Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin täällä taas asioita. Ehkä pitäisi olla onnellinen ja helpottunut, ettei välillämme ehtinyt tapahtua mitään. Tavallaan taas toivon, että olisimme tavanneet vaikka pari vuotta sitten. Nyt olen hyväksynyt ajatuksen, että joudun olla koko elämäni yksin. En voi vaatia ketään elämään tällaisen kanssa. En edes usko, että kukaan voisi aloittaa suhdetta kanssani. Ansaitset terveen ja paremman ihmisen kuin minä. Ehkä lopetan tällä palstalla käymisen, että on helpompi unohtaa.

Miksi olet niin varma, että hän ei hyväksyisi sinua? Aito rakkaus ei vaadi täydellisyyttä. Ehkä hän ei edes tiedä, että ajattelet häntä tai voisit vielä olla kiinnostunut.

En tiedä. Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka vaatisi täydellisyyttä, mutta tällaiset ajatukset pyörivät mielessäni. 

Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja ehkäpä et itsekään tiedä hänen vikojaan ja puutteitaan? Kuulostaa siltä, että eniten vaadit itse itseltäsi täydellisyyttä, se on varmasti kuluttavaa. Jos tutkit asiaa, löydät paljon esimerkkejä pareista, jotka ovat löytäneet toisensa sairauksista ja muista puutteista huolimatta.

Miksi et ottaisi rohkeasti yhteyttä häneen murehtimisen sijaan? Aloita jostain pienestä, koko sydäntä ei tarvitse avata heti. Anna teille kahdelle edes mahdollisuus. Ei tarvitsisi katua loppuikää. Tsemppiä ja onnea!

Kiitos sanoistasi, mutta olen aika toivoton. En myöskään haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä. En uskalla ottaa häneen yhteyttä, vaikka haluaisin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään kuinka moni saa tänäänkin (ja tulevaisuudessa) nauttia sun valoisasta, iloisesta ja ihanasta seurasta. Kuinka moni saa jutella sun kanssa, hymyillä ja nauraa. Sitten mietin miten minä en saa tehdä noista mitään ehkä enää koskaan ja purskahdin itkuun.

Miksi päästit hänet pois elämästäsi, jos tunnet noin voimakkaasti?

Hän ei halunnut olla mun kanssa tekemisissä. Mun tunteet oli yksipuolisia. Sanoi hän joskus jollain tavalla tykkäävänsä (ehkä kohteliaisuudesta), mutta ei kuitenkaan halunnut olla tekemisissä enempää kuin oli pakko.

Ymmärrän, että olet saanut minusta tuollaisen käsityksen. Kaikista eniten olisin vain halunnut viettää aikaa kanssasi rauhassa kahdestaan, mutta en koskaan saanut ja se oli turhauttavaa. En halunnut kilpailla huomiostasi muiden seurassa. Yritin joskus ilmaista tykkääväni sinusta, mutta en saanut mitään vastakaikua. Onneksi en sentään töksäyttänyt mitään voimakkaampaa sanaa.

Valitettavasti taidan olla väärä henkilö. Itse nimittäin töksäytin sen voimakkaamman sanan hänelle tai kerroin ihan kaiken eli aivan liikaa.

Rakastatko mies minua henkisesti vai onko siinä mukana myös seksuaalista halua?

Minusta tuntuu, että seksi on alkanut vähitellen menettää minulle merkitystään..

Minä rakastan sinua. Olen kertonut sinulle joskus irl, kuinka paljon olen kaivannut sinua ja keskustelujamme.

Entä mitä vastaat sinulle esittämääni kysymykseen? Kyllä vai ei?

Enkä minäkään ole häneen _ihastunut_, en enää edes rakastunut.

Rakastan tietysti ja erityisesti pientä poikaa hänen sisällään, mutta se on sellaista platonisempaa.

Vaikka samahan se sille vaikka täällä jotkut kutsuisivat häntä ihastukseksi, mutta tosiasiassa hän on kaivattu.

Ja sitäkin paremmin kuvaisi ”ajateltu” tai jokin, mikähän sitä kuvaisi?

Kun ajattelee jotain ihmistä ja vähän kaipaakin, mutta ilman mitään sellaista ihastumiseen/rakastumiseen liittyvää kutkuttelua ja jännitystä?

On hän toki ollut joskus ihastus ja rakastus, pitkäänkin, mutta ne tunteet on kuolleet ja jäljelle jäänyt lähinnä platoninen rakkaus (tuntee, ajattelee ja välittää kovasti) satunnaisilla lihallisilla himoilla höystettynä.

Etäisyyden myötä tullut ns. järki päähän ja syössyt realiteetit tajuntaan.

Siinäpä ne hullun rakkauden tuntemukset ja sellaiset sitten katoaakin.

Hullua rakkautta pitää yllä toivo, ja kun toivo lähtee, se vie myös tunteet mukanaan.

-se kaksoisolennon nähnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään kuinka moni saa tänäänkin (ja tulevaisuudessa) nauttia sun valoisasta, iloisesta ja ihanasta seurasta. Kuinka moni saa jutella sun kanssa, hymyillä ja nauraa. Sitten mietin miten minä en saa tehdä noista mitään ehkä enää koskaan ja purskahdin itkuun.

Miksi päästit hänet pois elämästäsi, jos tunnet noin voimakkaasti?

Hän ei halunnut olla mun kanssa tekemisissä. Mun tunteet oli yksipuolisia. Sanoi hän joskus jollain tavalla tykkäävänsä (ehkä kohteliaisuudesta), mutta ei kuitenkaan halunnut olla tekemisissä enempää kuin oli pakko.

Ymmärrän, että olet saanut minusta tuollaisen käsityksen. Kaikista eniten olisin vain halunnut viettää aikaa kanssasi rauhassa kahdestaan, mutta en koskaan saanut ja se oli turhauttavaa. En halunnut kilpailla huomiostasi muiden seurassa. Yritin joskus ilmaista tykkääväni sinusta, mutta en saanut mitään vastakaikua. Onneksi en sentään töksäyttänyt mitään voimakkaampaa sanaa.

Valitettavasti taidan olla väärä henkilö. Itse nimittäin töksäytin sen voimakkaamman sanan hänelle tai kerroin ihan kaiken eli aivan liikaa.

Ei täällä mikään viesti mene oikelle henkilölle. Tämä on vain paikka purkaa oma oloa, kun ei ole ketään, kenelle voisi puhua asioista.

Eikä minua oikeastaan edes kiinnosta kuka on ihastunut kenenkin, sillä ihastuminen ja ihastus on monille vaan jotain jännitystä ja viihdettä elämään.

Olin varmaan joskus ihastus, mutta koska hänellä on elämänkumppani, niin sillä ei ole merkitystä.

Kurkkasin kuvaasi facebookissa. Lupasin itselleni etten tekisi sitä enää, mutta en vaan voinut vastustaa. Olet sentään olemassa siellä jossain ja olet onnellinen. Sanoin sinulle kaiken muun, mutta en uskaltanut kertoa, että rakastan sinua.

Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Haluan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Saanko sen minkä haluan?

Mulla taitaa olla nyt uusi ihastus. Ihan tervettä "vaihtaa" kun edellisestä ei tullut mitään. Byebye H. Hello M!

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Haluan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Saanko sen minkä haluan?

Saat.

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Kurkkasin kuvaasi facebookissa. Lupasin itselleni etten tekisi sitä enää, mutta en vaan voinut vastustaa. Olet sentään olemassa siellä jossain ja olet onnellinen. Sanoin sinulle kaiken muun, mutta en uskaltanut kertoa, että rakastan sinua.

Minäkin katselen hänen kuvaansa melkein joka päivä. Siitä tulee hyvä, mutta haikea olo ja kaikki muistot palaavat mieleen voimakkammin.

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin että ottaisit yhteyttä. Itse en uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin että ottaisit yhteyttä. Itse en uskalla.

Miksi et uskalla?

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

Kyllä kannattais. Ettei sitten vanhana tarvitsis katua tekemättä jätettyjä tekoja, toteuttamattomia toiveita, elämättä jäänyttä elämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin että ottaisit yhteyttä. Itse en uskalla.

Miksi et uskalla?

Kun en tiedä miten hän kokisi sen jos ehdottaisin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko ottaa sinuun yhteyttä? 

Uskalla. Uskallat.

Ikävä sinun kanssasi vietettyjä hetkiä. Niitä, kun olemme olleet kahdestaan.

Meidän välillä on niin paljon kaikkea epäselvää, omia tulkintoja ja kaikkea. Mulle olisi tosi tärkeää että voitaisiin puhua kaikesta meidän välillä. Olisitko siihen valmis?