Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee miehelle Itä-Suomeen.

Olen ollut taas henkisesti huonommassa kunnossa. Se johtuu siitä että olen ollut taas enemmän tämän ketjun imussa. Olin huomattavasti paremmassa voinnissa kun minulla meni viikkoja etten ennättänyt tänne. Ikävä sinunkin oli jo helpottamaan.

Tämä ketju ( ja tämä kaipaus) saa minut tuntemaan itseni niin ( henkisesti) yksinäiseksi.

Mulla on asiat oikeasti tosi hyvin. Mutta silti kannan tätä ristinäni. Aiheutan itse itselleni huonoa oloa.

Sitä minä ihmettelen että miksi ihmeessä minä kohtasin sinut ja miksi vaikutit minuun niin voimakkaasti. Meidän ei olisi edes pitänyt koskaan tavata. Sattuma johdatti minut tapaamaan sinut ja kulkemaan hetken rinnakkain. Sen tarkoitusta ihmettelen, eihän siitä seurannut mitään hyvää. Ainoastaan surua ja ikävää.

Uskallatko vielä antaa kaivattusi etunimen alkukirjainta tai jotain vihjettä siitä?

En uskalla. Niin naurettavaa kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.

Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa. 

Naiselle.

Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?

Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.

Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D

Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)

Joku on taas vastannut ap:n puolesta. Ap yleensä on kiinnostunut ihmisistä, joiden kanssa kokee olevansa ajatusmaailmaltaan samankaltainen ja jotka ovat persoonallisen näköisiä. Ap ei todellakaan viehäty tyhjäpäisistä ihmisistä. Tämä ei ole missi eikä malli, mutta hänestä huokui kyllä karismaa, joka kovasti kiehtoi. Ylensä omat parisuhteeni ja ihastumiseni ovat perustuneet pitkälti siihen, että olen tuntenut samanhenkisyyttä toisen ihmisen kanssa, jakanut pitkälti samanlaisen arvomaailman ja elämänkatsomuksen.

Mikä sulle tuli sitten tämän naisen suhteen kun tunteet hiipuivat?

Jotenkin hieman tyhjä tunne ymmärtää etten enää kaipaa mun kaivattua. Tai mulla ei oo hänelle enää mitään terveisiä tai sanottavaa. En edes haluaisi enää mitään tapahtuvaksi ja se on outoa. Ihan kuin jotain puuttuisi! Olen muuttunut nainen ja ehkä vihdoin vapaa!

Tai sit tää on joku mielenhäiriö ja muutaman viikon päästä taas ulisen täällä :D

Miltähän tuntuisi tutustua ja rakastua ihmiseen (mieheen), jonka kanssa olisi samanhenkinen?

Havahduin tänään menneisyyttä mietiskellessäni, ettei mulla ole ollut yhdenkään menneisyyteni miehen kanssa mitään sellaista selkeää henkistä connectionia tai ole tullut mitään ”hän jatkaa lauseeni”-fiiliksiä enkä ylipäätään edes ole juuri viettänyt mitään henkeviä hetkiä miesten kanssa joihin olen ollut ihastunut (muiden kanssa kyllä).

Yksi luki jonkin verran ajatuksiani ja tunsi joskus fiiliksiäni matkojenkin takaa ja seksi oli erityisen maagista, mutta ei hänkään sitten kuitenkaan ollut sellainen, tosin oli elämäntilanteetkin aika hc silloin.

Sitten tajusin myös sen, että kun mulla ei itsessäni ole koskaan (emotionaalisesti tai fyysisesti) turvaton olo enkä koe tarvitsevani mitään ulkopuolista turvaa (esim. miehestä), niin ihastun miehiin jotka tuovat turvattomuutta tullessaan ja luovat sitä ympärilleen.

Ovatko ne miehet kokeneet äärimmäistä turvattomuutta jota säteilevät ympärilleenkin, vai johtuuko se minusta?

Sinänsä olisi ihan ”fiksua” ihastuakin miehiin jotka kokevat (emotionaalista) turvattomuutta kun itse en koe ja minut koetaan muiden ihmisten toimesta äärimmäisen turvallisena henkilönä, siis huo’un kuulemma perusturvaa, eli voisin tuoda sitä turvattomien miesten elämään ja kestän sitä heidän hohkaamaa turvattomuutta ja epävarmuutta hyvin, kun itsessäni asuu niin vahvasti turva enkä hae sitä miehestä.

Mutta sitten kun eihän sellaisten miesten kanssa vaan onnistu mikään.

No tää nyt ei oo mikään todellinen problem elämässäni, tuli vaan mieleen kun mietiskelin aihetta tänään.

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.

Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa. 

Naiselle.

Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?

Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.

Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D

Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)

Miesvastine = millainen kyseinen nainen olisi jos hän olisi mies, eli minkälainen on häntä vastaava mies.

Siis TÄH. Vatipäistä vatulointia sanon ma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee miehelle Itä-Suomeen.

Olen ollut taas henkisesti huonommassa kunnossa. Se johtuu siitä että olen ollut taas enemmän tämän ketjun imussa. Olin huomattavasti paremmassa voinnissa kun minulla meni viikkoja etten ennättänyt tänne. Ikävä sinunkin oli jo helpottamaan.

Tämä ketju ( ja tämä kaipaus) saa minut tuntemaan itseni niin ( henkisesti) yksinäiseksi.

Mulla on asiat oikeasti tosi hyvin. Mutta silti kannan tätä ristinäni. Aiheutan itse itselleni huonoa oloa.

Sitä minä ihmettelen että miksi ihmeessä minä kohtasin sinut ja miksi vaikutit minuun niin voimakkaasti. Meidän ei olisi edes pitänyt koskaan tavata. Sattuma johdatti minut tapaamaan sinut ja kulkemaan hetken rinnakkain. Sen tarkoitusta ihmettelen, eihän siitä seurannut mitään hyvää. Ainoastaan surua ja ikävää.

Uskallatko vielä antaa kaivattusi etunimen alkukirjainta tai jotain vihjettä siitä?

Ei tietenkään anna, ei saa enää vastauksia kun pelaa liian avointa peliä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Mun exäkin osaa leipoa, rakentaa, korjata, rakastaa ja huolehtia. Mun täytyy miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.

Jäikö pelkän kaukorakkauden tasolle vai saiko toinen osapuoli tietää asiasta?

Hän kyllä sai tietää rivien välistä tunteistani ja sain häneltä myös hyvässä hengessä vastauksen. Olen tyytyväinen, että otin asian esille ja siksi uskon, että olen nopeasti pystynyt jatkamaan myös omaa elämää tämän "salamaihastumisen" jälkeen. Yllättämään ja häkellytämään kyllä pääsi totaalisesti tämä ks. Ihastuminen (ei rakastuminen), sillä ehdin jo ajatella, että näin aikuisiällä ei mikään ihastuminen enää järkeä voi sumentaa ja omia tunteita pystyy hallitsemaan. Suosittelen miitakin astumaan sieltä haavemaailmasta todellisuuteen ja ottamaan omasta tilanteesta selvää. Minä uskon edelleen rakkauteen( jopa siihen, että tunteet aikuisiällä voi olla yhtä hulluja kuin teininä:)) ja siihen, että kaikille on useampi "oikea" ihminen olemassa

Kyllä todellakin voi olla tunteet hulluja aikuisiälläkin! Kiva, että hän vastasi sinulle hyvässä hengessä, aina se ei ihan niin mene. Oletteko pystyneet olemaan luontevasti yhteyksissä tuon jälkeen vai jäikö jotain väkinäistä teidän välille?

Mullakin oli salamaihastuminen joitain vuosia sitten, vieläpä molemminpuolinen, mutta suunnilleen samalla hetkellä kun asia puettiin sanoiksi, mies säikähti ja otti täysillä etäisyyttä. Eipä juurikaan olla sen jälkeen nähty saati juteltu, mies karttelee minkä ehtii eikä halua yhteydenottojani. Mun mielestä asia olisi pitänyt jotenkin jutellen käsitellä. 

Siinä meni samalla pitkä ystävyyskin. Harmittaa kovasti koko juttu.

Pystymme olemaan suhteellisen luontevasti ja jos näkisimme toisiamme yhtä usein kuin ihastumiseni aikana, niin oma suhtautumiseni olisi varmasti kokoajan luontevampaa. Hän on kyllä osoittanut, että pystyy olemaan seurassani ja on keskustellut oma-aloitteisesti kanssani. Nyt elämä om muista syistä johtuen vienyt meidät hieman eri suuntiin, enkä tiedä koska ja missä tavataan seuraavan kerran.

Vaihtoiko tää nainen työpaikkaa?

Ei, omat työkuvioni muuttuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Mun exäkin osaa leipoa, rakentaa, korjata, rakastaa ja huolehtia. Mun täytyy miettiä.

Jos täytyy vielä exän erinomaisuuteen verrata, ei asiassa ole mietittävää. Ainakaan miehen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.

Olet ajatuksissani päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Kuulostat ihanalta mieheltä. Vain yksi asia huolestuttaa, onkohan pientä dementian alkua havaittavissa? Jos kaivattusikin on ikäihmisiä niin uskon, että hän kyllä ymmärtää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen tulet syleilyyni? En ole bodarityyppiä, mutta olen viime aikoina nostellut vähän painoja, jotta voin kantaa sinut vaikka kuuhun. Tai ainakin kynnyksen yli sitten joskus. Minulla ei kyllä ole paljon mammonaa, mutta ehkäpä voisin silti olla unelmasi. Minulla on puhtaat varpaankynnetkin, tule vaikka luokseni katsomaan, en kehtaa niitä näin julkisella palstalla näyttää. Voimme ensi kesänä kävellä paljain jaloin hietikolla, ymmärtää lopulta mitä onnellisuus on. Voimme mennä metsään pussailemaan sammalikossa. Antaa nuorempien huolehtia asuntolainoista sun muista, mitäs me niistä, jos meillä olisi toisemme. Osaan myös leikata autonrenkaat, leipoa nurmikkoa ja vaihtaa korvapuusteja, vai miten se nyt meni. Haluatko antaa meille mahdollisuuden?

Jos olisit hän, hyppäisin heti paikalla syliisi. Täältä sinne 15 kilsan päähän vai mitä tästä ois sinne matkaa. Meinasin just laittaa viestin ja arvaa mitä olisin sulle kertonu..?? Mutta jänistin taas.

Lisäys edelliseen.. Tuo kuulostaa liian ihanalta. Vaikka olisin rutiköyhä sun kanssa olisin silti ikionnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olet ajatuksissani päivittäin.

Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?

Miksi sä oot itselles vihainen?

Oon vihainen itelleni, koska en sillon uskaltanut vaikka oltiin molemmat todella ihastuneita toisiimme (ja vapaita). Olen vihainen itselleni, koska hän on ollut poissa mun elämästä vuosia ja syy on mun. Oon vihainen itselleni, koska en avannut silloin suutani ja siksi hän luuli ettei mua kiinnosta.

Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tää iski mun tajuntaan täysillä vasta kolme vuotta sitten, koska aikoinaan kielsin kaiken. Nyt tuntuu siltä, että olen hullu, koska viimeisen kolmen vuoden aikana tää on tasaisin väliajoin noussut pintaan. Onko tää joku aikoinaan surematta jäänyt suru vai oonko tosiaan vaan hullu?

Ajatteletkohan sinä minua koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?

Miksi sä oot itselles vihainen?

Samaa haluaisin kysyä. Täsmentäisitkö vähän? Tekstitörppöilyä vai jotain muuta?

Tekstitörppöily?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ajatuksissani päivittäin.

Kenelle?

Mulle, tietty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?

Miksi sä oot itselles vihainen?

Oon vihainen itelleni, koska en sillon uskaltanut vaikka oltiin molemmat todella ihastuneita toisiimme (ja vapaita). Olen vihainen itselleni, koska hän on ollut poissa mun elämästä vuosia ja syy on mun. Oon vihainen itselleni, koska en avannut silloin suutani ja siksi hän luuli ettei mua kiinnosta.

Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tää iski mun tajuntaan täysillä vasta kolme vuotta sitten, koska aikoinaan kielsin kaiken. Nyt tuntuu siltä, että olen hullu, koska viimeisen kolmen vuoden aikana tää on tasaisin väliajoin noussut pintaan. Onko tää joku aikoinaan surematta jäänyt suru vai oonko tosiaan vaan hullu?

Mulle kävi joskus noin. Pidin kans itseäni hulluna.