Aborttioikeuden kannattajat itkevät ja hurraavat. Mitä mieltä kuvasta?

Abortti ei ole minullekaan mikään "helppo asia" miettiä ja en tiedä miten toimisin jos sen tarve  tulisi eteen. Mutta silti olen aina ollut sitä mieltä, että abortti pitää pystyä tekemään ja siihen on oltava mahdollisuus. Siinä mielessä olen tämän aborttioikeuden kannattaja enkä tietenkään tuomitse ketään abortin tehnyttä. Itse en vaan vieläkään ole varma pystyisinkö siinä tilanteessa tekemään abortin, mutta tässä on kyse minun elämästäni ja tietysti haluan, että valtion kanta on sellainen, että tämä abortin mahdollisuus on käytettävissä.

Miten siellä Puolassa nyt muuten on asiat abortin suhteen? Eikö lakia juuri jotenkin tiukennettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastustajien näkemyksen mukaan lapsen oikeudet päättyvät siihen, jos hänet raiskataan ja hän tulee raskaaksi. Silloin heitä ei enää kiinnosta sen jo olemassa olevan lapsen hyvinvointi, vaan pakotetaan hänet ryhtymään äidiksi. Käymään läpi sekä henkisesti että fyysisesti traumaattinen raskaus ja synnytys, puhumattakaan lapsuuden päättymisestä ennenaikaisesti ja koko elämän muuttumisesta. Koska tämän lapsen tulee kantaa vastuu siitä että joku teki hänelle pahaa, ja jonkun syntymättömän oikeudet ovat suuremmat kuin hänen oikeutensa toipua hirvittävästä väkivallasta ja jatkaa elämää.

Ja sitten kun lapsi on synnyttänyt lapsen, ketään ei enä kiinnosta, miten alaikäinen pärjää vauvansa kanssa. Teinityttö vauvan kanssa kerjuulla on ilmeisesti ihan ok.

Abortin vastustajat eivät ajattele kohtua pidemmälle. Sen huomaa etenkin näissä irlannissa olleista tapauksista joissa aborttia ei ole saanut vaikka on tiedossa ollut että lapsia ei elävänä synny. Siinä ei välitetä kenenkään elämästä tai terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastustajien näkemyksen mukaan lapsen oikeudet päättyvät siihen, jos hänet raiskataan ja hän tulee raskaaksi. Silloin heitä ei enää kiinnosta sen jo olemassa olevan lapsen hyvinvointi, vaan pakotetaan hänet ryhtymään äidiksi. Käymään läpi sekä henkisesti että fyysisesti traumaattinen raskaus ja synnytys, puhumattakaan lapsuuden päättymisestä ennenaikaisesti ja koko elämän muuttumisesta. Koska tämän lapsen tulee kantaa vastuu siitä että joku teki hänelle pahaa, ja jonkun syntymättömän oikeudet ovat suuremmat kuin hänen oikeutensa toipua hirvittävästä väkivallasta ja jatkaa elämää.

Ja sitten kun lapsi on synnyttänyt lapsen, ketään ei enä kiinnosta, miten alaikäinen pärjää vauvansa kanssa. Teinityttö vauvan kanssa kerjuulla on ilmeisesti ihan ok.

Abortin vastustajat eivät ajattele kohtua pidemmälle. Sen huomaa etenkin näissä irlannissa olleista tapauksista joissa aborttia ei ole saanut vaikka on tiedossa ollut että lapsia ei elävänä synny. Siinä ei välitetä kenenkään elämästä tai terveydestä.

Ikävintä on se, että nämä vastustajat haluavat pakottaa muut noudattamaan heidän vakaumuksisaan. Jälkipolvien voi olla vaikea ymmärtää, mutta kiivaasti täällä meilläkin on keskusteltu esimerkiksi kauppojen aukioloajoista. Moni oli sitä mieltä, että sunnuntain kuuluu olla lepopäivä, joten lainsäädännöllä on vaadittava, että kaikki noudattavat minun ajatustani!

Tässä vaan ihmettelee mitä hyötyä on uskonnoista. Tämäkin maa katolinen ja Puola myös. Sekä koko Etelä-Amerikka. Kaikissa maissa sama "ongelma" ja tiukka laki. Miksi uskonto ajaa ihmisiä "kurjuuteen" vielä tänäkin päivänä. Ja siihen vielä islamilaiset maat, jossa myös mennään vielä todella tiukemmin uskonnon mukaan. En vaan voi ymmärtää, että vielä nykyäänkin eletään jonkun uskonnollisen opuksen mukaan ja kun sen tarkka noudattaminen saa vaan huonoa aikaan naisten aseman, sotien, koulutuksen, politiikan ja muidenkin asioiden suhteen. Olisiko pikkuisen aika jo uudistua. Minusta uskonto voisi olla sellainen mukava "lisä" elämään, mutta ei sen puolesta nyt mitä vaan saisi tehdä ja koko valtio marssia sen mukaan. Hullua, en vaan voi ymmärtää. Tuntuu kuin oltaisiin jossain 1900-luvun alussa. Monissa asioissa olen uudistusta vastaan, mutta tämän suhteen saisi puhaltaa nyt uudet tuulet. Ja en silti ole edes mikään feministi.

Jumalauta, että sain paskaa niskaan abortistani 2015! Suomessa.

Gynellä oli mukana kaksi kandia, toinen nainen, joka sanoi, ettei halua olla mukana periaatteellisista syistä. Ja tuijotti mua pahasti. Kuin olisin tekemässä maailman suurinta syntiä. Joku äidin ja parin sisaruksen, sekä isäni piiristä (veikkaan isääni) onnistui asian vuotamaan ja johan alkoi tulla viestiä, että Jumalan lahja se on, pidä se, älä ikinä tee syntiä, hyi et varmasti tapa sitä!! Onneksi äiti seisoi takanani ja hyvän ystävän läsnäollessa otin lääkkeet ja tein sen. Totta kai haluan lapsia joskus. Silloin, siinä elämänätilanteessa se vaan olisi ollut mahdotonta. Kummallekin enemmän kuin vahingollista. Olin itsetuhoinen, ym..

Tämän vuoksi kannatan aborttia, joka ei tietysti huvisyistä ole ok. Aina pitää olla hyvät syyt. Mulla oli sosiaaliset. Olisiko mun silloin pitänyt synnyttää lapsi onnettomaan elämään naiselle, jolla ei ollut mitään? Ei kunnon kotia, koulutusta, miestä, rahaa.. Mitään. Vai voisinko alkaa harkita sitä nyt, kun on se mies, on parempi asunto, koulupaikka ja vähän paremmin rahaa, sekä tosiaan hoito, joka on toiminut? En enää tunne samoin, kuin ennen.

Aborttia vastustaville vinkkinä: jos abortti on mielestäsi syntiä, väärin tms., niin älä sitä sitten tee. Sinulla ei kuitenkaan ole oikeutta sanella tätä päätöstä kenenkään muun puolesta.

Sama pätee esim. homoliittoihin. Jos olet mies etkä homo, etkä näin ollen luultavasti halua mennä naimisiin toisen miehen kanssa, niin kukaan ei sinua tule missään vaiheessa tähän pakottamaan. Helppoa, eikö totta!

Jouduin muutamia vuosia takaperin itse abortoimaan alkion, jolla ei olisi ollut minkäänlaisia edellytyksiä hyvään elämään. Päätös oli tarkoin harkittu ja tilanne ei tietenkään ollut mukava, mutta operaation jälkeen tiesin, että olin tehnyt satavarmasti oikean päätöksen. Päivääkään en ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Voitte pitää minua hulluna mutta jotenkin kammottavaa. Iloitaan että sikiön surmaaminen on mahdollista.

Ehkä siinä joukossa on ihmisiä, joiden siskot tai äidit tai ystävät tai lapset ovat kuolleet raskauskomplikaatioihin tai synnytykseen, tai joutuneet synnyttämään oman isänsä siittämän lapsen, tai tehneet itsemurhan koska tulivat raiskauksesta raskaaksi eivätkä saaneet aborttia? Minä ymmärrän täysin heidän liikutuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että sain paskaa niskaan abortistani 2015! Suomessa.

Gynellä oli mukana kaksi kandia, toinen nainen, joka sanoi, ettei halua olla mukana periaatteellisista syistä. Ja tuijotti mua pahasti. Kuin olisin tekemässä maailman suurinta syntiä. Joku äidin ja parin sisaruksen, sekä isäni piiristä (veikkaan isääni) onnistui asian vuotamaan ja johan alkoi tulla viestiä, että Jumalan lahja se on, pidä se, älä ikinä tee syntiä, hyi et varmasti tapa sitä!! Onneksi äiti seisoi takanani ja hyvän ystävän läsnäollessa otin lääkkeet ja tein sen. Totta kai haluan lapsia joskus. Silloin, siinä elämänätilanteessa se vaan olisi ollut mahdotonta. Kummallekin enemmän kuin vahingollista. Olin itsetuhoinen, ym..

Tämän vuoksi kannatan aborttia, joka ei tietysti huvisyistä ole ok. Aina pitää olla hyvät syyt. Mulla oli sosiaaliset. Olisiko mun silloin pitänyt synnyttää lapsi onnettomaan elämään naiselle, jolla ei ollut mitään? Ei kunnon kotia, koulutusta, miestä, rahaa.. Mitään. Vai voisinko alkaa harkita sitä nyt, kun on se mies, on parempi asunto, koulupaikka ja vähän paremmin rahaa, sekä tosiaan hoito, joka on toiminut? En enää tunne samoin, kuin ennen.

Irlannissa on äidin itsetuhoisuus ollut oikeus aborttiin jo ja silti tällä suomessa sinulle ei sitä ulkopuoliset olisi suoneet. Jotenkin kamalaa jos tuttavapiirissä on katolistakirkkoakin empatiakyvyttömämpää porukkaa.