Kaikki kolme lasta muuttavat samaan aikaan pois kotoa. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä isovanhemmat toivovat pitkämatkalaisia lasten perheitä käymään. Ei meillä ollut opiskelijoina ja pienten lasten kanssa varaa hotelliin, eikä kaikkien lähellä ole hotellia.

Tietysti jos hotelli on vieressä, ja vanhemmat tarjoavat lasten perheelle siellä yön monta kertaa vuodessa.

Meillä on ap:n tilanne mutta pienemmässä mittakaavassa, koska vain yksi lapsi. Muutimme miehen kanssa lapsen entiseen makuuhuoneeseen, joka oli meidän huonetta isompi, ja entisestä makkarista tuli työhuone. Neliöitä meillä on hieman alle 100, joten ei ole sen puolesta tarvetta muuttaa pienempään ainakaan ihan heti. Nautitaan nyt tästä tilasta. Jossain vaiheessa saatan haluta pienempään ihan vain pääomien vapauttamiseksi, mutta sijainti meillä on jo kohdillaan, asutaan 2km Helsingin keskustasta. 

Lapsi on nyt valmistumassa lukiosta ja korkeakoulupaikkakin varmistui perjantaina. Hänelle on oma asunto hankittu, joten ei tarvitse pelätä että tulee ihan pian meidän nurkkiin takaisin. Toki on tervetullut käymään, mutta en usko että edes yöksi jää kun Helsingissä asuu hänkin. Ihan liian aikaista miettiä jotain lapsenlapsien vierailuja saati että jättäisi yhtä huonetta vierashuoneeksi sen takia.

Hotelli on ihan vieressä joten sitäkin voi käyttää vierashuoneena tarvittaessa. Omasta taloyhtiöstä löytyy myös Airbnb-kämppä, jossa useampi petipaikka. Muutama hotelliyö vuodessa tai Airbnb:ssä ei maksa mitään verrattuna siihen, että pidettäisiin yhtä huonetta vierashuoneena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta vanhimman ja nuorimman ikäero 3,5v. Esikoinen on opiskellut vuoden yliopistossa kotipaikka kunnalla ja asunut kotona. Asunto hakemus opiskelia yksiöihin on ollut melkein vuoden vireillä ja nyt kesäkuussa pääsee muuttamaan.

Kakkonen lähtee opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle joten kotoa muutto edessä elokuussa.

Kuopus lukiolainen muuttaa kesällä poikakaverinsa kanssa saman katon alle kun poika muuttaa meidän paikkakunnalle opiskelemaan.

Nyt miehen kanssa mietinnässä mitä tälle melkein 200neliön talolle tehdään. Muutetaanko keskustaan kerrostaloon? pitääkö lapsille säilyttää huoneet mahdollista vierailua/väliaikaista "kotona" asumista varten?

Jotenkin tyhjä olo mihin nämä vuodet meni.

Ehkä olis helpompaa jos olisivat lähteneet yksi kerrallaan.

Olisipa ihanaa, kun olisit joskus opetellut kirjoittamaan! Oletko yhdyssanoista kuullut (kotipaikka kunnalla)? Entä tiedätkö, mikä on pilkku? "Asunto hakemus opiskelija yksiöihin", eikö sinua hävetä?

Nyt sitten voit kertoa, että nopeasti kirjoitit ja puhelin tekee virheet. Ei tee, sinä teet virheet. Tekstistäsi näkee alhaisen äly- ja koulutustasosi.

Toisaalta AP:n tekstistä voi päätellä, että hän on ihan miellyttävä ihminen jota omat lapset varmasti mielellään tulevat katsomaan tulevaisuudessakin, kirjoitustaidon puutteista huolimatta. Sinun tekstisi taas on niin pahansuopa ja ilkeä, että pitääköhän sinun seurastasi todellisuudessa yhtään kukaan? 

Meidän naapurustossa on noin seitsemänkymppistä porukkaa ja lähes kaikissa alkuperäisasukkaat. Ei nuo taloistaan ole valmiita luopumaan ja nostaisin tähän semmoisen pointin, että se on usein ihan terveellistäkin pysyä siinä talossa. Se talo pitää eläkeläisen pirteänä. Pitää tehdä pihatöitä, leikellä aitaa, hoitaa kukkapuskia jne. Mikä on vaihtoehto? Mennä istumaan kerrostaloon toimettomana? Jos on vähän vetäytyvä ja pasiivisuuten taipuvainen luonne, niin äkkiä sitä alkaa kunto laskea ja taantua, kun ei ole enää "pakollista touhua". Eikä kaikki välitä matkustella ja asua Espanjassa talvia.

Katselin joskus vanhempieni naapuria, ysikymppistä rouvaa, jonka selkä on täysin linkussa ja siellä sitkeästi ottaa perunoitaan ylös röttelönsä pihassa. Olen miettinyt, että joku voisi sääliä, mutta toisaalta mummelilla on siinä tekemistä päivittäin. Pitää lakaista portaat, lunta kolailla pikkuhiljaa, poimia marjoja jne. Ehkä hän on niin hyväkuntoinen ja pirteä, koska ei anna periksi vaan pitää itsensä edelleen touhussa kantaen puita sisään.

Omat isovanhemmat lapset painosti pois talostaan seitsemänkymppisenä ja väitän, että erityisesti isoäiti romahti siihen. Alkoi istua vaan paikallaan ja olla tekemättä mitään. Liikkuminen, pää, kaikki alkoi lahota nopeasti. Eivät he olleet sellaisia muutenkaan, jotka kaipaisi jatkuvia rientoja tai reissuja. Koti-ihmisiä, joiden puuhat oli aina olleet omissa nurkissa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurustossa on noin seitsemänkymppistä porukkaa ja lähes kaikissa alkuperäisasukkaat. Ei nuo taloistaan ole valmiita luopumaan ja nostaisin tähän semmoisen pointin, että se on usein ihan terveellistäkin pysyä siinä talossa. Se talo pitää eläkeläisen pirteänä. Pitää tehdä pihatöitä, leikellä aitaa, hoitaa kukkapuskia jne. Mikä on vaihtoehto? Mennä istumaan kerrostaloon toimettomana? Jos on vähän vetäytyvä ja pasiivisuuten taipuvainen luonne, niin äkkiä sitä alkaa kunto laskea ja taantua, kun ei ole enää "pakollista touhua". Eikä kaikki välitä matkustella ja asua Espanjassa talvia.

Katselin joskus vanhempieni naapuria, ysikymppistä rouvaa, jonka selkä on täysin linkussa ja siellä sitkeästi ottaa perunoitaan ylös röttelönsä pihassa. Olen miettinyt, että joku voisi sääliä, mutta toisaalta mummelilla on siinä tekemistä päivittäin. Pitää lakaista portaat, lunta kolailla pikkuhiljaa, poimia marjoja jne. Ehkä hän on niin hyväkuntoinen ja pirteä, koska ei anna periksi vaan pitää itsensä edelleen touhussa kantaen puita sisään.

Omat isovanhemmat lapset painosti pois talostaan seitsemänkymppisenä ja väitän, että erityisesti isoäiti romahti siihen. Alkoi istua vaan paikallaan ja olla tekemättä mitään. Liikkuminen, pää, kaikki alkoi lahota nopeasti. Eivät he olleet sellaisia muutenkaan, jotka kaipaisi jatkuvia rientoja tai reissuja. Koti-ihmisiä, joiden puuhat oli aina olleet omissa nurkissa.

Jep. Loppu tulee nopeasti, kun istuu kyökissä ja katselee maalin kuivumista seinässä.

Eikös nyt ole mukavaa miettiä millä tavalla voisit sisustaa nuo vapautuvat huoneet?

Yksi vierashuoneeksi, sillä lapset varmaan tulevat välillä yökyläänkin?

Entä haluatko oman TV-huoneen tai kuntoiluhuoneen tai näperrätkö käsilläsi? Yksi askarteluhuoneeksi?

Helpolla pääsee jos pitää ne melko tyhjinä ja vähän sisustettuina, jotta on helppo siivota.

Jos sinulla joskus on ollut haaveena ja tavoitteena päästä asumaan omakotitaloon, niin älä nyt hyvä ihme ahtaudu jonnekin kerrostaloon, jossa voi naapureiksi osua ties mitä hörhöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin siltä kannalta, millainen nykyinen asunto on. Eli onko ulko-oven edessä useampi rappunen ja mahdollisesti kahdessa tasossa. Jos asunto on sellainen, lähtisin todennäköisesti etsimään jotain, mikä on yhdessä tasossa/kerrostalossa jossa on hissi. En nyt kuitenkaan mihinkään kaksioon muuttaisi. Vaan jos mahdollista niin noin 100 neliön asuntoon. Näin niitä huoneita olisi edelleen vierasvaraksi ja tilaa lastenlasten temmeltää. Mutta puolet vähemmän siivottavaa. Ja ikinä ei tiedä, jos toisella tulee aikaisin vanhuuden kremppaa ja liikkuminen menee vaikeaksi. Tällöin yksitasoinen ilman rappusia mahdollistaa pitempään kyseisessä asunnossa asumisen.

Ap saattaa olla 45!

Niin? Minä olen 44 ja teimme juuri tullaisten kritterien perusteella ratkaisumme.

Äminäkin olen 44 ja asuntoa vaihtamassa enkä todellakaan aio miettiä valinnassa vanhuudenkremppaa.

Minulla on todettu MS, ja vaikka onkin nyt oireeton, en laske sen varaan että aina on. Elämä on yllättävää. Siksi.

En edelleenkään etsi uutta asuntoa siltä pohjalta, että voin sairastua ennenaikaisesti. Jos sairastun eikä koti sovikaan enää, se vaihdetaan. Eihän sitä voi edes tietää sen potentiaalisen sairauden reunaehtoja etukäteen. Hyvässä lykyssä menee 30 vuotta ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo melkoinen tilanne.

Minä en kyllä tuossa tilanteessa aio muuttaa vielä minnekään, koska pidän tästä talosta, ja kaikki osakkeet ja rivarit maksavat ihan yhtä paljon. Mutta jossain vaiheessa käy niin kuin appivanhemmille, eikä jakseta tai haluta hoitaa enää pihaa. He ostivat kaksion keskustasta.

Se oli kyllä liian pieni, ei tullut sitten heillä käytyä niin paljoa. Me asuttiin yliopistopaikkakunnan liepeellä, ja heille oli kolmen tunnin ajomatka. Kun ei heillä ollut vierashuonetta meidän perheelle, ei voitu jäädä yöksi, ja kuusi tuntia autossa samana päivänä oli rankka. Heillä ei ollut meille kuin pieni vuodesohva olkkarissa, ja miehellä on huono selkä. Ja lapset kasvavat, kolmetoistavuotias ei nuku vanhempien välissä.

Äiti taas saisi jo myydä talon. Hän jäi leskeksi, ja jäi isoon taloon. Veli joutuu pitämään sitä kunnossa oman talonsa lisäksi, ja se käy aika raskaaksi. Me sentään asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, mutta työkaverin vanhat vanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, ja työkaveri joutuu siellä käydä pihatöissä oman talonsa lisäksi. Hän kyllä on yrittänyt saada äitiä myymään talon.

Minäkin pidin vanhempien kotia jotenkin juurina tai kotipaikkana pitkään. Mutta jossain kohtaa sitä itsenäistyy ja aikuistuu, ja juuret ja koti on se oma koti. Sitä alkaa nähdä, ettei vanhenevien vanhempien pidä pitää yllä työlästä ja kallista, liian isoa asuntoa. Lähinnä siinä kohtaa toivoo, että olisi vierashuone mummulassa käyntiä varten.

Omaa huonettakaan ei kaipaa noin viiden vuoden päästä kotoa muutettua. Pari ekaa vuotta se tuntui turvapaikalta, oli kiva tulla viikonlopuksi opiskelupaikkakunnalta. Sen jälkeen tuntui oudolta olla omassa vanhassa huoneessa, koska se oli jotenkin kaukaista historiaa jo itselle.

Hotellliinkin pääsee yöksi. Musta taas on ihan turhaa mitoittaa asuntonsa satunnaisten yövieraiden vuoksi, ellei satu erityisesti toivomaan sellaisia.

Yleensä isovanhemmat toivovat pitkämatkalaisia lasten perheitä käymään. Ei meillä ollut opiskelijoina ja pienten lasten kanssa varaa hotelliin, eikä kaikkien lähellä ole hotellia.

Tietysti jos hotelli on vieressä, ja vanhemmat tarjoavat lasten perheelle siellä yön monta kertaa vuodessa.

Miksi ihmeessä tarjoaisivat? Eiköhän se elatusvelvollisuus lopu siihen täysi-ikäisyyteen. Ihme hyväksikäyttäjäkakaroita jotak odottavat täyden palvelun hotellimajoistusta. On ehdottomasti aika vanhempien itsenäistyä ja olla itsekkäänpiä! Näyttää hyväksikäyttö jatkuvan hautaan saakka!

Ymmärsit tämän nyt väärin päin. Aikuisilla perheellisillä lapsilla on oma elämä. Se mummolakyläilyn tarve tulee niiltä isovanhemmilta itseltään. Jos se on hankalaa, heidän luona käydään harvoin, lapsenlapset kasvavat puolessakin vuodessa valtavasti.

Voihan muuttaa tietysti heidän perässä, mutta jos lapset asuvat eri puolilla maata?

Vierashuoneen tarve syntyy jos on tarve saada ihmisiä vieraaksi. Ei pidä sitten ihmetellä ettei kukaan käy, jos se on kauhean vaikeaa.

Kyllä meillä ainakin molemmille miehen kanssa on tärkeä nähdä vanhempiamme, ei vain vanhemmilla tarvetta nähdä meitä. Ja on meillä siltikin oma elämä, mutta meidän elämään kuuluvat myös ne isovanhemmat.

Molempien vanhemmat asuvat kerrostalokaksiossa. Kolmen lapsen kanssa ollaan oltu yökylässä kummankin vanhemman luona. Ahdasta on, mutta on myös toiminut ne lyhyet ajat aina, sillä kaikilla on halu nähdä toisiamme. Emme voisi kuvitellakaan, että vaatisimme vanhempamme muuttamaan tilavampaan meidän takiamme tai maksaisivat meille mitään hotelleja.

Ette itse osaa maksaa hotellia?

Miksi maksaisimme hotellin kun vanhempamme toivovat meidän menevän heille kylään? Loukkantuisivatkin, jos hotellin varaisimme. Onko tosiaan outo ajatus, että jotkut haluavat kyläillä keskenään, vaikka tilat ovat pienet? Ei meilläkään tilaa ole vieraille kunnolla, mutta ovat tervetulleita yökylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden ongelmat tulee vasta 80 ikävuoden tuntumassa, jolloin pitää omakotiasujan hankkia ulkopuolista apua lumitöihin.

Omat vanhemmat täyttävät tänä vuonna 85 ja asuvat edelleen omakotitalossa, pari talvea ovat tarvinneet apua lumitöiden tekemiseen.

Terveysongelmia voi toki tulla nuoremmillekin mutta ehtiihän niihin reakoimaan sitten kun omakotitaloasuminen ei enää suju.  Ei ole mitään syytä kiirehtiä pois kodistaan.

Tämä. Meillä lapset yhtä vaille omillaan mutta omakotitalossa pysytään. 55+ ikäisenä on paremmassa kunnossa kuin monet ylipainoiset kolmekymppiset. Jos tykkää touhuta pihalla ja asua omassa talossa ja on siihen varaan niin miksi ei? Ja kun asuminen on myös elämän laatua, siihen haluaa satsata - maksimaalisten perintöjen vuoksiko sitä pitäisi optimoida asunnon myynti keski-ikäisenä? Lapsiin on satsattu, on maksettu korkeakouluje preppauskurssit jne, he tekevät oman tulevaisuutensa ihan itse, ei tarvitse säästää pennosia perinnöksi ja kituuttaa omassa elämässä.

Sama täällä ja ikää myös 55+. Lasten lähdettyä remontoitiin okt ja edelleen on oma huone kaikille, kun tulevat. Ja esim. jouluna ovat kaikki yhtaikaa kumppaneidensa kanssa ja on mukavaa, että kaikilla on oma rauha ja oma kylppäri.

Rakennutimme myös loma-asunnon Espanjaan sillä periaatteella, että kaikkien pitää mahtua yhtaikaa lomailemaan ja siinäkin talossa on jokaisella oma makuuhuone ensuite.

Vielä tässä on toivottavasti ainakin parikymmentä vuotta aikaa nauttia omannäköisestä elämästä. Ja jos ei ole, niin sitten mietitään ratkaisuja uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta vanhimman ja nuorimman ikäero 3,5v. Esikoinen on opiskellut vuoden yliopistossa kotipaikka kunnalla ja asunut kotona. Asunto hakemus opiskelia yksiöihin on ollut melkein vuoden vireillä ja nyt kesäkuussa pääsee muuttamaan.

Kakkonen lähtee opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle joten kotoa muutto edessä elokuussa.

Kuopus lukiolainen muuttaa kesällä poikakaverinsa kanssa saman katon alle kun poika muuttaa meidän paikkakunnalle opiskelemaan.

Nyt miehen kanssa mietinnässä mitä tälle melkein 200neliön talolle tehdään. Muutetaanko keskustaan kerrostaloon? pitääkö lapsille säilyttää huoneet mahdollista vierailua/väliaikaista "kotona" asumista varten?

Jotenkin tyhjä olo mihin nämä vuodet meni.

Ehkä olis helpompaa jos olisivat lähteneet yksi kerrallaan.

Olisipa ihanaa, kun olisit joskus opetellut kirjoittamaan! Oletko yhdyssanoista kuullut (kotipaikka kunnalla)? Entä tiedätkö, mikä on pilkku? "Asunto hakemus opiskelija yksiöihin", eikö sinua hävetä?

Nyt sitten voit kertoa, että nopeasti kirjoitit ja puhelin tekee virheet. Ei tee, sinä teet virheet. Tekstistäsi näkee alhaisen äly- ja koulutustasosi.

Huh. Surullista tekstiä. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen ihminen kirjoittaa noin toiselle. On varmasti jotenkin tosi paha olla. Internet on kyllä aika monelle paikka pahan olon purkamiseen. Jotain pitäis tehdä mielenterveyspalveluille.

Noh mutta ap, tsemppiä. Varmaan todella outo tilanne elämässä. Tavallaan ihana, mut toisaalta haikea. Miettikää rauhassa. Nuorin on vielä niin nuori, että saattaa palata piankin takaisin. Toki myös vanhemmat lapset ainakin alkuun saattavat vierailla paljon. Jos pidemmälle miettii, niin lastenlasten vierailuja ajatellen iso talo on myös kiva. Toki jossain vaiheessa raha-asiat ja kuitenkin ison talon hoitaminen saattaa käydä turhauttavaksi.