Mieheni haluaisi, että muutamme mökille viikko synnytyksen jälkeen

OT, mutta "hupaisia" ristiriitoja keskusteluketjujen välillä.

On nämä ketjut, joissa lapset ei muuta juuri mitään ja jos muutoksia on, ne ovat vain positiivisia. Ja sitten nämä, joissa maataan veri-, lima-, maito- oksennus- ja ulostelammikoissa toosa haljenneena ja mustuneena (!) viikkokaupalla kivuista ja väsymyksestä itkien peräpykamat lerpattaen ja tavallinen mökkilomakaan ei onnistu eikä ulkomaanreissusta pysty nauttimaan ennen kuin lapsi on kymmenen vanha.

Joo, olen lapseton, joten en ole kokenut äitiyshormonihuuruja ja ehkä sen vuoksi kuulostaa niin oudolta. Vuosia kipuja, eritteitä, jopa pysyviä vammoja ja vaivoja, elämän mullistuminen, kaikesta mistä ennen tykkäsi luopuminen, puolison paljastuminen epäempaattiseksi tolloksi ja joko sen sietäminen tai ero joilloin kaikki kaatuu 100% omaan niskaan...Ja silti suuri osa on sitä mieltä, että lapsi on parasta elämässä ikinä. Biologiaa, äidinrakkauden voimallisuutta, selittelyä, suojamekanismi..?

Mä olen ehkä jotenkin neuroottinen, mutta tuo fyysisyys jo yksistään kuulostaa uskomattoman luotaantyötävältä.

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta "hupaisia" ristiriitoja keskusteluketjujen välillä.

On nämä ketjut, joissa lapset ei muuta juuri mitään ja jos muutoksia on, ne ovat vain positiivisia. Ja sitten nämä, joissa maataan veri-, lima-, maito- oksennus- ja ulostelammikoissa toosa haljenneena ja mustuneena (!) viikkokaupalla kivuista ja väsymyksestä itkien peräpykamat lerpattaen ja tavallinen mökkilomakaan ei onnistu eikä ulkomaanreissusta pysty nauttimaan ennen kuin lapsi on kymmenen vanha.

Joo, olen lapseton, joten en ole kokenut äitiyshormonihuuruja ja ehkä sen vuoksi kuulostaa niin oudolta. Vuosia kipuja, eritteitä, jopa pysyviä vammoja ja vaivoja, elämän mullistuminen, kaikesta mistä ennen tykkäsi luopuminen, puolison paljastuminen epäempaattiseksi tolloksi ja joko sen sietäminen tai ero joilloin kaikki kaatuu 100% omaan niskaan...Ja silti suuri osa on sitä mieltä, että lapsi on parasta elämässä ikinä. Biologiaa, äidinrakkauden voimallisuutta, selittelyä, suojamekanismi..?

Mä olen ehkä jotenkin neuroottinen, mutta tuo fyysisyys jo yksistään kuulostaa uskomattoman luotaantyötävältä.

:) niin osa on kyllä ääriesimerkkejä.

Suurinta osaa synnytyksen jälkeisistä oireista on niin helppo helpottaa nykyisissa kotiolosuhteissa, että niistä ei joudu niin kovasti kärsimään eikä kovin pitkään, mutta hankalissa olosuhteissa oireet voivat pitkittyä tai jopa pahentua.

Esimerkiksi vaikka maidon nousu, joka siis tapahtuu suunnilleen viikko synnytyksestä voimakkaimmin. Nousu saattaa aiheuttaa kivikovat kivuliaat kuumottavat rinnat (joskus jopa korkean kuumeen), mutta kuuma suihku voi helpottaa oiretta kymmenessä minuutissa, jos suihkumahdollisuutta ei ole niin oire ei poistukkaan vaan voi aiheuttaa vaikka tiehyttukoksen tai rintatulehduksen.

Toki imettäminenkin auttaa, mutta viikonvanha ei välttämättä osaa tai pysty imemään pingoittuneista rinnoista.

Sitten kun vauva on vaikka kuukauden ikäinen niin sen kanssa voi joi jo paljon helpommin mökkeillä ja matkustaa (viikonikäisellä napakin on vielä riskissä tulehtua).

Onpa ajattelematon mies. Kai siellä mökillä kerkeä olla myöhemminkin, tai sitten käytte siellä muutaman päivän katsotte miten menee ja miehesi voi jäädä sinne pidemmäksi aikaa jos pärjäät itse kotona vauvan kanssa kaksistaan. Toisaalta luulisi että miehesikin haluaisi rauhoittaa ensimmäiset viikot vauvan kanssa olemiseen kunnollisissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta "hupaisia" ristiriitoja keskusteluketjujen välillä.

On nämä ketjut, joissa lapset ei muuta juuri mitään ja jos muutoksia on, ne ovat vain positiivisia. Ja sitten nämä, joissa maataan veri-, lima-, maito- oksennus- ja ulostelammikoissa toosa haljenneena ja mustuneena (!) viikkokaupalla kivuista ja väsymyksestä itkien peräpykamat lerpattaen ja tavallinen mökkilomakaan ei onnistu eikä ulkomaanreissusta pysty nauttimaan ennen kuin lapsi on kymmenen vanha.

Joo, olen lapseton, joten en ole kokenut äitiyshormonihuuruja ja ehkä sen vuoksi kuulostaa niin oudolta. Vuosia kipuja, eritteitä, jopa pysyviä vammoja ja vaivoja, elämän mullistuminen, kaikesta mistä ennen tykkäsi luopuminen, puolison paljastuminen epäempaattiseksi tolloksi ja joko sen sietäminen tai ero joilloin kaikki kaatuu 100% omaan niskaan...Ja silti suuri osa on sitä mieltä, että lapsi on parasta elämässä ikinä. Biologiaa, äidinrakkauden voimallisuutta, selittelyä, suojamekanismi..?

Mä olen ehkä jotenkin neuroottinen, mutta tuo fyysisyys jo yksistään kuulostaa uskomattoman luotaantyötävältä.

Älä jaksa. Lähes kaikki vastaajat ovat olleet sitä mieltä, että 1-3, tai ainakin 6kk vauvan kanssa voi aivan hyvin olla mukavuudettomalla mökillä, jos itse haluaa. Kyse on siis kuukaudesta tai parista, ja siitä, että on ihan oikeasti vaarallista ap:lle lähteä heti synnytyksen jälkeen paikkaan missä ei ole juoksevaa vettä, sekä siitä, että vastasyntynyttä ei voi ajeluttaa autossa 5h, sekä vähän myös siitä, että ap:n mies vaikuttaa vähän urpolta.

"Hupaisia" ristiriitoja syntyy siitä, kun joku puhuu realiteeteista viikko synnytyksen jälkeen ja joku alkaa huutaa että AI SIIS MITÄÄN EI VOI TEHDÄ ENNEN KUIN LAPSI ON 10VEE!?!

Vierailija kirjoitti:

En nää että vauvalla vastasyntyneenäkään olisi mitään hätää mökkioloissa -vauvalle riittää tissi, uni, sopiva lämpö, läheisyys ja kuivat vaipat, se on melkein sama missä niitä tarjotaan- mutta itse en kyllä haluaisi ensisynnyttäjänä jälkivuodon ja todennäköisten eppari- ja repeämätikkien kanssa minnekään missä ei pääse joka vessareissulla kunnolla alapesulle. Jo pelkkä kakkaaminen ilman lämmintä alasuihkua voi olla mahdottomuus.....

Ei ole varmaan hätää siellä mökillä, mutta vastasyntynyttä ei saa ajeluttaa viittä tuntia autossa, eikä kannata roudata ympäri ABC-asemia.

Lisäksi äidin hyvinvointi vaikuttaa aika olennaisesti vastasyntyneen hyvinvointiin. Jos esim. tulee se rintatulehdus, niin äiti ja lapsi taas autoon ja lääkäriin, äiti kuumeinen ja tuskissaan, antibiootit ja särkylääkkeet imeytyvät maitoon ja voivat aiheuttaa vatsavaivoja vauvalle jne. jne.

Minusta tässä on kyse myös muusta, kuin siitä pärjääkö siellä mökillä vai ei.

Tässä vaiheessa, jos päädytte jatkamaan elämää juuri tasan niin kuin ennen lastakin, niin

a) miehen ei tarvitse muuttua juurikaan tai muuttaa omaa elämäänsä ja tapojaan.

Vaikka hän jonkin aikaa ponnistelisi sinun ja vauvan eteen, niin jossain kohtaa se alkaa miestä harmittaa, kun sinä vaan istut ja odotat palvelua vauva "tekosyynä".

Miehillä ei ole apuna samoja hormoneja, jotka auttaa äitiä kestämään vauva-ajan ja sen vuoksi miehille valvominen ja huonot unet on paljon raskaampaa kuin äidille, jota imetyksen nostattamat hormonit auttaa nukahtamaan nopeammin jne.

Mies hetken aikaa ponnistelee, kunnes toteaa sinun olevan tarpeeksi kunnossa huolehtiaksesi kaikesta. uutuudenviehätys kaikkoaa ja mitä reippaampi sinä olet sen vähemmän mies olettaa sinun tarvitsevan apua.

b) tulevaisuudessa lapsen hoito ja kaikki sen vaatima mukautuminen jää sinulle. Miehen ei tarvitse muuttaa juuri mitään (alun jälkeen) ja jatkossakin muutostarve jää sinulle äitinä.

Jos olette jatkaneet elämää ihan niinkuin aina ennenkin, niin oletukseksi jää, että sinä joustat ja teet sen ylimääräisen.

Toisen lapsen tullessa tilanne muuttuu niin, että sinä et enää kertakaikkiaan pysty kaikkeen siihen ylimääräiseen työhön jota lapset tuovat tullessaan ja joudut oikeasti tällä kertaa jakamaan vastuun miehen kanssa.

Ja jos mies on saanut elää ekan lapsen ajan ihan sellaista elämää kuin haluaa, niin hänelle tulee olemaan todella kova paikka tässä vaiheessa muuttaa mitään.

Ja jos hän on saanut ajatella sinun olevan se supernainen, joka pukkaa vauvan, painuu mökille heti imettämään ja selviämään lapsivuodeajasta ihan kevyesti, niin hänen sympatiansa voi olla erittäin vaikea saada, jos väsytkin toisen lapsen tultua.

Eli ihan oikeasti.

Tässä kohtaa tekemäsi valinnat vaikuttavat sitten ihan tulevaisuuteen asti.

Pidä kiinni omista rajoistasi. Ole silti myötätuntoinen miestäsi kohtaan. Hänelle muutos on vaikeampi, koska häntä ei vauva samalla tavalla fyysisesti (raskaus, synnytys, hormonit) pakota muuttumaan kuin sinut pakottaa.

Älä sairastu "vahvuuteen" tai suorittamiseen, jossa haluat olla superäiti joka pystyy mihin vaan. Sillä on seuraukset.

Jahas, paikalle kerkisi pari supermomia joiden mielestä vastasyntynyt on vain yksi matkatavara lisää, kun miehellä on TARPEITA.

Good luck, sillä miehellä on tarpeita ja haluja sittenkin kun itse olet yli neljäkymppinen, ja mikään määrä miellyttämistä ei pidä sitä poissa kaksikymppisen sihteerin pöksyistä. 

Ihan itse olen kokenut, kiitos, ja joka ikinen kerta miehen miellyttämiseen oli hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.

Siis miten te, jotka puolustatte mökillä oloa vauvan kanssa, voitte edes kuvitella sinne päästävän järkevästi saati turvallisesti, kun mökki sijaitsee noin kaukana? Viittä tuntia ei noin pientä vauvaa pidetä missään nimessä turvakaukalossa! Alapesut ja vaipanvaihdot ja imetykset paskaisilla huoltsikoilla. Äiti saattaa joutua istumaan haavoineen jopa 10 tuntia, jos otetaan huomioon sekä autossa istuminen että imetystauot, jotka voivat venyä todella pitkiksi. Ja täällä mainittukin, mitä ilmastointi voi aiheuttaa rinnoille ja pienelle vauvalle. Huh huh.

Minä olen lapseton, mutta kyllä minullakin ystävien ym. lastensaantia seuranneena näyttää olevan enemmän älyä tässä asiassa kuin monilla muilla. Täydellistä järjettömyyttä! Mökin haasteista en ala edes puhumaan.

Jos ei olisi lapsen ja äidin hyvinvoinnista kyse, sanoisin, että menkää kokeilemaan. Viikon päästä mies on takuulla valmis palaamaan sivistyksen pariin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on kyse myös muusta, kuin siitä pärjääkö siellä mökillä vai ei.

Tässä vaiheessa, jos päädytte jatkamaan elämää juuri tasan niin kuin ennen lastakin, niin

a) miehen ei tarvitse muuttua juurikaan tai muuttaa omaa elämäänsä ja tapojaan.

Vaikka hän jonkin aikaa ponnistelisi sinun ja vauvan eteen, niin jossain kohtaa se alkaa miestä harmittaa, kun sinä vaan istut ja odotat palvelua vauva "tekosyynä".

Miehillä ei ole apuna samoja hormoneja, jotka auttaa äitiä kestämään vauva-ajan ja sen vuoksi miehille valvominen ja huonot unet on paljon raskaampaa kuin äidille, jota imetyksen nostattamat hormonit auttaa nukahtamaan nopeammin jne.

Mies hetken aikaa ponnistelee, kunnes toteaa sinun olevan tarpeeksi kunnossa huolehtiaksesi kaikesta. uutuudenviehätys kaikkoaa ja mitä reippaampi sinä olet sen vähemmän mies olettaa sinun tarvitsevan apua.

b) tulevaisuudessa lapsen hoito ja kaikki sen vaatima mukautuminen jää sinulle. Miehen ei tarvitse muuttaa juuri mitään (alun jälkeen) ja jatkossakin muutostarve jää sinulle äitinä.

Jos olette jatkaneet elämää ihan niinkuin aina ennenkin, niin oletukseksi jää, että sinä joustat ja teet sen ylimääräisen.

Toisen lapsen tullessa tilanne muuttuu niin, että sinä et enää kertakaikkiaan pysty kaikkeen siihen ylimääräiseen työhön jota lapset tuovat tullessaan ja joudut oikeasti tällä kertaa jakamaan vastuun miehen kanssa.

Ja jos mies on saanut elää ekan lapsen ajan ihan sellaista elämää kuin haluaa, niin hänelle tulee olemaan todella kova paikka tässä vaiheessa muuttaa mitään.

Ja jos hän on saanut ajatella sinun olevan se supernainen, joka pukkaa vauvan, painuu mökille heti imettämään ja selviämään lapsivuodeajasta ihan kevyesti, niin hänen sympatiansa voi olla erittäin vaikea saada, jos väsytkin toisen lapsen tultua.

Eli ihan oikeasti.

Tässä kohtaa tekemäsi valinnat vaikuttavat sitten ihan tulevaisuuteen asti.

Pidä kiinni omista rajoistasi. Ole silti myötätuntoinen miestäsi kohtaan. Hänelle muutos on vaikeampi, koska häntä ei vauva samalla tavalla fyysisesti (raskaus, synnytys, hormonit) pakota muuttumaan kuin sinut pakottaa.

Älä sairastu "vahvuuteen" tai suorittamiseen, jossa haluat olla superäiti joka pystyy mihin vaan. Sillä on seuraukset.

Viisaita sanoja, erittäin viisaita!

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ennen vanhaan on pärjätty? Sovit miehesi kanssa, että hän hoitaa kaikki vesien lämmittelyt, ja pitää paikat suht. steriilinä esim. vauvan navan puhdistusta varten. Ongelma tietty on vuoto jonka takia alapääpesujakin varmastikin sinun tulee tehdä. Miehesi ei kyllä saisi olla noin ehdoton.

Ennenvanhaan oli myös hieman erilainen käsitys esim hygieniasta. Ja miksi kenenkään nykyihmisen tarvitsee pärjätä olosuhteissa, jotka nykymittapuussa ovat alkeelliset vastasyntyneen kanssa ajatuksella, koska ennenkin on niin tehty. Silloin ei paremmasta tiedetty. Sanoisin että melko rankalta kuulostavat nuo olosuhteet synnytyksestä toipuvalle äidille.

Vastaavissa olosuhteissa vietin kerran mökkiviikonloppua perheen kanssa, joilla reilu kuukauden ikäinen vauva. Meitä sukulaisia oli paikalla tunguksi asti auttamassa ja äiti hyväkuntoinen jo, silti kauhistelen mielessäni vieläkin heidän rohkeuttaan! 

Koko ajan oli jotain tekemistä vauvaperheeseen liittyen, vesien lämmitystä, vauvan pesua, pyykin huuhtomista (veivät kotiin pyykkiin, koska kyse tosiaan vain viikonlopusta, muuten tuohon päälle pyykkirumba), hyssyttelyä, äidille tuotiin evästä ja juotavaa jne. Oli mukavaa, mutta aika työlästä, vaikka äiti ja vauva jo "ehjiä" synnytyksen jäljiltä ja isä hoiti päävastuun. En usko, että se perhe, saati kukaan suvusta, olisi edes miettinyt yhtään aikaisemmin vierailua niihin oloihin ja nytkin tosiaan yhdessä sovimme, että meitä on siellä enemmän huolehtimassa perheestä.

Ajomatkaa vauvaperheellä oli reilusti alle 100 km ja lähin sairaala alle 20 km:n päässä. 

Eli ei. Vastasyntyneen paikka ei ole vedettömällä mökillä, jos vaihtoehtoinen asumismuoto löytyy. Se lapsi jää teille, myöhemminkin ehtii mökkeillä. Älkää ottakö typeriä, turhia riskejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaavissa olosuhteissa vietin kerran mökkiviikonloppua perheen kanssa, joilla reilu kuukauden ikäinen vauva. Meitä sukulaisia oli paikalla tunguksi asti auttamassa ja äiti hyväkuntoinen jo, silti kauhistelen mielessäni vieläkin heidän rohkeuttaan! 

Koko ajan oli jotain tekemistä vauvaperheeseen liittyen, vesien lämmitystä, vauvan pesua, pyykin huuhtomista (veivät kotiin pyykkiin, koska kyse tosiaan vain viikonlopusta, muuten tuohon päälle pyykkirumba), hyssyttelyä, äidille tuotiin evästä ja juotavaa jne. Oli mukavaa, mutta aika työlästä, vaikka äiti ja vauva jo "ehjiä" synnytyksen jäljiltä ja isä hoiti päävastuun. En usko, että se perhe, saati kukaan suvusta, olisi edes miettinyt yhtään aikaisemmin vierailua niihin oloihin ja nytkin tosiaan yhdessä sovimme, että meitä on siellä enemmän huolehtimassa perheestä.

Ajomatkaa vauvaperheellä oli reilusti alle 100 km ja lähin sairaala alle 20 km:n päässä. 

Eli ei. Vastasyntyneen paikka ei ole vedettömällä mökillä, jos vaihtoehtoinen asumismuoto löytyy. Se lapsi jää teille, myöhemminkin ehtii mökkeillä. Älkää ottakö typeriä, turhia riskejä. 

Itse olen ollut 1kk ikäisen kanssa juhannusta viettämässä mökillä. Kaikki meni tosi hyvin. 3pv selvittiin ilman pyykinpesua helposti. Sauna lämpeni nopeasti ja vesi pysyi kattilassa pitkään lämpöisenä. Kosteuspyyhkeillä pärjäsi jo pitkälle. Kukaan ei hössöttänyt. Mummo kävi kävelemässä nukuttamassa vauvaa vaunuihin ja se oli mukavaa kun itse sai vähän aikaa ottaa ihan rennosti. Ihan pystyin kyllä itse hakemaan juomista ja syömistä. Toki oli kiva että oli halukkaita vauvanhoitajia niin ei saatiin miehen kanssa hetki omaa aikaakin. Uimaan ei kyllä uskaltanut tulehdusten pelossa. Jälkivuoto oli kyllä jo loppunut. Vauva nukkui hyvin ja pystyi itsekkin nauttimaan muiden seurasta.

MUTTA. Kuukauden ikäinen on ihan erijuttu kun viikonikäinen. Ja oma vointikin oli jo ihan toinen, kun viikko synnytyksestä. Ja toi viikonloppu oli ihan tarpeeksi, sitten oli mukava päästä sivistyksen pariin. Lisäksi meiltä oli vaan 30km mökille, joten kotiin olisi päässyt heti jos vauva ei mökillä olisi viihtynyt.

Me mietittiin että siirretäänkö mökkireissua koska mieheltä oli leikattu aiemmin polvi, että tosiaan jaksaako hän istua autossa niin pitkään. Sovimme sitten että tehdään todella monta pysähdystä ja jos jalka alkaa kipeytymään, niin sitten pidetään pitempi pysähdys.

Kyllä hän ihan hyvin automatkan kesti, mutta oli kipeä monta päivää sen jälkeen. Sanoikin sitten myöhemmin, että vaikka mökillä oli mukavaa niin ei kyllä todellakaan olisi kannattanut lähteä autoon istumaan moneksi tunniksi.

Kaikkihan voi mennä hyvin, ap saattaa olla seuraavana päivänä jo siinä kunnossa ettei tunnu missään. Vauvan imetys lähtee heti käyntiin, ei tule tulehduksia, rinnat ei pingotu, jälkivuoto kestää viikon, ei tule mitään normaalista arjesta muuttuvaa - paitsi pienenevä maha ja uusi ihminen. Lapsen mukana tulee lisää pyykkiä, sitä ei kukaan "mikään ei muuttunut"-mamma voi kieltää. Mutta ehkä mökillä on sitten hyvät pesumahdollisuudet tai lakanoita, harsoja ja vaatteita on niin paljon, että niillä pärjäisi vuoden putkeen pesemättä pyykkiä. Mies voi lämmittää kaiken veden, tehdä ruuat, siivota, hakata puut, ettei äidin tarvitse muuta kuin maata varjossa vauvaa imettämässä.

Mutta kun tässä on nyt kyse esikoista odottavasta parista, jossa mies ei tiennyt/uskonut että on edes olemassa asia nimeltä jälkivuoto, niin suosittelen tosiaan odottamaan edes siihen asti että vauva syntyy, vauva on käynyt mahdollisissa painokontrolleissa ja katseltais rauhassa tuoreen äidin ja vauvan vointi. Odotettaisiin ja katsottaisiin miltä asiat näyttää.

Eikä asia tosiaan ole miehen päätettävissä, vaan naisen. Hän on se joka synnyttää ja jos hän kokee, mistä syystä tahansa ettei ole valmis mökille lähtemään, niin siihen on sanottava ok ja asian kanssa elettävä. Siinä ei miehen "no on ennenkin pärjätty" jutuilla ole väliä, koska hän ei ole se joka synnyttää.

Sinun kehosi, terveytesi, lapsesi, sinä päätät. Kukaan ei tässä vaiheessa voi tietää, miten sun viimeiset raskausviikot, synnytys ja sen jälkeinen aika menee. Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, milloin sinä olet taas valmis jatkamaan normaalia elämää ja pystyt nauttimaan vaikka mökkeilystä. Eihän ole mitään järkeä mökkeilyssä hampaat irvessä, sairaana ja kipeänä, kun se on yleensä rentoutumisen ja loman paikka. Lapsi teettää joka tapauksessa töitä, äitiysvapaa ei ole lomaa.

Jälkivuoto ja järvivesi ei myöskään oikein hyvä yhdistelmä.. Alapääsi pesu mahdollisten haavojen kanssa ehkö olisi parempi tehdä muulla kuin järvivedellä..

Odota kun vauva kolmeviikkoinen, ehdit vähän parantua synnytyksestä ja pahin hässäkkä tasaantuu.

Jälkivuotojen ja vastasyntyneen edellyttämän hygieniatason lisäksi yhdeksi ongelmaksi voi tulla alkuvaiheen tiheät neuvolat, varsinkin jos mökkinne sijaitsee kaukana. Ainakin täällä päin (ja neuvolaterkan mukaan valtakunnallisen suosituksen mukaisesti) äitiysneuvolan terveydenhoitaja tuli kotikäynnille viikon sisällä sairaalasta kotiutumisesta tarkistamaan äidin ja vauvan vointia. Ja siitä viikon-kahden päästä seuraavan kotikäynnin teki lastenneuvolan terveydenhoitaja. Tämän jälkeen olikin pian jo ensimmäisen neuvolakäynnin vuoro.

Vastasyntyneen hoitamisen opettelu on riittävän työllistävää jo nykymukavuuksinkin varustellussa ympäristössä, puhumattakaan että ruuan, lämpimän veden tai wc-käyntien eteen joutuisi tekemään kovasti valmistelevia tehtäviä. Ja sen jälkivuodon kestäminen mökkiolosuhteissa olisi hirveää.

Miksi se pitäisi päättää etukäteen? Go with the flow, ois mun ohje. Turhaa kummankaan stressata noin paljon asialla, koska etukäteen ei voi tietää, pääsettekö synnytyksestä 2 päivän vai kuukauden päästä vauvan kanssa kotiin. Rauhassa katsotte, miten kaikki alkaa sujumaan ja jos sinua alkaa menottaa mökille, niin voihan sitä sitten harkita. Esikoisen kanssa itse halusin olla tiiviisti kotona ja sohvalla tuli istuttua imettäessä suurin osa ajasta. Toisen lapsen kanssa kun oli jo tuttua, lähdimme 2 viikkoa synnytyksestä saaristoon mökkeilemään, mutta olihan siellä juokseva vesi. Ilman sitä on kyllä hankalaa etenkin jos tulee repeytymiä tai haavoja synnytyksessä. Silloin tosiaan käsisuihku ja pissaaminen kuuluu yhteen, vettä lasketaan alapäähän samaan aikaan kun pissataan. Tämän itse opin muuten vasta esikoisen kanssa sairaalassa. Mutta ennen synnytystähän voitte mökkeillä ellei mökki ole liian kaukana sairaalasta. Terveisin eräs, joka juuri ja juuri ehti mökiltä sairaalaan ennen kuin toinen lapsi syntyi juhannuksena muutama vuosi sitten (lapsi syntyi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa). Isä ei tosin ehtinyt synnytykseen mukaan 😣 Hyvää loppuraskautta! Ps. Ehkä kaikessa näihin asioihin liittyen sanoisin: älkää suunnitelko oikeastaan yhtään mitään.

Kesällä ne tiheät neuvolat alkuun ei toteudu loma-aikojen takia, joten siinä mielessä sen suhteen ei tarvitse hätäillä. Toki se eka tarkastus täytyy tehdä ja siinä yhteydessä vaikka miettiä, onko edellytyksiä lähteä mökille.