Pelkäättekö kuolemaa?
Kommentit (13)
En pelkää kuolemaa enkä malta odottaa, että nirhaan itseni täältä. Tällä hetkellä en saa tehdä sitä henk. koht. syistä. Mutta pelkään kuolemista. Vaikka olen itsetuhoinen haluan silti valita mahdollisimman miellyttävän tavan lähteä. Vaikka elo on kamalaa ei kuolemani tarvitse olla. Junan alle ym. en myöskään ole menossa. Muiden ihmisten ei tarvitse kärsiä päätökseni takia.
En, pelkään siihen mahdollisesti liittyvää kipua (esim. kivulias, tappava sairaus). Mieluusti myös viettäisin vielä useamman vuoden läheisteni kanssa, mutta kuolema sinänsä ei pelota. Pikemminkin tuntuu rauhoittavalta ajatus siitä ettei täällä olla ikuisesti, ja olen vain pieni, hetkellinen hiukkanen suuressa universumissa. En siis usko kuolemanjälkeiseen elämään, sielunvaellukseen tjsp.
En.
Se tulee kun on tullakseen, eikä siihen itsellä paljoa ole sanomista.
En pelkää, ennen pelkäsin mutta sairastuttuani masennukseen ajatus kuolemasta tuntuu houkuttelevalta/levolliselta. Toivon kuolemaa ja jos voisin tehdä sen vain nappia painamalla, olisin jo kuollut ajat sitten. Vain kuolema voisi lopettaa vuosia kestäneen tuskani. Toivon etten olisi koskaan edes syntynyt.
En, enkä ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt miksi se joitakin niin pelottaa. Kivun pelko on tietysti oma juttunsa, mutta eihän siinä siitä kuolemista pelätä.
En todellakaan odota kuolemaa ja haluan elää vielä kauan, koska niin paljon on tekemättä sellaista mitä haluaisin. Lähinnä pelkään sitä miten läheiseni selviävät jos kuolen ja jos esim sairastuisin vakavasti toivoisin että saisin sellaiset cocktailit lääkkeitä ja huumeita että hymyilisin vain onnellisena viimeiset ajat. Eutanasiaa toivoisin myös jos tilanne menisi oikein pahaksi.
En omasta puolestani, mutta ihan kamala huoli olisi siitä, miten lapseni pärjäisivät. Isästään tai suvustaan ei ole huolehtimaan, eli yhteiskunnan huoleksi jäisi. Ja kun työtä teen alalla ja näen, miten lastensuojelu ja -huolto menee alaspäin kuin lehmän häntä... Kuvio menisi niin, että ensin yritettäisiin perhetyön jne. tuen avulla, että josko isi huolehtisi. Ja sitten, kun muksut muutaman vuoden kärsisivät isän kyvyttömyydestä huolehtia, heidät sijoitettaisiin. Ja siinäpä sitten olisi, äitinsä kuolemasta ja isänsä holtittomuudesta kärsineet lapset lastenkodin huomassa.
lähinnä siksi pelkään kuolemaa, jos helvetti onkin totta. itse kuolema, tai siihen liittyvät epämieluista tuntemukset ei niinkään, koska se on luonnollinen osa elämää ja on jokaisella edessä.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin verran kuolemiseen liittyvää kipua, ja sitten sitä mitä tapahtuu lemmikeilleni kuolemani jälkeen. Itse tietoisen olemassaoloni loppumista en pelkää.
Mistä tiedät että tietoinen olemassaolosi loppuisi kuolemaan? Onhan siitä monilla kokemuksia että tietoisuus on jatkunut kuoleman jälkeen, siis niillä jotka ovat kuolleet, mutta jotka ovatkin sitten elpyneet kuoleman jälkeen jonkin ajan kuluttua. Juuri kukaan niistä ei muuten olisi halunnut palata vaan ovat kokeen paluusta takaisin ruumiiseensa ikäväksi asiaksi... Lue vaikka kuolemanrajakokemuksista netistä tai jostain.
Jonkin verran pelkään, vaikka taivastiellä olenkin.
Vierailija kirjoitti:
En, pelkään siihen mahdollisesti liittyvää kipua (esim. kivulias, tappava sairaus). Mieluusti myös viettäisin vielä useamman vuoden läheisteni kanssa, mutta kuolema sinänsä ei pelota. Pikemminkin tuntuu rauhoittavalta ajatus siitä ettei täällä olla ikuisesti, ja olen vain pieni, hetkellinen hiukkanen suuressa universumissa. En siis usko kuolemanjälkeiseen elämään, sielunvaellukseen tjsp.
Ei kai se sitä kysy uskotko sinä siihen, onhan se silti mahdollista ja monilla kokemuksia siitä että ovat jatkaneet elämää kuoleman jälkeen. Siis kuolemanrajakokemuksia.
Maailmankaikkeudesta vain 4,9% on tuntemamme tavallisen tavanomaisen aineen ja energian muodostamaa, loput ovat pimeää ainetta ja pimeää energiaa.
pimeä aine muodostaa 26,8 % havaittavan maailmankaikkeuden massaenergiasta ja suurimman osan sen varsinaisesta aineesta. Pimeän energian osuus on 68,3 % ja tavallisen aineen 4,9 %.
Jonkin verran kuolemiseen liittyvää kipua, ja sitten sitä mitä tapahtuu lemmikeilleni kuolemani jälkeen. Itse tietoisen olemassaoloni loppumista en pelkää.