Lue keskustelun säännöt.
En valmistu koskaan, mitkä ovat vaihtoehtoni?
28.05.2018 |
En valmistu koskaan mihinkään ammattiin enkä pääse työhön, eteenpäin tai voi toteuttaa mitään haaveitani, koska neljä vuotta olen yrittänyt saada toisen asteen koulutusta, mutta romahdan joka kuukausi iltalukiossa ennen koeviikkoja ja amiksen puolella en päässyt myöskään eteenpäin.
Eli olen joko mukava ihminen muille ja elätän itseni yhteiskunnalla tai sitten olen vielä mukavampi ja häivyn tästä maailmasta hyödyttömänä yksilönä itselleni ja muille. Niin ja kaveritkin puuttuvat saati perhettä ei ole edes mainittavaksi.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt terapiassa?
Muutaman kuukauden jälkeen tänä vuonna loppuu kelan tukema 3-vuotinen terapiajakso tuloksitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä aina romahdat, kuvaile vähän.
Ylikuormitun stressistä, koeahdistuksesta ja elän ylivirittyneessä tilassa erityisherkkyyden takia. Ja tämän osan ymmärtämiseen on mennyt koko ikäni. Niinkuin kaikkia stressaa jatkuva suorituskeskeinen elämä, multa häviää täysin kyky toimia ja tehdä päätöksiä sen paineen alla. Sen lisäksi mulla ei ole ketään, eikä minkäänlaisia voimavaroja eikä varsinkaan toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta. Et ole suinkaan ainoa kenellä on hankaluuksia elämässään. Paljon on vuosia edessä ratkoa ongelmia ja tulla vielä onnelliseksi. Mitä jos ottaisit seuraavaksi tavoitteeksi esim. mielekkään harrastuksen löytämisen tai työkkärin kautta menisit työharjoitteluun. Voi olla, että olisi hyvä pitää opiskelusta taukoa hetki ja palata takaisin paremmin voimin. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Mä oon samantyyppinen, mutta lamaannun sosiaalisista paineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu hoitoon. Etkö ole ollut koulun kautta psykologilla tai missään? Jos et pysty opiskelemaan niin miten ihmeessä pystyisit käydä töissä? Amiskin on kuitenkin ihan rentoa.
Siulla on ilmeisesti proput palanu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylikuormitun stressistä, koeahdistuksesta ja elän ylivirittyneessä tilassa erityisherkkyyden takia. Ja tämän osan ymmärtämiseen on mennyt koko ikäni. Niinkuin kaikkia stressaa jatkuva suorituskeskeinen elämä, multa häviää täysin kyky toimia ja tehdä päätöksiä sen paineen alla. Sen lisäksi mulla ei ole ketään, eikä minkäänlaisia voimavaroja eikä varsinkaan toivoa.
Aina on toivoa :)
Helpottaisiko kurssien suorittaminen etänä? Itselläni tämä vaihtoehto helpotti huomattavasti lukiosta selviytymistä. Stressaatko kurssien arvosanoja vai tuottaako niiden läpäisy jo ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko olo samanlainen kuin sillä putous hahmolla joka romahteli vähän väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tömps kirjoitti:
Helpottaisiko kurssien suorittaminen etänä? Itselläni tämä vaihtoehto helpotti huomattavasti lukiosta selviytymistä. Stressaatko kurssien arvosanoja vai tuottaako niiden läpäisy jo ongelmia?
Eniten stressaan sitä koetilannetta, että mua arvostellaan ja sitä, että seuraavalle kokeelle käy kuitenkin taas huonosti, kun niin on jo neljä vuotta putkeen käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Etkö ole ollut koulun kautta psykologilla tai missään? Jos et pysty opiskelemaan niin miten ihmeessä pystyisit käydä töissä? Amiskin on kuitenkin ihan rentoa.
Neljän vuoden lääkärien ja sosiaalityönyekijöiden pallon heittelyn taholta toiselle voin todeta, että ei Suomikaan ole mikään hyvinvointivaltio, nuoret voivat huonosti ja ovat "hoitoon" hakeutuessaan väliin putoajia.
Pelkäätkö vaikuttavasi tyhmältä opettajan silmissä?
Oletko käynyt terapiassa?