Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Kun katson elämääni ja sen parhaita asioita, ajattelen näin jälkeenpäin, että ehkä sen vaan piti mennä näin. Ehkä olen just siinä, missä mun pitääkin olla. Silti olet ajatuksissani ihan jokaisena päivänä, vieläkin. Silti toivon aina, että nähtäisiin tai kuulisin sinusta jotakin. Silti tunnen levottomuutta ja turhautumista.

Toivottavasti sulla menee hyvin. Ikävä.

(en lähde mihinkään tunnistusleikkeihin, omikoon se kehen sopii)

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kesää, sweetheart, ehkä tapaamme vielä joskus.

Naiselta naiselle?

Kesäistä päivää sinulle nainen. Rakastan sinua. Päivän tunnelmat? Olet ajatuksissa luonani niin lähellä ja rakkaana.

Aika luovuttaa taas. Niin pitkään ollut näkemättä, että eiköhän tässä ole nyt se hetki päättää ihan itsensä takia, että yritän oikein välttämällä välttää että ei enää koskaan nähtäisi. Kaikkea hyvää sulle elämään.

Voi että - eilen yritin niin antaa vinkkiä, että olisit tullut luokseni. Mutta ei :D Kyllähän minä sen tiedän, ettei sinua kiinnosta oikeasti olla minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Kesäistä päivää sinulle nainen. Rakastan sinua. Päivän tunnelmat? Olet ajatuksissa luonani niin lähellä ja rakkaana.

Mihin hänessä rakastuit?

Nautin pitkästä kesästä Huvikummulla; lasken pilvenhattaroita pohtien samalla tulevaa runokirjaani. Kylven päivisin auringossa ja öisin kuumassa erotiikassa. Elämän soisi olevan kaikille omanlaisensa, kykyjensä ja halujensa mukainen.

Niin teen itsekin, vanhana merimiehenä otan asiat asioina ja piirrän uudet kurssit merikarttoihin., 

E.L.

Kyllä sydämeni tietäisi ihan pohjimmissa syövereissä asti että olisit minun ja sinä olisit minun, jos olisit juuri se oikea minulle. Ei sen tarvisisi epäröidä eikä miettiä haluatko minut vai tahdotko ketään muuta, alussakaan.

Jos olisit se oikea, olisit jollain tavalla tunnistanut minut jo alusta lähtien.

Ehkä olet sittenkin jotain muuta, ehkä suunta jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Hajoan tähän intohimon puutteeseen nainen!!!

Intohimo löytyy puhelinsoiton päästä, teet asiat vaikeaksi. Olet itse sanonut ettei asiat ole niin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajoan tähän intohimon puutteeseen nainen!!!

Intohimo löytyy puhelinsoiton päästä, teet asiat vaikeaksi. Olet itse sanonut ettei asiat ole niin mustavalkoisia.

Valitsen hieromasauvan, sen kanssa ei tule sydänsuruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajoan tähän intohimon puutteeseen nainen!!!

Intohimo löytyy puhelinsoiton päästä, teet asiat vaikeaksi. Olet itse sanonut ettei asiat ole niin mustavalkoisia.

Valitsen hieromasauvan, sen kanssa ei tule sydänsuruja.

Se jaksaa niin pitkään kunnes pattereita riittää ja sitten saa taas lisää ********* uusilla pattereilla.

Itkin yöllä neljään ja lopulta nukahdin, heräsin kymmeneltä ja itken yhä.

Miksi en vaan voinut olla kohtaamatta sitä ihmistä??

Siitä on tullut niin paljon tuskaa ja kärsimystä, etten oikeasti kestä enää :(

Vierailija kirjoitti:

Itkin yöllä neljään ja lopulta nukahdin, heräsin kymmeneltä ja itken yhä.

Miksi en vaan voinut olla kohtaamatta sitä ihmistä??

Siitä on tullut niin paljon tuskaa ja kärsimystä, etten oikeasti kestä enää :(

Loukkasiko sua jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin yöllä neljään ja lopulta nukahdin, heräsin kymmeneltä ja itken yhä.

Miksi en vaan voinut olla kohtaamatta sitä ihmistä??

Siitä on tullut niin paljon tuskaa ja kärsimystä, etten oikeasti kestä enää :(

Loukkasiko sua jotenkin?

Joo ja osittain myös omaa itsesuojelun puutetta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sydämeni tietäisi ihan pohjimmissa syövereissä asti että olisit minun ja sinä olisit minun, jos olisit juuri se oikea minulle. Ei sen tarvisisi epäröidä eikä miettiä haluatko minut vai tahdotko ketään muuta, alussakaan.

Jos olisit se oikea, olisit jollain tavalla tunnistanut minut jo alusta lähtien.

Ehkä olet sittenkin jotain muuta, ehkä suunta jollekin?

Samoja ajatuksia ollut itsellänikin.

Tekee muuten kipeää kun itse tunnistaa (luulee tunnistavansa) ja toinen katsoo vaan ohi, työntää syrjään.

Sitä on kuin pikkulapsi jonka tarpeisiin ei vastata, siltä se tuntuu.

Tuota suunta-ajatusta olen myös pyöritellyt ja toki jokainen rakastuminen kehittää jotain itsessä, eli sen puoleen joooohhh mut alan tulla siihen tulokseen, että hänen tarkoituksensa oli olla ns. viimeinen naula arkkuun ja saada sisälleni sellainen kyllästymisestä kumpuava voima, että miesmakuni vihdoin muuttuu.

Että hän oli viimeinen lajiaan ja minun on luontevaa siirtyä nyt ”muille maille”, toisille laitumille joilla voisin saada jotain muuta kuin hylkäämistä ja emotionaalista pahoinpitelyä.

Kilttien ihmisten tulisi saada ainoastaan kilttejä ja hyviä tekoja itsekin osakseen, miksi juuri heitä käytetään niin pahoin hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sydämeni tietäisi ihan pohjimmissa syövereissä asti että olisit minun ja sinä olisit minun, jos olisit juuri se oikea minulle. Ei sen tarvisisi epäröidä eikä miettiä haluatko minut vai tahdotko ketään muuta, alussakaan.

Jos olisit se oikea, olisit jollain tavalla tunnistanut minut jo alusta lähtien.

Ehkä olet sittenkin jotain muuta, ehkä suunta jollekin?

Ei se mene aina noin. Ihmiset kehittyy ja niiden arvomaailmat muuttuu. Mulla kesti viisi vuotta ihastua ihmiseen, jota en ollut aiemmin pitänyt yhtään mielenkiintoisena. Mutta kaikkea haluamaansa ei voi elämässä saada.

Edelleen täällä sängyssä itkemässä.

Joku voisi ajatella, että tekee varmaan hyvää ja jotenkin ”pysäyttää” tämä tällainen, mutta kun sama kaava toistunut 14-vuotiaasta saakka.

Kerta kerralta tuntuu vaan entistä tuskaisemmalta, ei tähän totu koskaan eikä tästä mitenkään ”vahvistu” - päinvastoin, täysin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kesää, sweetheart, ehkä tapaamme vielä joskus.

Naiselta naiselle?

Kyllä.

Ja tämä itkumaratoni lähti siis tästä ketjusta eilen illalla kun joku kirjoitti niistä reissuista ja jysähti päälle kaikki, mitä hän teki sen toisen kanssa ja piti minua jonain varap*lluna.

Siitä saakka itkenyt kuuden tunnin unitaukoa lukuunottamatta kokoajan, loppuispa vaan hengitys