Ystävä loukkaantuu ihan kaikesta

Vanha lapsuudenystävä on kyseessä.
Emme ole tavanneet eikä oltu yhteydessä vuosikymmeniin.
Aluksi tuntui kivalta ja ihanalta jopa jutella taas. Oli tarkoitus, että nähdään tottakai.
Matkaa on pari sataa kilsaa.
Mutta nyt on yhteydenpito jäänyt. Mua rassaa, kun hän loukkaantuu jatkuvasti. Joka viestittelyssä käy niin. Ja suuttuu myös herkästi. Hän keksii viattomastakin kommentista, jopa kehusta jonkun vivahteen mistä suuttua. Ja sit tulee läksytystä huutaen.
Ei auta selitykset. Hän saattaa myös pantata jotain itseensä liittyvää ikävää asiaa. Sitten loukkaantuu siitä etten arvannut sitä rivien välistä, tai heittää sen mun silmille (no mulla on koepalojen odottaminen täällä, epäillään syöpää, mutta mitäpä siitä!)

Tässä tuli nyt ikävät piirteet. Nämä tosiaan pahoittaa mieltä ja suorastaan ahdistaa. Mulla on ollut pitkään rankkaa, olen masentunut ja stressaantunut aika pahasti.
Meillä on kovin erilainen elämänkulku ollut. Olemme tehneet ihan erilaisia asioita. Ei oikeastaan ole mitään yhteistä kuin ne lapsuusmuistot. Sieltäkin on löytynyt asioita, jotka lapsen rajallisella käsityskyvyllä tulkittiin vikaan. Musta tuntuu, että hänellä on vankka käsitys minusta, eikä usko kun yritän oikaista mitä ajattelen tai tarkoitan oikeasti.

Ymmärrän että olen herkillä oman tilanteeni takia. Mutta suuri osa nykytilanteesta johtuu juuri siitä, että olen kuluttanut aikaa ihmisten kanssa, jotka on syöneet voimiani. Joiden kanssa on ollut tämmöstä vänkäystä.

Kiitos kun sain avautua. Harmittaa, että aina kun tulee mieleen lähettää viesti, huomaan etten sittenkään halua. Tylsää tämmönen aikuisten ihmisten välillä.