Kaikki kolme lasta muuttavat samaan aikaan pois kotoa. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän sinulla on aikaa opetella kirjoittamista.

Tällaiset kommentit kertovat ymmärtämättömyydestä ja tiedon puutteesta. Lukivaikeus (jota on 5-10 %:lla väestöstä) aiheuttaa kirjoitusvirheitä, ja kyseessä on koko elämän kestävä ominaisuus. Kirjoitusvirheet eivät lukivaikeudessa kuitenkaan ole haasteellisinta vaan ymmärtämättömät kanssaihmiset: lapsuudessa mahdollisesti opettajat, aikuisuudessa näköjään esimerkiksi keskustelupalstojen käyttäjät.

Lukivaikeudesta huolimatta ihmisellä on oikeus lukea ja kirjoittaa ja nauttia kirjallisesta ilmaisusta. Lukivaikeudesta huolimatta on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan täysvaltaisesti. Ja muut harjoitelkoon a) suvaitsevaisuutta ja b) käytöstapoja.

Heikkolahjaisuutta se on. Yhdyssanoihin on ihan selkeät säännöt - jos tietää rajoitteensa, voi ne opetella ja oikolukea tekstinsä ennen lähetystä. Jos ei tähän kykene, on ihan yksinkertaisesti tyhmä, ei mikään "lukihäiriöinen" joka on vain lohdutus joka on näille heikkolahjaisille keksitty ettei tule paha mieli.

Kauniilima tänään. Tulisijo vhettä. Haaskaa paivaaa.

Noi tekstinsä voi käydä läpi oikolukuohjelmalla... Ja esim väärin kirjoitetut yhdyssanat ja sanat "ompelia" tms ei kerro lukihäiriöstä, vaan sivistymättömyydestä.

t. lukihäiriöisen sisko

Vierailija kirjoitti:

Noi tekstinsä voi käydä läpi oikolukuohjelmalla... Ja esim väärin kirjoitetut yhdyssanat ja sanat "ompelia" tms ei kerro lukihäiriöstä, vaan sivistymättömyydestä.

t. lukihäiriöisen sisko

Paras on silti "sioitusasunto"...

Ollaan vielä omakotitalossa vaikka viimeinen lapsi muutti jo 3 vuotta sitten.  Olen huomannut että kun nuoret itse muuttaa niin joka muutossa meidän kellariin ilmestyy huonekaluja ja muuta tavaraa. Ollaan ikäänkuin välivarasto :D  Sieltä on hyvä sitten kysyä ensin jos jotain joku tarvitsee.  Vielä ei raaskita luopua talosta johon on itse saanut suunnitella mieleisensä  sisustuksen.  Tämä ei kuitenkaan enää ole mikään lasten lapsuudenkoti vaan rakennettu myöhemmin.

Rakennettiin sitä silmälläpitäen että voisi olla myös vanhuuden koti, ei kynnyksiä, makuuhuone myös alakerrassa, vessa niin iso että mahd. pyörätuoli mahtuu jne.  Tiedä sitten mitä elämä tuo tullessaan.

Huokasette nyt miehesi kanssa ja teette asioita, mistä olette haaveilleet. Nimittäin, hetken se kestää tuo olotila. Seuraava vaihe on:

Jollekin kolmesta tulee sydänsuruja ja tuleekin takaisin kotiin (turvaverkko( ja sitten taas lähtee kohti uusia seikkailuja.

Joku kolmesta ilmoittaa, että nyt tulee perheenlisäystä. Siitä sitten hankkimaan pinnasänkyä ja syöttötuolia sinne Teidäm isoon taloonne. Ja varauduttu lapsenvahdiksi.

Kaikki kolme tulevat yhtäaikaa lapsuudenkotiinsa puolisoidensa kanssa oikein yökylään, tai jos on juhlat, joulu esim. niin teillähän on tilaa ne järjestää kun on iso talo ja kaikki voi jäädä yökylään.

Todella, lapset " palaavat " aina takaisin lapsuudenkotiinsa pikakäynnille tai ihan muuten vain fiilistelemään päiväseltään ja joku voi tosiaankin palata pidemmäksikin aikaa. Näin meillä ainakin on käynyt.

Ensin ei yhtään lastenlasta, sitten hups, kaksi peräjälkeen ja nyt on jo neljäs tulossa. Täällä meillä on välillä oikein ruuhkalla, aikakin pyhinä. Joskus Joulun pyhinä tuumasimme isännän kanssa: " parhaat Jouluvalot on lasten autojen perävalot". Semmonen rumba ja samba oli että ihan odotimme että milloin menevät omiin koteihinsa.

Oottakaapa hetki kirjoitti:

Huokasette nyt miehesi kanssa ja teette asioita, mistä olette haaveilleet. Nimittäin, hetken se kestää tuo olotila. Seuraava vaihe on:

Jollekin kolmesta tulee sydänsuruja ja tuleekin takaisin kotiin (turvaverkko( ja sitten taas lähtee kohti uusia seikkailuja.

Joku kolmesta ilmoittaa, että nyt tulee perheenlisäystä. Siitä sitten hankkimaan pinnasänkyä ja syöttötuolia sinne Teidäm isoon taloonne. Ja varauduttu lapsenvahdiksi.

Kaikki kolme tulevat yhtäaikaa lapsuudenkotiinsa puolisoidensa kanssa oikein yökylään, tai jos on juhlat, joulu esim. niin teillähän on tilaa ne järjestää kun on iso talo ja kaikki voi jäädä yökylään.

Todella, lapset " palaavat " aina takaisin lapsuudenkotiinsa pikakäynnille tai ihan muuten vain fiilistelemään päiväseltään ja joku voi tosiaankin palata pidemmäksikin aikaa. Näin meillä ainakin on käynyt.

Ensin ei yhtään lastenlasta, sitten hups, kaksi peräjälkeen ja nyt on jo neljäs tulossa. Täällä meillä on välillä oikein ruuhkalla, aikakin pyhinä. Joskus Joulun pyhinä tuumasimme isännän kanssa: " parhaat Jouluvalot on lasten autojen perävalot". Semmonen rumba ja samba oli että ihan odotimme että milloin menevät omiin koteihinsa.

.....ja kahdesta vaihtoehdosta se pienempi asunto alkaa vaikuttaa kovin houkuttelevalta. Huh :) - 42.

Oottakaapa hetki kirjoitti:

Huokasette nyt miehesi kanssa ja teette asioita, mistä olette haaveilleet. Nimittäin, hetken se kestää tuo olotila. Seuraava vaihe on:

Jollekin kolmesta tulee sydänsuruja ja tuleekin takaisin kotiin (turvaverkko( ja sitten taas lähtee kohti uusia seikkailuja.

Joku kolmesta ilmoittaa, että nyt tulee perheenlisäystä. Siitä sitten hankkimaan pinnasänkyä ja syöttötuolia sinne Teidäm isoon taloonne. Ja varauduttu lapsenvahdiksi.

Kaikki kolme tulevat yhtäaikaa lapsuudenkotiinsa puolisoidensa kanssa oikein yökylään, tai jos on juhlat, joulu esim. niin teillähän on tilaa ne järjestää kun on iso talo ja kaikki voi jäädä yökylään.

Todella, lapset " palaavat " aina takaisin lapsuudenkotiinsa pikakäynnille tai ihan muuten vain fiilistelemään päiväseltään ja joku voi tosiaankin palata pidemmäksikin aikaa. Näin meillä ainakin on käynyt.

Ensin ei yhtään lastenlasta, sitten hups, kaksi peräjälkeen ja nyt on jo neljäs tulossa. Täällä meillä on välillä oikein ruuhkalla, aikakin pyhinä. Joskus Joulun pyhinä tuumasimme isännän kanssa: " parhaat Jouluvalot on lasten autojen perävalot". Semmonen rumba ja samba oli että ihan odotimme että milloin menevät omiin koteihinsa.

Voittehan te sanoa niille lapsille ettette halua heitä kylään? Jos se on raskasta,niin miksi väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsuudenkoti pitkään Helsingin keskustassa. Oli tosi mukavaa kun olimme sinne aina tervetulleita, lastenlapsillakin oli sinne avaimet. Kun se sitten lopulta tyhjennettiin isovanhempien jälkeen, tunsimme me sisarukset olevamme oikeasti orpoja. Vähän samaan aikaa kuoli myös anoppi ja hänen kanssaan asunut isotäti. Lapset näkivät  siellä niitä isänpuoleisia serkkujaan, nyt ei ole yhteyttä kun asuvat USA: ssa ja ovat aivan ei ikäluokkaa. Vanhempien koti voi olla aikuisille lapsille kauan hyvin tärkeä henkinen oman suvun kiintopiste. Samoin kui ennen oli maalla sukutaloja. Meillä on maalla sukutalo vieläkin. Siis juuret jossakin.

Vanhempani muuttivat isohkosta talostaan pieneen kun kaikki lapset olivat pesästä lähteneet. Halusivat jo alkaa tekemään muutakin kuin maksella talosta kuluja, nyt on asumiskustannukset puolet entisestä. Pääsevät vapaammin matkustamaan, kyllästyivät suuren pihan hoitoon jne. Kyllä niille vanhemmilleenkin pitää sallia oma elämä ja vapaus kun lapset ovat lähteneet. Vaikka kivahan heilläkin olisi se talo ollut olla, että me voimme mennä sinne ja lapsilla olisi paljon tilaa ym. Mahdumme heidän pienempäänkin asuntoonsa juuri ja juuri, emmekä siellä jatkuvasti ole muutenkaan.

Kyllä vanhemmilla on oikeus tehdä muutakin kuin olla suvun kiintopisteenä. Tai sitten lapset voivat ostaa sen vanhempiensa talon tai maksaa vanhemmilleen, jos haluavat halvempaan asumaan, mutta lapset eivät tätä sallisi ja syyllistäisivät valinnasta. Ja juu, et varmaan tätä tarkoittanut, mutta tuli vain mieleen tuosta.

Siis mikä vika siinä kämpässä on? Meillä on 120 neliötä kahdelle hengelle ja ollaan mietitty päämme puhki miten tätä laajentaisi tai miten saisi lisää tilaa (toisen autotallin tai kesähuoneen rakentamalla, erillinen työhuone/työhuoneet piharakennukseen jne) kun tilaa on niin vähän.

Kun kuopus muutti pois n 4 vuotta sitten, silloin vaihdettiin iso 150 neliön talo pienempäään 95 neliön taloon. Halvempi, samaa aluetta mutta isompi ja parempi piha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo melkoinen tilanne.

Minä en kyllä tuossa tilanteessa aio muuttaa vielä minnekään, koska pidän tästä talosta, ja kaikki osakkeet ja rivarit maksavat ihan yhtä paljon. Mutta jossain vaiheessa käy niin kuin appivanhemmille, eikä jakseta tai haluta hoitaa enää pihaa. He ostivat kaksion keskustasta.

Se oli kyllä liian pieni, ei tullut sitten heillä käytyä niin paljoa. Me asuttiin yliopistopaikkakunnan liepeellä, ja heille oli kolmen tunnin ajomatka. Kun ei heillä ollut vierashuonetta meidän perheelle, ei voitu jäädä yöksi, ja kuusi tuntia autossa samana päivänä oli rankka. Heillä ei ollut meille kuin pieni vuodesohva olkkarissa, ja miehellä on huono selkä. Ja lapset kasvavat, kolmetoistavuotias ei nuku vanhempien välissä.

Äiti taas saisi jo myydä talon. Hän jäi leskeksi, ja jäi isoon taloon. Veli joutuu pitämään sitä kunnossa oman talonsa lisäksi, ja se käy aika raskaaksi. Me sentään asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, mutta työkaverin vanhat vanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, ja työkaveri joutuu siellä käydä pihatöissä oman talonsa lisäksi. Hän kyllä on yrittänyt saada äitiä myymään talon.

Minäkin pidin vanhempien kotia jotenkin juurina tai kotipaikkana pitkään. Mutta jossain kohtaa sitä itsenäistyy ja aikuistuu, ja juuret ja koti on se oma koti. Sitä alkaa nähdä, ettei vanhenevien vanhempien pidä pitää yllä työlästä ja kallista, liian isoa asuntoa. Lähinnä siinä kohtaa toivoo, että olisi vierashuone mummulassa käyntiä varten.

Omaa huonettakaan ei kaipaa noin viiden vuoden päästä kotoa muutettua. Pari ekaa vuotta se tuntui turvapaikalta, oli kiva tulla viikonlopuksi opiskelupaikkakunnalta. Sen jälkeen tuntui oudolta olla omassa vanhassa huoneessa, koska se oli jotenkin kaukaista historiaa jo itselle.

Hotellliinkin pääsee yöksi. Musta taas on ihan turhaa mitoittaa asuntonsa satunnaisten yövieraiden vuoksi, ellei satu erityisesti toivomaan sellaisia.

Yleensä isovanhemmat toivovat pitkämatkalaisia lasten perheitä käymään. Ei meillä ollut opiskelijoina ja pienten lasten kanssa varaa hotelliin, eikä kaikkien lähellä ole hotellia.

Tietysti jos hotelli on vieressä, ja vanhemmat tarjoavat lasten perheelle siellä yön monta kertaa vuodessa.

Miksi ihmeessä tarjoaisivat? Eiköhän se elatusvelvollisuus lopu siihen täysi-ikäisyyteen. Ihme hyväksikäyttäjäkakaroita jotak odottavat täyden palvelun hotellimajoistusta. On ehdottomasti aika vanhempien itsenäistyä ja olla itsekkäänpiä! Näyttää hyväksikäyttö jatkuvan hautaan saakka!

Ymmärsit tämän nyt väärin päin. Aikuisilla perheellisillä lapsilla on oma elämä. Se mummolakyläilyn tarve tulee niiltä isovanhemmilta itseltään. Jos se on hankalaa, heidän luona käydään harvoin, lapsenlapset kasvavat puolessakin vuodessa valtavasti.

Voihan muuttaa tietysti heidän perässä, mutta jos lapset asuvat eri puolilla maata?

Vierashuoneen tarve syntyy jos on tarve saada ihmisiä vieraaksi. Ei pidä sitten ihmetellä ettei kukaan käy, jos se on kauhean vaikeaa.

Kyllä meillä ainakin molemmille miehen kanssa on tärkeä nähdä vanhempiamme, ei vain vanhemmilla tarvetta nähdä meitä. Ja on meillä siltikin oma elämä, mutta meidän elämään kuuluvat myös ne isovanhemmat.

Molempien vanhemmat asuvat kerrostalokaksiossa. Kolmen lapsen kanssa ollaan oltu yökylässä kummankin vanhemman luona. Ahdasta on, mutta on myös toiminut ne lyhyet ajat aina, sillä kaikilla on halu nähdä toisiamme. Emme voisi kuvitellakaan, että vaatisimme vanhempamme muuttamaan tilavampaan meidän takiamme tai maksaisivat meille mitään hotelleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo melkoinen tilanne.

Minä en kyllä tuossa tilanteessa aio muuttaa vielä minnekään, koska pidän tästä talosta, ja kaikki osakkeet ja rivarit maksavat ihan yhtä paljon. Mutta jossain vaiheessa käy niin kuin appivanhemmille, eikä jakseta tai haluta hoitaa enää pihaa. He ostivat kaksion keskustasta.

Se oli kyllä liian pieni, ei tullut sitten heillä käytyä niin paljoa. Me asuttiin yliopistopaikkakunnan liepeellä, ja heille oli kolmen tunnin ajomatka. Kun ei heillä ollut vierashuonetta meidän perheelle, ei voitu jäädä yöksi, ja kuusi tuntia autossa samana päivänä oli rankka. Heillä ei ollut meille kuin pieni vuodesohva olkkarissa, ja miehellä on huono selkä. Ja lapset kasvavat, kolmetoistavuotias ei nuku vanhempien välissä.

Äiti taas saisi jo myydä talon. Hän jäi leskeksi, ja jäi isoon taloon. Veli joutuu pitämään sitä kunnossa oman talonsa lisäksi, ja se käy aika raskaaksi. Me sentään asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, mutta työkaverin vanhat vanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, ja työkaveri joutuu siellä käydä pihatöissä oman talonsa lisäksi. Hän kyllä on yrittänyt saada äitiä myymään talon.

Minäkin pidin vanhempien kotia jotenkin juurina tai kotipaikkana pitkään. Mutta jossain kohtaa sitä itsenäistyy ja aikuistuu, ja juuret ja koti on se oma koti. Sitä alkaa nähdä, ettei vanhenevien vanhempien pidä pitää yllä työlästä ja kallista, liian isoa asuntoa. Lähinnä siinä kohtaa toivoo, että olisi vierashuone mummulassa käyntiä varten.

Omaa huonettakaan ei kaipaa noin viiden vuoden päästä kotoa muutettua. Pari ekaa vuotta se tuntui turvapaikalta, oli kiva tulla viikonlopuksi opiskelupaikkakunnalta. Sen jälkeen tuntui oudolta olla omassa vanhassa huoneessa, koska se oli jotenkin kaukaista historiaa jo itselle.

Hotellliinkin pääsee yöksi. Musta taas on ihan turhaa mitoittaa asuntonsa satunnaisten yövieraiden vuoksi, ellei satu erityisesti toivomaan sellaisia.

Yleensä isovanhemmat toivovat pitkämatkalaisia lasten perheitä käymään. Ei meillä ollut opiskelijoina ja pienten lasten kanssa varaa hotelliin, eikä kaikkien lähellä ole hotellia.

Tietysti jos hotelli on vieressä, ja vanhemmat tarjoavat lasten perheelle siellä yön monta kertaa vuodessa.

Miksi ihmeessä tarjoaisivat? Eiköhän se elatusvelvollisuus lopu siihen täysi-ikäisyyteen. Ihme hyväksikäyttäjäkakaroita jotak odottavat täyden palvelun hotellimajoistusta. On ehdottomasti aika vanhempien itsenäistyä ja olla itsekkäänpiä! Näyttää hyväksikäyttö jatkuvan hautaan saakka!

Ymmärsit tämän nyt väärin päin. Aikuisilla perheellisillä lapsilla on oma elämä. Se mummolakyläilyn tarve tulee niiltä isovanhemmilta itseltään. Jos se on hankalaa, heidän luona käydään harvoin, lapsenlapset kasvavat puolessakin vuodessa valtavasti.

Voihan muuttaa tietysti heidän perässä, mutta jos lapset asuvat eri puolilla maata?

Vierashuoneen tarve syntyy jos on tarve saada ihmisiä vieraaksi. Ei pidä sitten ihmetellä ettei kukaan käy, jos se on kauhean vaikeaa.

Kyllä meillä ainakin molemmille miehen kanssa on tärkeä nähdä vanhempiamme, ei vain vanhemmilla tarvetta nähdä meitä. Ja on meillä siltikin oma elämä, mutta meidän elämään kuuluvat myös ne isovanhemmat.

Molempien vanhemmat asuvat kerrostalokaksiossa. Kolmen lapsen kanssa ollaan oltu yökylässä kummankin vanhemman luona. Ahdasta on, mutta on myös toiminut ne lyhyet ajat aina, sillä kaikilla on halu nähdä toisiamme. Emme voisi kuvitellakaan, että vaatisimme vanhempamme muuttamaan tilavampaan meidän takiamme tai maksaisivat meille mitään hotelleja.

Ette itse osaa maksaa hotellia?

Opiskelia, lopetin lukemisen tähän.

Meillä 300 neliön okt. Sopivasti kahdelle. On tilaa kotoa muuttaneiden lasten ja vieraiden yökyläilyyn. Kotona harrastetaan musiikkia (soittaminen ja kuuntelu) , elokuvat omassa huoneessa, luetaan ja iso kirjastohuone sekä oma kuntoiluhuone, miehellä pikku verstas okt huoltotöihin ja muuhun puuhailuun. Vaatehuone ja kausitavaravarastot. Miksi tästä pienempään muutettaisiin. Ja mökkikin on erikseen.

Halusimme vanhempiemme pitävän ison talonsa, koska oli kiva juhlia siellä joulut ja lapsenlapsille oli tilaa temmeltää. Äiti jäi sitten leskeksi, mutta oli ihanaa silti, kun äiti laittoi edelleen suvulle joulut ja oli tilaa viettää siellä kesälomia. Emme halunneet äidin myydän taloa.

Mutta nyt sitten ärsyttävä äiti on vanhentunut ja joudummekin auttamaan talon ylläpidossa. Olemme yrittäneet saada häntä myymään taloa ja muuttamaan pienempään. Ilkeä ihminen, kun ensin totteli meitä ja säilytti ison talon ja maksoi sen ylläpidon ja hoisi lapsuutemme pihamaat muuttumattomina, jotta saimme nauttia niistä viisikymppisiksi asti. Nyt kun meitä aikuisia lapsia ei enää kiinnosta, ei suostukkaan myymään taloa. Mihin meidän kiltti ja tottelevainen äitimme katosi ja tuli tilalle itsekäs mummo, joka ei suostu tottelemaan meitä ja muuttamaan kivaan pikku yksiöön ja me saisimme samalla ennakkoperintönä rahaa talon myymmistä.

Kyllä vanhemmat ovat itsekkäitä ja ajattelevat vain itseään

Naamakirjaan ilmoitus käty ja bileet pystyyn.

Muista se, että todennäköisesti asumiskulut pienessä kerrostalossa on samaa luokkaa kuin omakotitalossa + menetätte itsenäisen ja vapaan elämän. Olettaen, ettette muuten koe talossa asumista raskaana mm. pihatöiden osalta. Itse en aio muuttaa pois tästä, vaikka lapset lähtee muutaman vuoden sisällä. Ehkä sitten vanhempana tai sitten ei. Miksi ihmeessä vaihtaisin tämän käytännössä päikseen  johonkin pieneen kolmioon uudessa kerrostalossa, maksaisin asumiskuluja enemmän ja samalla olisin taloyhtiön armoilla? Tässä on kuitenkin oma tupa, oma lupa. Voi olla, että jossain vaiheessa elämäntyyliin ei enää omakotitalo sovi eli esim. eläkkeellä haluaa olla puolet vuodesta Kanarialla, mutta nyt työiässä ollaan kuitenkin sidottu Suomeen ja kotipaikkakuntaan.

Mutta ihan oman makunne mukaan. Eihän teidän heti tarvi päättää. Katselette rauhassa, miten tilanne kehittyy ja miltä alkaa tuntumaan. Sitä paitsi harvat haluaa muuttaa ahtaammin asumaan. Esimerkiksi vanhempani halusivat omakotitalosta mökin takia eroon. Siis mökki työllistää kesäaikaan niin paljon, joten helpompi asumismuoto talvisin oli tarpeen. Mitä nuo osti? 116m2 kaupunkirivarin lilliputtipihalla. Omakotitalo oli noin 120m2. Eivät kuulemma mahdu pienempään ja haluavat, että on tilaa kaksin kunnolla, kun kerran on varaa asua tilavammin. Eikä me lapset olla siellä koskaan yötä, kun asutaan samassa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta vanhimman ja nuorimman ikäero 3,5v. Esikoinen on opiskellut vuoden yliopistossa kotipaikka kunnalla ja asunut kotona. Asunto hakemus opiskelia yksiöihin on ollut melkein vuoden vireillä ja nyt kesäkuussa pääsee muuttamaan.

Kakkonen lähtee opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle joten kotoa muutto edessä elokuussa.

Kuopus lukiolainen muuttaa kesällä poikakaverinsa kanssa saman katon alle kun poika muuttaa meidän paikkakunnalle opiskelemaan.

Nyt miehen kanssa mietinnässä mitä tälle melkein 200neliön talolle tehdään. Muutetaanko keskustaan kerrostaloon? pitääkö lapsille säilyttää huoneet mahdollista vierailua/väliaikaista "kotona" asumista varten?

Jotenkin tyhjä olo mihin nämä vuodet meni.

Ehkä olis helpompaa jos olisivat lähteneet yksi kerrallaan.

Olisipa ihanaa, kun olisit joskus opetellut kirjoittamaan! Oletko yhdyssanoista kuullut (kotipaikka kunnalla)? Entä tiedätkö, mikä on pilkku? "Asunto hakemus opiskelija yksiöihin", eikö sinua hävetä?

Nyt sitten voit kertoa, että nopeasti kirjoitit ja puhelin tekee virheet. Ei tee, sinä teet virheet. Tekstistäsi näkee alhaisen äly- ja koulutustasosi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden ongelmat tulee vasta 80 ikävuoden tuntumassa, jolloin pitää omakotiasujan hankkia ulkopuolista apua lumitöihin.

Omat vanhemmat täyttävät tänä vuonna 85 ja asuvat edelleen omakotitalossa, pari talvea ovat tarvinneet apua lumitöiden tekemiseen.

Terveysongelmia voi toki tulla nuoremmillekin mutta ehtiihän niihin reakoimaan sitten kun omakotitaloasuminen ei enää suju.  Ei ole mitään syytä kiirehtiä pois kodistaan.

Tämä. Meillä lapset yhtä vaille omillaan mutta omakotitalossa pysytään. 55+ ikäisenä on paremmassa kunnossa kuin monet ylipainoiset kolmekymppiset. Jos tykkää touhuta pihalla ja asua omassa talossa ja on siihen varaan niin miksi ei? Ja kun asuminen on myös elämän laatua, siihen haluaa satsata - maksimaalisten perintöjen vuoksiko sitä pitäisi optimoida asunnon myynti keski-ikäisenä? Lapsiin on satsattu, on maksettu korkeakouluje preppauskurssit jne, he tekevät oman tulevaisuutensa ihan itse, ei tarvitse säästää pennosia perinnöksi ja kituuttaa omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta vanhimman ja nuorimman ikäero 3,5v. Esikoinen on opiskellut vuoden yliopistossa kotipaikka kunnalla ja asunut kotona. Asunto hakemus opiskelia yksiöihin on ollut melkein vuoden vireillä ja nyt kesäkuussa pääsee muuttamaan.

Kakkonen lähtee opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle joten kotoa muutto edessä elokuussa.

Kuopus lukiolainen muuttaa kesällä poikakaverinsa kanssa saman katon alle kun poika muuttaa meidän paikkakunnalle opiskelemaan.

Nyt miehen kanssa mietinnässä mitä tälle melkein 200neliön talolle tehdään. Muutetaanko keskustaan kerrostaloon? pitääkö lapsille säilyttää huoneet mahdollista vierailua/väliaikaista "kotona" asumista varten?

Jotenkin tyhjä olo mihin nämä vuodet meni.

Ehkä olis helpompaa jos olisivat lähteneet yksi kerrallaan.

Olisipa ihanaa, kun olisit joskus opetellut kirjoittamaan! Oletko yhdyssanoista kuullut (kotipaikka kunnalla)? Entä tiedätkö, mikä on pilkku? "Asunto hakemus opiskelija yksiöihin", eikö sinua hävetä?

Nyt sitten voit kertoa, että nopeasti kirjoitit ja puhelin tekee virheet. Ei tee, sinä teet virheet. Tekstistäsi näkee alhaisen äly- ja koulutustasosi.

...ja sinun tekstistäsi voi päätellä aika paljon luonteestasi. Onko oikeinkirjoitus ainut asia millä voit päteä?