”Tylsä, kylmä, ahdasmielinen" – Ulkomailla opiskelevat suomalaiset eivät aio palata

Vierailija kirjoitti:

Kolme neljäsosaa (75 %) vastaajista on naisia. Tämä selittää monia kommentteja.

Naisia, jotka ovat "löytäneet" sen oikean "opiskelun" ohessa, eivätkä saa houkuteltua miestään muutamaan suomeen, mikä on toki ymmärrettävää.

Pah. Itse ulkosuomalaisena en tykkää yhtään artikkelin kommentointitavasta, vaikka se on harmillisen yleistä ulkosuomalaisten keskuudessa. Tässä taannoin eräässä FB-ryhmässä joku kertoi ikävöivänsä Suomea ja pyysi helpotusvinkkejä, mutta puolet kommentoijista vain kauhisteli, että MINÄ en ainakaan kaipaa yhtään mitään Suomesta!!!!11 Käsittämättömän lapsellista ja teennäisen alleviivattua Suomi-vihaa, jonka perimmäisiä syitä ja motiiveja olisi kyllä ihan mielenkiintoista tutkia.

Itse Etelä-Euroopassa jo useamman vuoden asuneena olen alkanut arvostaa Suomea ihan eri tavalla - on puhdasta, kaupassa voi maksaa tikkarinkin kortilla, ihmiset on täsmällisiä ja ennen kaikkea, yhteiskunta toimii. Sähköposteihin vastataan max. parin päivän sisällä, kun taas täällä jouduin odottamaan viralliselta taholta vastausta kiireelliseen asiaan melkein kaksi viikkoa, kunnes viimein lähetin muistutusviestin ja sainkin siihen lähes heti tulikivenkatkuisen vastauksen täynnä napinaa siitä, etten voi olettaa saavani vastausta HETI ja heillä on KIIRE (kyseessä oli siis kiireellinen asia ja aikaa oli kulunut kaksi viikkoa :D).

Näiden arkisten haasteiden takia olen sitä mieltä, että lapset tulen saamaan Suomessa. Joku Wilma-systeemihän vaikuttaa ihan utopistiselta tämän maan perspektiivistä katsottuna! Ja olen myös samaa mieltä, että muiden ulkosuomalaisten tai ulkomaalaisten kanssa hengaaminen vääristää kuvaa asuinmaasta. Itse opiskelen paikallisessa yliopistossa eikä kampuksellani ole näkynyt näiden vuosien aikana kuin kaksi toista ulkomaalaista - ja hekin olivat puolen vuoden Erasmus-vaihtareita.

Suomihan on maailman kansainvälisimpiä, kielitaitoisimpia ja suvaitsevaisimpia maita. Suomessa asuvat ulkomaalaisetkin ovat erityisen onnellisia (uuden onnellisuustutkimuksen mukaan) ja vaihtaritkin viihtyvät hyvin. En ymmärrä tätä valitusta. Suomalainen kulttuuri on myöskin hyvä. Ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, luontoa kunnioitetaan (ei esim. roskata hirveästi) ja toiseen voi luottaa. Tietysti parannettavaakin on, mutta useimmilla mittareilla Suomi on maailman huippua. Tietysti jossain vaihto-opiskelijoiden yhteisössä tai kansainvälisten expattien joukossa ollaan erityisen kansainvälisiä ja avoimia, mutta ei se kerro mitään siitä, millainen tavallinen kansalainen on ja millaista elämä on maassa keskimäärin.

Muutan itse ulkomaille syksyllä, mutta en siksi, että en pitäisi Suomesta, vaan siksi, että Suomessa työllisyystilanne on niin huono ja pienenä maana Suomessa on minulle vähemmän tarjottavaa ammatillisessa mielessä. Ei me kaikki olla katkeria, vaikka sellaisia näköjään on haastateltu.

Ulkomailla opiskellut vastaa:

Lähdin Britteihin oppiskelemaan n. 10v sitten kun Suomesta ei opiskelupaikkaa irronnut, pääsin papereilla suoraan sisään hyvään yliopistoon. Valmistuin taloustieteen kandiksi ja päädyin Lontooseen n. 5v sitten. Olen siis elänyt oikeastaan koko aikuiselämäni Briteissä. 

Nyt on tilanne se, että muutto takaisin Suomeen häämöttää. Mukaan otan korkeakoulutetun brittimieheni jolla on siellä työpaikka tähtäimessä, itse olen hakemassa maisteriohjelmiin. Suurimmat syyt miksi halutaan muuttaa Suomeen on turvallisuus, alempi hintataso (meillä ei ole varaa ostaa täältä asuntoa vaikka tulot on 'päätä huimaavat' ja  se, että halutaan perustaa perhe ja Lontoossa se olisi taloudellinen itsemurha (päivähoito maksaa n. £1000/kk). Mä en halua täällä opiskelemaan koska se maksaisi 10-30k kurssista riippuen. Ollaan molemmat myös todella väsyneitä Lontoon työelämään, täällä eletään työtä varten.

Täällä on myös Helsinkiin verrattuna oikeasti vaarallista ja se on pitemmän päälle ahdistavaa. 

En vielä kandiksi valmistuttuani halunnut takaisin Suomeen, siihen tosin suurimpana syynä surkeat työnäkymät, mutta myös jonkinlainen näköalattomuus, koen että Lontoossa minulla olin paaaljon enemmän vaihtoehtoja urani suhteen. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta käsittääkseni Suomessa on työelämä aika jäykkää ja työnkuvaa ei noin vain vaihdeta. Täällä palkataan graduate-ohjelmiin ennakkoluulottomasti eri ohjelmista valmistuneita ihmisiä, koska ne kandinpaperit kertoo lähinnä kyvystä oppia, ei siitä että olisi jo alan ammattilainen. 

Seuraan fb:n paluumuuttoryhmiä ja tuntuu että siellä on aika moni samassa tilanteessa kuin itse olen. Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka katuisi muuttoa, vaikka eihän se mitään ruusuilla tanssimista ole. Itseänikin ottaa päähän suomalaisten tylyys ja tuijottaminen (!!) kun olen siellä käymässä, mutta nämä ovat pieniä asioita ja koitan omalla käytökselläni myötävaikuttaa positiiviseen muutokseen :) 

Ja muuten, huomatkaa miten tuossa artikkelissa ei juuri mainittu tutkimuksessa ilmi tulleita positiviisia puolia vaikka niitä on ja paljon. Työnäkymät on se mikä lähinnä estää paluumuuton. Suomen medialla tuntuu olevan into mässäillä näillä tutkimuksilla missä morkataan Suomea.

En tiedä lukeeko kukaan tätä ketjua enää, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on maailman kansainvälisimpiä, kielitaitoisimpia ja suvaitsevaisimpia maita. Suomessa asuvat ulkomaalaisetkin ovat erityisen onnellisia (uuden onnellisuustutkimuksen mukaan) ja vaihtaritkin viihtyvät hyvin. En ymmärrä tätä valitusta. Suomalainen kulttuuri on myöskin hyvä. Ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, luontoa kunnioitetaan (ei esim. roskata hirveästi) ja toiseen voi luottaa. Tietysti parannettavaakin on, mutta useimmilla mittareilla Suomi on maailman huippua. Tietysti jossain vaihto-opiskelijoiden yhteisössä tai kansainvälisten expattien joukossa ollaan erityisen kansainvälisiä ja avoimia, mutta ei se kerro mitään siitä, millainen tavallinen kansalainen on ja millaista elämä on maassa keskimäärin.

Muutan itse ulkomaille syksyllä, mutta en siksi, että en pitäisi Suomesta, vaan siksi, että Suomessa työllisyystilanne on niin huono ja pienenä maana Suomessa on minulle vähemmän tarjottavaa ammatillisessa mielessä. Ei me kaikki olla katkeria, vaikka sellaisia näköjään on haastateltu.

Täysin samaa mieltä tuosta suvaitsevaisuudesta! Omassa asuinmaassani ihmiset ovat näennäisen sallivia, mutta tosiasiassa yleisesti ottaen hämmästyttävän rasistisia. Puhekielessä on vaikka millä mitalla mielikuvituksellisia ja loukkaavia termejä eri kansalaisuuksille ja ihonväreille, ja paikalliset suorastaan rakastavat stereotypioiden tuomaa turvaa. Ulkomaalaisena pääseminen paikallisten porukkaan on todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä ulkomailla opisekelevista on niitä joilla ei riitä kävyt opiskelupaikkaan suomessa joten ihan kaikki paras aines ei vielä ole karkaamassa ulkomaille :-).

Tutkinnon tasoa kuvastaa: "Pääsykoe" joka on motivointikirje ja tentit tehdään maantavan mukaan lunttaamalla :-)

Mun ulkomailla opiskelevat tutut on kaikki jonkun tason pummeja. Joku tosiaan maksattaa ulkomaiset (tais maksattaa myös kotimaiset...) opintonsa kelalla, joku vanhemmillaan. Sitten löytyy mies ulkomailta, ja jäädään sinne. Tai pahimmassa tapauksessa tullaan tänne takaisin, kun tajutaan että täällä on ilmaiset koulut lapsille.

No siinä tapauksessa et ainakaan tunne minun ulkomailla opiskelleita ja sinne jääneitä lapsiani. Ja hyvä niin!

Suomi on nykyisin ristiriitaisuuksien maa. Opiskella täytyy, koska muuten ei saa töitä. Maisterin papereilla on kuitenkin aivan yhtä pätevä siivoojaksi kuin laitoshuoltajan papereillakin. Kun joka hemmetin ruuvin vääntöön alettiin vaatia vähintään kolmen vuoden koulutus, meille alkoi kerääntyä koulutettua väkeä, joille ei ollutkaan enää koulutustaan vastaavaa työtä. Ja sitten tietenkin ruuvin vääntämiseen kelpaa mikä tahansa koulutus. Veikkaan, että Suomesta löytyy yhdet maailman korkeimmin koulutetut siivoojat, hampurilaisravintoloiden työntekijät jne.  Toki moni nk avustava työ on lakannut olemasta kokonaan tai ainakin työvoiman tarve merkittävästi vähentynyt, mutta jotain tolkkua pitäisi olla siinäkin, mihin kannattaa kouluttautua ja missä pärjäisi parin päivän tai viikon perehdytykselläkin.

Suomessa pärjää, jos on ekstrovertti ulospäinsuuntautuva tyhjänpäiväisyyksien eli small talkin jauhaja. Kuitenkin yksilötasolla olemme kyllästyneitä ekstrovertteihin ulospäinsuuntautuviin tyhjänpäiväisyyyksien jauhajiin. Vietämme mieluummin vapaa-aikaa perheemme ja ystäviemme kanssa kuin työkavereiden kanssa jauhamassa tyhjänpäiväisyyksiä. 

Lapset tulee ensin. Täysimettää pitää puoli vuotta ja muutenkin mielellään 2-vuotiaaksi asti. Luonnollisestikaan työelämästä ei saa olla pois niin kauaa. Lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde on kaiken a ja on, joten hyi sinua, jos palkkaat lastenhoitajan tai lapsesi on edes kerran viikossa isovanhemmillaan hoidossa. Uraa kuitenkin pitää samaan aikaan luoda. 

Työelämän tuottavuudesta puhutaan jatkuvasti. Ei kuitenkaan ymmärretä, että tuottavuus ei lisäänny työaikaa pidentämällä vaan byrokratiaa vähentämällä. Vielä 20 vuotta sitten työstäni (it-alalla) 80% oli tuottavaa työtä ja 20% byrokratiaa. Nykyisin tuottavaa työtä on enää 40% ja byrokratiaa 60%. Ei mikään ihme, että suomalainen työ on kallista. Viranomaismääräyksiä tulee sitä tahtia, että joskus olen tuntenut eläväni Neuvostoliitossa. 

Syntyvyys laskee, mutta samaan aikaan mollataan ihmisiä, joilla on lapsia. 

Suomi on kaunis, turvallinen ja hyvä maa. Emmekä me suomalaisetkaan ole mitenkään erityisen paskoja toisillemme. Rehellisyys ja luotettavuus oli joskus menneinä vuosikymmeninä meidän myyntivalttimme maailmalla. Ystävinä olemme avoimia, luotettavia ja auttavaisia. Jotain on mennyt pahasti pieleen parissa vuosikymmenessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla opiskellut vastaa:

Lähdin Britteihin oppiskelemaan n. 10v sitten kun Suomesta ei opiskelupaikkaa irronnut, pääsin papereilla suoraan sisään hyvään yliopistoon. Valmistuin taloustieteen kandiksi ja päädyin Lontooseen n. 5v sitten. Olen siis elänyt oikeastaan koko aikuiselämäni Briteissä. 

 

Nyt on tilanne se, että muutto takaisin Suomeen häämöttää. Mukaan otan korkeakoulutetun brittimieheni jolla on siellä työpaikka tähtäimessä, itse olen hakemassa maisteriohjelmiin. Suurimmat syyt miksi halutaan muuttaa Suomeen on turvallisuus, alempi hintataso (meillä ei ole varaa ostaa täältä asuntoa vaikka tulot on 'päätä huimaavat' ja  se, että halutaan perustaa perhe ja Lontoossa se olisi taloudellinen itsemurha (päivähoito maksaa n. £1000/kk). Mä en halua täällä opiskelemaan koska se maksaisi 10-30k kurssista riippuen. Ollaan molemmat myös todella väsyneitä Lontoon työelämään, täällä eletään työtä varten.

Täällä on myös Helsinkiin verrattuna oikeasti vaarallista ja se on pitemmän päälle ahdistavaa. 

En vielä kandiksi valmistuttuani halunnut takaisin Suomeen, siihen tosin suurimpana syynä surkeat työnäkymät, mutta myös jonkinlainen näköalattomuus, koen että Lontoossa minulla olin paaaljon enemmän vaihtoehtoja urani suhteen. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta käsittääkseni Suomessa on työelämä aika jäykkää ja työnkuvaa ei noin vain vaihdeta. Täällä palkataan graduate-ohjelmiin ennakkoluulottomasti eri ohjelmista valmistuneita ihmisiä, koska ne kandinpaperit kertoo lähinnä kyvystä oppia, ei siitä että olisi jo alan ammattilainen. 

Seuraan fb:n paluumuuttoryhmiä ja tuntuu että siellä on aika moni samassa tilanteessa kuin itse olen. Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka katuisi muuttoa, vaikka eihän se mitään ruusuilla tanssimista ole. Itseänikin ottaa päähän suomalaisten tylyys ja tuijottaminen (!!) kun olen siellä käymässä, mutta nämä ovat pieniä asioita ja koitan omalla käytökselläni myötävaikuttaa positiiviseen muutokseen :) 

Ja muuten, huomatkaa miten tuossa artikkelissa ei juuri mainittu tutkimuksessa ilmi tulleita positiviisia puolia vaikka niitä on ja paljon. Työnäkymät on se mikä lähinnä estää paluumuuton. Suomen medialla tuntuu olevan into mässäillä näillä tutkimuksilla missä morkataan Suomea.

En tiedä lukeeko kukaan tätä ketjua enää, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin. 

Lontoon suomalaisten ryhmässä on paljon paluumuuttoa katuneita - siitä kertoneita.

Itse lähtisin myös jos olisi mahdollista. Paljon huonoa kokemusta näistä kotimaan ihmisistä, mutta ehkä ne pahimmat k*sipäät nyt vaan sattuivat ikävästi omaan elämääni. Ja en siis saisi yleistää, kun vaan kävi p*ska tuuri. Välillä on vaan vaikeaa uskoa tähän ja ajattelee, että olisiko muualla jotain parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaistahan nuo parikymppiset opiskelijat puhuu, mutta suurin osa palaa kuitenkin Suomeen, viimeistään sitten kun alkavat lastentekoa suunnitella.

Tottakai, koska suomi on onnela vain sossupummeille. Onko se sitten jotenkin hyvä asia, että maa houkuttelee vain tukielätteja ja ilmaisten palvelujen käyttäjiä, kun ne parhaimmat veronmaksuvuodet vietetään muualla? Tämä se nimenomaan on suomessa vikana - siellä ei kannata asua, jos on hyvin koulutettu työssäkäyvä aikuinen. Eli juuri sellainen, joita maahan pitäisi houkutella, ei suinkaan ajaa maasta pois!

Tervemenoa

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeassa ovat. Näin sanon vaikka suomessa asunkin ja olen miljonääri ja elintasokin on sen mukainen.

Suomessa on vi-tun rumat myrtsi naiset ja kateelliset tuppisuu ihmiset. Onneksi on kämpät espaniassa ja brasseissa joissa vietän talvet.

Mun mielestä suomessa on kauniita naisia, mutta siinä olet oikeassa, että hyvin myrtsejä ja ilkeitä naisia. Luulin pitkään, että olin ruma, mutta kun asuin espanjassa niin ei mennyt kuin viikko niin aloin seurustella hyvin kauniin espanjalaisnaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on maailman kansainvälisimpiä, kielitaitoisimpia ja suvaitsevaisimpia maita. Suomessa asuvat ulkomaalaisetkin ovat erityisen onnellisia (uuden onnellisuustutkimuksen mukaan) ja vaihtaritkin viihtyvät hyvin. En ymmärrä tätä valitusta. Suomalainen kulttuuri on myöskin hyvä. Ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, luontoa kunnioitetaan (ei esim. roskata hirveästi) ja toiseen voi luottaa. Tietysti parannettavaakin on, mutta useimmilla mittareilla Suomi on maailman huippua. Tietysti jossain vaihto-opiskelijoiden yhteisössä tai kansainvälisten expattien joukossa ollaan erityisen kansainvälisiä ja avoimia, mutta ei se kerro mitään siitä, millainen tavallinen kansalainen on ja millaista elämä on maassa keskimäärin.

Muutan itse ulkomaille syksyllä, mutta en siksi, että en pitäisi Suomesta, vaan siksi, että Suomessa työllisyystilanne on niin huono ja pienenä maana Suomessa on minulle vähemmän tarjottavaa ammatillisessa mielessä. Ei me kaikki olla katkeria, vaikka sellaisia näköjään on haastateltu.

Miniäni on latinalaisesta Amerikasta ja katsoo Suomea aivan erilaisin silmin kuin me suomalaiset yleensä katsomme. Hän näkee Suomen mahdollisuuksien ja tasa-arvon maana. Maana, jossa on turvallista elää. Pitää jopa ilmastosta, koska täällä ei koskaan ole yli 40 asteen helteitä. Opetteli heti ensimmäisenä talvenaan luistelemaan ja hiihtämään. Rakastaa Suomen luontoa ja ilman puhtautta. Oli muuttaessaan vaikuttunut, kun kaupat ja virastot aukeavat juuri silloin, kun on ilmoitettukin. Kun bussit, junat ja lentokoneet kulkevat pääsääntöisesti aikataulujen mukaan. Kun poliisin näkyminen katukuvassa ei aiheutakaan pelkoa vaan turvallisuuden tunnetta. Kun ihmisten sanaan voi luottaa. Ja kun porukassa voi istua ihan hiljaakin olematta epäkohtelias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on maailman kansainvälisimpiä, kielitaitoisimpia ja suvaitsevaisimpia maita. Suomessa asuvat ulkomaalaisetkin ovat erityisen onnellisia (uuden onnellisuustutkimuksen mukaan) ja vaihtaritkin viihtyvät hyvin. En ymmärrä tätä valitusta. Suomalainen kulttuuri on myöskin hyvä. Ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, luontoa kunnioitetaan (ei esim. roskata hirveästi) ja toiseen voi luottaa. Tietysti parannettavaakin on, mutta useimmilla mittareilla Suomi on maailman huippua. Tietysti jossain vaihto-opiskelijoiden yhteisössä tai kansainvälisten expattien joukossa ollaan erityisen kansainvälisiä ja avoimia, mutta ei se kerro mitään siitä, millainen tavallinen kansalainen on ja millaista elämä on maassa keskimäärin.

Muutan itse ulkomaille syksyllä, mutta en siksi, että en pitäisi Suomesta, vaan siksi, että Suomessa työllisyystilanne on niin huono ja pienenä maana Suomessa on minulle vähemmän tarjottavaa ammatillisessa mielessä. Ei me kaikki olla katkeria, vaikka sellaisia näköjään on haastateltu.

Täysin samaa mieltä tuosta suvaitsevaisuudesta! Omassa asuinmaassani ihmiset ovat näennäisen sallivia, mutta tosiasiassa yleisesti ottaen hämmästyttävän rasistisia. Puhekielessä on vaikka millä mitalla mielikuvituksellisia ja loukkaavia termejä eri kansalaisuuksille ja ihonväreille, ja paikalliset suorastaan rakastavat stereotypioiden tuomaa turvaa. Ulkomaalaisena pääseminen paikallisten porukkaan on todella vaikeaa.

Ihan samalla lailla suomessa on lähes mahdoton löytää aikuisena uusia ystäviä tai edes tuttavia. Jos erehtyy opiskeluaikojen jälkeen vaihtamaan kotikuntaa, ei niitä ystäviä enää saakaan. Samahan se sitten on olla yksin ulkomailla, kuin yksin suomessa.

T. Kymmenen vuotta viimeisimmässä suomikaupungissa, kovasta yrityksestä huolimatta saldo nolla kaveria noilta vuosilta.

Numero 87 innostui vielä vastaamaan ja muistelemaan omia opiskeluaikojaan ja tajusin että on aivan älytöntä kysyä paluusuunnitelmista ihmisiltä jotka on vielä opiskelemassa. Yliopistossa ulkomailla suurin osa elää aivan täydessä kansainvälisessä kuplassaan vailla mitään kosketuspintaa asuinmaan arkielämään. Lähestulkoon kaikki omat kaverini olivat ei-brittejä (heihin oli todella vaikea tutustua) ja loma-ajat vietettiin yleensä kotimaassa. 

Olen itse aika pienestä kaupungista ja aina kun tulin kotiin käymään koin aivan kauheaa ahdistusta ja halusin vain pois. Päässä pyöri ajatuksia siitä, millaista elämäni olisi jos en olisi saanut opiskelupaikkaa. Lama oli myös juuri silloin alkanut enkä saanut kesätöitä kovasta hakemisesta huolimatta, mistä pikkuhiljaa tuli sellainen olo, että minua ei Suomessa kaivata. Myös se vaikeutti hakemista, että Suomessa lukuvuosi loppuu paljon aiemmin kuin Briteissä ja kesätyöt alkavat sen mukaisesti aiemmin. Voi sitä katkeruutta kun yksi mieletön duuni meni tämän asian takia sivu suun!

Kenenkään opiskelukaverin suunnitelmissa ei ollut jäädä opiskelukaupunkiin valmistumisen jälkeen, siellä oltiin vain opiskelemassa. Voiko siis sanoa, että tämä Helsingin kokoinen kv-yliopistokaupunki on vielä Suomeakin epähoukuttelevampi? ;) Tulevaisuudensuunnitelmat olivat muutaamaa poikkeusta lukuunottamatta mennä tekemään maisteri joko Suomeen tai muuaalle Eurooppaan missä se on ilmaista. Niin, brittitutkinnolla Suomeen muutto on myös hankalaa, koska täällä tehdään vain se kandi... 

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus jossa haastatellaan jo muutaman vuoden tavallasta työtätekevän arkea elänäiden ulkosuomalaisten paluumuuttoajatuksia, veikkaan että vastaukset olisivat aika erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla opiskellut vastaa:

Lähdin Britteihin oppiskelemaan n. 10v sitten kun Suomesta ei opiskelupaikkaa irronnut, pääsin papereilla suoraan sisään hyvään yliopistoon. Valmistuin taloustieteen kandiksi ja päädyin Lontooseen n. 5v sitten. Olen siis elänyt oikeastaan koko aikuiselämäni Briteissä. 

Nyt on tilanne se, että muutto takaisin Suomeen häämöttää. Mukaan otan korkeakoulutetun brittimieheni jolla on siellä työpaikka tähtäimessä, itse olen hakemassa maisteriohjelmiin. Suurimmat syyt miksi halutaan muuttaa Suomeen on turvallisuus, alempi hintataso (meillä ei ole varaa ostaa täältä asuntoa vaikka tulot on 'päätä huimaavat' ja  se, että halutaan perustaa perhe ja Lontoossa se olisi taloudellinen itsemurha (päivähoito maksaa n. £1000/kk). Mä en halua täällä opiskelemaan koska se maksaisi 10-30k kurssista riippuen. Ollaan molemmat myös todella väsyneitä Lontoon työelämään, täällä eletään työtä varten.

Täällä on myös Helsinkiin verrattuna oikeasti vaarallista ja se on pitemmän päälle ahdistavaa. 

En vielä kandiksi valmistuttuani halunnut takaisin Suomeen, siihen tosin suurimpana syynä surkeat työnäkymät, mutta myös jonkinlainen näköalattomuus, koen että Lontoossa minulla olin paaaljon enemmän vaihtoehtoja urani suhteen. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta käsittääkseni Suomessa on työelämä aika jäykkää ja työnkuvaa ei noin vain vaihdeta. Täällä palkataan graduate-ohjelmiin ennakkoluulottomasti eri ohjelmista valmistuneita ihmisiä, koska ne kandinpaperit kertoo lähinnä kyvystä oppia, ei siitä että olisi jo alan ammattilainen. 

Seuraan fb:n paluumuuttoryhmiä ja tuntuu että siellä on aika moni samassa tilanteessa kuin itse olen. Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka katuisi muuttoa, vaikka eihän se mitään ruusuilla tanssimista ole. Itseänikin ottaa päähän suomalaisten tylyys ja tuijottaminen (!!) kun olen siellä käymässä, mutta nämä ovat pieniä asioita ja koitan omalla käytökselläni myötävaikuttaa positiiviseen muutokseen :) 

Ja muuten, huomatkaa miten tuossa artikkelissa ei juuri mainittu tutkimuksessa ilmi tulleita positiviisia puolia vaikka niitä on ja paljon. Työnäkymät on se mikä lähinnä estää paluumuuton. Suomen medialla tuntuu olevan into mässäillä näillä tutkimuksilla missä morkataan Suomea.

En tiedä lukeeko kukaan tätä ketjua enää, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin. 

Lontoon suomalaisten ryhmässä on paljon paluumuuttoa katuneita - siitä kertoneita.

Outoa, multa on mennyt kokonaan ohi. Paluumuuttajat-ryhmässä taas on lähinnä positiivisia kokemuksia ja aika vilkasta keskustelua aiheesta ja myös vertaistukea muuttoa harkitseville. Jälleen kerran, työllistyminen vaikuttaa olevan suurin huolenaihe jo muuttaneille tai muuttoa harkitseville. 

-87

Vierailija kirjoitti:

Numero 87 innostui vielä vastaamaan ja muistelemaan omia opiskeluaikojaan ja tajusin että on aivan älytöntä kysyä paluusuunnitelmista ihmisiltä jotka on vielä opiskelemassa. Yliopistossa ulkomailla suurin osa elää aivan täydessä kansainvälisessä kuplassaan vailla mitään kosketuspintaa asuinmaan arkielämään. Lähestulkoon kaikki omat kaverini olivat ei-brittejä (heihin oli todella vaikea tutustua) ja loma-ajat vietettiin yleensä kotimaassa. 

Olen itse aika pienestä kaupungista ja aina kun tulin kotiin käymään koin aivan kauheaa ahdistusta ja halusin vain pois. Päässä pyöri ajatuksia siitä, millaista elämäni olisi jos en olisi saanut opiskelupaikkaa. Lama oli myös juuri silloin alkanut enkä saanut kesätöitä kovasta hakemisesta huolimatta, mistä pikkuhiljaa tuli sellainen olo, että minua ei Suomessa kaivata. Myös se vaikeutti hakemista, että Suomessa lukuvuosi loppuu paljon aiemmin kuin Briteissä ja kesätyöt alkavat sen mukaisesti aiemmin. Voi sitä katkeruutta kun yksi mieletön duuni meni tämän asian takia sivu suun!

Kenenkään opiskelukaverin suunnitelmissa ei ollut jäädä opiskelukaupunkiin valmistumisen jälkeen, siellä oltiin vain opiskelemassa. Voiko siis sanoa, että tämä Helsingin kokoinen kv-yliopistokaupunki on vielä Suomeakin epähoukuttelevampi? ;) Tulevaisuudensuunnitelmat olivat muutaamaa poikkeusta lukuunottamatta mennä tekemään maisteri joko Suomeen tai muuaalle Eurooppaan missä se on ilmaista. Niin, brittitutkinnolla Suomeen muutto on myös hankalaa, koska täällä tehdään vain se kandi... 

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus jossa haastatellaan jo muutaman vuoden tavallasta työtätekevän arkea elänäiden ulkosuomalaisten paluumuuttoajatuksia, veikkaan että vastaukset olisivat aika erilaisia.

Veikkaat väärin. Yhä harvempi palaa.

https://yle.fi/uutiset/3-8500997

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/suomen-korkeakoulutetut-muuttavat-ma…

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 87 innostui vielä vastaamaan ja muistelemaan omia opiskeluaikojaan ja tajusin että on aivan älytöntä kysyä paluusuunnitelmista ihmisiltä jotka on vielä opiskelemassa. Yliopistossa ulkomailla suurin osa elää aivan täydessä kansainvälisessä kuplassaan vailla mitään kosketuspintaa asuinmaan arkielämään. Lähestulkoon kaikki omat kaverini olivat ei-brittejä (heihin oli todella vaikea tutustua) ja loma-ajat vietettiin yleensä kotimaassa. 

Olen itse aika pienestä kaupungista ja aina kun tulin kotiin käymään koin aivan kauheaa ahdistusta ja halusin vain pois. Päässä pyöri ajatuksia siitä, millaista elämäni olisi jos en olisi saanut opiskelupaikkaa. Lama oli myös juuri silloin alkanut enkä saanut kesätöitä kovasta hakemisesta huolimatta, mistä pikkuhiljaa tuli sellainen olo, että minua ei Suomessa kaivata. Myös se vaikeutti hakemista, että Suomessa lukuvuosi loppuu paljon aiemmin kuin Briteissä ja kesätyöt alkavat sen mukaisesti aiemmin. Voi sitä katkeruutta kun yksi mieletön duuni meni tämän asian takia sivu suun!

Kenenkään opiskelukaverin suunnitelmissa ei ollut jäädä opiskelukaupunkiin valmistumisen jälkeen, siellä oltiin vain opiskelemassa. Voiko siis sanoa, että tämä Helsingin kokoinen kv-yliopistokaupunki on vielä Suomeakin epähoukuttelevampi? ;) Tulevaisuudensuunnitelmat olivat muutaamaa poikkeusta lukuunottamatta mennä tekemään maisteri joko Suomeen tai muuaalle Eurooppaan missä se on ilmaista. Niin, brittitutkinnolla Suomeen muutto on myös hankalaa, koska täällä tehdään vain se kandi... 

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus jossa haastatellaan jo muutaman vuoden tavallasta työtätekevän arkea elänäiden ulkosuomalaisten paluumuuttoajatuksia, veikkaan että vastaukset olisivat aika erilaisia.

Veikkaat väärin. Yhä harvempi palaa.

https://yle.fi/uutiset/3-8500997

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/suomen-korkeakoulutetut-muuttavat-ma…

.

Ehkä ilmaisin asian epäselvästi - moni haluaa palata, mutta ei syystä tai toisesta (työllistyminen, puoliso) voi. Monesta työstä myös maksetaan muualla paremmin kuin Suomessa mikä houkuttelee lähtemään tai laskee paluumuuttohaluja. 

Tutkimustyöstä maksetaan ainakin Briteissä enemmän kuin Suomessa.

-87

Mistä ihmeestä juontaa käsitys, että Suomessa olisi esim. hyvä terveydenhuolto tai hyvä perustaa perhe? 

Kunnalliselle ei saa aikoja ilman hirveitä jonona. Hoidon taso ja asiakaspalvelu on mitä on. Lapsiperheet kärsivät hirveästä stressistä ja joudutaan puhutaan "ruuhkavuosista" ja siitä, kuinka parisuhde joutuu niin tiukille, että ero käy monella mielessä jo ensimmäisenä vuotena. Valtava määrä avio- ja avopareja eroaa silti, massennusluvut on  muihinhyvinvointivaltioihin verrattuna kärkitasoa - itsemuhria tehdään yhtä paljon kuin kehitysmaissa. 

Silti ihmiset hokevat tuota ulkoa opeteltua mantraa, vaikkei tietoa ta ymmärrystä muusta maailmasta ole tuon taivaallista. Ainakin te olette äärimmäisen kuuliaisaisia kansalaisia ;) 

Olen ollut jo vuosia ulkosuomalainen, tällä hetkellä asun kolmannessa asuinmaassani. Ihan kokemusta voin sanoa, että Suomessa terveydenhuolto kunnallisella on ollut tähän asti huonoin. Esim. Virossa kaikilla on omalääkäri, jonka voin tavata aina samana päivänä. Lääkäri tietää ja tuntee potilaan koko historian ja noin ollen esimerkiksi reseptien uusiminen tai pienet asiat hoituvat kätevästi puhelimitse. Virossa terveydenhuollossa panostetaan ennaltaehkäisyyn ja tämän vuoksi potilaat tutkitaan yleensä erittäin hyvin. 

Nykyisessä asuinmaassani taas on rentoa ja kivaa olla vanhempi. Tämä on tosin erittäin sosiaalinen välimeren kaa, jossa lapset ovat luonnollinen osa kulttuuria. Naapurit ja tutut pitävät lapsista ja suhtautuvat heihin erittäin lämpimästi. Vaikka koko suku ja muu verkosto on Suomessa, on äärimmäisen helppo muodostaa oma tukiverkko. Koska kaikki ei ole tiukasti säännösteltyä, päiväkoti on auki aina tarpeen mukaan eikä hoitajat valita - maksan mielelläni heille käteisellä extraa, kun lapsi haetaan myöhemmin. Ryhmät ovat pieniä. Lapsi kulkee meillä mukana kaikkialle, ja koska illallisaika on täällä klo 21, lapsi on mukana meillä ravintolassakin. Lapsia ei katsota kieroon , kun menemme ravintolaan, jopa vieraat ihmiset ovat valmiita leikkimään lapsen kanssa. 

Mutta kukin tavallaan. Suosittelen jokaiselle nuorelle kokemusta ulkomailla asumisesta. Se tuo todella paljon perspektiiviä ja näkemysta elämään. Tosin varaudu, kun kerrot Suomalaiselle muuttavasi ulkomaille, sillä vastaus on turhan usein: Ja takaisin ei ole tulemista!

Suomessa on sellainen yleinen kiusaamisen ilmapiiri, että missään ei oikein uskalla rentoutua. Aina joku valittaa, joko syystä (eli on saattanut mennä joku sääntö tai normi ohi, ja sitten kun sitä rikot, saat hirveää valitusta ja tuomitsemista) tai ihan syyttä (moni kunnon suomalainen keksii ihan päästään sääntöjä, joita on paras olla rikkomatta tai kosto on karmea). Olen viime vuodet ollut töissä Suomessa julkisella sektorilla ja usein on ollut aivan epätodellinen olo. Monen työkaverin elämä on lähinnä sitä, että keksitään pientä kiusaa muille ja panetellaan selän takana. Jos on minkäänlaista tekosyytä olla auttamatta muita, se käytetään heti. Ei voi auttaa, kun toinen ei pyytänyt oikealla tavalla tai kun siitä voi itse joutua ongelmiin tai ei ole kyllä reilua auttaa kun toinen ei ole auttanut takaisin yhtä paljon. Voe hyvä ihme. En ihmettele, että täältä lähtee kaikki täysjärkiset ja jäljelle jää vain luonnehäiriöiset.