Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri minä sain näin pskat geenit :(
28.05.2018 |
Kaverini on 65 kg, 165 cm ja hänellä DD-kupin tissit (mieskin löytyy obviously). Minä 66 kg, 165 cm ja aa-kupin tissit (miestä en ole saanut koskaan). MITEN tämä voi olla mahdollista??? Mulla vaan maha leviää mitä enemmän lihon, tissit eivät kasva eivät sitten millään :( Niin epäreilua!
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä oon tajunnut vasta nyt 40-vuotiaana, että joo mulla on aika paskat geenit. Koko äidin suku on pyöreää sorttia, minä ihan rehellisen läski. Kumpikin suku alkoholisteja täysi, no minä en ole siihen Luojan kiitos sairastunut, vaan voin ottaa ja olla ottamatta alkoholia miten haluan. Toinen mummi kuoli 49-vuotiaana, en kyllä ole koskaan kysynyt että mihin, mutta vanhemmallani on kaikki mahdolliset sydän-verisuonivaivat sen alkoholismin lisäksi, joten voisin kuvitella että liittyy siihen... Ukki sai sydärin ja kuoli alle 60-vuotiaana, mutta lähinnä siksi, ettei suostunut siihen, että apua hankitaan (asui sairaalan vieressä...) ja läsnä oleva ihminen oli itsekin niin kännissä ettei kerta kaikkiaan vaan soittanut hätänumeroon. Toisessa suvussa on esim. ALS-tautia, en ole varma onko perinnöllinen vai se toinen muoto. Toinen mummo eli pitkän iän, mutta dementikkona viimeiset vuodet.
No mulla on nyt nelikymppisenä diabetes II ja verenpainetta. Allergioita on ollut koko iän. Olen siis läski, no se nyt on oma vika, mutta geenit antaa lihomisherkkyyden.
vaihdetaanko?
Mulla nyt parikymppisenä bipo, keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, sos. tilanteiden pelko, ruma naama, tylsä luonne, pienet tissit ja kertaakaan en ole suhteeseen päässyt. Onko mulla jotenkin asiat hyvin enkä saa valittaa mistään koska mulla nyt ei satu olemaan SYÖPÄÄ tai DIABETESTA jotka ovat sentään "OIKEITA" sairauksia. Masennushan on vaan pään sisällä ja höpölöpö-sairaus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ymmärrä naista joka arvostaa itsensä niin alas että epätoivoissaan huolisi miehen joka haluaa parisuhteen tissien kanssa, ei ihmisen!
En kyllä näe muuta ratkaisua kuin oppia elämään niitten geeniesi kanssa ja arvostamaan itseäsi sinä ihmisenä joka olet. Olen suorastaan raivoissani naisille jotka ovat valmiita nuolemaan minkälaisen rentun kengänpohjia (ja pahempaakin) vain voidakseen tuntea itsensä naiseksi?!
Kyllä on todella, todella heikoilla itsetunto jos se tisseistä on kiinni! Ihmisparka.
Mitenhän sitä itsevarmuutta saisi kun ei ole kertaakaan elämässään kelvannut kenellekkään? Ap
Itsevarmuus ei ole sama asia kuin sun arvo muiden ihmisten kautta. Kannattaisi opetella näkemään itsesi muista ihmisistä ja heidän mielipiteistä erillisenä asiana niin voisit päästä eteenpäin asian kanssa.
Ratkaisu ongelmaan on e-pillerit.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvät geenit sulla, mitä ihmettä. No jos haluat verrata, niin täällä luonnostaan hoikka ihminen(mittoja en jaksa mainita). Geenilotossa olen kuitenkin saanut huonot hampaat(vinot ja reikiintyvät) sekä ohuet hiukset. Lisäksi nenäni on kyömy ja sieraimet ovat vinot. Kukaan ei ole täydellinen, muista se.
Samat mulla... Lisänä vielä vitiligo 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä oon tajunnut vasta nyt 40-vuotiaana, että joo mulla on aika paskat geenit. Koko äidin suku on pyöreää sorttia, minä ihan rehellisen läski. Kumpikin suku alkoholisteja täysi, no minä en ole siihen Luojan kiitos sairastunut, vaan voin ottaa ja olla ottamatta alkoholia miten haluan. Toinen mummi kuoli 49-vuotiaana, en kyllä ole koskaan kysynyt että mihin, mutta vanhemmallani on kaikki mahdolliset sydän-verisuonivaivat sen alkoholismin lisäksi, joten voisin kuvitella että liittyy siihen... Ukki sai sydärin ja kuoli alle 60-vuotiaana, mutta lähinnä siksi, ettei suostunut siihen, että apua hankitaan (asui sairaalan vieressä...) ja läsnä oleva ihminen oli itsekin niin kännissä ettei kerta kaikkiaan vaan soittanut hätänumeroon. Toisessa suvussa on esim. ALS-tautia, en ole varma onko perinnöllinen vai se toinen muoto. Toinen mummo eli pitkän iän, mutta dementikkona viimeiset vuodet.
No mulla on nyt nelikymppisenä diabetes II ja verenpainetta. Allergioita on ollut koko iän. Olen siis läski, no se nyt on oma vika, mutta geenit antaa lihomisherkkyyden.
vaihdetaanko?
Mulla nyt parikymppisenä bipo, keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, sos. tilanteiden pelko, ruma naama, tylsä luonne, pienet tissit ja kertaakaan en ole suhteeseen päässyt. Onko mulla jotenkin asiat hyvin enkä saa valittaa mistään koska mulla nyt ei satu olemaan SYÖPÄÄ tai DIABETESTA jotka ovat sentään "OIKEITA" sairauksia. Masennushan on vaan pään sisällä ja höpölöpö-sairaus. Ap
Mun puoliso on masennusvoittoinen kakkostyypin bipo. Hekin siis pariutuvat. Sillä elämällä - joka on onneksi vuosien myötä helpottanut - eivät ulkonäön piķkuvirheet ole olleet kummallakaan ihan murheiden kärkipäässä, eivätkä edes sijalla 50. Kauneus on katsojan silmässä, mutta sellaista on tuskallista rakastaa, joka ei rakasta itseään. Keskity muuhun kuin tisseihin, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä oon tajunnut vasta nyt 40-vuotiaana, että joo mulla on aika paskat geenit. Koko äidin suku on pyöreää sorttia, minä ihan rehellisen läski. Kumpikin suku alkoholisteja täysi, no minä en ole siihen Luojan kiitos sairastunut, vaan voin ottaa ja olla ottamatta alkoholia miten haluan. Toinen mummi kuoli 49-vuotiaana, en kyllä ole koskaan kysynyt että mihin, mutta vanhemmallani on kaikki mahdolliset sydän-verisuonivaivat sen alkoholismin lisäksi, joten voisin kuvitella että liittyy siihen... Ukki sai sydärin ja kuoli alle 60-vuotiaana, mutta lähinnä siksi, ettei suostunut siihen, että apua hankitaan (asui sairaalan vieressä...) ja läsnä oleva ihminen oli itsekin niin kännissä ettei kerta kaikkiaan vaan soittanut hätänumeroon. Toisessa suvussa on esim. ALS-tautia, en ole varma onko perinnöllinen vai se toinen muoto. Toinen mummo eli pitkän iän, mutta dementikkona viimeiset vuodet.
No mulla on nyt nelikymppisenä diabetes II ja verenpainetta. Allergioita on ollut koko iän. Olen siis läski, no se nyt on oma vika, mutta geenit antaa lihomisherkkyyden.
vaihdetaanko?
Mulla nyt parikymppisenä bipo, keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, sos. tilanteiden pelko, ruma naama, tylsä luonne, pienet tissit ja kertaakaan en ole suhteeseen päässyt. Onko mulla jotenkin asiat hyvin enkä saa valittaa mistään koska mulla nyt ei satu olemaan SYÖPÄÄ tai DIABETESTA jotka ovat sentään "OIKEITA" sairauksia. Masennushan on vaan pään sisällä ja höpölöpö-sairaus. Ap
Kyllä bipo, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan oikeita sairauksia. Mutta ihmetyttää, että kun sinulla on kerran kaikki nuokin, niin miksi otit esiin noiden rinnalla ihan pikku jutun, pienet tissit? Toisaalta masennus kyllä selittää tuota että takerrut tuollaiseen merkityksettömään yksityiskohtaan kehossasi ja syytät sitä kaikesta mitä et ole saanut elämässäsi - sellainen on tavallista masentuneille.
Minä olen hoikahko kropaltani ja tissit on todella suuret. Miestä ei ole siltikään ja suurin osa miehistä tuntuu näkevän minussa vain tissit ja olen enemmänkin heille vain joku "kävelevä seksiobjekti". Joten ei se tissien suuruus tuo onnea todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina käy niin, että jos joku "valittaa" huonoa onneaan niin heti sanotaan, että et voi valittaa koska minulla on vielä huonompi onni.
Mikäli joku sanoo, että hänellä on hirveä päänsärky niin sanotteko heti, että ei, et voi sanoa noin, koska jollakin on syöpä!
Kuka on se ultimaattisesti sairain ja huono-onnisin jolla on ainoana maailmasta oikeus "valittaa"?
>obviously
Olet paskasi ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä oon tajunnut vasta nyt 40-vuotiaana, että joo mulla on aika paskat geenit. Koko äidin suku on pyöreää sorttia, minä ihan rehellisen läski. Kumpikin suku alkoholisteja täysi, no minä en ole siihen Luojan kiitos sairastunut, vaan voin ottaa ja olla ottamatta alkoholia miten haluan. Toinen mummi kuoli 49-vuotiaana, en kyllä ole koskaan kysynyt että mihin, mutta vanhemmallani on kaikki mahdolliset sydän-verisuonivaivat sen alkoholismin lisäksi, joten voisin kuvitella että liittyy siihen... Ukki sai sydärin ja kuoli alle 60-vuotiaana, mutta lähinnä siksi, ettei suostunut siihen, että apua hankitaan (asui sairaalan vieressä...) ja läsnä oleva ihminen oli itsekin niin kännissä ettei kerta kaikkiaan vaan soittanut hätänumeroon. Toisessa suvussa on esim. ALS-tautia, en ole varma onko perinnöllinen vai se toinen muoto. Toinen mummo eli pitkän iän, mutta dementikkona viimeiset vuodet.
No mulla on nyt nelikymppisenä diabetes II ja verenpainetta. Allergioita on ollut koko iän. Olen siis läski, no se nyt on oma vika, mutta geenit antaa lihomisherkkyyden.
vaihdetaanko?
Mulla nyt parikymppisenä bipo, keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, sos. tilanteiden pelko, ruma naama, tylsä luonne, pienet tissit ja kertaakaan en ole suhteeseen päässyt. Onko mulla jotenkin asiat hyvin enkä saa valittaa mistään koska mulla nyt ei satu olemaan SYÖPÄÄ tai DIABETESTA jotka ovat sentään "OIKEITA" sairauksia. Masennushan on vaan pään sisällä ja höpölöpö-sairaus. Ap
Kyllä bipo, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan oikeita sairauksia. Mutta ihmetyttää, että kun sinulla on kerran kaikki nuokin, niin miksi otit esiin noiden rinnalla ihan pikku jutun, pienet tissit? Toisaalta masennus kyllä selittää tuota että takerrut tuollaiseen merkityksettömään yksityiskohtaan kehossasi ja syytät sitä kaikesta mitä et ole saanut elämässäsi - sellainen on tavallista masentuneille.
Sairauteni eivät näy ulospäin. Tissittömyys näkyy. Ap
Ala fitnesmimmiksi. A-kuppi yleinen ja toisaalta silareissakin sopii sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ongelmasi on huono itsetunto, ei tissittömyys. Paranee usein iän myötä. Hoida masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ymmärrä naista joka arvostaa itsensä niin alas että epätoivoissaan huolisi miehen joka haluaa parisuhteen tissien kanssa, ei ihmisen!
En kyllä näe muuta ratkaisua kuin oppia elämään niitten geeniesi kanssa ja arvostamaan itseäsi sinä ihmisenä joka olet. Olen suorastaan raivoissani naisille jotka ovat valmiita nuolemaan minkälaisen rentun kengänpohjia (ja pahempaakin) vain voidakseen tuntea itsensä naiseksi?!
Kyllä on todella, todella heikoilla itsetunto jos se tisseistä on kiinni! Ihmisparka.
Mitenhän sitä itsevarmuutta saisi kun ei ole kertaakaan elämässään kelvannut kenellekkään? Ap
Ei kuulosta kovin kivalta. Ap:ta arvostellaan nyt liian kovasti.
Ok. Mä oon tajunnut vasta nyt 40-vuotiaana, että joo mulla on aika paskat geenit. Koko äidin suku on pyöreää sorttia, minä ihan rehellisen läski. Kumpikin suku alkoholisteja täysi, no minä en ole siihen Luojan kiitos sairastunut, vaan voin ottaa ja olla ottamatta alkoholia miten haluan. Toinen mummi kuoli 49-vuotiaana, en kyllä ole koskaan kysynyt että mihin, mutta vanhemmallani on kaikki mahdolliset sydän-verisuonivaivat sen alkoholismin lisäksi, joten voisin kuvitella että liittyy siihen... Ukki sai sydärin ja kuoli alle 60-vuotiaana, mutta lähinnä siksi, ettei suostunut siihen, että apua hankitaan (asui sairaalan vieressä...) ja läsnä oleva ihminen oli itsekin niin kännissä ettei kerta kaikkiaan vaan soittanut hätänumeroon. Toisessa suvussa on esim. ALS-tautia, en ole varma onko perinnöllinen vai se toinen muoto. Toinen mummo eli pitkän iän, mutta dementikkona viimeiset vuodet.
No mulla on nyt nelikymppisenä diabetes II ja verenpainetta. Allergioita on ollut koko iän. Olen siis läski, no se nyt on oma vika, mutta geenit antaa lihomisherkkyyden.
vaihdetaanko?