Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan helvetin ihastunut varattuun mieheen. Sydän särkyy, kun en sitä saa. Tätä on jatkunut jo liian pitkään, en vain pysty unohtaa. Mua varten ei ole ketään muuta tarkoitettu 💔

Kuinka pitkään?

Kolme vuotta suunnilleen.

Mutta täytyy lisätä, että itsellä ainakin tähän irtipääsemiseen tarvittiin selkeitä merkkejä ja juttuja joista tajusi lopullisesti, että no niin jooh, ei oo eikä tuu.

Eli ei aika vain mystisesti hoitanut asiaa, hoitaakohan ikinä?

Toki aika voi laimentaa tunteita, mutta kunnon tajuamiset yms. joiden myötä irti pääsee, tulee tapahtumien seurauksena.

Ainakin itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Itse juuri tässä tilanteessa että pitäisi hyväksyä tuo tosiasia. Puolet ajasta oon ihan fine, että Okei ei mun elämä siihen kaadu ja sit taas seuraavassa hetkessä keksin vaikka mitä selityksiä siihen miksei hänestä nyt ole mitään kuulunut. Äh!

Toivoisin vain että tulis joku toinen mies joka veis jalat alta, se olis se helpoin tie. Mut varmaan turha toivo, toivottavasti en ainakaan törmää häneen missään enää koskaan ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Sama.. kyllähän nyt olosuhteet voivat vaan olla sellaiset, että toisesta on luovuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Minusta tuolla käsistä päästämisellä tarkoitetaan sitä, ettei kiinnostunut mies jätä annettua mahdollisuutta käyttämättä tai sitten se ei ole oikeasti kiinnostunut. Konteksti, konteksti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Itse juuri tässä tilanteessa että pitäisi hyväksyä tuo tosiasia. Puolet ajasta oon ihan fine, että Okei ei mun elämä siihen kaadu ja sit taas seuraavassa hetkessä keksin vaikka mitä selityksiä siihen miksei hänestä nyt ole mitään kuulunut. Äh!

Toivoisin vain että tulis joku toinen mies joka veis jalat alta, se olis se helpoin tie. Mut varmaan turha toivo, toivottavasti en ainakaan törmää häneen missään enää koskaan ikinä!

Voi ei....kyllä se jossain vaiheessa aina helpottaa!

Sitä vain ei tiedä, milloin se ”jossain vaiheessa” tulee.D:

Ja jälkikäteen saattaa tajuta, että vaikkei siitä mitään tullut ja itse ihastus saattoi tuntia äärimmäisen rikkovalta, niin siitä saattoi kuitenkin jotain oppia.

Itselläni ainakin tuo kaipaushelvetti oli hyvin opettavaista aikaa ja sen myötä oikeasti tiedän mitä haluan ja varsinkin mitä EN halua.:)

Ennen hänen tapaamistaan en tiennyt, kun en ollut oikeastaan edes miettinyt pariutumista koskaan.

Nyt on sellanen, että seuraavan kanssa olen jos ei valmis (voiko edes olla?), niin ainakin sata kertaa valmiimpi.

Ja jos se mies on joku vastaava luirupelle, niin vedän samantien pataan ja heitän parvekkeelta alas.

No en oikeasti tietenkään, mutta kuvainnollisesti heivaan helvettihin enkä jää mitään venaileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Minusta tuolla käsistä päästämisellä tarkoitetaan sitä, ettei kiinnostunut mies jätä annettua mahdollisuutta käyttämättä tai sitten se ei ole oikeasti kiinnostunut. Konteksti, konteksti.

Joo siis nimenomaan siihen sisältyy oletus siitä, että nainen on halukas ja saatavilla.

Alan olla jo huolissaan itsestäni. Sen verran pakkomielteistä tämä ihastuksen kaipaaminen. Pitää varmaan mennä terapiaan että pääsis irti tästä tunteesta. Tämä on vaan niin hullua kun ei voi tehdä mitään eikä puhua kellekään. Mun pää hajoaa! Voi mies minkä teit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Sama.. kyllähän nyt olosuhteet voivat vaan olla sellaiset, että toisesta on luovuttava.

Tietysti voi, mutta se on eri juttu, kun silloinhan asiasta jutellaan suoraan ja kerrotaan toiselle, että näin on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Pelottava ajattelutapa jos rakastumissumussa noin ajattelee. Jos mies ei päästä käsistään naista jota todella haluaa, niin minkä tae se on???  Onko tuollainen ajattelutapa oppikirjasta miten manipuloidaan nainen itselle?  Anteeksi vaan mutta minusta tuo kuulostaa sellaiselta romanttiselta höpsöilyltä

Rakastumissumussa nimenomaan ei ajattele noin, vaan keksii toinen toistaan älyttömämpiä selityksiä ja hurjia skenaarioita, jotka ovat kuvitellun onnen tiellä.

Sitten rakastumissumun hälvettyä tajuaa, että niin, no eipä se olisi ikinä käyttäytynyt niin, jos olisi välittänyt eikä olisi päästänyt käsistä, jos olisi halunnut.

Lehtometsä,

koivuouta

Kalliopahta

kyntten alla

Ja tuulenrossassa

aikojen ajama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan helvetin ihastunut varattuun mieheen. Sydän särkyy, kun en sitä saa. Tätä on jatkunut jo liian pitkään, en vain pysty unohtaa. Mua varten ei ole ketään muuta tarkoitettu 💔

Kuinka pitkään?

Kolme vuotta suunnilleen.

Mä olen kaivannut erästä naista yhtä kauan. Omasta tilanteesta on hyvin vaikea irtautua ja siitä naisestakaan en tiedä. Kaikki seisoo paikallaan ja elämä lipuu ohitse.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Näin tosiaan sanotaan. Ja näin sanoo omakin järkeni. Mutta voisiko miehet kommentoida tätä? Onko se tosiaan näin mustavalkoista?

Toisina päivinä järkeilen, että se elämäni rakkaus ei vain piitannut minusta niin paljon. Mutta sitten on niitä asioita, se tunne tai kokemus sellaisesta välittämisestä ja yhteenkuuluvuudesta, jota en ole kokenut muiden kohdalla. Jos se oli niin, ettei hän halunnut mua, niin miksi mun tunne sanoo toisin ja miksi en voi lakata ajattelemasta häntä?

Ja vastaavasti kokemus miehestä, joka halusi minut eikä luovuttanut, vaikka vastustelin. Jälkeenpäin tajuan, että hän oli vain päättänyt saada minut. Ei siinä mistään rakastumisesta ollut kyse. Voisiko siis hieman olla kysymys myös harkitsevuudesta tai kyvystä tehdä päätöksiä? Tai siitä miten lopullisena pitää päätöksiään?

Hopeakettu kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

... Minä niin muistan kuinka mukava oli häntä seurata, siis keittiössä, hyörivä pepakin jopa hetkeksi unohtui kun haukkasin hänen lämpimiä croisantteja :)

Mut liekö enää croisantteja haukkaisin, saatika päälle kahvia naukkaisin?

Eipä ei, jos keittiööni päätyisit niin tokkopa sanoisin hei!

Vetäisin sinut lähelleni hellään huomaan,

Enkä kehoittaisi sinua mukanasi essua tuomaan.

Lähelle kuin sinäkin aikoinaan minuun painauduit illoin, kovin kaiholla muistelen muistoja jotka syntyivät silloin.

Tuntea lämmön, ruumiisi. Suudella huuliasi, kielellä tunnustella, ei nieluasi vaan hamuta kohti sieluasi.

En kuitenkaan tavoittanut, sieluasi, ei vaikka kuinka rutistin, suutelin, imin ja hapuilin, hapuilin kuin lapsi pöydästä tukea ottaessaan. Ensimmäisten askelien saattamana, iloisena siitä, hetkestä, pienenpienestä retkestä.

Vaikken retkelläni saavuttanut sieluasi lain, niin olin läsnä, sinussa ja sinä minussa, oli hyvä olla

Kanssasi oli niin hyvä olla retkellä

Silloin sen tajusin uuden suudelman hetkellä

Kanssasi retkeen ei tarvitse utopiaa matkoja rekvisiitta turhaa lain

Vain ja ainoastaan sinut ja minut vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan helvetin ihastunut varattuun mieheen. Sydän särkyy, kun en sitä saa. Tätä on jatkunut jo liian pitkään, en vain pysty unohtaa. Mua varten ei ole ketään muuta tarkoitettu 💔

Kuinka pitkään?

Kolme vuotta suunnilleen.

Mä olen kaivannut erästä naista yhtä kauan. Omasta tilanteesta on hyvin vaikea irtautua ja siitä naisestakaan en tiedä. Kaikki seisoo paikallaan ja elämä lipuu ohitse.

Tutulta tuntuu, mutta todennäköisyys sille, että olisit kaivattunu on aika olematon täällä netissä. Haluatko antaa jonkin vihjeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Näin tosiaan sanotaan. Ja näin sanoo omakin järkeni. Mutta voisiko miehet kommentoida tätä? Onko se tosiaan näin mustavalkoista?

Toisina päivinä järkeilen, että se elämäni rakkaus ei vain piitannut minusta niin paljon. Mutta sitten on niitä asioita, se tunne tai kokemus sellaisesta välittämisestä ja yhteenkuuluvuudesta, jota en ole kokenut muiden kohdalla. Jos se oli niin, ettei hän halunnut mua, niin miksi mun tunne sanoo toisin ja miksi en voi lakata ajattelemasta häntä?

Ja vastaavasti kokemus miehestä, joka halusi minut eikä luovuttanut, vaikka vastustelin. Jälkeenpäin tajuan, että hän oli vain päättänyt saada minut. Ei siinä mistään rakastumisesta ollut kyse. Voisiko siis hieman olla kysymys myös harkitsevuudesta tai kyvystä tehdä päätöksiä? Tai siitä miten lopullisena pitää päätöksiään?

Huom: edelleen kyseessä oli ne tapaukset, kun _nainen on halukas, messissä ja saatavilla_ - EI sellaiset, joissa nainen ei halua ja on tehnyt sen selväksi, mutta mies silti vaan yrittää ja hulluna pommittaa naisen vastustuksesta huolimatta.

Eikä tuolla tarkoiteta sitä, että tulisi olla joku itsevarma ja supliikki lirkuttelija.

Ujo tai sosiaalisesti taitamatonkin mies osaa hakeutua naisen läheisyyteen, jos on kiinnostunut.

VARSINKIN, jos nainen itse tarjoaa tähän tilaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.

Näin tosiaan sanotaan. Ja näin sanoo omakin järkeni. Mutta voisiko miehet kommentoida tätä? Onko se tosiaan näin mustavalkoista?

Toisina päivinä järkeilen, että se elämäni rakkaus ei vain piitannut minusta niin paljon. Mutta sitten on niitä asioita, se tunne tai kokemus sellaisesta välittämisestä ja yhteenkuuluvuudesta, jota en ole kokenut muiden kohdalla. Jos se oli niin, ettei hän halunnut mua, niin miksi mun tunne sanoo toisin ja miksi en voi lakata ajattelemasta häntä?

Ja vastaavasti kokemus miehestä, joka halusi minut eikä luovuttanut, vaikka vastustelin. Jälkeenpäin tajuan, että hän oli vain päättänyt saada minut. Ei siinä mistään rakastumisesta ollut kyse. Voisiko siis hieman olla kysymys myös harkitsevuudesta tai kyvystä tehdä päätöksiä? Tai siitä miten lopullisena pitää päätöksiään?

Hmm ihan kun oisin ite kirjoittanut tän. Samanlaisia tilanteita muillakin. Tietenkin, ei se mitenkään yllättänyt. Hauska vaan nähdä omat ajatuksensa jonkun toisen kirjoittamina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että kaipaan sua vieläkin? Vaikka tiedän että oikeassa elämässä olisi täysi mahdottomuus yhdistää meidän elämät. Mun ❤ on ollut kohta neljä vuotta sun.

Siitä on kohta neljä vuotta, kun eräs pieni mutta hieman erityisempi juttu tapahtui. Jos kuulostaa yhtään tutulta, annapa vähän tunnisteita, vaikka nimikirjain!

Mullakin kulunut miltei neljä vuotta siitä kun mies varmasti aivan tahtomattaan varasti mun sydämen. Vieläkin kärvistelen. T. nainen sivusta.

Saako kysyä, miten hän sen teki? Onko juttunne jatkunut?