minkälaisessa tilanteessa ihminen on jälleen oikeutettu ylellisyyksiin? Kun kovin aina arvostellaan köyhempienkin hankintoja, vaikka omiaan olisi) kun jälleen saa olla ja ehkä kuluttaa varoistaan osan koristetyynyyn?

Heti kun vaan ne omat rahat riittää siihen luksukseen ja sisustustyynyihin niin niitä saa ostella vaikka koko asunnon täyteen. Kriisissä taas prioriteetit voisi olla sen verran kohdallaan että keskittyy niihiin välttämättömyyksiin ja siitä hiljalleen sitten haalii sitä luksusta. Omilla rahoilla.