Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Kaunis L-nainen kirjoitti:
Ajatteletkohan sinä minua koskaan?
Kerro hänestä lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis L-nainen kirjoitti:
Ajatteletkohan sinä minua koskaan?
Ajattelen sua ihanuus niin paljon, että tarvitsisin välillä lepoa siitä ajattelemisesta.. Mutta sitähän mulle ei suoda, joten jatkan vaan sun ajattelemista suloinen rakkaani (J-miehelle)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?
Miksi sä oot itselles vihainen?
Oon vihainen itelleni, koska en sillon uskaltanut vaikka oltiin molemmat todella ihastuneita toisiimme (ja vapaita). Olen vihainen itselleni, koska hän on ollut poissa mun elämästä vuosia ja syy on mun. Oon vihainen itselleni, koska en avannut silloin suutani ja siksi hän luuli ettei mua kiinnosta.
Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tää iski mun tajuntaan täysillä vasta kolme vuotta sitten, koska aikoinaan kielsin kaiken. Nyt tuntuu siltä, että olen hullu, koska viimeisen kolmen vuoden aikana tää on tasaisin väliajoin noussut pintaan. Onko tää joku aikoinaan surematta jäänyt suru vai oonko tosiaan vaan hullu?
Mulle kävi joskus noin. Pidin kans itseäni hulluna.
Miten pääsit asiasta yli?
Vierailija kirjoitti:
Kaunis L-nainen kirjoitti:
Ajatteletkohan sinä minua koskaan?
Ajattelen sua ihanuus niin paljon, että tarvitsisin välillä lepoa siitä ajattelemisesta.. Mutta sitähän mulle ei suoda, joten jatkan vaan sun ajattelemista suloinen rakkaani (J-miehelle)
Kuinka kauan sinä ihanuus olet häntä kaivannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?
Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.
Lisäys edelliseen.. Tuo kuulostaa liian ihanalta. Vaikka olisin rutiköyhä sun kanssa olisin silti ikionnellinen.
En ole kaivattusi, koska minua ei kukaan kaipaile täällä tai tosielämässä. Mutta kehotan silti laittamaan viestin. Jos mahdollisuus rakkauteen on, siihen on tartuttava. Ei niitä oikeita tilaisuuksia niin montaa elämän aikana kohdalle osu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?
Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.
Lisäys edelliseen.. Tuo kuulostaa liian ihanalta. Vaikka olisin rutiköyhä sun kanssa olisin silti ikionnellinen.
En ole kaivattusi, koska minua ei kukaan kaipaile täällä tai tosielämässä. Mutta kehotan silti laittamaan viestin. Jos mahdollisuus rakkauteen on, siihen on tartuttava. Ei niitä oikeita tilaisuuksia niin montaa elämän aikana kohdalle osu.
Miten sä nyt noin ajattelet? Kyllähän sinäkin jotain kaipaat kun tässä ketjussa käyt, miksi hän ei kaipaisi samoin sinua?
Kernaasti olisin lausunut neidolle runon, tuntehikkaasti,
sekä walituilla sanoilla toiwottanut terwetulleiksi.
Waan lempi liikutuksesta wapisemaan pani,
enkä näinollen tietänyt, mitä sanoman piti.
Mielessä monta soinnukasta,
waan ei pysywäistä,
sillä tulewaista
etsimme
ain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?
Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.
Lisäys edelliseen.. Tuo kuulostaa liian ihanalta. Vaikka olisin rutiköyhä sun kanssa olisin silti ikionnellinen.
En ole kaivattusi, koska minua ei kukaan kaipaile täällä tai tosielämässä. Mutta kehotan silti laittamaan viestin. Jos mahdollisuus rakkauteen on, siihen on tartuttava. Ei niitä oikeita tilaisuuksia niin montaa elämän aikana kohdalle osu.
Mistä voit sen tietää ettei kaipaile?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?
Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.
Lisäys edelliseen.. Tuo kuulostaa liian ihanalta. Vaikka olisin rutiköyhä sun kanssa olisin silti ikionnellinen.
En ole kaivattusi, koska minua ei kukaan kaipaile täällä tai tosielämässä. Mutta kehotan silti laittamaan viestin. Jos mahdollisuus rakkauteen on, siihen on tartuttava. Ei niitä oikeita tilaisuuksia niin montaa elämän aikana kohdalle osu.
Miten sä nyt noin ajattelet? Kyllähän sinäkin jotain kaipaat kun tässä ketjussa käyt, miksi hän ei kaipaisi samoin sinua?
No joo, kaipaan, mutta hän on sellainen kaukoihastus, vaikka vaikuttaakin kivalta. Emme ole edes kunnolla jutelleet, joten tuskinpa hän minua huomaa. Ehkä projisoin häneen vain yleistä rakkaudenkaipuutani, jota sitten ilmaisen joskus tällä palstalla yksinäisyyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis L-nainen kirjoitti:
Ajatteletkohan sinä minua koskaan?
Ajattelen sua ihanuus niin paljon, että tarvitsisin välillä lepoa siitä ajattelemisesta.. Mutta sitähän mulle ei suoda, joten jatkan vaan sun ajattelemista suloinen rakkaani (J-miehelle)
Kuinka kauan sinä ihanuus olet häntä kaivannut?
Useita vuosia.. En varmaan pääse hänestä koskaan. Hän vaan on niin suloinen, kaikkine vikoineenkin jotenkin minulle täydellinen. Elämästäni jää puuttumaan liian paljon jos en koskaan pääse häntä hellimään. Mutta eipä se silti taida toteutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?
Miksi sä oot itselles vihainen?
Oon vihainen itelleni, koska en sillon uskaltanut vaikka oltiin molemmat todella ihastuneita toisiimme (ja vapaita). Olen vihainen itselleni, koska hän on ollut poissa mun elämästä vuosia ja syy on mun. Oon vihainen itselleni, koska en avannut silloin suutani ja siksi hän luuli ettei mua kiinnosta.
Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tää iski mun tajuntaan täysillä vasta kolme vuotta sitten, koska aikoinaan kielsin kaiken. Nyt tuntuu siltä, että olen hullu, koska viimeisen kolmen vuoden aikana tää on tasaisin väliajoin noussut pintaan. Onko tää joku aikoinaan surematta jäänyt suru vai oonko tosiaan vaan hullu?
Mulla on vähän samanlainen tarina itsellä vuosikymmenen vaihteesta, pulpahtaa aina tiettyyn vuodenaikaan mieleen ja vanha suola janottaa. Mä lohdutan itseäni sillä, että kymmenessä vuodessa ihminen kasvaa niin paljon, ettei me olla samoja persoonia ollenkaan kuin silloin kun tunnettiin. Eli kaipaan ihmistä, jota ei ole enää olemassakaan. Valitsen mennä eteenpäin.
Avoimet kysymykset ja se sellainen tietty ”entä jos” on koukuttavia. Siksi noi jutut varmaan just jää mieleen pyörimään.
Tsemppiä! Mut eteenpäin.
Kiitos! Mua jopa pelottaa, että en pääse tästä asiasta eroon. Tiedän että pohdin häntä ja tätä turhaan, ei se mua enää haluaisi. Ollaan tosiaan muututtu ja aika ei oo mua parantanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?
Mun exäkin osaa leipoa, rakentaa, korjata, rakastaa ja huolehtia. Mun täytyy miettiä.
Jos täytyy vielä exän erinomaisuuteen verrata, ei asiassa ole mietittävää. Ainakaan miehen näkökulmasta.
On exässäkin vikansa, halusinkin vain sanoa ettei ole mitään tavatonta että mies osaa kokata, leipoa ja tehdä kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Villasukka 💜
Käykö Villasukka tässä ketjussa? Tietääkö hän että sä kutsut häntä Villasukaksi?
Haluaisitko nähdä mua parin viikon päästä muutaman kerran viikossa? Vai mielummin et missään nimessä halua nähdä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko nähdä mua parin viikon päästä muutaman kerran viikossa? Vai mielummin et missään nimessä halua nähdä ollenkaan?
Riippuu täysin
Miks juuri parin viikon päästä alkaisi muutaman kerran viikossa näkeminen?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko nähdä mua parin viikon päästä muutaman kerran viikossa? Vai mielummin et missään nimessä halua nähdä ollenkaan?
Ilman muuta haluaisin nähdä jos olet hän. Olisi niin paljon puhuttavaa.
Ketju on lukittu.
Mulla on vähän samanlainen tarina itsellä vuosikymmenen vaihteesta, pulpahtaa aina tiettyyn vuodenaikaan mieleen ja vanha suola janottaa. Mä lohdutan itseäni sillä, että kymmenessä vuodessa ihminen kasvaa niin paljon, ettei me olla samoja persoonia ollenkaan kuin silloin kun tunnettiin. Eli kaipaan ihmistä, jota ei ole enää olemassakaan. Valitsen mennä eteenpäin.
Avoimet kysymykset ja se sellainen tietty ”entä jos” on koukuttavia. Siksi noi jutut varmaan just jää mieleen pyörimään.
Tsemppiä! Mut eteenpäin.