Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan koti palanut ja kerjäävät nyt kohtuuttomia asioita! (LISTA)
wtf
31.05.2018 |
mm. Michael Korssin hajuvesi, lumenen meikkejä, sisustustyynyjä, kynsilakkoja, nikkelittömiä koruja yms...
Naistenhuoneelta bongattu siis tämä juttu :D
Kommentit (324)
Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!
Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.[/quote]
Vain wt ajattelee että sisustustyynyjen, ison telkkarin ja MK:n hajuveden puuttuminen tekee ihmisestä ala-arvoisen, voi elämän kevät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain hyvän opetuksen heti ensimmäisessä kesätyöpaikassani. Työkaveri menetti rivitalokotinsa naapurista alkaneen palon seurauksena. Koko talo paloi lähes maantasalle. Heillä ei ollut kotivakuutusta. Olen kyllä muistanut ottaa aina kotivakuutuksen, kun aina tulee mieleen kuinka minäkin pienestä kesätyöpalkastani annoin keräykseen rahaa, että saisivat jotain. Siihen aikaan ei ollut nettiä ja keräykset olivat lähipiirien ja järjestöjen varassa.
JÄRKYTTÄVÄÄ luettavaa. Mietin tässä kuuden vuoden takaista tulipaloa jossa menetin kaiken. Ulos asunnosta päästessä oli yllä vain alushousut ja jostain syystä paniikissa olin sentään kengät ottanut keskellä talvea... Rintaliivejäkään ei ollut kun en nuku niiden kanssa. Sairaalasta kun pääsi tarkastuksen jälkeen niin isosisko majoitti vähän aikaa. Häneltä sain yhdet talvihousut, ulkohousut siis, yhden paidan ja ulkoilutakin. Liian isoja minulle, kun meillä on paljon kokoeroa, mutta en valittanut kun sain edes vaatteet joiden turvin pystyin lähteä hoitamaan asioita eli hankkimaan henkkareita yms. Lopulta kun sain asunnon niin ostin patjan, tyynyn, peiton ja vuodevaatteet niihin. Sitä ennen olin ostanut vähän alusvaatteita ja parit vaihtovaatteet, käsineet, pipon... Seuraavaksi ostin kirppikseltä kahvimukin ja vähän muuta astiaa. Siitä sitten kuukausien kuluessa vähän lisää TÄRKEITÄ juttuja. Toki hammastahnan ja pesuaineet ostin jo siskon luona majaillessa... Niin ja hammasharjan.
Jos olisinkin tajunnut alkaa kerjäämään. Olisi ollut piristävää pukea päälle silkkiset alusvaatteet ja saada kietoutua satiinilakanoihin. Voi jos olisi saanut ihmisiltä vaikka kaviaaria niin olisi voinut vähän lohtusyödä.
Ihan oikeasti. Viddu.
Ai näillä on useampiakin keräyksiä menossa.
Ei näytä siltä että aiemmin on kerätty "pelkkää p*skaa" kuten siinä Naistenhuoneen aloitusviestissä väitettiin, kun on tarjottu televisiot, sohvat, lapselle sänkyä, tv-tasoa, jääkaappia, vaatetta jne. ja hyvin ainakin miehelle näyttävät kelvanneen. Kirpputorille mennyt nämä heille tarpeettomat.
Eli ilmeisesti tässä vaan toinen on... mielenkiintoinen listoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä meni tulipalossa kaikki, ihan kaikki. Myös kaksi kissaa.
Hänellä oli siis ulkoiluvaattet päällä ja oli fillarilla liikenteessä, töissä iltavuorossa.
Olemme monesti jutelleet tuosta asiasta ja hän sanoi, että paras apu oli ihmisten empatia. Eli me ystävät otimme hänet kotiimme nukkumaan ja asumaankin.
SPR lahjoitti liinavaatteita, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt ym tarpeellista.
Kertaakaan ystäväni ei kiukutellut meikin tai munaleikkurin puutetta.
Tuosta somessa kerjäämisestä on tullut jo ilmiö.
Ja kuten näkyy, se kääntyy jo itseään vastaan.
Kohta jää apua vaille he, jotka oikeasti tarvitsevat ne peitot ja tyynyt.Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!
Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.
Oletko pikkuisen pöhkö? Jokainen eläköön just niin ylellistä elämää kun mihin omat rahat riittää, ei kenelläkään ole mitään ylhäältä suotua perusoikeutta kaikkeen mukavuuteen. Jos itse on ollut niin pälli ettei ole vakuutusta hoitanut kuntoon on turha itkeä ylellisyyksien perään. Itse maksan laajaa kotivakuutusta sekä kalleinta kaskoa autolle, ne rahat on pois jostain muusta mutta tämä on sitä priorisointia. Mutta vaikea se on selittää tätä ihmiselle, jonka mielestä on tosissaan oikein ettö tulipalon jälkeen kerjätään ulkopuolisilta hajuvesiä, sisustustyynyjä ja kynsilakkoja.
Tuntuu kyllä välillä että nykyään empatiaa ja erilaisten ihmisten ymmärtämistä sekä lämmintä suhtautumista pidetään pöhkönä. Mustatut lauseesi ei kerro mistään muusta kuin itsekkyydestä ja kylmyydestä niitä kohtaan, jotka ovat kohdanneet tämänkaltaisen onnettomuuden kuin kodin palamisen ja kaiken menettämisen. Vaikka tuntuisi kummalliselta, että on listattu kaikki hajuvesistä lähtien, niin on silti rumaa oikein haukkumalla haukkua tuollaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Jos joku haluaa sen kaapissa lojuvan ylimääräisen hajuvedenkin lahjoittaa, niin se varmasti haittaa sua jostakin syystä ihan kauheasti?
Täytyy sanoa että toivon että itse joskus ymmärrät ja opit elämästä vähän syvemmin. Ehkä itse jokin päivä oletkin jonkin katastrofin silmässä, eikä kaikki menekään ihan niin kuin olit ajatellut... miltä silloin tuntuisi ihmisten haukut, heikoilla ollessasi, jos jossain pikkuasiassa teet jotakin, josta ihmiset innostuu sua riepottelemaan? Hävettäisi ajatella kuten sinä.
Olen eri vastaaja. Annan säännöllisesti hyväntekeväisyyteen ja mielelläni antaisin suoraan tuolle perheellekin, jos esimerkiksi tietäisin missä he asuvat.
KUITENKIN vakuutukset on asia joka kannattaa pitää aina kunnossa. Samoin säästöt. Olen esimerkiksi ollut työtön, mutta säästöjen avulla selvisin tauon ajan. Tuilla en olisi maksanut edes asuntolainan lyhennyksiä.
Terveyden menetystä lukuunottamatta, katastrofeista selviää rahalla ja vakuutuksilla. Sairastuessakin ne tuovat vähintään apua.
Ps. kotivakuutuksen saa paremman hajuveden hinnalla.
Ja mikään ei ole niin kivaa kuin lyödä lyötyä ja kirkastaa omaa kruunua ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua mitä ton muijan päässä liikkuu... Äly hoi älä jätä!
He eivät varmaan kotivakuutuksesta olleet koskaan kuulleet? Tai kuuluvat siihen kansanosaan, joka kuvittelee sen mystisen "jonkun toisen" vakuutuksen korvaavaan heidänkin omaisuutensa.... Ja suppeinkin kotivakuutus kattaa palovahingot, ja hinnassa puhutaan parista kympistä/vuosi. Lahjoitan paljon hyväntekeväisyyteen, mutta vain niille jotka ovat pulassa ilman omaa syytään. Ja vakuutuksettomuuden katson omaksi syyksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!
Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.
Vain wt ajattelee että sisustustyynyjen, ison telkkarin ja MK:n hajuveden puuttuminen tekee ihmisestä ala-arvoisen, voi elämän kevät!
Tietysti luksusta saa haluta elämäänsä. Se ylimääräinen luksus tehdään kuitenkin omalla rahalla ja työllä, ei kerjäämällä. Niin sen tekee kaikki muutkin. Jos omaisuudesta ei huolehdita, ja kotivakuutuksen laiminlyönti kuuluu tähän kategoriaan, niin siitä otetaan opiksi ja pidetään niistä jatkossa hankituista tavaroista paremmin huolta. Lahjoituksena ei ole kuitenkaan kohtuullista vaatia kuin välttämättömiä tarvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä meni tulipalossa kaikki, ihan kaikki. Myös kaksi kissaa.
Hänellä oli siis ulkoiluvaattet päällä ja oli fillarilla liikenteessä, töissä iltavuorossa.
Olemme monesti jutelleet tuosta asiasta ja hän sanoi, että paras apu oli ihmisten empatia. Eli me ystävät otimme hänet kotiimme nukkumaan ja asumaankin.
SPR lahjoitti liinavaatteita, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt ym tarpeellista.
Kertaakaan ystäväni ei kiukutellut meikin tai munaleikkurin puutetta.
Tuosta somessa kerjäämisestä on tullut jo ilmiö.
Ja kuten näkyy, se kääntyy jo itseään vastaan.
Kohta jää apua vaille he, jotka oikeasti tarvitsevat ne peitot ja tyynyt.Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!
Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.
Oletko pikkuisen pöhkö? Jokainen eläköön just niin ylellistä elämää kun mihin omat rahat riittää, ei kenelläkään ole mitään ylhäältä suotua perusoikeutta kaikkeen mukavuuteen. Jos itse on ollut niin pälli ettei ole vakuutusta hoitanut kuntoon on turha itkeä ylellisyyksien perään. Itse maksan laajaa kotivakuutusta sekä kalleinta kaskoa autolle, ne rahat on pois jostain muusta mutta tämä on sitä priorisointia. Mutta vaikea se on selittää tätä ihmiselle, jonka mielestä on tosissaan oikein ettö tulipalon jälkeen kerjätään ulkopuolisilta hajuvesiä, sisustustyynyjä ja kynsilakkoja.
Tuntuu kyllä välillä että nykyään empatiaa ja erilaisten ihmisten ymmärtämistä sekä lämmintä suhtautumista pidetään pöhkönä. Mustatut lauseesi ei kerro mistään muusta kuin itsekkyydestä ja kylmyydestä niitä kohtaan, jotka ovat kohdanneet tämänkaltaisen onnettomuuden kuin kodin palamisen ja kaiken menettämisen. Vaikka tuntuisi kummalliselta, että on listattu kaikki hajuvesistä lähtien, niin on silti rumaa oikein haukkumalla haukkua tuollaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Jos joku haluaa sen kaapissa lojuvan ylimääräisen hajuvedenkin lahjoittaa, niin se varmasti haittaa sua jostakin syystä ihan kauheasti?
Täytyy sanoa että toivon että itse joskus ymmärrät ja opit elämästä vähän syvemmin. Ehkä itse jokin päivä oletkin jonkin katastrofin silmässä, eikä kaikki menekään ihan niin kuin olit ajatellut... miltä silloin tuntuisi ihmisten haukut, heikoilla ollessasi, jos jossain pikkuasiassa teet jotakin, josta ihmiset innostuu sua riepottelemaan? Hävettäisi ajatella kuten sinä.
Olen eri vastaaja. Annan säännöllisesti hyväntekeväisyyteen ja mielelläni antaisin suoraan tuolle perheellekin, jos esimerkiksi tietäisin missä he asuvat.
KUITENKIN vakuutukset on asia joka kannattaa pitää aina kunnossa. Samoin säästöt. Olen esimerkiksi ollut työtön, mutta säästöjen avulla selvisin tauon ajan. Tuilla en olisi maksanut edes asuntolainan lyhennyksiä.
Terveyden menetystä lukuunottamatta, katastrofeista selviää rahalla ja vakuutuksilla. Sairastuessakin ne tuovat vähintään apua.
Ps. kotivakuutuksen saa paremman hajuveden hinnalla.
Ja mikään ei ole niin kivaa kuin lyödä lyötyä ja kirkastaa omaa kruunua ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.
Kuule lyödyksi tulemisen sijaan tässä on pikemminkin ihan itse hypätty kaivoon, ja nyt valitetaan kun tarjotut tikkaat eivät ole tarjonnut kullatut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräältä ystäväni sukulaiselta paloi koti. En vähättele tapahtunutta, ihan kamalaa ja samalla paloivat kaikki rakkaat muistot. Kyseessä oli rouvashenkilö jonka kaikki valokuvat olivat albumeissa, ei missään tiedostoissa tallessa.
Kuitenkin kun sai vakuutusyhtiön kautta tilapäisen hotellimajoituksen niin rouvalle ei kelvannut tavallinen huone vaan olisi pitänyt olla sviitti. Maksatti sitten jollain tapailemallaan miehellä itselleen sviitin...
Siis mikä tää juttu on että katastrofin jälkeen pitäisi tyytyä siihen vähimmästäkin vähäisimpään? ...vaikka toisilla olisi mahdollista auttaa pienellä vaivalla jotakin vähän parempaa, niin sitä ei suotaisi? häh? että silloin on ahne ja vaikka mitä ikävää? On täysin normaalia haluata nopeasti kiivetä kuopasta ylös jos sinne pohjalle on pudonnut. Ei se sitä tarkoita, etteikö voisi silti olla kaikesta pienestäkin avusta todella kiitollinen. Muttei sinne kuopan pohjalle tarvitse silti jäädä pidemmäksi aikaa kuin mitä on ihan pakollista...
Samassa yhteydessä "akuuteimmat tarpeet" ja satojen eurojen edestä kosmetiikkaa kuulostaa vaan oudolta.
Kuulostakoon vaan oudolta. Eipä se mielestäni ole kuitenkaan aihe monta sivua rääpiä ja haukkua katastrofin kohdannutta. Ihmiset on inhottavia. (Ja itse en tosiaan käytä meikkejä enkä hajuvesiä tai merkkituotteita ollenkaan ja itse asiassa elän aika vähällä, jopa askeettisesti muutenkin. Ettei siitä siis ole mielipiteeni kiinni, että tuon naisen elämäntapaan samaistuisin.)
Kaikki on mennyt. Kaikkea mitä oli ja menetettiin, otetaan ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Voi kauheeta.
Miksi katastrofin kohdannutta, mutta ylimielisesti käyttäytyvää ihmistä pitäisi kohdella silkkihansikkain? Ei se katastrofin kokeminen tee ihmisestä mitenkään parempaa tai arvokkaampaa. Katastrofin kokenut itsekäs ja ahne ihminen on edelleen itsekäs ja ahne, ja sillä tavalla häntä kohdellaan. Ei pitäisi tulla yllätyksenä.
OT: luin vahingossa että "paliskunnan kota palanut" ja olin että jaa, melkoinen uutinen Lapista sitten.
Taitaa olla nukkumaanmenoaika kohta... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista puolet on varmaan aika turhia, ymmärrän välttämättömät huonekalut ja keittiötarvikkeet mutta niissäkin nirsoilu kannattaisi jättää ja ottaa ihan mitä saa. Ton täytyy olla jotain pilaa. Tai sitten toi muija on nuori, tyhmä ja ulkonäkökeskeinen.
Itse tympäännyin fb:n "auttamisryhmiin" kun siellä avunpyytäjät luettelivat, minkä värisiä ja minkä merkkisiä lastenvaatteita pitäisi saada uudenveroisina, ja eräänkin mamman luettelossa oli kuviolliset harsot. Itsellä ei ole rahaa ostaa, mutta lahjoituksena saadut yksiväriset harsot tai haalareiden muut kuin muotimerkit oikeassa sävyssä ei käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä ihan kiinnostava tietää, että millä sanoin tuo keskustelu on käyty. Onko toinen kysynyt, että mitä kaikkea sinun nyt sitten pitää hankkia vai mitä sinä tarvitset, että voin pyytää Facebookissa? Jos ensimmäinen tilanne, niin symppaan tätä kotinsa menettänyttä, minulle voisi käydä ihan samoin. Alkaisin miettimään, että mitä kaikkea lähden ostamaan ja miten saan kodista viihtyisän, ehkä olisin ehtinyt jo hankkimaan jotain. Sitten vaan kertoilisin toiselle, että mitä on ostoslistalla. Jos taas toinen vaihtoehto on oikea, niin kannattaisi ehkä arvioida hieman omia arvojaan.
Oman tavarasuhteen pohtimiseen tuo on kyllä ajatusleikkinä todella toimiva. Mitä oikeasti tarvitsen ja mikä on se, mitä ilman en voi elää. Olen kyllä pohtinut sitä, että mitä vakuutan ja minkä haluan pitää varmasti tulelta turvassa. Onneksi digitaaliset palvelut on apuna niissä korvaamattomissa jutuissa ja vakuutus esineissä. Aika paljon on kyllä sellaista tavaraa, jota en hankkisi enää jos menettäisin. Voisin selvitä jopa tuhansissa olevalla rahasummalla kaiken irtaimiston kanssa.
Äkkiseltään ensimmäiset olisi siistit vaatteet, joiden turvin sitten hoitamaan kaikkea muuta. Seuraavana ehkä jopa kosmetiikka, jos samalla kävisi töissä. Kuitenkin aikalailla kaikki muu on poikkeusjärjestelyillä korvattavissa, eli ulkona syömisellä ja pesulapalveluilla.
Tänne vastanneista tuskin monikaan on menettänyt kotiaan. Itse olen ja aloittanut tyhjästä lasten kanssa.
Ne meikit ym tuntuu oikeasti silloin niin mitättömiltä hankinnoilta ja kalliita kun miettii mitä muuta listasta voi silläkin rahalla saada hankittua niillä kuukausittaisilla varoilla.
JUURI SIKSI laittaisin ne käyttämättöminä itsekin tuollaiseen listaan jos olisin edes älynnyt tai kukaan toinen puolestani silloin sellaisen tehdä.Silloin ei menisi niistä omista varoista joilla voi hankkia tärkeämpääkin.
Täällä on taivasteltu myös television tarvetta. On se aika ihana ja lohtu jos edes jotakin ohjelmaa voi katsella ja hetkeksi paeta todellisuutta. Koko muu aika menee selviytymiseen. Ei uskalla eikä voi laittaa rahojaan leffateatteriin, ei mennä näkemään ystävää kahvilaan tms. Tv:n katselusta et joudu erikseen juuri maksamaan (verot menee ja sähkö on onneksi melko pieni kulu).Tottakai voi ja saa laittaa listaan isomman tv:n jos jollakin on antaa! Miksi ei voisi? Voihan olla niinkin, että jonkun taittovian tmv vuoksi pientä telkkua on hankalampi katsoa tai ei edes kunnolla näe.
Ei ne perustelut kaikille kuulu eikä niitä tarvitse aina ollakaan.
Tottakai ihminen saa kertoa sen mitä kokee tarvitsevansa, vaikka se olisi toisen mielestä turhaa! Ainahan on vaan pelkästään hieno asia jos jollakin löytyy listasta jotakin annettavaksi heille eikä tarvitse ostaa!
Ei se ole antajalta silloin tavallaan edes pois jos ylimääräisestään antaa. Eikö se ole ihanne-tilanne? Tarvitseva saa ja kykenevä antaa!Ei elämää tarvitse mitata niin, että millä SELVIÄÄ kun teistä jokainen selviäisi varmana ilman jotakin omistamaanne asiaa on se saatu tai itse hankittu. Minne vetää auttamisen raja? Siihen kun ihminen kokee pärjäävänsä vai siihen mitä muut näkee pakollisena?Ei sossut kuule tuollaisessa auta, ei saatu itsekään MITÄÄN. Ei edes patjaa lattialle. Olin viimeisilläni raskaana ja pinnasänkykin oli sossendaalille liikaa.Kotivakuutusta meillä ei juuri sillä hetkellä ollut eikä vakuutus olisi edes korvannut, kaikki ei ole aina mustavalkoista!
Toisekseen tuollainen lista olisi ollut ihan superkätevä ja olisi ollut yksi stressi joskus vähemmän, koska viimeisillään noiden asioiden etsiminen halvimmalla oli kova työ. Torissa asioitsin paljon ja tuttavilta saatiin juurikin se pieni tv ensin ja myöhemmin isompi kuvaputki, mikä kelpasi todella mielellään.Tosin tv-tasoja kertyi useita ja mm.saksia oli kymmenet eli tiettyjä asioita olisin voinut itsekin silloin antaa eteenpäin, osalle keksin muuta käyttötarkoitusta. Jonkinlainen lista olisi voinut ehkäistä sen ettei yhtä asiaa toisi kaikki ja siten menisi hukkaan. Kaikesta olin valtavan kiitollinen!Pienempi tv meni lapsille myöhemmin ja vanhin hankki omilla varoillaan pelikonsolin, jotta sitten kaveritkin viihtyivät meillä ja sai tuntea itsensä tavalliseksi eikä erityisessä tilanteessa olijaksi. Lapsille laitoin siksi ensin huoneet niin hyvin kun kykenin.Olimme kyllä todella rankassa tilanteessa, ottaen huomioon, että nuorimman elämä alkoi teholla ja itsekin meinasin sitten kuolla ja sairastuin useisiin sairauksiin sen jälkeen. Se oli stressi mikä oli laittanut elimistön niin koville, että puski sairauksina ulos. Olisinpa älynnyt pyytää apua ja olisinpa saanut jotakin ylimääräistä kivaa, vaikka ihanan laukun niin niinkin pieni asia olisi voinut tuoda mielihyvää ja tasapainottaa elimistöä stressissä. JATKUU...
JATKUU.....
Älkää ihmiset olko niiin ankaria apua tarvitsevaa kohtaan. Koskaan, ikinä ei voi tietää jos joskus itse tarvitsee apua, vaikka luulet olevasi varautunut kaikkeen. Ja, vaikka et tarvitsisi koskaan apua niin kysyhän itseltäsi miksi et voisi itse sitä antaa jos voit? Vaikka se asia olisikin sinun mielestä tarpeeton ja sinulle tarpeeton, eikö sen silloin juuri voi antaa toiselle? Moni tuntuu ajattelevan, että kun MINÄ hankin omani ihan itse niin hankkikoon toinenkin kun ei sitä pakosti ihminen tarvitse eli pärjää sinusta ilmankin. Missä vaiheessa elämää sinulle sellainen periaate kasvoi? Oletko joskus kärsinyt itse pulasta ja nyt tulisi toisenkin vai mitä ihmettä!?
Mistä tuon perheen löytää? En ole facessa ja tahtoisin auttaa. Nyt voin vuorostani olla avuksi.
Itse suosisin näissä avustustiliä pankkiin ja sellainen heille kai onkin jo avattu. Jos Kannuksessa jokainen panisi vitosen tilille, tulisi iso summa. Sitten saa ostaa mitä tykkää ja eniten tarvii.
Omalla paikkakunnalla ilmoitetaan katastrofitilistä myös paikallislehdessä.
Tavaralahjoituksia voi ensisijaisesti kysellä pienemmältä, tutulta piiriltä joka tuntee oman maun.
Noin periaatteessa tuollainen ”lahjalistakin” on hyvä idea, kunhan keskitytään olennaiseen.
Mua ihan ammatillisessa mielessä kiinnostaa millaisia nämä, tässä ketjussa usein mainitut tilanteet joissa kotivakuutuksesta ei olisi ollut hyötyä, ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä meni tulipalossa kaikki, ihan kaikki. Myös kaksi kissaa.
Hänellä oli siis ulkoiluvaattet päällä ja oli fillarilla liikenteessä, töissä iltavuorossa.
Olemme monesti jutelleet tuosta asiasta ja hän sanoi, että paras apu oli ihmisten empatia. Eli me ystävät otimme hänet kotiimme nukkumaan ja asumaankin.
SPR lahjoitti liinavaatteita, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt ym tarpeellista.
Kertaakaan ystäväni ei kiukutellut meikin tai munaleikkurin puutetta.
Tuosta somessa kerjäämisestä on tullut jo ilmiö.
Ja kuten näkyy, se kääntyy jo itseään vastaan.
Kohta jää apua vaille he, jotka oikeasti tarvitsevat ne peitot ja tyynyt.Missä vaiheessa kriisiin joutuneesta ihmisestä tulee jotenkin alempiarvoinen, että hänen pitäisi tyytyä vain kattoon pään päällä ja mihin tahansa rumiin vaatteisiin tms. ei saa haluta puristaa valkosipulia leivän päälle, ei säädyllistä kesämekkoa jne. Kuinka kauan tätä vaatimattomuutta on määrä jatkaa? Vai onko niin ettei enää mitään maallista saa koskaan haluta ja kaivata tai arvostaa? Yhtä tekopyhyyttä, katsokaa omaa elämäänne ja sitä kuinka paljon "turhaa" sieltä löytyykään!
Mitäs jos kaikki te jotka haukutte "ylimääräisen hienomman tavaran kaiupuusta" teette ihan itse sen elämänremontin ihan siinä omassa elämässänne ja pistätte oman arvojärjestyksenne ensin kuntoon!! ..kun sellaisita niin ihannoitte. Karsitte pois kaikki turhuudet, lopetatte ihan samointein ainakin meikkaamisen, kuluttamisen, lahjoitatte sisutustyynyt ja taulut punaiselle ristille. Säästätte itsellenne vain ne ihan tarpeellisimmat tavarat elämiseen. Eikä sitten mitään kaunista ja omia lempparijuttuja saa myöskään säästää. Kovimmat voivat myydä talonsa ja kerjäätte yösijaa ystäviltänne ollen jokaisesta yöstä loputtomen kiitollisia. Sylettää noi tekopyhät arvostelijat sieltä tavarameren keskeltä.
Lapsellinen kommentti. Mutta voin kuule luvata, että jos mun koti palaa ja kaikki menee, en kerjää yhtään hajuvettä enkä käsilaukkuja, koska tunnen itseni ja sellaiset asiat eivät tulisi mieleenikään siinä hetkessä.
Höpöhöpö, kyllä saa kotivakuutuksen ilman luottotietoja.