Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa.
Naiselle.
Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?
Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.
Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D
Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Jäikö pelkän kaukorakkauden tasolle vai saiko toinen osapuoli tietää asiasta?
Hän kyllä sai tietää rivien välistä tunteistani ja sain häneltä myös hyvässä hengessä vastauksen. Olen tyytyväinen, että otin asian esille ja siksi uskon, että olen nopeasti pystynyt jatkamaan myös omaa elämää tämän "salamaihastumisen" jälkeen. Yllättämään ja häkellytämään kyllä pääsi totaalisesti tämä ks. Ihastuminen (ei rakastuminen), sillä ehdin jo ajatella, että näin aikuisiällä ei mikään ihastuminen enää järkeä voi sumentaa ja omia tunteita pystyy hallitsemaan. Suosittelen miitakin astumaan sieltä haavemaailmasta todellisuuteen ja ottamaan omasta tilanteesta selvää. Minä uskon edelleen rakkauteen( jopa siihen, että tunteet aikuisiällä voi olla yhtä hulluja kuin teininä:)) ja siihen, että kaikille on useampi "oikea" ihminen olemassa
Kyllä todellakin voi olla tunteet hulluja aikuisiälläkin! Kiva, että hän vastasi sinulle hyvässä hengessä, aina se ei ihan niin mene. Oletteko pystyneet olemaan luontevasti yhteyksissä tuon jälkeen vai jäikö jotain väkinäistä teidän välille?
Mullakin oli salamaihastuminen joitain vuosia sitten, vieläpä molemminpuolinen, mutta suunnilleen samalla hetkellä kun asia puettiin sanoiksi, mies säikähti ja otti täysillä etäisyyttä. Eipä juurikaan olla sen jälkeen nähty saati juteltu, mies karttelee minkä ehtii eikä halua yhteydenottojani. Mun mielestä asia olisi pitänyt jotenkin jutellen käsitellä.
Siinä meni samalla pitkä ystävyyskin. Harmittaa kovasti koko juttu.
Pystymme olemaan suhteellisen luontevasti ja jos näkisimme toisiamme yhtä usein kuin ihastumiseni aikana, niin oma suhtautumiseni olisi varmasti kokoajan luontevampaa. Hän on kyllä osoittanut, että pystyy olemaan seurassani ja on keskustellut oma-aloitteisesti kanssani. Nyt elämä om muista syistä johtuen vienyt meidät hieman eri suuntiin, enkä tiedä koska ja missä tavataan seuraavan kerran.
Vaihtoiko tää nainen työpaikkaa?
Aika paljon olen pyöritellyt sinua mielessäni siksi, että tarvitsen jotain harhautusta arkielämän mieltä vaivaavista asioista kuten työn haasteista, lasten ongelmista jne. Toimii sinänsä, mutta voisi olla järkevää vaihtaa haaveilun kohdetta välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Jäikö pelkän kaukorakkauden tasolle vai saiko toinen osapuoli tietää asiasta?
Hän kyllä sai tietää rivien välistä tunteistani ja sain häneltä myös hyvässä hengessä vastauksen. Olen tyytyväinen, että otin asian esille ja siksi uskon, että olen nopeasti pystynyt jatkamaan myös omaa elämää tämän "salamaihastumisen" jälkeen. Yllättämään ja häkellytämään kyllä pääsi totaalisesti tämä ks. Ihastuminen (ei rakastuminen), sillä ehdin jo ajatella, että näin aikuisiällä ei mikään ihastuminen enää järkeä voi sumentaa ja omia tunteita pystyy hallitsemaan. Suosittelen miitakin astumaan sieltä haavemaailmasta todellisuuteen ja ottamaan omasta tilanteesta selvää. Minä uskon edelleen rakkauteen( jopa siihen, että tunteet aikuisiällä voi olla yhtä hulluja kuin teininä:)) ja siihen, että kaikille on useampi "oikea" ihminen olemassa
Kyllä todellakin voi olla tunteet hulluja aikuisiälläkin! Kiva, että hän vastasi sinulle hyvässä hengessä, aina se ei ihan niin mene. Oletteko pystyneet olemaan luontevasti yhteyksissä tuon jälkeen vai jäikö jotain väkinäistä teidän välille?
Mullakin oli salamaihastuminen joitain vuosia sitten, vieläpä molemminpuolinen, mutta suunnilleen samalla hetkellä kun asia puettiin sanoiksi, mies säikähti ja otti täysillä etäisyyttä. Eipä juurikaan olla sen jälkeen nähty saati juteltu, mies karttelee minkä ehtii eikä halua yhteydenottojani. Mun mielestä asia olisi pitänyt jotenkin jutellen käsitellä.
Siinä meni samalla pitkä ystävyyskin. Harmittaa kovasti koko juttu.
Pystymme olemaan suhteellisen luontevasti ja jos näkisimme toisiamme yhtä usein kuin ihastumiseni aikana, niin oma suhtautumiseni olisi varmasti kokoajan luontevampaa. Hän on kyllä osoittanut, että pystyy olemaan seurassani ja on keskustellut oma-aloitteisesti kanssani. Nyt elämä om muista syistä johtuen vienyt meidät hieman eri suuntiin, enkä tiedä koska ja missä tavataan seuraavan kerran.
Onko hän oma-aloitteisesti ottanut puheeksi tuon sun ihastumisjutunkin (vai oliko molemminpuolista)? Jos on, niin aika henkisesti kypsä tapaus, oikeastaan kateeksi käy.
Itselleni kun jäänyt hirveät patoutumat asiasta enkä yhtään ymmärrä miksi! Miksei siitä olisi vain voinut jutella ja yrittää päästä asiassa jonkilaiseen balanssiin? Minut nähdessään mies tyyliin juoksee edelleen karkuun kuin minkäkin pedon olisi kohdannut (vaikka siis itsekin aikoinaan tunnusti ihastuneensa). Ja kun aiemmin yritin ottaa yhteyttä asian jonkinlaiseksi käsittelemiseksi niin vastaukset oli kyllä aika jäätäviä... En enää edes yritä. Olkoon. Mutta harmittaa.
Ajattelen sinua mies. Sinun kanssasi koetut hetket ovat oikeasti merkityksellisiä, sillä niissä hetkissä olen kohdannut sinut aidosti ihmisenä. Liian paljon on tyhjänpäiväisiä kohtaamisia, jotka vain vievät energiaa. Rakastan sinua J.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon olen pyöritellyt sinua mielessäni siksi, että tarvitsen jotain harhautusta arkielämän mieltä vaivaavista asioista kuten työn haasteista, lasten ongelmista jne. Toimii sinänsä, mutta voisi olla järkevää vaihtaa haaveilun kohdetta välillä.
Sitten ei kun vaihdat, kädenkäänteessä ja onni siitä aukenee.
Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa.
Naiselle.
Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?
Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.
Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D
Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)
Miesvastine = millainen kyseinen nainen olisi jos hän olisi mies, eli minkälainen on häntä vastaava mies.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?
Miksi sä oot itselles vihainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Jäikö pelkän kaukorakkauden tasolle vai saiko toinen osapuoli tietää asiasta?
Hän kyllä sai tietää rivien välistä tunteistani ja sain häneltä myös hyvässä hengessä vastauksen. Olen tyytyväinen, että otin asian esille ja siksi uskon, että olen nopeasti pystynyt jatkamaan myös omaa elämää tämän "salamaihastumisen" jälkeen. Yllättämään ja häkellytämään kyllä pääsi totaalisesti tämä ks. Ihastuminen (ei rakastuminen), sillä ehdin jo ajatella, että näin aikuisiällä ei mikään ihastuminen enää järkeä voi sumentaa ja omia tunteita pystyy hallitsemaan. Suosittelen miitakin astumaan sieltä haavemaailmasta todellisuuteen ja ottamaan omasta tilanteesta selvää. Minä uskon edelleen rakkauteen( jopa siihen, että tunteet aikuisiällä voi olla yhtä hulluja kuin teininä:)) ja siihen, että kaikille on useampi "oikea" ihminen olemassa
Kyllä todellakin voi olla tunteet hulluja aikuisiälläkin! Kiva, että hän vastasi sinulle hyvässä hengessä, aina se ei ihan niin mene. Oletteko pystyneet olemaan luontevasti yhteyksissä tuon jälkeen vai jäikö jotain väkinäistä teidän välille?
Mullakin oli salamaihastuminen joitain vuosia sitten, vieläpä molemminpuolinen, mutta suunnilleen samalla hetkellä kun asia puettiin sanoiksi, mies säikähti ja otti täysillä etäisyyttä. Eipä juurikaan olla sen jälkeen nähty saati juteltu, mies karttelee minkä ehtii eikä halua yhteydenottojani. Mun mielestä asia olisi pitänyt jotenkin jutellen käsitellä.
Siinä meni samalla pitkä ystävyyskin. Harmittaa kovasti koko juttu.
Pystymme olemaan suhteellisen luontevasti ja jos näkisimme toisiamme yhtä usein kuin ihastumiseni aikana, niin oma suhtautumiseni olisi varmasti kokoajan luontevampaa. Hän on kyllä osoittanut, että pystyy olemaan seurassani ja on keskustellut oma-aloitteisesti kanssani. Nyt elämä om muista syistä johtuen vienyt meidät hieman eri suuntiin, enkä tiedä koska ja missä tavataan seuraavan kerran.
Onko hän oma-aloitteisesti ottanut puheeksi tuon sun ihastumisjutunkin (vai oliko molemminpuolista)? Jos on, niin aika henkisesti kypsä tapaus, oikeastaan kateeksi käy.
Itselleni kun jäänyt hirveät patoutumat asiasta enkä yhtään ymmärrä miksi! Miksei siitä olisi vain voinut jutella ja yrittää päästä asiassa jonkilaiseen balanssiin? Minut nähdessään mies tyyliin juoksee edelleen karkuun kuin minkäkin pedon olisi kohdannut (vaikka siis itsekin aikoinaan tunnusti ihastuneensa). Ja kun aiemmin yritin ottaa yhteyttä asian jonkinlaiseksi käsittelemiseksi niin vastaukset oli kyllä aika jäätäviä... En enää edes yritä. Olkoon. Mutta harmittaa.
Peto on irti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa.
Naiselle.
Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?
Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.
Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D
Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)
Miesvastine = millainen kyseinen nainen olisi jos hän olisi mies, eli minkälainen on häntä vastaava mies.
Eikös kirjoittaja ole mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa.
Naiselle.
Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?
Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.
Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D
Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)
Miesvastine = millainen kyseinen nainen olisi jos hän olisi mies, eli minkälainen on häntä vastaava mies.
Eikös kirjoittaja ole mies?
Kyllä, tuossa selitin vain mitä se miesvastine tarkoittaa.
Eli alkup. kirjoittaja sopii tekstiensä perusteella juuri siihen muottiin, mitä ne miehiä mielistelevät ja epävarmat fitnesskissat edustavat.
Samaa sarjaa, miesversio vain (ja niissä piireissähän ero sukupuolten välisessä käytöksessä on suuri, eli ei voi vetää suoria yhtäläisyyksiä vaan juurikin vastaava siihen kulttuuriin nähden).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyn tullen ovat suuret tunteeni sinua kohtaan laantuneet ja kaiken järjettömyyden tilalle on taas järki palaamassa ja asettumassa omaan uomaansa. Parhaimillaankin olisimme vain olleet hetken huuma ja kuuma roihu, jonka jälkeen olisimme jatkaneet matkaamme omilla poluillamme ja teillämme. Nyt mielessäni on vain muisto haaveesta ja tunteenpalosta jonka sinä sytytit. Tämän pienen kaipuunkin minä onnistun vielä sammuttamaan jonain päivänä lopullisesti. ,Nyt ihmettelen, miten ihmeessä sinä onnistut siinä ja miten saitkaan minut tuntemaan niinkuin tunsin. Sinun ei tarvinnut tehdä mitään, ei edes olla sitä ihmistyyppiä joka minuun vetoaa. Olit vain ja sait jalat vedettyä alta. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä järjetöntä tunnetta. Hyvällä myös sitä, ettei mitään välillämme voinut tapahtua ja tunteeni eivät saaneet vastakaikua. Arki olisi ollut liian monimutkaista välilämme ja ihmisiä rikkovaa. Nyt saan pitää sinusta tämän hullun muistoni ja mielikuvan siitä minkälainen olet mielestäni sillä todellisuudesta en tiedä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja hyvähän se on jos ole pääsemässä tasapainoon tunteidesi kanssa.
Naiselle.
Minkälainen ihmistyyppi sinuun sitten normaalisti vetoaa ja miten tämä nainen oli erilainen?
Nuori kaunis fitnesskissa, jonka ainut ajatus päässä on miten vielä enemmän kehittää vartaloa ja ulkonäköä että kelpaisi miesten silmissä. Tuo kesän hairahdus taas.. nooh täysin päinvastainen.
Siis tiedätkö sun jutuista on aina huokunut, että oot tuollaisten naisten miesvastine.:D
Tuollaisten naisten miesvastine? Mielenkiintoinen ilmaus, mutta mitä se tarkoittaa? (sivusta)
Joku on taas vastannut ap:n puolesta. Ap yleensä on kiinnostunut ihmisistä, joiden kanssa kokee olevansa ajatusmaailmaltaan samankaltainen ja jotka ovat persoonallisen näköisiä. Ap ei todellakaan viehäty tyhjäpäisistä ihmisistä. Tämä ei ole missi eikä malli, mutta hänestä huokui kyllä karismaa, joka kovasti kiehtoi. Ylensä omat parisuhteeni ja ihastumiseni ovat perustuneet pitkälti siihen, että olen tuntenut samanhenkisyyttä toisen ihmisen kanssa, jakanut pitkälti samanlaisen arvomaailman ja elämänkatsomuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee miehelle Itä-Suomeen.
Olen ollut taas henkisesti huonommassa kunnossa. Se johtuu siitä että olen ollut taas enemmän tämän ketjun imussa. Olin huomattavasti paremmassa voinnissa kun minulla meni viikkoja etten ennättänyt tänne. Ikävä sinunkin oli jo helpottamaan.
Tämä ketju ( ja tämä kaipaus) saa minut tuntemaan itseni niin ( henkisesti) yksinäiseksi.
Mulla on asiat oikeasti tosi hyvin. Mutta silti kannan tätä ristinäni. Aiheutan itse itselleni huonoa oloa.
Sitä minä ihmettelen että miksi ihmeessä minä kohtasin sinut ja miksi vaikutit minuun niin voimakkaasti. Meidän ei olisi edes pitänyt koskaan tavata. Sattuma johdatti minut tapaamaan sinut ja kulkemaan hetken rinnakkain. Sen tarkoitusta ihmettelen, eihän siitä seurannut mitään hyvää. Ainoastaan surua ja ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja nimeni alkaa E-kirjaimella, mutta kaipaamani miehen nimi ei ala E-kirjaimella. Uskomatonta, että kirjoitan jotain näin naurettavaa tänne, mutta tuli tunne, että pitää tarkentaa. Pitäisi varmaan hommata elämä tai katsella ainakin muita sivustoja välillä.
Millä kirjaimella se alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee miehelle Itä-Suomeen.
Olen ollut taas henkisesti huonommassa kunnossa. Se johtuu siitä että olen ollut taas enemmän tämän ketjun imussa. Olin huomattavasti paremmassa voinnissa kun minulla meni viikkoja etten ennättänyt tänne. Ikävä sinunkin oli jo helpottamaan.
Tämä ketju ( ja tämä kaipaus) saa minut tuntemaan itseni niin ( henkisesti) yksinäiseksi.
Mulla on asiat oikeasti tosi hyvin. Mutta silti kannan tätä ristinäni. Aiheutan itse itselleni huonoa oloa.
Sitä minä ihmettelen että miksi ihmeessä minä kohtasin sinut ja miksi vaikutit minuun niin voimakkaasti. Meidän ei olisi edes pitänyt koskaan tavata. Sattuma johdatti minut tapaamaan sinut ja kulkemaan hetken rinnakkain. Sen tarkoitusta ihmettelen, eihän siitä seurannut mitään hyvää. Ainoastaan surua ja ikävää.
Uskallatko vielä antaa kaivattusi etunimen alkukirjainta tai jotain vihjettä siitä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaan...
Niin minäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin vihainen itelleni. Pliis P, anna mulle vielä mahdollisuus?
Miksi sä oot itselles vihainen?
Samaa haluaisin kysyä. Täsmentäisitkö vähän? Tekstitörppöilyä vai jotain muuta?
Ketju on lukittu.
Pystymme olemaan suhteellisen luontevasti ja jos näkisimme toisiamme yhtä usein kuin ihastumiseni aikana, niin oma suhtautumiseni olisi varmasti kokoajan luontevampaa. Hän on kyllä osoittanut, että pystyy olemaan seurassani ja on keskustellut oma-aloitteisesti kanssani. Nyt elämä om muista syistä johtuen vienyt meidät hieman eri suuntiin, enkä tiedä koska ja missä tavataan seuraavan kerran.