Eräs tuttuni sanoi, ettei msennus ole tekosyy olla lihava ja mässäillä. Suutuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä ei vaan riitä empatia masennukselle. Itse miellän sen niinkuin kädet olisi poikki. Eise ruuan laittaminen silloinkaan helppoa ole.

Lisäyksenä vielä että veljeni on lapsesta asti ollut kroonisesti masentunut. Nyt oikealla lääkityksellä hän on erittäin tuottelias yhteiskunnan jäsen. Laiskuudella ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa.

no huh huh! en pä yhtään ihmettelel veljesi kroonista lapsuudsta jo alkanutta masennusta! Ympärillä on tuolleen ajatteleviä pellejä! Vai oliko tää trollaus?

Vai että oikein "tuottelias yhteiskunnan jäsen"? Voi sua lapsi polo. 

Mitähän jos hengittäisit syvään, jan näe vähän muutakin kun yhteiskunnalle tuloksen tekeminen. Elämä on pikkusen muutakin. Tarkoitus ei ole tuottaa yhteiskunnalle (naapureille )yhtään mitään, vaan elää itselleen, toteuttaen OMIA unelmiaan, jos jotakin, tai sitten ei, jos ei huvita.

Älä lisäänny, lupaathan! T. yhteiskunta

?.. Perheelleni olisi aivan sama mitä veljeni tekee, peseytyykö hän kerran viikossa, syökö roskaruokaa, kunhan hän on vain onnellinen eikä yritä itsemurhaa. Lääkityksen kautta hän on yhteiskunnan silmissä normaali eli käy töissä, huoltaa hygieniaa, luo perhettä.

Kaikkihan tietävät, että ihminen syö suruunsa. Siksi masentuneella syöminen menee helposti överiksi, sillä ruuasta haetaan lohtua.

Näitä muiden vastauksia, kun lukee, niin ihmettelen, haluavatko ihmiset vain purkaa omaa pahoinvointiaan vai miksi ilkeillään eikä ymmärretä syitä ja seurauksia.

Voli ristus taas mitä vinkumista. Hae tapua tai ota itseäsi niskasta kiinni.

Siksihän se ärsyttää, kun tietää että se on totta. Muutenhan sen voisi vain ohittaa olankohautuksella.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten kukaan voi masentuneena syödä yhtään mitään itkemättä.

Kaikkihan tietävät, ettei ihminen syö suruunsa.

Masentuneet ja lihavat kummatkin suuttuvat siitä ajatuksesta, että tee itsekin jotain itsellesi. Masentuneet haluavat vain maata ja napsia lääkkeitä ja sääliä ja uhriutua. Lihavat haluavat mässätä ja maata ja uhriutua, ettei tälle mitään voi.

Nimim. itsekin masennuksesta kärsinyt ja tällä hetkelläkin ylipainoinen ja joka tiedostaa, että elämä on valintoja siinä suhteessa, haluanko loppuelämäni uhriutua ja olla masentunut ja lihava

Ystäväsi on outo, miksi hän ei tule luoksesi ja auta laittamaan ruokaa? Itse en ole edes masentunut, mutta yksin ollessa syön oikeasti vaan leipää, kun en vaan pidä ruuanlaitosta....

Sairas pölöpää tuo jonka mielestä kenestäkään ei sais tuntua mikään millekään. En ihmettele, että masentaa..

Minäkin masentuisin, jos joutuisin syömään vain pitsaa ja karkkia.

Eli sä ap vedät maton omien jalkojesi alta. Ei sulla ole mitään mahdollisuutta voida paremmin niin kauan kuin ruokavalio on noin masentava.

Ei masentuneena tee mieli purra porkkanaa. Minä elin pahimmassa masennusvaiheessani Fazerin sinisellä , kahvilla ja kaljalla.

Masentunut ei saa itseään edes suihkuun, miten voitte kuvitella että ihminen siinä tilassa alkaa  väsätä kasviswokkia? ! Masentunut tahtoo jotain  mikä lääkitsee surua, on heti valmis syötäväksi ja  on helppo nauttia makuuasennossa. Eikä se ole porkkanaraaste.

Kun minulla oli vaikea masennus, kalapuikkojen paistaminenkin oli ylivoimaista.  En jumalauta jaksanut edes kahvia keittää! Suodatinpussi, purut, vesi.. liian vaivalloista. Siirryinkin energiajuomiin.

Kahville tullut kaveri syötti sitten  puoliväkisin  banaania että söisin edes jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Ei masentuneena tee mieli purra porkkanaa. Minä elin pahimmassa masennusvaiheessani Fazerin sinisellä , kahvilla ja kaljalla.

Ja masennus varmaan paheni vaan.? Itse pakottauduin syömään terveellisesti ja kävin terapiassa. Kahden kuukauden kuluttua jo olo virkistyi huomattavasti. 

Yritä valita kaupasta yhtä helppoa, mutta ei niin rasvaista / sokerista, joka lihottaa.

Kyllä, liikunta tutkitusti auttaa masennukseen. Kerropa se vaikka entiselle minulle, kun oli diagonsoitu, kliininen, vaikea masennusjakso päällä. Itkin aamusta iltaan. En pystynyt edes menemään suihkuun. Masennnus voi olla halvaannuttava, kuin kaiken jäätyminen. Sitten itkin kun häpesin, että olin niin paska, etten pystynyt etten suihkuun menemään tai roskapussia viemään.

Lääkkeet ja hoito nostivat sieltä hitaasti takaisin.

Nyt liikun säännöllisesti, syön terveellisesti, olen laihtunut. Niin joo ja olen "yhteiskunnan tuottava jäsen".

Melkeinpä toivon teille, jotka ette yhtään ymmärrä, millainen sairaus masennus on, että pääsette kerran kokemaan vaikkapa kahdeksan kuukauden vaikean masennusjakson. Jutellaan sitten uudestaan.

Ap, olethan hakenut ja saanut apua??

Vierailija kirjoitti:

Jo itseni saaminen kauppaan on haastavaa ja sitten ahdistaa ne ihmiset ja valot, joten haluan äkkiä ulos.

MInulla ei myöskään ole juurikaan ruokahalua lämpimän ruuan suhteen enkä jaksa pilkkoa, paistaa, hämmennellä, vahtia uunissa olemista...

Joten ostan paketin muroja tai karkkipussin, jos lämmintä ruokaa tekee mieli niin lihapiirakoita tai mikropitsan.

Terveellisintä mitä syön on lienee hapankorput. Moni masentunut elää kahvilla ja tupakalla, mutta minulla on niiden jälkeenkin nälkä.

Samalla vaivalla millä ostaa lihapiirakoita, voi ostaa vaikka niitä Saarioisen mikrokeittoja. Ne on samaa huttua mitä kotonakin tehdään.