Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
A

Mitä teet, kun huomaat, että paniikki on iskemässä päälle tai ajatukset alkavat kiertää kehää? Jaa tähän vinkkisi, ohjeista voi olla hyötyä monelle!

  • ylös 20
  • alas 0

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Minun tekniikkani om hieman outo. Kun minua masentaa ja ahdistaa, muistan, että mikään ei pidättele minua täällä. Elän, koska niin haluan. Jos elämä olisi oikeasti niin kamalaa, voisin vain tppaa itseni. Se jotenkin katkaisee masentavien ja ahdistavien ajatusten kehän ja pääsen irti niistä. Yleensä se antaa minulle vielä voimaa tehdä jotain kivaa.

  • ylös 38
  • alas 1
Vierailija

Yritän keskittyä vain siihen mitä olen tekemässä, eli oleelliseen.

Kyllä se huono olo on aina ohi mennyt vaikkei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaa.

  • ylös 18
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yritän keskittyä vain siihen mitä olen tekemässä, eli oleelliseen.

Kyllä se huono olo on aina ohi mennyt vaikkei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaa.

Kuinka usein se onnistuu? - Ap

kävelijä

Minua ahdistaa lähinnä kotona joten vaikka se ahdistus olisi musertavaa niin puen vaatteet päälle ja lähden ulos kävelemään ja mielellään vähän luonnon ja veden äärelle. Kun tulee kotiin takaisin niin huomaa ettei ulkonaolon aikana ole ahdistanut yhtään. Ahdistus voi kuitenkin palata takaisin mutta onpahan ollut ainakin hetki ettei ahdista. Tietysti jos pystyy harrastamaan kovaa liikuntaa ulkona esim. juokseminen tms. niin silloin luulen että se hyvänolon tunne mikä liikkumisesta tulee vie ahdistuksen tunteet mennessään pidemmäksi aikaa.  Itse kuitenkin vain kävelen.

Mutta tässä tullaan sellaiseen asiaan että minua saattaa kuitenkin ahdistaa väkijoukoissa tai siellä missä on paljon ihmisiä vaikka olisinkin ulkona eli pitää mennä sellaiseen paikkaan jossa olettaisi ettei ole niin paljon ihmisiä. Omaan ahdistukseen näet liittyy myös sosiaalisten tilanteiden pelko jossakin määrin. 

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija

kävelijä kirjoitti:
Minua ahdistaa lähinnä kotona joten vaikka se ahdistus olisi musertavaa niin puen vaatteet päälle ja lähden ulos kävelemään ja mielellään vähän luonnon ja veden äärelle. Kun tulee kotiin takaisin niin huomaa ettei ulkonaolon aikana ole ahdistanut yhtään. Ahdistus voi kuitenkin palata takaisin mutta onpahan ollut ainakin hetki ettei ahdista. Tietysti jos pystyy harrastamaan kovaa liikuntaa ulkona esim. juokseminen tms. niin silloin luulen että se hyvänolon tunne mikä liikkumisesta tulee vie ahdistuksen tunteet mennessään pidemmäksi aikaa.  Itse kuitenkin vain kävelen.

Mutta tässä tullaan sellaiseen asiaan että minua saattaa kuitenkin ahdistaa väkijoukoissa tai siellä missä on paljon ihmisiä vaikka olisinkin ulkona eli pitää mennä sellaiseen paikkaan jossa olettaisi ettei ole niin paljon ihmisiä. Omaan ahdistukseen näet liittyy myös sosiaalisten tilanteiden pelko jossakin määrin. 

Niin minullakin! Se on välillä iso haaste arkeen. - Ap

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Miten te helpotatte oireitanne, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko? Olisi kullanarvoisia vinkkejä mulle tällä hetkellä!

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Hassua kyllä, myös minulla toimii jo ketjussa mainittu itsemurhan mahdollisuus. Jos ei ole enää mitään hävittävää, voi tehdä mitä haluaa.

Liikunta.

Huonoimpana vaihtoehtona joskus viina.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän keskittyä vain siihen mitä olen tekemässä, eli oleelliseen.

Kyllä se huono olo on aina ohi mennyt vaikkei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaa.

Kuinka usein se onnistuu? - Ap

  Lähes aina vaikka tosiaan itsestä välillä tuntuu ettei se auta, silloin pitää ikään kuin "työntää" ahdistunutta oloa pois ja antaa "tilaa" muulle, pakottaa huomio itsestä pois... tätä on jotenkin vaikea selittää. Sanon mielessäni ahdistukselle että VÄISTY.

No, kaikilla keinonsa selvitä.

Vierailija

Beetasalpaaja tarvittaessa (esiintymiset, tietyt sosiaaliset tilanteet). Poistaa osan fyysisistä ahdistusoireista jolloin mielikin ehkä vähän rauhoittuu.

Lisäksi säännölliset ja terveelliset elämäntavat, pyrkimys siihen että lepo, ravinto ja liikunta balanssissa. Kofeiinin välttäminen auttanee myös. Liikuntaa sopivassa määrin ja monipuolisesti eri lajeja jos mahdollista. Ulkona liikkuminen ja yleinen aktiivisuus piristää. Siinä pääsee irti omista ajatuksista kun keskittyy tekemiseen märehtimisen sijaan.

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän keskittyä vain siihen mitä olen tekemässä, eli oleelliseen.

Kyllä se huono olo on aina ohi mennyt vaikkei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaa.

Kuinka usein se onnistuu? - Ap

  Lähes aina vaikka tosiaan itsestä välillä tuntuu ettei se auta, silloin pitää ikään kuin "työntää" ahdistunutta oloa pois ja antaa "tilaa" muulle, pakottaa huomio itsestä pois... tätä on jotenkin vaikea selittää. Sanon mielessäni ahdistukselle että VÄISTY.

No, kaikilla keinonsa selvitä.

Mahtavaa, jos tuo toimii! Minulla hermostuneisuus ylernsä pysyy yllä ja puhkeaa sitten myöhemmin paniikiksi, vaikka sitä yrittäisi juuri sillä hetkellä lykätä ja onnistuikin siinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hassua kyllä, myös minulla toimii jo ketjussa mainittu itsemurhan mahdollisuus. Jos ei ole enää mitään hävittävää, voi tehdä mitä haluaa.

Liikunta.

Huonoimpana vaihtoehtona joskus viina.

Minulla alkoholi ei toimi, jos olen ahdistunut. Alkaa tulla itsetuhoisia ajatuksia.

Vierailija

Pysähdyn, ajattelen että "ei tähän sentään kuole" ja sitten ongelma tai pelko alkaakin tuntua todella mitättömältä.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Lääkkeet, mutta niiden vaikutusaika on hyvin lyhyt. Olen ahdistunut 24/7. Sinnittelen jotenkin... ei auta urheilu eikä ulkoilu. Teen sitäkin joka päivä. otan lääkkeen pari kertaa viikossa. Silloin olen pari tuntia rentoutunut. Alkoholiakin kokeiltu mutta se pahentaa ahdistusta.
Olen kokeillut hengittämisen keskittymistä ja meditointia. Yleensä vain nukahdan silloin joten teen sen aina iltaisin.
Kiireessä pysyminen auttaa vähän. Pahinta on viikonloput ja luppoaika töissä kun ei ole mitään tekemistä, joten kannattaa kokoajan puuhastella jotain.
Onko sulla joku tilanne päällä vai yleinen ahdistushäiriö? Mulla on ollut varmaan 15 vuotta.

Vierailija

Kaikista päihteistä ja piristeistä kannattaa pysyä erossa tai käyttää harkiten. Auttavat ehkä vähän aikaa, mutta pitkässä juoksussa vaikutus on juuri päinvastainen. Kohtuullinen käyttö voi toki olla plussaa kokonaishyvinvoinnin kannata, kuten viinilasi tai pari sosiaalisessa tilanteessa. Usein päihteet ovat psyykeelle haitallisia, ainakin jos ahdistukseen taipuvainen. Haitat kasvavat kulutettujen määrien kasvaessa.

Vierailija

Tuolla mielenterveystalossa on hyviä ajatusharjoituksia, kannattaa katsoa.

Minulla ei ole ollut ahdistushäiriötä, mutta olen tosi kova stressaamaan ja pelkään esiintymistä. Mun strategia on valmistautua mahdollisimman hyvin ennalta tilanteeseen esimerkiksi ottamalla selvää tulevasta tilanteesta, tekemällä puhe etukäteen tarkasti korteilla. Ja sitten pyrin unohtamaan asian ja nukkumalla hyvin, siinä minua auttaa toistuva nukahtamisfantasia, jossa suunnittelen mielessäni unelmien taloa ja siihen sisustusta, yksityiskohtaisesti. Yleensä saan nukahdettua puolessa tunnissa.

Ja itse esiintymispäivänä katselen yleisöstä yksityiskohtia. Että tuolla on alkava pälvikalju, tuossa on ylikiloja, tuolla huonosti pestyt silmälasit. Ei, en halveksi, vaan pyrin huomaamaan, että yleisössä on kaikki inhimillisiä ihmisiä, joilla on inhimillisiä heikkouksia, joten joku puhujan punastuminen tai änkytys ei tunnu missään.

Kun puhun keskityn asiaan ja kuvittelen puhuvani sille yhdelle pälvikaljuiselle tyypille. Varmaan sillä on kotona kolme kitisevää teiniä ja ylipainoinen vaimo.

Totta kai minä jännitän, ja välillä sakoilen senoissani. Mitä väliä! Jännittäminen on ihmillistä.

Minusta tärkeää on myös jälkikäteen taputtaa itseään henkisesti olkapäälle ja palkita itsensä, vaikka olisikin änkyttänyt tai tiputellut papereita. Hyvä minä! Minä selvisin siitä, olinpa rohkea!

Jos jälkikäteen keskittyy miettimään niitä pieniä epäonnistumisen hetkiä, seuraavalla kerralla on aina vaan vaikeampaa esiintyä. Siksi itsensä arvostaminen rohkeudesta on hyväksi.

Toistan, että en ole sairastanut yleistynytä ahdistumishäiriötä, tuo soveltuu siis tällaiselle normistressaajalle ja jännittäjälle. En mene sanomaan mitään diagnosoidusta ahdistuksesta.

  • ylös 14
  • alas 3
Vierailija

17, Toi jälkikäteishoito muuten on tosiaan aika olennainen juttu. Jos vain keskittyy virheisiin, esiintymiskammo pahenee. Koskee esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita yhtä lailla.

Vierailija

Lepään. Aamulla on parempi olo.

Myös kissat auttavat. Niiden mukavuudenhalusta voi ottaa oppia. :'D

Omaa kokemustani ahdistuksesta kuvaa hyvin runo "Tumma." Vai kalevalastako tuo on. Mutta lohdullinen ja viisas kappale.

Ahdistus kumpuaa minulla uupumuksen lisäksi elämän vaikeista asioista.
Jaksamisesta huolehtien stressi ei vaan voita.

Vierailija

Toi esiintymisjännitys on ihan normaalia. Melkein kaikilla on sitä. Jos on paniikkihäiriö ja se iskee esiintyessä niin ei vaan kykene ajattelemaan noin järkevästi. Itse saatan olla ihan tyynen rauhallinen ennen esitystä mutta heti kun nousen yleisön eteen niin kaikki järki menee. Hikoilen, ääni muuttuu pieneksi ja vapisevaksi, en muista mitään mitä piti sanoa. Esityksen jälkeen en muista mitä selitin. Hyvä valmistautuminen kyllä täytyy tehdä että jotenkin selviää tilanteesta. Mutta ei esiintymisjännitys minua niinkään haittaa enkä sitä häpeä koska ei ketään kiinnosta mitä minä sekoilen ja ihmiset kyllä ymmärtävät ettei kaikki ole hyviä esiintymään. Esiintymisjännitys on myös yleisesti hyväksytty asia toisin kuin sosiaalinen jännittäminen! Siitä saa aina kuulla, että olisit nyt rohkeampi, miksi oot hiljainen ja blääbläää.... Esiintymisjännityksestä ei kukaan ole minua koskaan moittinut. Kaikki aina vaan sanovat ettäheitäkin jännittää kauheasti.
Minua vaivaa se jokapäiväinen ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla