Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
No tällainen tilanne on ehkä vähän eri, mutta pystytkö koko loppuelämän ajan välttelemään hänen seuraansa? Ja miksi noin pessimistisesti ajattelet ettet voi koskaan häntä saada?
Kohta en ehkä näe häntä enää ikinä, joten sitten pystyn ainakin. Vaikka samalla tulee kyllä loppuelämän pituinen suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heräsin sinuun satavuotisesta horroksesta, herätit minussa jotain kätkettyä, pelkistetyn puhdasta - aitoa .
Siitä alkoi tahdon ja syyllisyyden tanssi.
Tiesin että se mikä olisi oikein, olisi väärin. Ja se mikä olisi väärin, olisi oikein.
Vain saman tanssanneet sen tietävät kuinka lähellä jalkoihinsa olisi kompastua, viedä toinenkin mukanaan.
Sinä olit viipyilevä uneni, yön taikani.
Kuin unet haihtuvat ja muuttuvat utuisiksi muistoiksi, niin sinäkin joskus. On aika herätä, suloiselle unelle hymyillen, herätä uuteen päivään, aamun kajoon.
Olen elänyt saman sadun, sadun vailla onnellista loppua. Hän oli kuin sadun prinsessa. Häneen kun katsoin ensi kerran, aukenivat sydämeni padot. Olen tanssinut myös saman tanssin, jossa sinun pieni horjahdus olisi pudottanut meidät molemmat syvyyksiin. Kyllä, sinun horjahdus, sillä niin voimakkaasti sinuun nojasin. Se olisi ollut samanaikaisesti täysin oikein ja täysin väärin. En tiedä miten elämä tästä jatkuu, sadun onnellinen loppu jäi vaivaamaan ja samalla pohdin: miksi sinä?
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Vaikka mitä teen ja minne meen, mukanain, ajatuksissain sä kuljet. On kuin olisin löytänyt jotain, jota olen aina etsinyt. Ongelma on se, että nyt kun tiedän, että olet olemassa, niin on vaikea löytää iloa päiviin ilman sinua. Hyvää yötä.
Hyvää yötä rakas. Niin sinäkin olet ajatuksissani aina. Hyvänyön suudelma sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Siinäpä orpo osa, kaikki solut läpäisevä levottomuus ja kaipuu lähelle häntä joka ei sua halua. Kotona ei ole hyvä, metsässä ei ole hyvä, rannalla ei ollenkaan hyvä. Jos olisin Nuuskamuikkunen, laittaisin teltan sen talon pihalle jossa tavattiin. Nököttäisin siinä kunnes maailman hyödyttömimmän olennon olo menisi ohi. Ja salaa toivoisin että hän tulisi katsomaan miksi siinä on teltta. Että hän tykkäisikin, mutta jostain syystä ei näytä sitä. Mutta en ole Nuuskamuikkunen, olen ihminen eikä teltassa ole ikkunoita niin ei sinne voi jäädä. Katson jokaisesta ikkunasta nykyään vain koska odotan näkeväni hänet. On niin vaikea olla että itkettäisi, mutta en halua itkeä hänen vuokseen, koska sitten en pysty enää nauramaan kuten nyt. Olen sairastunut tähän samaan tautiin mitä te täällä vuositolkulla podette.
Ps. Yritin ottaa susta selvän jos olisitkin ihan mäntti, mutta olet kaikkea muuta. Tiedän myös ettet tykkää, luen ihmisten silmiä. Anteeksi. Hyvää yötä, pidä huolta.
Nuuskamuikkunen on itsenäinen. Se taannoinen Nuuskamuikkus ihastelu ketju on tajuttu väärin. Kukaan nainen ei halua itsesäälistä telttailijaa pihalle.
Ai jaa, no onneksi hän on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän yön toivotus, suukko & hali elämäni naiselle mieheltä 30km ja kahden kuntarajan takaa. Etunimemme alkavat samalla kirjaimella, samoin kotikatumme. En osaa ajatelle enää elämää ilman sinua. Ikävä. Kauniita unia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Vaikka mitä teen ja minne meen, mukanain, ajatuksissain sä kuljet. On kuin olisin löytänyt jotain, jota olen aina etsinyt. Ongelma on se, että nyt kun tiedän, että olet olemassa, niin on vaikea löytää iloa päiviin ilman sinua. Hyvää yötä.
Hyvää yötä rakas. Niin sinäkin olet ajatuksissani aina. Hyvänyön suudelma sinulle.
Hyvää yötä Rakas A! 💘💘💘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi kun pelataan tunteilla niin silloin luodaan hirviö.
Sellanen päivä et räjähdän ikävästä.
T
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Siinäpä orpo osa, kaikki solut läpäisevä levottomuus ja kaipuu lähelle häntä joka ei sua halua. Kotona ei ole hyvä, metsässä ei ole hyvä, rannalla ei ollenkaan hyvä. Jos olisin Nuuskamuikkunen, laittaisin teltan sen talon pihalle jossa tavattiin. Nököttäisin siinä kunnes maailman hyödyttömimmän olennon olo menisi ohi. Ja salaa toivoisin että hän tulisi katsomaan miksi siinä on teltta. Että hän tykkäisikin, mutta jostain syystä ei näytä sitä. Mutta en ole Nuuskamuikkunen, olen ihminen eikä teltassa ole ikkunoita niin ei sinne voi jäädä. Katson jokaisesta ikkunasta nykyään vain koska odotan näkeväni hänet. On niin vaikea olla että itkettäisi, mutta en halua itkeä hänen vuokseen, koska sitten en pysty enää nauramaan kuten nyt. Olen sairastunut tähän samaan tautiin mitä te täällä vuositolkulla podette.
Ps. Yritin ottaa susta selvän jos olisitkin ihan mäntti, mutta olet kaikkea muuta. Tiedän myös ettet tykkää, luen ihmisten silmiä. Anteeksi. Hyvää yötä, pidä huolta.
Nuuskamuikkunen on itsenäinen. Se taannoinen Nuuskamuikkus ihastelu ketju on tajuttu väärin. Kukaan nainen ei halua itsesäälistä telttailijaa pihalle.
Ai jaa, no onneksi hän on mies.
No sitten. Jotkut miehet ovat niin outoja, että innostuvat kun itsesäälissä oleva nainen ruikuttaa niiden pihalla teltassa?
Vai oliko tämä mies miehelle.?
Pahinta on ruikutus itsekkäästi.
Tämä tässä palstassa vaikuttava stalkkeri on joku rakkaudessa pettynyt yksilö. Epätoivoisesti näkee romansseja ja juttuja joita sitten yrittää tuhota. Siis mielessä ei ole muuta.
Joko elää liitossa kulissielämää grillaten omakotitalonsa pihalla ilkeyttä mieli täynnä taikka on eläkkeellä oleva nainen/mies joka ei muuta tee kuin touhuaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hän kyttää tällä palstalla veikkaan hänen olevan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Siinäpä orpo osa, kaikki solut läpäisevä levottomuus ja kaipuu lähelle häntä joka ei sua halua. Kotona ei ole hyvä, metsässä ei ole hyvä, rannalla ei ollenkaan hyvä. Jos olisin Nuuskamuikkunen, laittaisin teltan sen talon pihalle jossa tavattiin. Nököttäisin siinä kunnes maailman hyödyttömimmän olennon olo menisi ohi. Ja salaa toivoisin että hän tulisi katsomaan miksi siinä on teltta. Että hän tykkäisikin, mutta jostain syystä ei näytä sitä. Mutta en ole Nuuskamuikkunen, olen ihminen eikä teltassa ole ikkunoita niin ei sinne voi jäädä. Katson jokaisesta ikkunasta nykyään vain koska odotan näkeväni hänet. On niin vaikea olla että itkettäisi, mutta en halua itkeä hänen vuokseen, koska sitten en pysty enää nauramaan kuten nyt. Olen sairastunut tähän samaan tautiin mitä te täällä vuositolkulla podette.
Ps. Yritin ottaa susta selvän jos olisitkin ihan mäntti, mutta olet kaikkea muuta. Tiedän myös ettet tykkää, luen ihmisten silmiä. Anteeksi. Hyvää yötä, pidä huolta.
Nuuskamuikkunen on itsenäinen. Se taannoinen Nuuskamuikkus ihastelu ketju on tajuttu väärin. Kukaan nainen ei halua itsesäälistä telttailijaa pihalle.
Ai jaa, no onneksi hän on mies.
No sitten. Jotkut miehet ovat niin outoja, että innostuvat kun itsesäälissä oleva nainen ruikuttaa niiden pihalla teltassa?
Vai oliko tämä mies miehelle.?
Pahinta on ruikutus itsekkäästi.
Sun varmaan tarvii lukea viestini uudelleen ja vetää uudet oletukset ihan toisenlaiselle sykkyrälle kun menee niin päin honkia. Kaikki näkee miten säälittävä kiusaaja olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Saisin tuon. Ja tuon. Tuon saisin. Ja tuon, tuon, tuon, tuon ja tuonkin.”
Ja sitten otit sellaisen keskinkertaisen tumpun. Okei.
Vierailija kirjoitti:
Sellanen päivä et räjähdän ikävästä.
T
Miksi nyt näin?
Tulit toissayönä uneeni, rauhoitit huolissani ja kävin olkapäätäsi vasten lepäämään.
Siinä oli hyvä ja levollinen olla. Olisipa
se muutakin kuin uni.
Voi että ottikin päähän, kun en voinut nähdä sinua eilen illalla... Nyt menee sitten pitkä aika kun en näekään. Liian pitkä. Sinä olet ihana, enkä minä voi sille mitään, että olen korviani myöten rakastunut. Yritän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Siinäpä orpo osa, kaikki solut läpäisevä levottomuus ja kaipuu lähelle häntä joka ei sua halua. Kotona ei ole hyvä, metsässä ei ole hyvä, rannalla ei ollenkaan hyvä. Jos olisin Nuuskamuikkunen, laittaisin teltan sen talon pihalle jossa tavattiin. Nököttäisin siinä kunnes maailman hyödyttömimmän olennon olo menisi ohi. Ja salaa toivoisin että hän tulisi katsomaan miksi siinä on teltta. Että hän tykkäisikin, mutta jostain syystä ei näytä sitä. Mutta en ole Nuuskamuikkunen, olen ihminen eikä teltassa ole ikkunoita niin ei sinne voi jäädä. Katson jokaisesta ikkunasta nykyään vain koska odotan näkeväni hänet. On niin vaikea olla että itkettäisi, mutta en halua itkeä hänen vuokseen, koska sitten en pysty enää nauramaan kuten nyt. Olen sairastunut tähän samaan tautiin mitä te täällä vuositolkulla podette.
Ps. Yritin ottaa susta selvän jos olisitkin ihan mäntti, mutta olet kaikkea muuta. Tiedän myös ettet tykkää, luen ihmisten silmiä. Anteeksi. Hyvää yötä, pidä huolta.
Nuuskamuikkunen on itsenäinen. Se taannoinen Nuuskamuikkus ihastelu ketju on tajuttu väärin. Kukaan nainen ei halua itsesäälistä telttailijaa pihalle.
Ai jaa, no onneksi hän on mies.
No sitten. Jotkut miehet ovat niin outoja, että innostuvat kun itsesäälissä oleva nainen ruikuttaa niiden pihalla teltassa?
Vai oliko tämä mies miehelle.?
Pahinta on ruikutus itsekkäästi.Sun varmaan tarvii lukea viestini uudelleen ja vetää uudet oletukset ihan toisenlaiselle sykkyrälle kun menee niin päin honkia. Kaikki näkee miten säälittävä kiusaaja olet.
Hyvin mahdollista, että tulkitsin väärin..
Vierailija kirjoitti:
”Saisin tuon. Ja tuon. Tuon saisin. Ja tuon, tuon, tuon, tuon ja tuonkin.”
Ja sitten otit sellaisen keskinkertaisen tumpun. Okei.
Ehkäpä keskinkertaisella oli tarjota tunnetasolla, jotakin sellaista mitä muilla ei ollut.
Ketju on lukittu.
Nuuskamuikkunen on itsenäinen. Se taannoinen Nuuskamuikkus ihastelu ketju on tajuttu väärin. Kukaan nainen ei halua itsesäälistä telttailijaa pihalle.