Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rakastuminen on vaikuttanut aika dramaattisesti sosiaaliseen elämääni, kaiken muun lisäksi.
Miten?
Olen kääntynyt sisäänpäin, käpertynyt epätoivoiseen rakkauteeni, muut ihmiset eivät kiinnosta yhtälailla kuin ennen eikä minulla ole enää samalla tavalla annettavaa kuin joskus.
Tuntuu, etten saa enää sellaista sosiaalista tyydytystä ja kaikki sosialisointi jää jotenkin vajaaksi, koska ei saa olla hänen kanssaan ja padon niin paljon ajatuksia, tunteita ja asioita itseeni.
Ennen niin antoisista hetkistä kera ystävien on tullut vähän valjuja, minusta poissaoleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rakastuminen on vaikuttanut aika dramaattisesti sosiaaliseen elämääni, kaiken muun lisäksi.
Miten?
Olen kääntynyt sisäänpäin, käpertynyt epätoivoiseen rakkauteeni, muut ihmiset eivät kiinnosta yhtälailla kuin ennen eikä minulla ole enää samalla tavalla annettavaa kuin joskus.
Tuntuu, etten saa enää sellaista sosiaalista tyydytystä ja kaikki sosialisointi jää jotenkin vajaaksi, koska ei saa olla hänen kanssaan ja padon niin paljon ajatuksia, tunteita ja asioita itseeni.
Ennen niin antoisista hetkistä kera ystävien on tullut vähän valjuja, minusta poissaoleva.
Samalla tavalla se vaikuttaa minuunkin. Kenenkään muun kuin hänen seuransa ei tunnu miltään. Ja sitten kun olen hänen seurassa, en pysty edes näyttämään sitä hänelle, vaikka haluaisin. Käyttäydyn välillä jopa luotaantyöntävästi, koska en saisi tuntea näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rakastuminen on vaikuttanut aika dramaattisesti sosiaaliseen elämääni, kaiken muun lisäksi.
Miten?
Olen kääntynyt sisäänpäin, käpertynyt epätoivoiseen rakkauteeni, muut ihmiset eivät kiinnosta yhtälailla kuin ennen eikä minulla ole enää samalla tavalla annettavaa kuin joskus.
Tuntuu, etten saa enää sellaista sosiaalista tyydytystä ja kaikki sosialisointi jää jotenkin vajaaksi, koska ei saa olla hänen kanssaan ja padon niin paljon ajatuksia, tunteita ja asioita itseeni.
Ennen niin antoisista hetkistä kera ystävien on tullut vähän valjuja, minusta poissaoleva.Samalla tavalla se vaikuttaa minuunkin. Kenenkään muun kuin hänen seuransa ei tunnu miltään. Ja sitten kun olen hänen seurassa, en pysty edes näyttämään sitä hänelle, vaikka haluaisin. Käyttäydyn välillä jopa luotaantyöntävästi, koska en saisi tuntea näin.
mikset saisi?
Vierailija kirjoitti:
🗣📈
0,01% ↗️
🌜❤️
Kuka olet? 🤨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
En ajattele ikäeroa. Silloin kun tavattiin ensimmäisen kerran, luulin sinua pari vuotta itseäni vanhemmaksi. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
Niin minustakin. Ajattelen aika usein, mutta en pidä sitä enää kynnyskysymyksenä. Suurin kysymys on se, mitä sinä elämältäsi haluat. Haluatko minusta muuta kuin ystävän vai haluatko sitäkään?
Ooo... niin. 😮 Keneltä odotat vastausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rakastuminen on vaikuttanut aika dramaattisesti sosiaaliseen elämääni, kaiken muun lisäksi.
Miten?
Olen kääntynyt sisäänpäin, käpertynyt epätoivoiseen rakkauteeni, muut ihmiset eivät kiinnosta yhtälailla kuin ennen eikä minulla ole enää samalla tavalla annettavaa kuin joskus.
Tuntuu, etten saa enää sellaista sosiaalista tyydytystä ja kaikki sosialisointi jää jotenkin vajaaksi, koska ei saa olla hänen kanssaan ja padon niin paljon ajatuksia, tunteita ja asioita itseeni.
Ennen niin antoisista hetkistä kera ystävien on tullut vähän valjuja, minusta poissaoleva.Samalla tavalla se vaikuttaa minuunkin. Kenenkään muun kuin hänen seuransa ei tunnu miltään. Ja sitten kun olen hänen seurassa, en pysty edes näyttämään sitä hänelle, vaikka haluaisin. Käyttäydyn välillä jopa luotaantyöntävästi, koska en saisi tuntea näin.
Minä en edes näe häntä koskaan.
En tiedä, onko se hyvä vai huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
Niin minustakin. Ajattelen aika usein, mutta en pidä sitä enää kynnyskysymyksenä. Suurin kysymys on se, mitä sinä elämältäsi haluat. Haluatko minusta muuta kuin ystävän vai haluatko sitäkään?
Haluaisin sinut kokonaan, jos olisit se mies. Et vain ole otettavissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä rakastuminen on vaikuttanut aika dramaattisesti sosiaaliseen elämääni, kaiken muun lisäksi.
Minusta tuntuu siltä, että lähes tilanteessa kuin tilanteessa kaipuu sinuun on niin vahvasti mukana mielessä, että ilo ei ole samanlaista kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🗣📈
0,01% ↗️
🌜❤️Kuka olet? 🤨
Hän, jolle porrasräyhääjä räyhäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🗣📈
0,01% ↗️
🌜❤️Kuka olet? 🤨
Hän, jolle porrasräyhääjä räyhäsi.
Kuka sitten on porrasräyhääjä? Mistä räyhäsi? 🤔
Ikäero on samantekevää kun olet ilmaa, jota ilman en voi hengittää. Sattuu vaan sydämeen. En ole onnellinen ennen kun olen sun. Kauniita unia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
Niin minustakin. Ajattelen aika usein, mutta en pidä sitä enää kynnyskysymyksenä. Suurin kysymys on se, mitä sinä elämältäsi haluat. Haluatko minusta muuta kuin ystävän vai haluatko sitäkään?
Puhun sinusta ystävänäni, koska olemme jutelleen jo pidemmän aikaa netissä, mutta emme muualla, siis oikeassa elämässä. Emme tapaa, emmekä tee mitään yhdessä. Mm. tuosta syystä en voi kutsua sinua poikaystäväkseni...
"Muuta kuin ystävän", sanot sen ihan kuin se olisi jotain vähäpätöistä.... 😉 Se, että toista voi kutsua ystäväksi merkitsee minulle paljon... En kutsu ketään kovin helposti ja lyhyen tuttavuuden perusteella ystäväkseni.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu seurassasi, että olisimme ihan saman ikäisiä. Olemme jotenkin vaan niin saman oloisia ja samalla aaltopituudella. Ajatteletko sinä ikäeroamme koskaan?
Ajattelen, että samalla aaltopituudella voivat olla hyvin eri-ikäisetkin ihmiset ja toisaalta fyysinen kuntokin vaihtelee saman ikäisilläkin hyvin paljon liikunnan määrästä riippuen. Iän myötä liikunnan merkitys vain kasvaa.
Ketju on lukittu.
Miten?