Aiempi rajattomuus harmittaa. Miten voisin suhtautua armollisemmin menneisiin tapahtumiin?

Onko joku paininut näiden samojen asioiden parissa? Oletko päässyt eroon itsesi syyttelystä?

Mä olen miettinyt niitä asioita paljon, ja ikään kuin antanut itselleni anteeksi. Olen päätellyt, ettei ole minun syy, että minua on käytetty hyväksi, eikä että kotitaustani on altistanut minut sellaiselle, ja turmellut luontaiset rajani.

Olen ajatellut, että hyvä, kun olen käynyt tämän kasvamisprosessin ja ymmärtänyt näitä asioita. Ja että olen selviytyjä ja voittaja, kun olen selvinnyt siitä kaikesta kuitenkin tähän, missä nyt olen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt niitä asioita paljon, ja ikään kuin antanut itselleni anteeksi. Olen päätellyt, ettei ole minun syy, että minua on käytetty hyväksi, eikä että kotitaustani on altistanut minut sellaiselle, ja turmellut luontaiset rajani.

Olen ajatellut, että hyvä, kun olen käynyt tämän kasvamisprosessin ja ymmärtänyt näitä asioita. Ja että olen selviytyjä ja voittaja, kun olen selvinnyt siitä kaikesta kuitenkin tähän, missä nyt olen.

Hienoa pohdintaa 😍

Lopettamalla itsesyyttelyn. Pysäytä itsesi kun syyttävät ajatukset tulevat esille. Opettele olemaan armollisempi itseäsi kohtaan. Voit miettiä, että olipa se typerää kun vuonna x toimin niin, olipas minulla silloin kurja olo. Olen kiirollinen, että voin paremmin nykyään. Itsesyyttely ei hyödytä sinua lainkaan joten miksi et voisi ajatella toisin, jotta hyvinvointisi lisääntyisi. Itse sain omat syyttelyt kiinni kun laitoin tiskejä ja aloin mielessäni syytellä itseäni, että olenpas ollut laiska ja saamaton kun laitan tiskit vasta illalla, tyhmä minä. Eikä siitä tullut hyvä olo, sen sijaan osaan nykyisin ajatella vastaavassa tilanteessa, että onpas tänään ollut mukavaa kun en ole ajatellut tiskejä koko päivänä, olen nauttinut muusta elämästä, olipa hyvä, että ne kuitenkin tuli nyt laitettua ja tuli tyytyväinen olo itseensä. Siitä oma ajatusmaailma alkoi muuttua :) tsemppiä sinulle!

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Olen miettinyt samaa, paljon.

Elin pitkään äärettömän rasittavassa parisuhteessa. Miehen vanhemmat olivat jatkuvasti sekaantumassa ja vaatimassa seuraa.

Tietenkin sanoin, etten pidä tilanteesta.

Mutta siitä seurasi vain riitaa, ja yllätysyllätys, mä olin syyllinen, kun en halunnut että ne "auttaa".

Mulla oli kaksi vaihtoehtoa: jäädä vänkäämään tai lähteä. Jäin. Lopulta lähdin. Appivanhempien ilkeä pistely sattuu vieläkin. Anoppi oli ihan mestari laukomaan julmia heittoja juuri siten, että jäi ihmettelemään mitä se oikein tarkoitti. Inhottava nainen! Se oli lopullinen syy, miksi en halunnut lapsia. Olisi ollut kauheaa, jos ne olisivat olleet anopin luonteisia ja näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Olen opetellut tietoisesti päästämään irti ajatuksista. Aina kun huomaan ajatusteni alkavan kiertää jossain menneissä, sanon itselleni, että tämä asia on jo surtu ja ajateltu, eikä se hyödytä enää mitään kelata sitä uudestaan. Annan itselleni luvan olla ajattelematta menneitä. Nyt eletään tätä hetkeä, ja teen parhaani elääkseni loppuelämäni paremmin. Se on ainoa mitä voin tehdä. Ei hyödytä minua eikä muita vaikka vatvoisin asioita loppuikäni, ne ei siitä muutu. Voin vaikuttaa ainoastaan nykyhetkeen, ja siitä tulee parempi kun en jumita menneessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lopettamalla itsesyyttelyn. Pysäytä itsesi kun syyttävät ajatukset tulevat esille. Opettele olemaan armollisempi itseäsi kohtaan. Voit miettiä, että olipa se typerää kun vuonna x toimin niin, olipas minulla silloin kurja olo. Olen kiirollinen, että voin paremmin nykyään. Itsesyyttely ei hyödytä sinua lainkaan joten miksi et voisi ajatella toisin, jotta hyvinvointisi lisääntyisi. Itse sain omat syyttelyt kiinni kun laitoin tiskejä ja aloin mielessäni syytellä itseäni, että olenpas ollut laiska ja saamaton kun laitan tiskit vasta illalla, tyhmä minä. Eikä siitä tullut hyvä olo, sen sijaan osaan nykyisin ajatella vastaavassa tilanteessa, että onpas tänään ollut mukavaa kun en ole ajatellut tiskejä koko päivänä, olen nauttinut muusta elämästä, olipa hyvä, että ne kuitenkin tuli nyt laitettua ja tuli tyytyväinen olo itseensä. Siitä oma ajatusmaailma alkoi muuttua :) tsemppiä sinulle!

Minusta tuntuu siltä, että ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat helposti pitävät yllä tuota itsensä syyttelyä. Ristiriitatilanteissa mieleen helposti palaavat monenlaiset aiemmat vaikeat kokemukset ja on vaikea saada silloin nopeasti rauhoituttua.

Vierailija kirjoitti:

Olen opetellut tietoisesti päästämään irti ajatuksista. Aina kun huomaan ajatusteni alkavan kiertää jossain menneissä, sanon itselleni, että tämä asia on jo surtu ja ajateltu, eikä se hyödytä enää mitään kelata sitä uudestaan. Annan itselleni luvan olla ajattelematta menneitä. Nyt eletään tätä hetkeä, ja teen parhaani elääkseni loppuelämäni paremmin. Se on ainoa mitä voin tehdä. Ei hyödytä minua eikä muita vaikka vatvoisin asioita loppuikäni, ne ei siitä muutu. Voin vaikuttaa ainoastaan nykyhetkeen, ja siitä tulee parempi kun en jumita menneessä.

Minulla ei ole tällaista oloa, että asiat olisi jo ajateltu ja surtu. Hirveän monet asiat olen vain työntänyt jonnekin jaksaakseni jatkaa matkaa eteenpäin, kun kunnollista tilaisuutta niiden käsittelemiseen ei silloin ollut. Ja nyt ne sitten muistuttavat itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus antaa sulle kaikki syntisi anteeksi kun sydämestäsi kadut niitä ja haluat tehdä parannuksen.

Luitko aloitusta? Ymmärsitkö lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Pelkään etten pysty siihen. Pettymykset ihmisten toimintaa kohtaan ovat todella suuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Pelkään etten pysty siihen. Pettymykset ihmisten toimintaa kohtaan ovat todella suuria.

Terapian avulla?

Näin itseni pelastin normaaliin elämään, intensiivisellä terapialla ja vertaistuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Pelkään etten pysty siihen. Pettymykset ihmisten toimintaa kohtaan ovat todella suuria.

Voitko kertoa tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Pelkään etten pysty siihen. Pettymykset ihmisten toimintaa kohtaan ovat todella suuria.

Voitko kertoa tarkemmin?

Isoja pettymyksiä on lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta. Koen, että en pysty luottamaan ihmisiin.

Tee mielessäsi selkeä raja ja ajattele että se oli entinen sinä joka ei osannut rajata ja nyt olet eri ihminen.Minua on auttanut myös se kun olen edelleen tekemisissä ihmisten kans joiden kans en osannut pitää puoliani mutta nyt osaan ja olen nauttinut jokaisesta yllättyneestä reaktiosta kun vastapuoli ei osannut odottaa moista reaktiota minulta. 

Vierailija kirjoitti:

Tee mielessäsi selkeä raja ja ajattele että se oli entinen sinä joka ei osannut rajata ja nyt olet eri ihminen.Minua on auttanut myös se kun olen edelleen tekemisissä ihmisten kans joiden kans en osannut pitää puoliani mutta nyt osaan ja olen nauttinut jokaisesta yllättyneestä reaktiosta kun vastapuoli ei osannut odottaa moista reaktiota minulta. 

Tämä on hyvältä kuulostava vinkki! Kiitos, kokeilen tätä mielenkiinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettamalla itsesyyttelyn. Pysäytä itsesi kun syyttävät ajatukset tulevat esille. Opettele olemaan armollisempi itseäsi kohtaan. Voit miettiä, että olipa se typerää kun vuonna x toimin niin, olipas minulla silloin kurja olo. Olen kiirollinen, että voin paremmin nykyään. Itsesyyttely ei hyödytä sinua lainkaan joten miksi et voisi ajatella toisin, jotta hyvinvointisi lisääntyisi. Itse sain omat syyttelyt kiinni kun laitoin tiskejä ja aloin mielessäni syytellä itseäni, että olenpas ollut laiska ja saamaton kun laitan tiskit vasta illalla, tyhmä minä. Eikä siitä tullut hyvä olo, sen sijaan osaan nykyisin ajatella vastaavassa tilanteessa, että onpas tänään ollut mukavaa kun en ole ajatellut tiskejä koko päivänä, olen nauttinut muusta elämästä, olipa hyvä, että ne kuitenkin tuli nyt laitettua ja tuli tyytyväinen olo itseensä. Siitä oma ajatusmaailma alkoi muuttua :) tsemppiä sinulle!

Minusta tuntuu siltä, että ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat helposti pitävät yllä tuota itsensä syyttelyä. Ristiriitatilanteissa mieleen helposti palaavat monenlaiset aiemmat vaikeat kokemukset ja on vaikea saada silloin nopeasti rauhoituttua.

Tarkoitatko, että joku muu syyttelee sinua, eikä sinä itse? on totta että ihmiset syyttelevät joskus toisiaan ajattelematta, miltä se toisesta tuntuu. Siihenkin voi oppia reagoimaan niin, että ei suutu, eikä myöskään ota siitä itseensä. Voi esimerkiksi naurahtaa ja ikäänkuin mennä vitsillä mukaan. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta kun oppii suojaamaan sisimpäänsä ja mielenkiinnolla uskaltaa tutkia tilanteita, ne ei tunnukaan enään niin kipeiltä.

Tiedän, että kun trauma puskee pintaan, sitä jää vellomaan siihen tunteeseen tai yrittää pyristellä sitä pakoon, vaikka sen läpikäyminen ei oikeasti tässä hetkessä satuta sinua, taivas ei putoa päällesi, vaikka siltä tuntuisi ja kun huomaat, että vaikka ajattelit traumaa, ei tapahtunutkaan mitään pahaa, niin opit luottamaan siihen että elämä kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen että menneitä ei nyt voi mitenkään muuttaa. Joskus niistä hankalista asioista voi olla kiitollinen (Tää voi alkuun tuntua todella kaukaa haetulta mutta ei se mitään) sikäli että erilaiset vaikeat asiat antaa aina mahdollisuuden oppia ja kehittyä paljon ihmisenä.

Ehkä, mutta traumoja menneistä tapahtumista on aika paljon. Ei tunnu mukavalta, että ne usein muistuttavat itsestään.

Eihän hyväksyminen poissulje sitä, että käy asiat läpi vaikka terapiassa tms. Mutta voimia sulle, että jaksat hyväksyä ne asiat, joita et voi muuttaa, mitenkään.

Pelkään etten pysty siihen. Pettymykset ihmisten toimintaa kohtaan ovat todella suuria.

Terapian avulla?

Näin itseni pelastin normaaliin elämään, intensiivisellä terapialla ja vertaistuella.

Olen käynyt terapiassa, mutta kärsin silti edelleen ahdistuksesta, vaikka se onkin helpottanut aiempaan verrattuna.