Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Angstipellet mestoilla jälleen!
Tulit tällä kertaa kaverin kanssa käymään?
Ihan ylempien viestien ulisijoihin viittasin.:)
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
Miehelle vai naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuit sellaiseen monisyiseen tunnehermoon, että siksi en unohda sua milloinkaan.
Ihastuminen kestää sen pari vuotta, että tuon jälkeen unohdat helposti.
Not true.
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Nukahdin kirjaa lukiessa päivällä ja heräsin äsken... ✨
Heräsin sinuun satavuotisesta horroksesta, herätit minussa jotain kätkettyä, pelkistetyn puhdasta - aitoa .
Siitä alkoi tahdon ja syyllisyyden tanssi.
Tiesin että se mikä olisi oikein, olisi väärin. Ja se mikä olisi väärin, olisi oikein.
Vain saman tanssanneet sen tietävät kuinka lähellä jalkoihinsa olisi kompastua, viedä toinenkin mukanaan.
Sinä olit viipyilevä uneni, yön taikani.
Kuin unet haihtuvat ja muuttuvat utuisiksi muistoiksi, niin sinäkin joskus. On aika herätä, suloiselle unelle hymyillen, herätä uuteen päivään, aamun kajoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
No tällainen tilanne on ehkä vähän eri, mutta pystytkö koko loppuelämän ajan välttelemään hänen seuraansa? Ja miksi noin pessimistisesti ajattelet ettet voi koskaan häntä saada?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisipa palata siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja olin vain vähän ihastunut. Nykyään välitän sinusta ihan liikaa ja kaikki tunteet ovat niin voimakkaita, etten oikein pysty enää olla seurassasi. Toivottavasti ymmärrät minua edes jotenkin.
En välttämättä ymmärrä. Eikö se ole niin että sitä oikein haluaa olla sen ihmisen lähellä ja seurassa jota kohtaan tuntee voimakkaasti?
Silloinkin, kun tietää ettei voi koskaan saada häntä?
Siinäpä orpo osa, kaikki solut läpäisevä levottomuus ja kaipuu lähelle häntä joka ei sua halua. Kotona ei ole hyvä, metsässä ei ole hyvä, rannalla ei ollenkaan hyvä. Jos olisin Nuuskamuikkunen, laittaisin teltan sen talon pihalle jossa tavattiin. Nököttäisin siinä kunnes maailman hyödyttömimmän olennon olo menisi ohi. Ja salaa toivoisin että hän tulisi katsomaan miksi siinä on teltta. Että hän tykkäisikin, mutta jostain syystä ei näytä sitä. Mutta en ole Nuuskamuikkunen, olen ihminen eikä teltassa ole ikkunoita niin ei sinne voi jäädä. Katson jokaisesta ikkunasta nykyään vain koska odotan näkeväni hänet. On niin vaikea olla että itkettäisi, mutta en halua itkeä hänen vuokseen, koska sitten en pysty enää nauramaan kuten nyt. Olen sairastunut tähän samaan tautiin mitä te täällä vuositolkulla podette.
Ps. Yritin ottaa susta selvän jos olisitkin ihan mäntti, mutta olet kaikkea muuta. Tiedän myös ettet tykkää, luen ihmisten silmiä. Anteeksi. Hyvää yötä, pidä huolta.
Olethan sä itsekäs ja aika leuhkakin, mutta mitä sitten. Rakastan sua silti. 💜
Vierailija kirjoitti:
Heräsin sinuun satavuotisesta horroksesta, herätit minussa jotain kätkettyä, pelkistetyn puhdasta - aitoa .
Siitä alkoi tahdon ja syyllisyyden tanssi.
Tiesin että se mikä olisi oikein, olisi väärin. Ja se mikä olisi väärin, olisi oikein.
Vain saman tanssanneet sen tietävät kuinka lähellä jalkoihinsa olisi kompastua, viedä toinenkin mukanaan.
Sinä olit viipyilevä uneni, yön taikani.
Kuin unet haihtuvat ja muuttuvat utuisiksi muistoiksi, niin sinäkin joskus. On aika herätä, suloiselle unelle hymyillen, herätä uuteen päivään, aamun kajoon.
Että minunkaan ei sitten enää kannata unelmoida sinun sylistäsi, kun olet jo luovuttanut?
Niin harvoin, aivan liian harvoin... 🍾
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan rakastunut sinuun mies. Sen huomaa varmaan jo sokeatkin. Enkä vain sano näin, vaan todella tarkoitan sitä. Olisi ihanaa olla ihan lähellä sinua.
Minäkin sinuun. Kaipaan nainen sinua, ja toivottavasti jo pian kohtaamme.
Sylisi lämpöön kaivannut jo monta vuott kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin sinuun satavuotisesta horroksesta, herätit minussa jotain kätkettyä, pelkistetyn puhdasta - aitoa .
Siitä alkoi tahdon ja syyllisyyden tanssi.
Tiesin että se mikä olisi oikein, olisi väärin. Ja se mikä olisi väärin, olisi oikein.
Vain saman tanssanneet sen tietävät kuinka lähellä jalkoihinsa olisi kompastua, viedä toinenkin mukanaan.
Sinä olit viipyilevä uneni, yön taikani.
Kuin unet haihtuvat ja muuttuvat utuisiksi muistoiksi, niin sinäkin joskus. On aika herätä, suloiselle unelle hymyillen, herätä uuteen päivään, aamun kajoon.Että minunkaan ei sitten enää kannata unelmoida sinun sylistäsi, kun olet jo luovuttanut?
Ei ole sinulle
Nuku hyvin rakkaani. Vaikka mitä teen ja minne meen, mukanain, ajatuksissain sä kuljet. On kuin olisin löytänyt jotain, jota olen aina etsinyt. Ongelma on se, että nyt kun tiedän, että olet olemassa, niin on vaikea löytää iloa päiviin ilman sinua. Hyvää yötä.
Sydämeni on ikuistesti särkynyt. En kai näe kaivattuani enää koskaan. Vihaan itseäni, kun tässä piti käydä näin. Ikävä on niin kova, että käy kipeää. En osaa laittaa mitään hienoja lauseita tänne, joten tässä on laulun sanat (Paula Vesalan Sinuun minä jään).
"Koivun huminaa kuulen,
kun toukokuussa nurmella makaan.
Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa
ja yksin laulan kotiin päin kun kuljen.
Milloin huomasin?
Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin.
Ja pian toinen siinä vierellä makaa,
etsii sitä samaa pientä neliapilaa.
Sen antaa lyhyt kesä.
Sinuun minä jään.
Me pilvien patsaita vain jäljennetään,
mutta ne muuttuu, katoaa niin nopeaan
ja piirustukset jäävät kesken.
Niin kuin mekin ilmaan piirrytään.
Sinuun minä jään.
Sinuun minä jään,
kun kevätlauluja ei lauleta enää.
Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet,
pöydät on siivottu ja vieraat menneet.
Koetan kiiruhtaa.
Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan.
On vielä hoitamatta monta asiaa,
mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan.
Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.
Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään.
Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,
kuin tähdenlennot avaruuteen,
sinua en aio unohtaa.
Sinuun minä jään.
Sinuun minä jään."
Hyvää yötä sinulle maailman rakkaimmalle. Kunpa olisin saanut mahdollisuuden joskus sanoa sen sinulle ääneen. Rakastan sinua.
Tulit tällä kertaa kaverin kanssa käymään?